Jerk.

Olen tehnyt päätöksen. Noin sadannen kerran. Ja heti kun pullautin päätökseni suusta ulos, alkoi ahdistus. Mä oon kyllä sitten niin lahopää. Mut on ihan varmaan vauvana tiputettu lattialle, ja siitä on seurannut jotain traagista. Joku sellainen, ett päätöksissä on kerta kaikkiaan mahdoton pysyä. Olispa mulla vähän enemmän luottoo itseeni. Sitä mä toivonkin ensi vuonna joululahjaks. Tai ei, mä en voi odottaa niin kauan. Toivonkin sitä syntymäpäivälahjaks.

Ja jos joku näkee motivaationi vaeltelemassa jossakin, postittakaa se oitis mulle. Työnteko ei nyt vaan kiinnosta. Olen tänään 5 tunnin ajan haaveillut, kirjoittanut serkulle pitkän emailin elämästä, pommittanut Maria tekstiviesteillä, haaveillut lisää, lyönyt päätä näyttöön, kiroillut, huokaillut ja syönyt. Niin ja nyt manailen tänne. Kaikenlisäksi myöhästyin töistä. Itse oma-aloitteisesti ehdotin, että voin tulla töihin 1,5 h aikaisemmin, kun kolleega on kipeä. Sitten kuitenkin laitoin illalla herätyskellon soimaan 11.00. Siis siihen aikaan, kun pitäisi olla jo töissä. Heräsin vähän ennen yhtätoista Siihen tunteeseen. Siis siihen, että kohta myöhästyn ja rankasti. Huono aamu.

Äh, kai mun pitäis tehä jotain. Haaveilla lisää, ehkä?

Hetken Kestää Pimeää...

Joulu oli. Huomasitteko?

Mulla oli mukava joulu. Menin Vaasaan perjantaina. Lauantaina auttelin Tomasta Oasiksessa. Sunnuntaina olin kotona Teeriniemellä ja söin ja söin ja söin sekä sain paljon kivoja joululahjoja. Suosikkilahjani on itseni kokoinen nalle. Ihan ihanin! Oon toivonu sellaista ainakin 28 vuotta. Joo joo, aikuinen nainen mä oon... Maanantainakin söin, söin ja söin. Ja vielä tiistainakin. Oli niin ihanaa olla tekemättä mitään ja nähdä perhettä kunnolla, yleensä tuo näkeminen jää vähän vähiin, kun moikkailen niin paljon kavereita.

Tänään aamulla puol seiska lähettiin Terrierin kanssa takasin Helsinkiin. Aika tyhmää. Terrieri oli levoton Toijalaan asti, vaikka olin pumpannu sen rauhottavia täyteen. Huoh. Eipä paljon oo sitten nukuttu kuluneen vuorokauden aikana, sen ehkä huomaa kirjoituksestakin.

Aika meni kyllä ihan liian nopeesti, en yhtään oo henkisesti valmistautunut olemaan töissä. Motivaatio on ihan hukassa. Mun mielestä välipäivät sais olla vielä vapaapäiviä, ei mua kiinnosta nyt olla missään. Haluan takaisin Vaasaan. Heti.

Enjoy The Silence

Enpäs taas ole kirjoitellut. Olettekos huomanneet?

Kuluneina päivinä on ollut pikkujoulua tyttöjen kesken, pikkujoulua serkkujen kesken ja tänään ois pikkujoulua työporukan kesken. Mennään risteilylle. Ensin olin aikalailla jännittyneessä tilassa, kun lupas hirmumyrskyä, mutta onneksi tuo tuuleminen ei ookaan niin runsasta enää tänään. Rahatilanteeni vain on katastrofaalinen kaiken maailman pikkujoulujen vuoksi. Ei pahemmin laivalla shoppailla, vaikka kyllä pitäis päivittää mm. hajuvesitilannetta.

Koiruus menee serkulle hoitoon, saa nähdä miten menee. Tai on se sielä ollu kerran aikaisemminkin, mutta edellisellä kerralla, kun hain sen pois hoidosta, oli se jotenkin hysteerisessä tilassa. Läähätti koko kotimatkan ihan paniikinomaisesti. On serkku kyllä hyvä hoitaja, se on vaan toi koiruus, joka liioittelee aina kaikessa.

Oho, pitänee jatkaa työntekoa.

Edit. Unohdin kertoa, olinhan mä Bustan keikalla veljeni Samulin kanssa. Olipas hyvä keikka.
Niin ja linnanjuhlissa itsenäisyyspäivänä. Tosin vaan Zetorissa, mutta silti.

A Friend In Need Is a Friend Indeed, A Friend With Weed Is Much Better

Huoooh. Kaikki vaan nillittää ja kaikilla on kaikki ihan huonosti. Ku soitan ja yritän puhua jonku kanssa, että mulle tulis parempi olo, niin joudunki kuuntelemaan, kuinka kurjaa kaikilla on. Kuinka paljon stressiä. Ja kuinka ne ihmissuhteetki on päin persettä. Siis onhan se ihan kiva olla olkapäänä, mutta kun mä en nyt jaksa. Kun mua vituttaa. Ja jos soitan ja kuuntelen 20 minuuttia ja lohdutan ja yritän olla viisas ja sanoa oikeita asioita, niin eikö helvetti vois sen puhelun päätteeks edes kysyä, että noh, kuinkas sulla menee?

I think I have some sand in my vagina. (Lähde: Southpark)

Mutta onneks mun kämppis on sentään ihastuttava. Laatuyksilö.

Äääääitiiii Tuuu Iiiiikkuuunaaan, Tääälä Huuutaaa Caaaro.

Huutaakohan lapset vielä noin kerrostalon pihoissa? Sillon, ku mä olin pieni, nii mä ainaki huusin. Ja kaverit kanssa.

Mulla on hillittömän kiukkuinen olo. Vituttaa enkä oikeen tiä miks. Ehkä siks, ett oon väsyny. Mut en tiä, miks, koska nukuin kyllä ihan hyvin. Tai ehkä tää johtuu siitä, ett kävin ottaas influenssarokotuksen, ku työpaikka tarjos. Ei tuossa kyllä ollu mitään ilmotusta, että jälkimaininkina olis hillitön vitutus. Väsymystä ja flunssanoireita kyllä. On mulla kyllä nälkäki. Ja aina ku oon nälkänen, niin mua vituttaa. Söin mä sellasen helvetin pahan mikrosavuporokeiton. Se oli vaan niin kamalaa, ett sekin vitutti. Einekset on tyhmiä. Olisinpas pieni ja asuisin kotona ja saisin joka päivä kotiruokaa. Ku en mä ite mitää jaksa tehä.

Eilen olin taas jumpassa. Sitä ei ennen huomannu, kuinka paljon yks lauantai-illan dokaaminen vaikuttaa kuntoon, ku ei sitä urheillukaan. Ikinä. Mut eilen en kyllä jaksanu mitään, ku kunto meinas koko ajan loppuu kesken, vaikka edellisellä viikolla jaksoinki. Aika suututtavaa.

Pia Pikkuhousu sai jr. Potkuhousun su-ma yönä. Vauva on ihastuttava, näin kuvan. Onnea sata kiloa.

Pitäis tehä viel 22 min. töitä, mut nyt ei millään jaksais enää. Kai se o pakko.

Titityy.

Eilen olin shoppailemassa vaatteita. Ostin housut. Kotona huomasin, ettei ne olleetkaan niin kivat kuin kaupassa vaikutti eikä niitä saanu vaihtaakaan/palauttaakaan. Pahus. Illalla olin duunikaverin tupareissa. En yhtään halunnut lähtee sinne ja vetkutin lähtöö vaikka kuinka kauan, mutta ilta osoittautuikin ihan kivaksi. Oltiin Rocksissa ja Bakersissä. Mitään erityistä ei tapahtunut.

Tänään oltiin Even ja tädin kanssa Ikeassa. Darrassa mopo vähän karkas käsistä ja lasku oli isompi kuin mitä olin ajatellut. Ostin valon, torkkuhuovan, tyynynpäälliset mun sohvatyynyille (Terrieri oli syönyt edelliset), tauluja vessaan ja kenkätelineen. Sit oli ihan pakko siivota mun koti, ett sain kaikki ostokset nätisti aseteltua. Samalla laitoin jo jouluvalot ikkunaan. En yleensä laita niitä kyllä näin aikasin, mut nyt on niin pimeetä ja synkkää, niin lisävalaistus ei kai oo pahitteeks. Nyt kotona on kivaa ja siistiä. Ikävää, ettei kukaan tuu kylään nyt. Aina vaan silloin, kun kotona on räjähtänyt pommi.

Terrieri on selvinnyt onneksi sen poikuuden menettämisestä ihan hyvin. Perjantaina se tosin oli aika urpo. Ekanakaan sitä ei kauheesti enää kiinnostanut se Tuxi, mut kyllä se sit lopulta onnistui se...toimenpide. Kotona se taas oli tosi hellyydenkipee ja reppana. Yritin perjantaina lähtee baariin, mut se ei kertakaikkiaan natsannu. Heti, ku laitoin oven kiinni, alkoi surkee ulvominen. Oli pakko jäädä kotiin, ettei koko talo häiriinny. Lauantai-aamullaki se vähän haukahteli, ku lähin jumppaan. Kai se sit tajus, ettei se haukahtelu auta, kun en menny takaisin kotiin, niin nyt se on sit onneks ollut hiljaa. Pelästyin jo, ett se rupee kaiket päivät täällä riehuu. Naapurirapun koiran omistaja lupas kyllä lainata sitruunapantaa, jos nyt käykin niin, että tuo täällä haukkuu.

Nyt aion mennä mun uuden torkkupeiton alle loikoilemaan ja katsomaan Bruce Williksen 16 blocks. Se vaan on niin kamalan vanha se Bruce jo, että tulee melkein haikee olo, kun tota leffaa katselee.

And The Story Goes Like This

Eli Tuxin omistaja sit otti yhteyttä ja päätettii, ett ainaki koirat vois nähä. Tuxi oli kaunis koira, vähän liian laiha, mut muuten. Se näytti valkoiselta mäyräkoiralta, kun se oli niin matala ja pitkula. Se on kotoisin Hollannin maasta eli maahanmuuttaja siis. Mulle ei oikein selvinny, ett miks se nyt sit piti astuu, ku se oli kuitenki aika nuori koira vielä, 2v ja risat. Mut kai se vaan oli niiden suunnitelmissa eikä ne sit halunnu lykkää sitä.

Mentiin sit koirapuistoon ja sielä se sit tapahtu. Ei se onneks ollu niin irvokasta kuin pelkäsin. Mä olisin toivonu, ett ne vois vaan jättää kaksistaa johonki pussauskoppiin, mut se vois olla vaarallista ja sit ei sais ikinä varmuutta, ett onks mitää tapahtunu eli piti sit venailla siin vieressä. Huomenna pitäis vielä uudestaan, mutta voi olla, että Herra Terrieri ei sit huomenna enää suostu. Se on nyt niin jotenki vaisu ja reppana, haluu vaan olla sylissä. Kävin pyykkituvassa ja se jäi itkee oven taakse, kun se ei oikein nyt viihdy yksin. Sit sillon sellanen ilme kuin silloin, kun se on tehny jotain pahaa. Toistaiseks siitä ei siis ainakaa oo tullu mitää äijää vaan päinvastoin.

Jos Terrieri nyt ei saa mitää luonnejuttuja enkä mä nyt usko, ett se saa, niin kai tää juttu oli ihan ok. Ainoo, mikä vähän arveluttaa on se, ett ku ei Terrierin polvii eikä silmii oo tutkittu, tuskin Neiti Terrierinkään, ja sit jos nyt ois jotain vikaa, niin pennuistaki tulis epäpuhtaita. Se tuntuu ehkä vähän epäeettiseltä. Tosin Herra Terrierin vanhemmat ja veljet on kyllä tutkittu, niin eiköhän sit Herra Terrieri ainaki ole ihan terve ja kelpo isäksi. Neiti Terrieri onki sit eri juttu, kun se on tosiaan Hollannin tuonti. Sovittiin, ett jos pentuja syntyy, niin saan sit yhen niistä. Hihii, meille tulee siis ehkä vauva. Herra Terrierin ikioma lapsi.

On jotenki niin pöllästynyt olo. Yritän rauhoitella itseäni, ett tää oikeesti on ihan ok. Ett tästä ei oo kellekään haittaa. Jotenki silti...en oo ihan varma. Turha tosin sitä kai enää on surkutella, tapahtu jo.

I´m A Muthaf*ckin´P.I.M.P

Omituisia asioita. Eilen olin Herra Terrierin kanssa iltakävelyllä, kun joku tyttö/nainen pysäytti meidät:
T/N: Anteeksi, mutta..onhan toi russeli?
K:O-on.
T/N: Tämä saattaa vaikuttaa vähön oudolta, mutta voisitko mitenkään auttaa...Katsos kun mulla on russelityttö, ja sillä on nyt juoksu. Se piti astuttaa, mutta sulhasehdokas lähtikin Lahteen. Tällä asialla on tavaton kiire, koska juoksu loppuu pian. Voisitko mitenkään auttaa, totta kai siitä maksaisin?
K: Öhhhhh, kai se käy.
T/N: Käykö huomenna?
K: Joo kai..

Eli nyt sitten Terrieri on tänään kaiketi menossa kiksauttamaan ensimmäistä kertaa elämässään muuta kuin kenenkään jalkaa, mun tyynyjä tai peittoa tai pehmoleluja. Valvoin koko viime yön, kun olin asiasta niin stressaantunu. Oon varma, ett ku Terrieri saa pesää, niin siit tulee totaalisen mahdoton, ultra-äijä. Toisaalta tää on kyllä ihan hyvä juttu, oon aikaisemminki miettiny, ett Terrierii vois käyttää jossain. Ja nyt, jos lopputuloksena on pentuja, ajattelin, ett jos sit ottaisin pentueesta yhden itselleni, kun muutenkin oon toisesta koirasta haaveillut.

Mutta katsotaan nyt, Tuxin, eli sen tyttökoiran omistajan pitäis soittaa mulle tässä näillä minuuteilla. Infoon sitten illemmalla, mitä tapahtui, ellen ole liian traumatisoitunut...

Insomnia

Mulla on kahdenlaisia painajaisia.

Ensimmäisen tyypin painajaiset on sellaisia, että tuntuu, että katsoisi jotain hyvää trilleriä eikä niistä malta herätä. Niitä seuraa ihan mielenkiinnolla ja on melkeinpä pettynyt, kun uni loppuu. Ne tekis mieli kirjoittaa ylös ja lähettää Harlinin Rennylle vaikka. Ihan leffakamaa mun mielestä. Ollaanki alakerran Hannan kanssa mietitty, että vietetään erilaista viikonloppua joskus ja tehään kotitekoinen leffa mun unista. Ihan vaan hupina.

Toisen tyypin painajaiset on kamalan ahdistavia. Niistä yrittää rimpuilla hereillä ja vaikka välillä onnistuiskin heräämään, niin sitten, kun nukahtaa uudestaan, jatkuu painajainen jollain toisella, yhtä ahdistavalla. Viime yö oli ahdistavien painajaiset aikaa. Kaikkea mulle rakasta uhattiin ja kaikki tutut paikat oli tosi vääristyneitä ja ahdistavia.

Nyt silmät on ihan ristissä, väsyttää. Väsyttäis ehkä vähemmän, jos malttais mennä aikaisemmin nukkumaan, mutta kun ei huvita.

Haluan kotiin.

Yksinäisyys Saman Reiän Nakertaa...

Tulin tänään aamuvarhaisella junalla takaisin harmaaseen Helsinkiin. Tuntuu yllättäen taas surulliselta. Oli niin kivaa nähdä tuttuja, mukavia kasvoja. Mietin miljoonannnen kerran, miksi koskaan edes muutin pois. Haikeaa, vaikeaa. Kamalan nopeasti meni viikonloppu. Ehkä sekunnissa. Tai ehkä sitä ei ikinä ollutkaan, ehkä se oli pelkkä ajatus?

Nyt kökötän töissä eikä mikään tunnu miltään. Ei huvita nähä ketään, muttei huvita olla yksinkään. Taistelen venäläisten matkatoimistojen kanssa. Niiden harmiksi ja onneksi olen niin...turta tai jotain, ettei ne pysty mitää kähyy mun kanssa saamaan aikaseksi. Kun oikeesti mulle on ihan sama, miten niiden varaukset menee ja mitä niille on luvattu.

Kainalo? Kaipaan sua.

Onneks pian on joulu.

4 U.

When you try your best but you don't succeed
When you get what you want but not what you need
When you feel so tired but you can't sleep
Stuck in reverse.

And the tears come streaming down your face
When you lose something you can't replace
When you love someone but it goes to waste
Could it be worse?

Lights will guide you home
And ignite your bones
And I will try to fix you

And high up above or down below
When you're too in love to let it go
But if you never try you'll never know
Just what you're worth

Lights will guide you home
And ignite your bones
And I will try to fix you

Tears stream, down on your face
When you lose something you cannot replace
Tears stream down on your face
And I..

Tears stream, down on your face
I promise you I will learn from my mistakes
Tears stream down on your face
And I..

Lights will guide you home
And ignite your bones
And I will try to fix you.

...But who would try to fix me?

My Thigs Weighs a Ton

Uh. Oh. En mä mitää oo tehny. Tai korjasin mä mun nettiyhteyden. Eli soitin Welholle, ett HEEEEEEEEEEELP. Sit ne sielä paineli nappuloita ja sit rupes taas toimii. Melkein tuli paniikki.
Ja sit mä korjasin F-Securen. Siis koneeltani, en maailman laajuisesti. Sen mä tein ihan ite.

Olin mä sunnuntaina Showtanssikurssilla. En mä mitää osannu, mut hauskaa oli ja tuli kuuma.
Ja äsken olin BodyPumpissa ja BodyBalancessa. Jälkimmäisessä notkeuteni yllätti jopa itsenikin. Tai ei sitä varmaan kukaan muu huomannu, ku mä vaan. Jotenki vaan venyin tosi paljon eri asentoihin enemmän kuin kertaakaan aikaisemmin. Ehkä tästä urheilusta on jotain hyötyy. Jos ei muuten, niin olen pian tooosi notkee. En sit tiä, mitä hyötyy siitä on. Kai mä voin sit vaikka jurrissa elvistellä ja reväyttää jotain itsestäni.

Sain töistä lisää palkintoja. Tai sain valita ihan ite. Ne oli ihan tylsiä palkintoja, sopivia hienoille ihmisille. Valitsin siis jonku hifi-henkilövaa'an itselleni, ku ei mulla oo vaakaa. Tosin ehkä olis silti pitäny valita jotain muuta, ku sit mä varmaan seison sillä ja voivoittelen (anteeks Heli:)) aamusta iltaan, kun en paina sitä samaa, mitä kymmenen vuotta sitte. Tosin en mä kyllä sen verran ees haluis painaa. Tai siis painoin silloin 50kg ja olin silti tän saman 170cm pitkä. Höh, eihän mulla sit ois ees rintoja. Tai ei ne ny nytkää mitkää jättiläismäiset oo, mutta silti mulla sentään on sellaset.

PRKL!!!!!

Äh, tuo Anne sitten otti ja meni sairastumaan. Tänäänkin kökötän sit himassa. Just ku helpotti vähän ahdistus tuola urheillessa ja tilalle tuli lukuisten eri lihasten hillitön tärinä (2 jumppaa peräkkäin saattoi olla mulle näin aamusta liikaa), niin Anne laitto viestin. Eihän sille nyt mitään voi tietenkään, ett tulee kipeeks. Mulla vaan on nyt niin levoton olla. Mikä siinä onkaan, ett silloin kun ei yhtään haluis olla yksin, tekis mieli mennä, niin sit koko maailmalla on muita suunnitelmia? Ja sitten, kun haluis olla kotona ja möllötellä, niin sit kyllä puhelin piippaa kutsuja joka suuntaan? Miksi se ei nyt piippaa? Onkohan se rikki?

Ahdistus

Viime viikonloppu oli kiva, MPT oli kylässä. Käytiin BoardExpossa, ostin uudet hienot Roxyn laskuhousut. Oih, ku jo pääsis rinteeseen. Sain töistä palkinnon hyvästä työstä, viikonlopun Rukalla. Aion käyttää sen vasta keväällä, kun on lämmin. Sitä ennen kyllä huvittais päästä laskee useita kertoja, kun vaan olis seuraa. Mä en vaan täältä etelästä tunne ketään, joka laskis eikä yksin ole kiva lähtee.

No joo, takaisin viime viikonloppuun. Perjantaina piipahdin näkee Maria ja Leylaa Mambossa. Ne yritti mua juottaa humalaan. Tajusin taas kerran, kuinka kivoja kavereita mulla on. Ei siks, ett ne yritti juottaa mua humalaan, vaan siks, ett tuli vaan niin hyvä mieli, kun näki niitä.

Lauantaina käytiin MPT:n kanssa kävelyllä Vanhassa Kaupungissa ja sitte illalla mentiin katsomaan Borat. Olipas se hauska. Nauroin varmasti koko elokuvan alusta loppuun asti.

Keskiviikko-aamuna MPT lähti. Vaikka nähdään jo ens viikolla, tuli silti tylsä olo. Ei ikävästä, vaan siitä, ett tajus sen tosiasiasian taas, ett toisen koti on eri kaupungissa ja että näkeminen on vaan ohimenevää.

Eilen piti nähdä kaveri. Oltiin siitä jo sovittu keskiviikkona, mutta se teki sit oharit ilmottamatta mitään. Illalla soitin vaan sille, ett mitä tehdään, niin se sanoi olevansa paikassa A, ja sieltä menossa paikkaan B ja sit vielä C:hen. Eikä noi A,B ja C ollu mitää tärkeitä juttuja, vaan sellasia, ett mun seura vaan ei kelvannu. Mua vituttaa hillittömästi tollanen, miks luvata mitää, jos ei oo pientä aikomustakaan sit kuitenkaa nähdä? Olisin ehkä keksiny kehittää jotain muuta perjantai-illalle, mut olin niin urpo, ett luotin siihen, ett lupaukset pitää. Heräsin kasilta aamulla pesee pyykkii, ett mulla olis illalla puhtaita vaatteita (tuota pyykkiä on hieman kerääntynyt), kävin aamulla jumpassa* ja meikkasin valmiiks, ett vois sit lähtee nopeesti suoraan töistä. Lopputuloksena istuin illalla kotona meikattuna, verkkareissa, alahuuli mutrussa, kulmat kurtussa ja katoin Beverly Hills 3:sta, vaikka mun olis niiiin tehny mieli lähtee johonki. Kiitti vitusti.

Tänään ahdistaa kamalasti kaikki. Heräsin ihan yhtäkkiä aamulla puol neljä ja olin ahdistunut enkä saanu enää unta. Nytki on ihan tyhmä olo. Meen BodyPumppiin ja BodyBalanceen kohta, ehkä tää olo helpottuu. Jos ei helpotu, käyn shoppailemassa. Illalla lähen sheikkaa buutii Annen kanssa, jos Anne ei oo kauheen väsyny. Kyllä tää kai tästä.

*Ai niin, kun menin tuonne jumppaan tai siis BodyBalanceen, niin siellä ovella sanottiin, että tää tunti sit kuvataan kausijulkaisuun. Prkele, siellä oli koko ajan joku nainen räpsimässä kuvia edestä ja takaa. Onpas sit hienoa, kun ne asennot on sellasia, ett joka ikinen makkara varmaan näkyy. Mun tuurilla joudun johonki kansikuvaan törkee irvistys naamalla. Hyvällä tuurilla en osunut kuviin ollenkaan. Oon kyllä viime aikoina ollu vähän julkkis niinku. Ku BoardExpossaki mua haastateltiin ja musta otettii kuvia johki lehteen. Ja sit olin sellasessa laitteessa, niinku sellasessa, missä ratsastetaan hevosella, ja joka pyörii ja yrittää tiputtaa. Tiättekste, sellanen , ko tvssä usein? Tosin satulan tilalla oli sellanen liukas putkilo. No joka tapauksessa, siinäki musta otettiin kuvia. Silloin varmaan vasta näytinkin typerältä, ku olin niin keskittynyt.

Kiitos.

Tänään töihin soitti muutama pökäle asiakas, olis tehny mieli paiskaa niille luuri korvaan, ku vitutti niin kovaa. Kun pääsin töistä, taivaalta satoi lunta, ihanaa, valkoista, kylmää lunta. Kylläpäs tulin heti hyvälle tuulelle. Ajattelin, ett Terrieri olis ihan onnessaan, mut se mitää kai ees huomannu. Touhotti menemään ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin.

Kävin myös jumpassa, body balancessa. Se oli aika huvittavaa.. Jos olisin ollu jonku kaverin kanssa, olisin varmaan revenny niin, ett mut olis heitetty pihalle sieltä. Body balance on siis joogan, taijin ja pilateksen sekoitus. Olin ihan eturivissä ja jouduin katsomaan koko ajan ohjaajaa silmiin. Se oli vaan jotenkin niin hillittömän, noh, huvittavaa. Sit kun sielä oli sellaisia tätejä, jotka hengitti kauheen hassusti, kai se kuului tohon tuntiin se hengitystapa. Joka tapauksessa ne tädit kuullosti mun mielestä huvipuiston laitteilta ("tshiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiihhhhhhhhhh") ja meinasin menettää kontrollin täysin. Mulle tuli kuitenki aika trendikäs olo sielä ja tunnin jälkeen tuntui ehkä, että olisin ollut vähän pidempi, vähän rennompi, vähän hoikempi kuin ennen sitä. Kaippa sinne vois mennä uudestaankin. Ei sielä nyt hirveesti lihaksissa tuntunut miltään eikä nyt kauheen kuumakaan tullu, mut se ei kai oo tunnin ideakaan. Tosin en oo ehkä maailman pitkäjänteisin ihminen ja saattaisin tarvita vähän enemmän tiukkaa toimintaa, mut..kuten sanottu, kai sinne uudestaan vois mennä. Ihan kivaa vaihteluahan se oli.

Luuuuuuuuuuntaaaaaaaaaaaaa?

Hetken olin riemuissani aamulla, kun katoin ikkunasta ulos ja taivaalta tuli jotain valkoista. Mutta plääh, se valkoinen oli vaan räntää, joka iltaa myöten muuttui vedeksi. Hassua, että Tiksissä on kuulemma ihan valkoinen maa, mutta täällä, vaan muutama hassu kilometri etäämmällä maa on musta.

Kurkku on vieläkin kipee, ärsyttävää. Sit ku on töissä ja pitää puhuu, niin se rasittuu ja oon illalla ihan kähee. Mutten kyllä enää jaksa olla himassa. Oon heti paljon paremmalla tuulella, ku oon ollu töissä. Tosin oon huolestunut aika monestakin kaverista tällä hetkellä ja se sit varjostaa mun onnellista olotilaa. On niin tylsä olo, kun ei oikein voi tehä mitään, että tilanne muuttuis.

Työvuorot on ihan nihkeet tässä listassa, pääsen liian harvoin jumppaan. Tylsää. Itsetuntoani kohotti kyllä paljon, kun voivottelin alakerran neidille, ett pitäis laihtuu ja se oli ihan hölmistynyt, tai kysyi vaan, ett mistä muka. Työpaikalla kävi myös joku työterveysihminen ja sanoi, ett mä oon niin pieni ja hoikka. Hyvä mieli tuli, vaikken todellakaan oo omasta mielestäni kumpaakaan. Omasta mielestäni muistutan lähinnä saksalaista kuulantyöntäjää. Huvittais ostaa kotiin sellanen stepperi, mutt...tulisko sitä alkuinnostuksen jälkeen kuitenkaan käytettyä. Kuullostaa vaan niin hyvältä idealta siinä samalla, kun katselee tvtä, niin iltaisin vähän urheilla.

JaaJaa, taas pitänee mennä unten maille. Hyvää yötä ja huomenta, puput.

Nonni

Mut on nyt tuunattu eli tyttömäinen ilta on nyt takana.
Kävin solariumissa Even luona, värjäsin hiukset, siloitin sääreni kylmävahaliuskoilla (Ai Saatana!), nypin kulmakarvani, viilasin ja lakkasin kynnet ja käytin virkistävää mutanaamiota kasvoillani.
Kynteni on nyt tosi kauniit, hiuksetkin on ihan jees. Mut ei mulla nyt muuten oo mitenkään enemmän tai vähemmän naisellisempi olo. Ihan sama Karoliina mä oon. Yllättävää?

Kotimatkalla Konalasta huomasin, että vaikka ihmiset olis juonu ihan vähän vaan, niin ne haisee silti pahalle, vaikka oltais ulkotilassa. Venailin dösää nimittäin ja siihen pysäkille tuli kolme jotai ärsyttävää teiniä, jotka joi viiniä ja hais pahalle. Note to myself: Seuraavan kerran, kun dokaat, osta jotain, esim. mynthonia, mukaan.

Dösämatka oli muutenki helvetillinen, menin jostain syystä istuu jo valmiiks epäilyttävän näköisen pariskunnan taakse (välttääkseni joutumasta istumaan pysäkin teinien lähelle) ja ne ensinnäkin nuoleskeli koko ajan. Hyvin kiusallista, kun ei oikein tiennyt, mihin pitäis katsoa. Toiseksi se jätkä kinasteli koko ajan jonku kans puhelimessa (silloin, kun ei nuoleskellu). Sit sillä jätkällä oli niin urpo ääni, ett hampaita vihloi. Oon varmaan ennenkin maininnu, ett väsyneenä oon tosi "herkkä" kaikille äänille ja mua rupee vituttaa. Kaikenlisäksi se jätkä vielä puhui niin lujalla äänellä, että se vastas melkein huutamista. Harmitti kovasti, etten ottanu matkalle mukaan kannettavaa musiikintoistolaitettani (jonka nimeä en siis vieläkään tiedä), jolla olis sit voinu poistaa kuuluvilta kaiken mölysaasteen. Note to myself: Ota aina mukaan kannettava musiikintoistolaite.

Keskustasta oli pakko ottaa taksi kotiin, yö oli/on niin synkkä ja myrskyinen, ettei huvittanut jäädä hytisee enää sporapysäkille ja sit vielä kävellä muutama sata metrii kotiin. Ei, ei, kotiovelle suoraan tahtoi tää neiti, maksoi mitä maksoi.

Pahuksen kurkku, vieläkin kipee. Huomenna olin kyllä suunnitellut jo jumppaan lähtöä. Kummitädin luokseki pitäis raahautua...ei jaksais ehkä.

Jos et liiku, ne vaan kävelee sun päälle

Ennnnnnnnnnn jaksa enää istua kotona. Sairaslomaa koko viikko. Kurkussa joku tulehdus, ei onneks angiinaa. Tai noh, onneks ja onneks, angiinaan tehois antibiootit, tähän ei oikeen mikään muu ku aika.

Kävin mä eilen samalla, ku olin lääkärissä, ostaas Kemmurun uuden levyn. Olen tainnut jo kuunnella sen eilen puhki, kun ei oo muutakaa tekemistä. Ei, mutta hyvä levy. Ostakaa.

Huomenna onneks on serkun kanssa tyttöilta, hiusvärii, kasvonaamioo, kynsimanikyyrii ja puheita pojista. Jotain elämää, jebah.

PipiPää

Tänäänkin olen tosi kiukkuinen. Olen sairaslomalla. Kurkku kipeä. Sairasloma loppuu huomenna ja olin siitä hetken onnellinen. Saisin edes jotain tekemistä ja pääsisin takaisin jumppaan. Mutta kurkku vaan on tosi kipee ja huomasinkin äsken, että näyttää pahasti angiinalta. Enpä taidakaan siis päästä vielä töihin.

Vituttaa toi sade. Vituttaa, ku Terrieri haluu ulos, mut tekee ovella täyskäännöksen, ku se huomaa, ett sataa vettä kaatamalla. Sit se pitää retuuttaa väkisin ulos ja se vaan tärisee ja haluu syliin, kun sillä on muka maailman kurjinta. Mut jos sen kanssa menee takasin sisään, se vinkuu, ett se haluu ulos. Huoh. Vituttaa kävellä ulkona, kun on muutenkin kylmä ja paska olo. Vituttaa, ett Terrieri on päästä varpaisiin ihan kuranen ja se pitää joka kerta pestä, kun sen käyttää ulkona. Se kun on sellanen..maastonakki.

Vituttaa, kun on nälkä, muttei voi niellä, ku kurkkuun sattuu. Vituttaa, että mun kotona on VIELÄKIN hyttysiä. Vituttaa, että mun patteri lorisee enkä mä osaa ilmata sitä.

Vituttaa, että kukaan ei hemmottele, halaile, hae mulle kasaa leffoja, viihdytä, silittele ja kuuntele, ku mä kiukuttelen sekä käytä Terrierii mun puolesta lenkillä, kun ite sairastan.

Äh. Pyh. Voih. SNIRF. Missä poikaystävä on silloin, kun sitä tarvitaan toden teolla?

Äh.

Vihaan Tätä Typerää Oloa.

Ryhmähali?

Perhe On Paras Ja Pahin..

Perheeni on kylässä Samulia lukuunottamatta. Ihan kivaa. Mutta yksiö on vaan liian pieni asunto jaettavaksi perheen kanssa, joka on verrattavissa Kiljusten herrasväkeen. Tiedän, ett huomenna oon baustana, kun ne lähtee, mut nyt oon baustana, kun ne on täällä. Tai en ihan tällä hetkellä, kun ne jo nukkuu.

Otteita viikonlopusta:
Eilen valitin, että on niin usein korvatulehdus. Tälläkin hetkellä siis on. Isän kommentti: "Niin, sulla on varmaan kasvain." Jee, kiitti. Äidin kommentti: "Niin, oot varmaan allerginen" (merkitsevää silmäilyä vuoroin Sepeen, vuoroin muhun).

Äiti osti halvat housut, maksoi vaan 8 euroo. Äiti oli housuista tyytyväinen. Olihan ne ihan jees, mutta niissä lukee "Playgirl". Äitini on kuitenkin...sellainen herttainen, pyöreähkö...no, äiti. Yritin vähän vihjailla, ett sen merkin vois ehkä jotenki..poistaa.

Isä ja äiti oli sedän luona syömässä ja siemailemassa viiniä. Tultiin Niklaksen kanssa illalla kotiin, vastaan tuli joku juopunut mies, joka käveli katua puolelta toiselle, juopuneella miehellä oli mukana kovin tutun näköinen mustavalkoinen terrieri. Voi Vittu. Isä.

Mut oltiin Niklaksen kanssa ensin elokuvissa kattoos The Stormbreaker . Oli ihan viihdyttävä. Vähän niinkuin +10 vuotiaiden Mission Impossible tai James Bond. Tosin leffaa oli kattoos äpäräteinejä, jotka piti puhelinta päällä ja vastas siihen, ku se soi ja jutteli kovaan ääneen siihen. Sit ne klassisesti heitteli popcornia edessäistuvien päälle. Ja potki edessä istuvien selkänojia. Ja kun joku aikuinen mies meni leffan jälkeen sanoo niille, ett antaa olla viimeinen kerta, niin ne vaan oli sillee, ett "sä vaan tuut valittaa meille siks ku me ollaan tummii." Just joo. (Ne oli romaaneja, vai mikskä ne nyt sit ikinä haluu itseänsä kutsuttavan...). Mun ja Niklaksen vieressä istui kaks jotain mua muutaman vuoden nuorempaa poikaa, jotka hais hyvin paljon viinalta. Olin satavarma, ett neki rupee olee jotai idareita, mut onneks ne käyttäyty. Mun viaton veljeni olis muuten pelästyny kovin.

Leffan jälkeen mentiin Niklaksen kanssa kattoo Valokarnevaalia Lintsille. Käytiin me siinä maailmanpyörä-mikä-lie-rinkelissäki. Oli aika hienoo, kun oli pimeetä, mut lintsillä tosi paljon valoja. Olis ollu maailman romanttisinta olla sielä jonku pojan kanssa, mut kyllä pikkuveljenki seura oli ihan kivaa. Se oli kuitenki aika tärinässä, jonku pojan kanssa olis saattanu jopa olla ällöromanttista ja olisin vaan pilannu koko jutun hihittelemällä.

Jaaps, jaaps, taidan mennä nukkumaan, jos tuolta kuorsaukselta vaan saa unta...

Vittumaisen Väsynyt

Yh. Pitkästä aikaa tosi huono päivä. Tai oon niin väsynyt, että vituttaa. Pitäis siivota ja mennä jumppaan, mutta en kerta kaikkiaan jaksa tehä molempia. Ja koska on totaalisen pakko siivota koti, koska perheeni tulee perjantaina tänne ja huomenna en ehi, en pääse sitten jumppaan. Ja se vituttaa. Ja sekin vituttaa, että päähän sattuu. Ja se, että korvaan sattuu. Ja se, että töissä on niin perkeleen kiire. Ihan koko ajan on joku kipee ja ne, jotka pääsee töihin, on tosi kovilla töiden paljouden takia. Vituttaa, että työt vituttaa, koska pidän vieläkin työpaikastani enkä haluis, ettoon sielä baustana.

No joo, ehkä syön eilistä lassua, niin tulee parempi mieli ja jaksaisin ottaa imurin käteen (yhhhhh, ei huvitaaaaaa).

Shaking...

Olinpas kuin olinkin viikonlopun vesiselvä. Baarissakin join vaan vettä, vaikka ilmasii drinkkejä olis tullu ovista ja ikkunoista. Jouduin pahoinpitelyn todistajaksi. Tänään olin antamassa poliisilaitokselle lausuntoa tapahtuneesta. Kylläpäs oli jännittävää, kun kesken työpäivän soi puhelin ja siellä sanottiin, että "rikospoliisista päivää".

Sunnuntaina oli vähän hauska päivä. Piti mennä latinotunnille ja heräsin sitä varten ajoissa. Siirryin hetkeksi sohvalle ja heräsin siitä vasta puol kolme, ku Eve soitti. Eve tuli sit mun luo aamupalalle ja oli iltaysiin asti. Meillä oli törkeen hauskaa, repeiltiin vaan koko päivä kaikille idiooteille tyttö-jutuille. Kyllä on mukavaa, kun on niin ihana ja hassu serkku.

Olin taas jumpassa. Tänään bodyssä. Oli muuten törkeen raskas. Kävelin varmaan jotenki tosi hassusti kotiin ku kaikki lihakset on ihan makaroonina. Huomenna en varmaan pääse liikenteeseen. Jalat tärisee.

Tein äsken lasagnea, siitä tuli ihan kohtalaisen hyvää. En oo tehny lasagnee ehkä vuosiin, ku tuntuu hölmöltä itelle tehä jättiläisannos ruokaa. Mut maksoin laskuja niin paljon pois, ett nyt on ihan nolla budjetti, pakko tehä ruokaa paljon, ett on sit syömistä.

Sain sunnuntaina mun ponchon valmiiksi. Virkkasin sen ihan itse. Siitä tuli sikahieno. Omasta mielestäni siis.

Mulla on vähän pöhkö elämä nyt:) Joku vois sanoo, ett tylsä. Itse olen tyystin erimieltä. Olen ikionnnellinen.

Eri lauantai

Heräsin aamulla yhdeksältä tänään ja lähdin jumppaan. Eilenkin olin BodyPumpissa. Tänään Aero Fixissä. Pidän enemmän BodyPumpista kuin noin tollasista...jossa on liikesarjoja ja jossa ei pysy mukana. Ja sit pidän BodyCombatista, mutta sitä ei oo tuolla mun jumppapaikassa. Laitoin kyllä niille toivomukseks, ett sellanen ois kiva tunti.

Muuta en ookkaan sit tehny tänään. Paitsi syöny. Ja syöny. Ja sit taas syöny. Mut ihan terveellisesti. Tein aika hyvää ruokaa.

Olin suihkussa, sielä mulla meni vettä korvaan. Ja se vesi on sielä vieläkin, 8h myöhemmin. Kuinka ärsyttävää.

Kohta aion lähtee Aylan kanssa baariin. Aion olla selvin päin...hmm...eli ratkean joko ryyppäämään ja herään huomenna hillittömässä darrassa tai lähen puolen tunnin päästä kotiin. Nähtäväks jää. Voihan se olla ihan eksoottinen kokemuskin...en oo ikinä ollu missää Helsingin baarissa nimittäin selvinpäin. Vähän skeptinen kuitenkin olen. Mutta kun ei huvita kotonakaan olla.

Naisen Vuosi...

Serkkuni laittoi tämän postitse...Niin osui ja niin upposi.

*Tammikuu*
Kaduttaa, että menin syömään itseni ähkyksi kinkuilla ja rosolleilla ja suklailla ja tortuilla ja pipareilla ja... en voi edes ajatella, mitä kaikkea jouluna söin! Ihanaa, että se on ohi. Tipaton ja herkuton tammikuu, täältä tullaan! Liityn salille ja rupean jumppaamaan. Aivan ensimmäiseksi käyn spinningissä polkemassa nesteitä pois. Tuntuu, kuin polkisin koko tunnin vain ylämäkeä. Tunnin jälkeen voisin uida omassa hikilammikossani. Mutta olo on virkistynyt - seuraavaan päivään. Tuskin pääsen aamulla sängystä ylös kipeine pakaroineni ja reisineni. Vaa'alla näkyy vain 200 gramman painon tiputus. Pakko jatkaa rääkkiä.

*Helmikuu*
Tammikuun lopussa oli mahtavan kevyt fiilis! Kaksi kiloa nestettä ja kaksi läskiä sulivat kiitettävän nopeasti. Mutta nyt ei jaksaisi enää jumpata. Käyn hiihtämässä kerran, mutta siihenkin loppuu innostus. Kai se hyötyliikuntakin kuluttaa kaloreita? Kolaan lumet pihalla ja tarvon kerran kauppaan. Äh, miksi vaivautua kokkaamaan iltaisin, kun pikaruokakin on keksitty! Talvi ei tunnu loppuvan koskaan. Tumma suklaa ja punaviini helpottavat oloa - niissähän on niitä terveellisiä flavonoidejakin!

*Maaliskuu*
Kaupassa on ihania kevätvaatteita. Ostan kokoa 38, sillä olen päättänyt laihduttaa viime kuussa lihomani kaksi kiloa ja vielä pari kiloa siihen lisää. Onneksi naisten lehdessä on minulle täydellinen ohjelma: "12 viikossa rantakuntoon".
Laitan Halle Berryn kuvan jääkaappini oveen ja päätän, että alan taas käydä jumpissa.

*Huhtikuu*
Kahden viikon jälkeen dieetin aloittamisesta olen laihtunut vaivaiset 500 grammaa. Ostamani vaatteet kiristävät yhä pahasti ja housut juuttuvat polvista kiinni. Masennun niin, että sorrun taas herkuttelemaan. Onneksi uudessa naisten lehdessä on ohjelma "8 viikossa rantakuntoon" Otan itseäni niskasta kiinni ja alan taas käydä body pumpissa, kiinteytyksessä, muokkauksessa, body pumpissa, muokkauksessa, kiinteytyksessä...Iltaisin sovittelen vaatteita.

*Toukokuu*
Treenaaminen sujuu kuin tanssi! Olen suunnitellut päivän ruokailuni huolellisesti niin, että syön kolmen tunnin välein aina jotain, kuten raejuustoa ja pari hedelmää. Solariumista hankin kauniin pronssisen rusketuksen. Iltaisin sovittelen vaatteita, joista housut menevät jo jalkoihin, vaikkakaan vetoketju ei vielä yllä kiinni. Loppukuusta olen selvästi hoikistunut, mutta selluliitti näyttää järkyttävältä reisissä ja pepussa. Varaan ajan selluliittihoitoon, jonka pitäisi silottaa muhkurani, mutta se silottaa ainoastaan muhkurat lompakostani. No, nyt ainakin tiedän, että koen hengen ahdistusta ja pakokauhua kelmuihin käärittynä.

*Kesäkuu*
Näytän kauniilta ja hoikalta serkkuni häissä, missä on mahtava pitopöytä. Sen kruunaa ihana kakku. Samppanja virtaa. Juhannuksena grillaillaan ystävien kesken - tarjolla on mm. grillikylkiä, makkaraa, perunasalaattia ja siideriä. Ehdimme toki järjestää grillibileet ennen yötöntä yötäkin. Tarjolla on mm. grillikylkiä, makkaraa, perunasalaattia ja siideriä. Eikä kesä maistuisi miltään ilman kahden pallon jäätelöitä auringossa käyskennellen!

*Heinäkuu*
Kolmet grillibileet (grillikylkiä, makkaraa, perunasalaattia ja siideriä). Alkaa olla hieman huono omatunto. Yhdessä siiderissäkin on jo kaloreita 180 ja olen juonut tänä kesänä ainakin... se joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään! Sitä paitsi olen syönyt myös paljon mansikoita ja herneitä. Mutta alennusmyynneistä minun on ostettava isompia vaatteita.

*Elokuu*
Voi mikä masennus, ulkona on kesän kovin helle, mutta minä raukka pakerran sisätöissä! Livahdan töiden jälkeen suoraan terassille. Loppukuusta on parhaan ystäväni synttärit ja tarjolla on kermakakku, ihania piiraita ja kuohuviiniä!

*Syyskuu*
Olen paisunut ja pöhöttynyt niin, etten voi katsoa itseäni peilistä parkaisematta. Jos minua pistäisi neulalla, niin viina vain suihkuaisi ulos. Nautinnollinen elämä saa loppua ja askeettisuus astua kehiin! Alan käydä lenkillä, sillä en kehtaa mennä jumppiin tämännäköisenä virtahepona.

*Lokakuu*
Illat alkavat pimetä. Ei huvita mennä enää lenkille pimeään. Ties mitä hiippareita siellä vaan olisi puskissa väijymässä. Eikä minulla edes ole veden pitävää ulkoiluasua. Tv ja sipsit houkuttelevat vastustamattomasti. Pian kuitenkin havahdun, kun lehdissä esitellään pukeutumisvinkkejä pikkujouluihin. Apua! Enkä minä mahdu vanhoihin mekkoihin! Spingingillä saan hien taas virtaamaan ja rasvan palamaan.

*Marraskuu*
Kriisilaihdutukseni ansiosta olen kutakuinkin päässyt pikkujoulukuntoon. Tässä kuussa niitä on kolmet. Siideriä, punaviiniä, olutta, shotteja,glögiä. Salaattia, piiraita, jouluruokaa. Ja yöllä Hesburgerin kautta kotiin. Krapulapäivinä maistuu pizza. Pikkujouluaikaan ei voi ruveta nipottamaan kaloreista!

*Joulukuu*
Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo! Ja pöytä notkuu kaikkia muitakin ihania herkkuja. Saan lahjaksi monta levyä suklaata. Nyt saa nauttia ja rauhoittua. Teen sitten Uutena Vuotena lupauksen, että aloitan ensi vuoden reippaasti ja kevyesti!

Yleisön pyynnöstä..

Pikainen päivitys ennen hyytymistä. Käytiin Marin ja Terrierin kanssa lenkillä, jalat on nyt vähän raskaat. Sitä paitsi paleltaakin. Ja väsyttää, vaikka kello on vasta kymmenen. Se on ihan historiallista, koska viime aikoina oon kukkunut myöhään yöhön.

Keksikää mulle jotain tekemistä noin kuukaudeks eteenpäin joka viikonlopulle...en halua dokailla, kun haluan säästää rahaa. En kyllä haluais istua yksin viikonloppuja himassakaan. Niin et vinkkejä? Oon alottanu jo virkkaamaanki (!), mut ei mua toi neule taida pitää kotona viikonloppuna kuitenkaan.

Haluisin keväällä lähteä joko rantalomalle Even kanssa tai sit Norjaan laskee Sampan kanssa. Sitä varten tarvitsen rahaa. Harkitsen toisen työpaikan ottamista, mutta se on kyllä aika kuluttavaa sitten. Sitte mä oon kiukkunen ja stressaantunu ja onneton. Huooooh, saispa lottovoiton.

Viime viikonloppuna oli kuningasdarra kivan perjantai-illan seurauksena. Oksensin koko päivän. Ihastuttavaa. Nyt oikeesti on pakko rauhottuu vähän.

TYLSÄÄÄÄ!

On niin tylsää, että päätinpä päivitellä tätä taas vähäsen. Arki-iltaisin ei tosin mitään tapahdu, niin ei oo mitään kerrottavaakaan. Tänään ekaa kertaa ahdistaa urakalla istua vaan himassa ja tuijottaa tvtä. Nyt kyllä hankin jonku kehittävän harrastuksen. (Yea right).

Toissa viikonloppuna olin Tavastialla huippuhyvällä keikalla (Asa, Kehäkettu etc.). Koko illan tuli ihastuttavan hyvää musiikkia. Oli kyllä hillittömän lystiä.

Menneenä viikonloppuna kävin Vaasassa. Oli mukavaa, tosin hektistä. En ehtiny oikeen tehdä niitä juttuja, joita olin ajatellu tekeväni.

Vieläkään en oo ehtiny pitää yhtä pienen pientä selvää viikonloppua. Hämmentävää. Tokkopa kiinnostaa olla kotona rauhassa tulevana viikonloppunakaan. Ei nyt oikein vaan kiinnosta. On levoton olla.

Snoop Dogg muuten teki pitkästä, pitkästä aikaa hyvän biisin eli Vato:n. Tykkään.

Yhhhhhhhhhhhhhhh....näännyn tylsyyteen!!!!Ei ees huvita tehdä mitään asian korjaamiseksi, kun on vaan niin tylsää, että se ylittää jo kaiken sietokyvyn.

Violence

Oltiin Leylan synttäreillä perjantaina. Ekaks ulkona syömässä ja sit siitä Aussibaarii ja sit Eatzii.
Oli ihan hauskaa, paljon buutisheikkausta tanssilattialla, otettii ehkä koko lattia haltuun, ei meiän koreografioihin kai kukaa uskaltanu sekaantua.

Baarin jälkeen oltiin ihan himaan matkalla, juttelin vielä Leylan kanssa jalkakäytävällä, kun meitä kohti kävelee joku tuiki tuntematon poika. Ihan ilman minkäännäköstä syystä se tarttuu Leylaa hiuksista kiinni ja kun Ayla ja mä mennään siihen väliin, sy hyökkää muhun kiinni. Se heitti mun asfaltille ja hyökkäs päälle, löin takaraivon ikävästi maahan. Onneksi siihen tuli sitten paikalle jotain poikia ja poliisit, jotka vei sen yhteiskunnan äpärän putkaan. Se kehtas vielä väittää, ett me hyökättiin sen kimppuun. Poliisit kysy, jos halutaan nostaa syyte ja nyt se saa sit sakkoja lievästä pahoinpitelystä. Eli maksaa valtiolle muutaman euron ja jatkaa idioottina olemista. Ite oon jotenki ihan järkyttyny vielä tänäänki, ahdistaa. Niskassa on mustelma ja niska muutenki on kipee. Vaikee kääntää päätä. Eilen huimas ja päähän sattui. Mulla on orastava tunne, ett huomenna saattaa olla vaikeuksia päästä sängystä ylös, tai voi olla niska melkoisen jäykkä.

Mä en oo ikinä ajatellu, ett vois tapahtua jotain noin vaan, keskellä kaupunkia. Tai siis että joku tuntematon poika olis väkivaltanen ilman syytä. Sitä ei tapahdu mulle eikä mun kavereille, ku tuntemattomille vaan. Onneks poliisit oli nopeita ja apu lähellä, muuten olis käyny ihan varmasti pahemmin.

Lauantain olin pitkästä aikaa ihan kotona vaan, söin, nukuin ja katoin tvtä. Tänään oon siivonnu mun kotia ja kävin mä alakerran Hannan kanssa lenkillä. Nyt on ihan väsy. Huvittais melkeinpä mennä nukkumaan.

Onko tänään joku ilotulitus vai mikä ihme tuolla ulkona pamahtelee? Herra Terrieri on tosi huolestunut moisesta.

Have You Met Miss Jones?

Musta taitaa olla pahaa vauhtia tulossa Suomen Bridget Jones. Lääkäri nimittäin sanoi, että mun ikäisen naisen (en edes pidä itseäni välttämättä Naisena vielä) pitäis jo rauhoittua. En mä tienny, ett mulla menee jotenki erityisen kovaa. Serkun isä ilmoitti lauantaina, että mä ja serkku ollaan vanhoja piikoja ja että meissä täytyy olla jotain pahasti vialla, kun ollaan jo tän ikäisiä eikä saada miestä. Sukujuhlat osaa olla...yhtä juhlaa. Luin lehdestä, että tämän ikäisen naisen pitäisi olla jo hyvää vauhtia pukkaamassa vähintään toista lasta maailmaan. En mä halua just nyt edes ensimmäistä. Mulle riittää, että Pia saa vauvan. Saisivat vaan asua samassa kaupungissa, niin olis helpompi sitten sitä vauvaa käydä tökkimässä. Äh, nytkö musta on tulossa sellainen, jolta aina kysytään Sillä Äänellä, ett Noooooooh, mitenkäs se rakkauselämä?

No joka tapauksessa ympäristön painostuksesta olen taas alkanut kaivata jotain toista ihmistä. Tai en muuten, mutta kun yksin on niin tylsä nukkua. Mun sänky tuntuu iltaisin niin isolta, että siihen vois eksyä. En oikein saa untakaan, kun tilaa on niin paljon. Heräilen ja oon stressaantunu, kun aamulla pitää silti herätä töihin.

Olen myös miettinyt mun viikonloppuja enkä tällä hetkellä muista sellaista viikonloppua, että olisin ollut selvinpäin. Apua. Musta on tullut viikonloppualkoholisti. Mutta syytän tästäkin ympäristöä. Työviikon jälkeen ei huvita olla vaan himassa, vaan huvittaa tehdä jotain kivaa. Jokin leffailtakin hyvässä seurassa olis mun mielestä kivaa, mutta jostain syystä siihen on vaikee saada seuraa. Joka viikonloppu on vaan uudet bileet, joihin kaikki menee. Ja koska mua ei huvita yhtään olla yksin himassa joka ilta m(siis arki-iltojen lisäksi), niin sitten ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin taas dokailla. No joo, voishan sitä mennä selvinkinpäin, mutta yleensä tilaisuudet on ollu sellaisia, että...ei todellakaan voisi. Nooh, kai tää viikonloppubileputki jossain vaiheessa loppuu. Toivottavasti.

Oltiin tänään duuniporukasta teatterissa. Käytiin katsomassa Natoni on toista maata. Odotin jotenkin, että se on tylsä, täynnä jotain sisäpiirivitsejä politiikasta ja muutenkin..kypsille ihmisille. Mutta mulla olikin tosi hauskaa, en oo ehkä pitkiin aikoihin nauranu niin kovasti joillekin jutuille. Siinoli, ok, vittuilua politiikasta, ja ne jutut meni vähän ohi, kun en oo niin poliittisesti valveutunut. Mut sit oli siin paljon muutakin, se oli vittuilua ihan kaikesta hyvällä tavalla. Voin suositella, melkein tekis mieli mennä kattoo se uudestaan jonku kaverin kanssa. Sääli, ett ne liput maksaa jotain yli 30 euroo silti. No, ok, vähemmän kuin yks baari-ilta, mut silti....

Shake That Thing.

"Arkipäivät on tosi kiireisiä. Aamulla teen aamiaista perheelle, vien lapset kouluun ja menen töihin. Töiden jälkeen haen lapset, vien heitä harrastusten pariin ja teen perhelle illallista. Sitten siivoan, pesen pyykkiä, luen lapsille iltasadut ja laitan heidät nukkumaan. Tämän jälkeen minulla on vihdoin aikaa itselleni ja silloin masturboin" Aika vähän repesin, kun kuulin töissä radiosta tän mainoksen, se tuli suoraan kaiken maailman kodinkonemainosten jälkeen. Hihittelin vaikka kuinka kauan itsekseni.

Lauantaina olin töissä, kasasin koko kesän reklamaatiot yhteen koosteeksi. Raskasta. Ihmiset nillittää niin pienistä asioista. Luultavasti suurinosa tekee tän ilmasten hotelliöiden toivossa. Sitten menin salille, poljin kuntopyörällä puoli tuntia ja olin varma, että kuolen. Paskin kunto. Illalla Leylan ja Aylan luo pileisiin. Sieltä Gentleman's clubille. Nyt on sitte Helsingin tissibaarit nähty. Nähtiin sielä yllättäen Vihanto ja Samppa Vaasasta. Samppa on Susannan poikaystävä. Hellyyttävää, kuinka huonona se oli siks, ett se oli joutunu tissibaariin. Tai siis sillä oli siitä huono omatunto. Majoitin sen mun lattialle koirankarvojen sekaan nukkumaan, ettei sen tarvi mennä jatkoille.

Tänään Mamma Rosassa pizzalla. Ei oikein sovittu sinne. Muut asiakkaat oli sellasii hienoja, mulla oli camohousut ja huppari. Tarjoilija vähän katsoi meitä kieroon ja vaan nakkas meille ruokalistat kiukkusesti. Muille asiakkaille tarjottiin leipää hienosti, meiän pöytään se vaan viskas sen leipäkorin ja ne leivätki oli leikattu päin helvettiä. Se, että sattuu olemaan darrassa, ei välttämättä tarkota sitä, ett olisi jotenki huono asiakas. Perkele. Ainoo mukava työntekijä sielä oli Anna, joka on mun vanha duunifrendi Leviltä.

Menin kasilla himaan, mietin, ett tänään vois olla sellanen päivä, ett on tarkastajii liikenteessä. Ja mitä tapahtuikaan urheilutalolla? Tarkastajat tuli. Pomppasin nopeesti ulos sporasta, selvisin onneks sakoitta. Iteki yllätyin niin nopeista reflekseistä, sellanen jumituspäivä taas ollu. Eilen tuli ehkä muutama aivosolu tuhottua.

Illalla olin Johanin kanssa juomassa limsaa terassilla. Sit kävin katsastaas sen kämpän. Kiva koti oli, kampissa. Siinä vois kyllä iteki asuu.

Äsken katoin Mona Lisa Smilen, ei oikein nyt nukuta, ku heräsin tänään vasta kahelta. Ensi viikosta on töissä luultavasti tulossa siis tuskanen ja väsynyt. Olisinpa ensi viikonlopun selvinpäin, tää dokaaminen ei oikein edesauta mun laihtumisyritystä. Eikä se, että pitää aina day after syödä kaikkee roskaa ja paljon.

Y?

Miksi lihon toisinaan pelkästä suklaamainoksen näkemisestä, mutten laihdu, vaikka olen jo kaksi viikkoa käynyt kuntosalilla? Laihduttaminen on maailman typerintä ja vaikeinta. Tämä on niin..epäreilua. Tuo inhottava, oksettava rengas vyötärölläni kuvottaa ja suututtaa mua. Eikö ole mitään helpompaa tapaa pudottaa kilo tai kaksi kuin tää hillitön, hyödytön treenaaminen? Bulimia perhaps?




(ei kiitos)

Update

Lauantaina Marin kanssa teatterissa. Teatterin jälkeen jämähdin alakerran tyttöjen kanssa puutarhakeinuun yhdelle. Aika monta tuli juotuu, sit käytiin Kustaa Vaasassa ja sit takasin keinuun. Alakertalaiset oli käyny laivalla ja niilloli niiden baarikaapin sisältö pihalla. Ihan mukavaa oli. Tosin alakerran tytöt seurustelee, siis keskenään, ja niilloli jotain väittelyy koko ajan ja se toinen yritti vittuilla mulle juovuksissa. En jaksanut välittää.

Sunnuntai oli maailman turhin.

Maanantai masensi.

Tiistaina olin salilla ja Terrierin kanssa pitkällä lenkillä.

Tänään aamusta lenkillä, illaksi töihin.

Mitään ei taida ikinä tapahtua.

Tyttöyttä.

Tänään olen taas herkkä. Tai koko viikon olen ollut.
Menin töiden jälkeen kauppaan, ostin ruokaa. Tajusin, kuinka tylsää on tehdä (hyvää) ruokaa vain itselleen. Rupes itkettää. Kävelin kotiin, tien varrella makasi poika, eikä kukaan tehnyt sille mitään, en edes minä. Rupes itkettää vielä enemmän. Kotiin päästyäni rupesin itkemään oikein urakalla. Kyyneleet vaan valui valtoimenaan, nenä vuosi ja nikottelin.

Taitaa olla Se Hetki kuukaudesta taas tulossa.

Raskasta.

Nyt menen ulos tarkistamaan, että se poika on ok. Otan Sepen turvaksi mukaan.

Kotimaista Kidutusta

Olen ihan varma, että jossain päin hyttysiä käytetään ihmisten kiduttamiseen. Juuri, kun saat kuumudelta unta, alkaa konsertti korvan juuressa. Ketään ei näy, mutta se ääni...se...iiiiiiiiiiiiiiiii -ääni! Se tunkeutuu syvälle aivoihin ja vituttaa, vituttaa niin. Jos menet peiton alle piiloon, tukehdut kuumuuteen. Jos yrität nukkua ilman peittoa, kuuluu ääni ja tiedät aamulla herääväsi, mikäli ikinä sait nukuttua, noin tuhat paukamaa ihollasi, jotka kutittaa, kutittaa niin. Se ääni lakkaa vasta sitten, kun viimeinenkin hyttynen on päässyt ihollesi eli noin puoli tuntia ennen kuin herätyskello herättää uuteen aamuun. Mistä niitä hyttysiä oikein sikiää? Koko kesän aikana ei oo satanu kuin pisara ja eikös nuo hyönteiset suoraan helvetistä tarvi kosteutta lisääntyäkseen? Tuossa Dallapeen puistossa on kyllä öisin sadettajat, ehkä ne hyttyset sitten itää sen sadettajan jättämissä kosteissa paikoissa ja hyökkäävät kaikki just mun asuntoon aina iltaisin. Ja mihin ne hyttyset piiloutuu iltaisin ennen kuin meen nukkumaan? Miksei ne sillon hyökkää, kun mä näkisin ne ja jaksaisin nähdä vaivaa suorittaakseni hyönteisten massamurhatapahtuman? Miksi ne hyökkää vasta sitten, kun olen juuri nukahtanut? Miksi?

Hahaa! Tänään reisilihakseni ovat kipeät. Onneksi sukupuolielämäni on miinuksella, sillä en saa jalkojani yhteen enkä oikein levällekään, sellainen hartioiden levyinen haara-asento on ainoa, jossa ei tunnu tuskaa. Niin, että turha yrittää kammeta mun jalkojen väliin, jos joku nyt niin yrittäisi tehdä. Tänään olin uudestaan salilla eli ilmeisesti ylihuomenna on odotettavissa kipeät kädet ja rintalihakset.

Pöh.

Tää paukkuu niinku bodauslaulun kuuluuki
Mä pumppaan rautaa kunnes meen ihan uuvuksii
Laita sun salihousut heiluu ilmassa niinku propellit,
jos sullon tasan nolla rasvaprosentti
-Ruudolf (Bodausanthem)


Olen aloittanut kuntosalillä käymisen vuosien tauon jälkeen. Tai vasta kerran olin työpaikan salilla, mutta tästä se alkaa. Ei oo muutakaan tekemistä ja oon valaan kokoinen kohta, jos en tee jotain. Olin vähän aamulla pettyny, ku lihakset ei ollu juurikaan kipeet. Ku sit jos ei tunnu missään, niin ei oo ihan varma, ett oliks tosta nyt hyötyy vai oliskohan pitäny vähän enemmän ahkeroida. No pain, no gain, tai jotain.

Aamulla tuli lukonkorjaajapoika mun luo. Se herätti mut kasilta, olin ihan unella ja vähäpukeinen, hiukset pörrössä ja ääniki ihan kähee. Sepe päätti päästää pienen ilopissan lukonkorjaajan johdosta rappukäytävään. Eikä mun lukkokaan sit mitään rikki ollu, ku se piti vaan öljytä. Tuli tosi dorka, tyttömäinen olo.

Oon tällä viikolla Marin kissavahtina, sen kissat ei kunnioita mun rispektii (toim. huom. tahallani kirjoitin näin), vaan mulkoilee mua sillee, ett kuka sä nyt muka oikeen oot ja mitä sä oot tehny meiän Marille. Melkein tulee sellanen olo, ett pitäis lahjoo niitä silakoilla, ehkä ne sit pitäis musta. Ehkä. Luultavasti ei.

Mun uunissa kypsyy lihamureke. En oo ehkä ikinä tehny lihamureketta, mut ku teki mieli, niin päätin tehä. Luultavasti puolet menee roskiin, kun en mä yksin kokonaista mureketta syö kuitenkaan eikä mulla oo pakastinta, johon laittaa sitte loput säilöön. Ja pahus, mun piti ostaa kanttarelleja lisukkeeks, mut ei niit enää nyt illalla ollu kaupassa.

Olen maailman yksinäisin.

End Of an Era

When I was young
I never need anyone
And making love was just for fun
Those days are gone
Livin' alone
I think all the friends I've known
Whe I dial the telephone
Nobody´s at home

All by myself
Don't wanna be
All by myself
Anymore

Hard to be sure
Sometimes I feel so insecure
And loves so distant obscure
Remains the cure

What Is Vantaa In English?

Oltiin Marin kanssa lenkillä ja katselees ilotulitusta. Tai ei me oikein ilotulitusta seurattu, kun meiän vieressä oli jotain saksalaisia poikia ja niiden seuraan tunki 2 ultimate pissistyttöä. Olin yhtäaikaa huvittunut ja myötähäpeissäni ja toivoin, ett ne pissikset lähtis pois ja jäis siihen. Kun toisaalta nolotti, mutta toisaalta se oli vaan niin huvittavaa seurattavaa. Sekavaa. Varsinkin toinen neideistä oli sangen kovaääninen, yritti koko ajan yhtä pojista väkisin pussata ja huusi, ett "I'm soooo fucking drunk". En ollu nuorena noin rasittava, enhän. Huipennus oli, kun ne pissikset mietti, ett mitä on Vantaa englanniks. Teki mieli pyytää saksalaisilta anteeksi sitä, että tässä maassa on niin tyhmiä teinejä.

Lähettiin sit kävelee, kun luultiin, ett tulitukset loppu. Ei ne mitään loppunu, sieltä varmaan äänestä päätellen alko joku loppuhuipennus. Mut ei jaksanu kääntyy takasinkaan päin. Varsinkaan, kun viihteellisempää ohjelmaa tarjos pissispariskunta, jotka kuivaharjoitteli panemista melkein keskellä tietä. Oli pakko jäädä jumittaa niitä ja repeilee. Ei ne ees tajunnu, ett niitä tuijotettiin. Nuori rakkaus...tihihihi. Oi jos ois ollu kamera mukana...

Mun kotioven lukon kanssa on ollu jotain ongelmii. Nytki, ku pääsin kotiin, en meinannu saada ovee auki. Kuulin vaan, ku Terrieri odottaa oven takana ja vaikka kuinka käänsin ja väänsin avainta lukossa, mitään ei tapahtunu. Näin jo itseni itkemässä parvekkeella ja soittamassa kaikille epätoivosena, ett mä en pääse kotiin. Mut sitten se lukko yhtäkkiä avautuiki ihan kiltisti. Pitää varmaan soittaa isännöitsijälle, ett vaihtaa uuden lukon. Muuten joku päivä en ihan oikeesti pääse kotiin. Vaihtaiskohan se samantien koko oven johonki sellaiseen tukevampaan malliin, josta ei äänet kuuluis rappukäytävästä läpi...? Kun nyt tuo ovi on sellainen, että kyllä sen saisi rysäytettyä sisään, jos oikein yrittäisi ja rapusta kuuluu kyllä kaikki vähänkin kovaäänisempi (ihastuttavaa näin koiran omistajana...).

And It's Burning

Vaikka illat alkaakin olla viileitä, mun koti on silti kestämättömän kuuma silloin, kun yrittää nukkua. Lämpötilat on jossain sky high. Jos pitää ikkunaa auki, sisään hyökkää sata tsernobyl-hyttystä ja reiíttää mut totaalisesti. Olen sangen epäeroottinen näky, täynnä punaisia jättiläispaiseita, jotka kutittaa niin vietävästi ja joihin ei auta edes zyrtekki. Nukkumista ei yhtään helpota se, että naapurini paneskelee kovaan ääneen ensin kahdelta yöllä ja sitten uudestaan seitsemältä aamulla. Niillon ollu nyt vähän yli viikon verran sellainen panemisrytmi, aina nuo samat ajat. Toisten tuollaista...intiimiä kohtausta on tosi kiusallista joutua kuuntelemaan. Ja sitten törmätä naapuriin rappukäytävässä vielä. Samapa tuo sinänsä, ku vihaan sitä naapuria muutenki. Mut enkai mä oikeesti voi käydä soittaa ovikelloo, ett nyt helvetti nussitte hiljempaa? Tai valittaa isännöitsijälle? Tai soittaa poliisille?

Oltiin Muskelssonin kanssa katsomassa muuten Lucky Numbert Slevin. En oikein odottanut elokuvalta mitään, tai siis, en mä ees tienny, mitä elokuvaa olin menossa katsomaan. Mutta leffa oli hyvä. Ei nyt top listalle pääse, mutta silti. Kannattaa katsoa. Keskittymistä haittas vaan pikkasen se, että meinasin jäätyä (ikinä ei ole hyvä). Onneksi olin herrasmiehen seurassa, ja sain lainaksi hupparin.

Äsken olin katsomassa Miami Vicen. Olihan se...aika..Miami Vice. Biisit vaihtui tosi ärsyttävästi ihan puun takaa. Leffa olis voinu olla lyhkäsempikin. Mutta aivot meni tehokkaasti narikkaan. Nolasin itseni, kun innostuin niin yhdestä leffan autosta (en oo nyt satavarma, oliko se just toi, kun tuossa linkissä, mut silti), kun se oli niin hieno, että "kuiskasin" naisellisesti "UUuhh Mama!". Mikäs siinä, mutta kun leffa oli niin kiero, että just silloin tulikin hiljasta ja koko sali kuuli mun "kuiskauksen". Pitihän siinä sitten pissismäisesti kikatella hetki ja pilata vielä pikkasen lisää muiden elokuvaillasta. Mutta loppuajan käyttäydyin kyllä. Hyvin.

Kunpa aamulla ei olis niin ärsyttävä herätä. Yksin. Tai on täällä terrieri ja hyttys-klaani.

Arki Tuli Kylään

Herää. Käy koiran kanssa lenkillä. Mene töihin. Käy ruokkiksella. Mene takaisin töihin. Pääse kotiin. Käytä koira ulkona. Hengaile. Käytä koira ulkona. Mene nukkumaan. Aloita seuraavana päivänä alusta. Viikonloppuna keksi epätoivoisesti jotain hauskaa tietääksesi olevasi yhä elossa ja eloisa. Kärsi seuraavana päivänä hauskuuden(?) seuraamukset. Yritä olla ajattelematta liika, että maanantaina alkava viikko on edellisen huono uusinta.

äh. Äh. ÄH! Jotain hauskaa äkkiä! Jotain sellaista, mitä odottaa, ettei arki puuduttaisi liikaa. Kuka lähtee mun kanssa lomalle? Tosin siinäkin on riskinsä. Paluu arkeen on pudotus liian korkealta, jos edellisenä päivänä on vielä laiskasti huljutellut jalkaa uima-altaassa.

Olen ikuisesti antipositiivinen ja multinegatiivinen. Voiko noin edes sanoa?

np. The Source feat. Candi Staton-You got the love (new voyager radio edit)

Outoutta

Eilen hyvässä seurassa Brahenkentällä juomassa rommia. Loppuiltana tappelua. Nyt tiedän, miksi darraa kutsutaan morganiksi.

Yöllä näin unta, että mulla oli vauva. Se tippui ikkunasta ja maahan iskeytyessään muuttui variksenpoikaseksi.

Nyt yritän hätäpäissäni siivota, ei huvita, on haikea olla ja heikottaa.

Voi Änkyröinen.

Jos pitää jostain, niin pitää. Jos ei pidä, niin ei pidä. Jos tuntuu siltä, ett ei tämä oo mun juttu, niin miten helvetissä ei sitten kuitenkaan tiedetä mistään mitään? Toista vaan pidetään varalla siinä sivussa, ja jännittämässä ja stressaamassa ja sen elämä on ihan sekasin. Eikä se toinen uskalla tehdä mitään sellaista, mikä keikuttais venettä liikaa. Se toinen yrittää vaan olla Maailman kivoin, miellyttää, olla ihana ja...ihan eri ihminen, kuin oikeesti onkaan, ihan vaan sen takia, että se säälittävä suhteen rääpäle pysyis hengissä.

Se toinen ei halua aiheuttaa pahaa mieltä ja sen takia se nielee kaiken paskan, mitä tulee ja vaan hymyilee ja on helvetin mukava. Aina silloin tällöin se toinen kyllä flipahtaa, ei enää jaksa, vaatii vastauksia ja polkee jalkaa ja itkee. Mutta sitten se, joka ei tiedä, tulee niin surulliseksi ja se toinen pelkää, että se, joka ei tiedä, lähtee lopullisesti tai sairastuu ja toinen sen vuoksi heltyy, lopettaa kiukuttelun ja lupaa odottaa, odottaa vaan. Mutta mitä se toinen odottaa? Sitä, että sen sydän joka tapauksessa tulee särkymään ja mitä enemmän se odottaa, niin sitä pienemmiksi pirstaleiksi sen sydän särkyessään menee.

Se toinen syyttää itseään siitä, että tilanne on mikä se on. Se toinenhan tämän koko jutun aloitti. Mutta ei se voinut sille mitään, se ei olis ollut onnellinen, jos ei olis tehnyt niin. Mutta ei se kyllä näinkään ole, ei niin yhtään.

Arvatkaa, mitä se toinen nyt tekee? Odottaa vielä toisen vuoden varmaan, varmaan hautaan asti. Yrittää hyvittää kiukuttelua lahjonnalla, olemalla vielä vähän enemmän mukava ja hillitsemällä itsensä. Tästä eteenpäin, se päättää, se kiukuttelee vaan yksin kotona, kun kukaan ei kuule eikä nää. Siten se, joka ei tiedä, saattaa pysyä sen elämässä vielä ainakin iltaan asti, mikään sen pidempi aika ei ole varmaa.

Tyhmä Tyttö

Kiukuttaa. Kiukuttaa, kun tein töissä kaksi pientä virhettä, ei mitään vakavia, ei oikeestaan virheitä ollenkaan, mutta silti todisteita siitä, etten osaa vielä aivan. En pidä mun tekemistä virheistä. Ok, kaikki niitä tekee aina joskus, mutta enkö mä vois olla poikkeus? Please? Olisinpa niin siviilissä kuin virka-aikana täysin virheetön. Kertakaikkiaan täydellinen. Mutta ei, kaaaukana täydellisestä olen, pahuksen pahus. Ja sitten, kun töissä tekee pikkiriikkisenkin virheen, niin se virhe vaikuttaa jonkun toisen elämään epämiellyttävällä tavalla, ja tämä tieto ärsyttää eniten. Sit mä hakkaan päätäni seinään koko ensi yön vielä enkä saa unta, ku mua ketuttaa niin kauheesti ja aamulla oon väsynyt ja teen lisää virheitä. Oikeesti, pitää skarpata. Nyt. Note to myself: Ole täydellinen.

Kiukuttaa, kun oon niin saamaton. En kertakaikkiaan jaksa siivota kotona, vaikka oikeesti kohta mun sängyn alta ryömii jotain elävää ja inhaa. Tiskit sain sentään tiskattua, mutta sekin toimenpide kiukutti. Suljen vaan kotona silmät ja kuvittelen, ett tätä epäjärjestystä ei ole.

Kiukuttaa, kun en jaksa vastata yhteen sähköpostiin, vaan vetkuttelen asian kanssa. (Ilmeni, etten olekaan saanut purjehdustyöpaikastani potkuja, vaikka luulin niin ja nyt ne soittelee ja laittaa sähköpostia ja ehdottelee työvuoroja enkä vaan jaksa vastata niille.) Tälläkin hetkellä voisin kirjoittaa tämän sijasta vastausta, muttei vaan huvita. Mä vaan oon niin dorka.

Kiukuttaa, kun en oo maksanu laskuja, kun oon ollu party-party ja siitä syystä broke.

Kiukuttaa, kun oon niin pissis joskus.

Kiukuttaa, kun en tiedä asioita.

Mutta hei, lauantaina oltiin Leylan ja Marin kanssa ensin syömässä Loisteessa (tonnikalasalaattia, nam nam), sitten mentiin 51:seen, joka ei vieläkään ollu mun juttu ja sitten sieltä vihdoin tissibaariin. Sielä oli kallista, drinkit maksoi 8,50 euroa ja sisälle olis maksanu 12 euroa, me päästiin onneks kahdella. Paikka oli erilainen kuin kuvittelin. Aika pieni, sielä sai olla rauhassa. Se kohta, missä oli esiintymislava, oli outo, ihan pieni, ei siihen mahtunu istuu kuin jotain 6 ihmistä. Nyt on sitten siis tuokin nähty.

Matkalla kotiin törmättiin kahteen outoon poikaan, ne teki meille tosi vahvat gt:t ja sen jälkeen toinen sammui ja toinen pyys meiät sen "love corneriin". Välitöntä naurua seuras tosta pyynnöstä. Lähettiin menee.

Uudella yrityksellä matkalla kotiin törmättiin venäläisiin poikiin, jotka pyys meitä jatkoille. Ne lupas tehdä hyvää ruokaa ja drinkkejä. Lähettiin sit kuitenkin kotiin, kun kuultiin, ett jatkot on jossain kaukana kaukana.

Dösällä vihdoin sunnuntai-aamutunneillä kotiin, humaltuneena piti vielä nillittää tekstiviestitse.
Heräsin muutaman tunnin yöunien jälkeen johonkin, olin vieläkin humalassa. Mä vihaan herätä humalassa, se on jotenkin vaan...ahdistavaa. Hoipertelin, nillitin ja voihkin, venailin vuosisadan darraa. Onneks sitä ei ikinä tullu, oli vaan laiska ja typerä olo. Koko päivä meni ihan hukkaan.

Koko alkuviikkokin on mennyt ihan hukkaan, oon vaan laiska ja tyhmä ja saamaton.

Itsesääli-nillitys rocks.

Skippis.

Aivan niinkuin oisin
mennyt biitistä sekaisin
tänä yönä voisin
loputtomiin tanssii

Toi järkyistä järkyin Tuiskun biisi soi uudestaan ja uudestaan, loputtomalla repeatilla mun päässä. Kuvottavaa.

Tosin tänään mun oikeesti tekee mieli tanssia ja heiluttaa pyllyä (mulla on mun mielestä aika hyvä pylly sitäpaitsi, oikeestaan mun paras ruumiinosa..no joo, takasin asiaan) ja juoda muutama siideri tyttöjen kanssa. Ja niinpäs mä sitten teenkin. Jihaa! Tosin nyt kun hetkuttelen täällä kotona pyllyäni ja siemailen siideriä ja oon innoissani, tapahtuu varmaan jotain traagista, kuten sammun jo ysiltä, konttailen tai oksentelen tai kaikkia noita -yhtä aikaa. Skål på den saken!

Töissä meni aika tooooosi hitaaaaasti, ulkonakin on maailman hienoin päivä ja mä vaan tuijottelin näyttöö ja yritin telepatisoida(?) kellon kulkemaan nopeemmin.

Mä otin eilen mun corn rowsit pois, nyt mulla on Kelis-hiukset. Vähän surettaa, ettei oo enää lettejä, mut pidän näistä Kelis-hiuksistaki, ehkä mun pitäis ottaa seuraavaks afropermis...hmm.
Jos tietäisin, miksi tää bloggeri ei julkase vieläkää mun kuvia, näyttäisin teille mun afroo. Mut sori, ei natsaa. Ehkä parempi niin.

Olen maailman huonoin iso-sisko, unohdin Niklaksen synttärit, eilen. Paaaaaaaaaaaaaahus!

Mulla on pohkeet ja pylly.

Pääsin töistä 20.00. Lähettiin Marin kanssa heti siitä sitten lenkille. Tulin kotiin 23.15. Tuntuu lihaksissa kyllä nyt, että kävelty on. Me ei ikinä Marin kanssa mitään kevyitä pikkulenkkejä tehäkään, kun kävellään sitten joka kerta maratooni. Lenkkeilyn tuloksena haluan muuttaa Vanhaan Kaupunkiin, Pikkuhuopalahteen ja Arabialle. Ihania, ihania alueita. Ostakaa joku mulle sieltä asunto?

Viime yönä naapurin aiheutti mulle taas kerran itkua ja hampaidenkiristystä luukuttamalla musiikkia kello 05.-07.00. Mitä mä voisin tehdä, ett se lopettais? Kenties koko olemassa olonsa? Pitäis jaksaa isännöitsijälle taas nillittää, mutta tuntuu, ettei se auta mitään. Poliisillekin on luultavasti ihan turha soittaa, ne mitään tänne tulis kuitenkaan. Ja sitä paitsi, jos ne tulis, mun pitäis jaksaa mennä alas niitä vastaan, avata portin ovi ja alakerran ovi. Tavattoman raskas teko aamuyöstä toimitettavaksi.

Äh.

Vielä on kesää jäljellä?

Jaiks, tajusin just, etten ole kertaakaan kesän aikana käynyt rannalla. Siis hiekkarannalla. Enkä suokissa. Enkä oo kävelly ulkona lämpimässä kesäisessä rankkasateessa. Enkä ole nähnyt yhtään ukkosta. Enkä ostanut torilta jäätelöä. Enkä ole uinut meressä. Enkä ole uinut yöllä. Pitäis ottaa loppukesän spurtti, kai tätä vielä pari viikkoo kestää. Tosin jotenkin oon aina ajatellu, ett elokuu on jo syksyä. Ikuinen pessimisti olen.

Syksy on kyllä vähän aikaa kiva. Siis silloin, kun on melko lämmintä ja yöt pimeitä ja lehtiä puissa. Syksyn vaatteet on kivoja. Mutta sitten, kun alkaa se märkyys ja kylmyys ja lehdet tippuu puista ja tuulee niin, että pitää kävellä vaakasuorassa...siitä mä en pidä. En yhtään. Enkä alkutalvesta, siitä, että on loskaista ja liejuista ja sitten liukasta eikä sitä lunta tule millään ja jos tulee, se pysyy maassa noin tunnin. Sitten on taas kivaa, kun on paljon lunta, sopivan raikas pakkanen, aurinko paistaa ja pääsee rinteeseen, se on yhtä mukavaa aikaa kuin kesä. Et nih.

Mutta ei mennä asioiden edelle, yritän elää hetkessä ja nauttii jäljellä olevista kesäpäivistä. Hankalaa se vähän vaan tuppaa olee, kun ei ole juuri vapaa-aikaa. Tai ei tarpeeksi. Vaikka töissä onkin mukavaa.

Piti mennä tänään Gentleman's clubille kattoo tissejä ja Stig Doggin levyjulkkareita, mutten mä jaksanu. Mä en oo ikinä nähny tissejä. Tai siis oon mä omat nähny ja monien muidenki ja tvssä, mutten siis ikinä oo ollu tissibaarissa. Olis ollu mielenkiintosta nähä livenä se toiminta. Tai siis...onkse muka niin "hehkeetä" kuin tvssä vai mitä? No en osaa sanoo, kun en jaksanu lähtee. Joku toinen kerta, perhaps. Enkä mä kyllä haluis poikien kanssa tissibaariin mennä, ku en mä sit vois niiden kanssa supista ja arvostella ilman, ett vaikuttaisin jotenki katkeralta ja kateelliselta. Ja kyllä se ehkä "söis naista", jos ne siinä vaan kuolais jotain dd-kuppeja ja ite sitte yrittäis siin pätee b-kuppien kans tyyliin, ett nää ei ainakaa roiku ja mahtuu nää hyvin käteenki. Huonoin selitys, minkä muuten oon kuullu pojan suusta, ett miks pienet tissit on paremmat kuin isot, on tämä: "no kun niisson sit potentiaalia kasvaa..."Siis mitä helvettiä?!? No ok, tää tisseistä, pidän mun omista, muut pitäköön, mistä pitävät. Rasvaa se kuitenki vaan on.

Oon tänään jotenki älyttömän huono suomen kielessä, lauseet tulee ihan tajunnanvirtana, eikä niissä oo mitään järkee. Tai harvemmin on, mut tänään vielä vähemmän. Ite aina oon kauhee kielipoliisi ja tuijotan jotain kirjoitettuja lauseita tyrmistyneenä siitä, kuinkä väärin ne on kirjoitettu. Tänään musta tuntuu, että olen unohtanut äidinkieleni kokonaan. Sori.

PääOlkapääPolvetVarpaat

Hartiat on ihan jumissa, totaalisen. Tästä johtuen päähänkin sattuu. Kantapäänkin olen johonkin telonut ja sekin on kipee. Hieroja mulle, heti. Kohta en pääse sängystä muuten ylös.

Sängystä puheen ollen näin viime yönä unta...hmm..läheisyydestä. Just ennen h-hetkeä, soi herätyskello, perkeleen perkele. Olin tosi pettynyt aamulla. Kun nää...hmm...kontaktit toisen ihmisen kanssa on aika vähissä nykyään, niin unistakin ne sitten julmasti estetään herätyskellon toimesta.

Tein töissä uuden työsopimuksen. Ennakkotiedoista poiketen sopimus on ensi vuoden heinäkuun loppuun asti. Olen onnellinen! Sain esimieheltäni myös kehuja, olen kuulemma nopea oppimaan ja tehokas. Olen kuulemma jo "parempi", ts. nopeampi kuin 2 muuta työntekijää, jotka on ollu töissä kuukauden mua pitempään. Pissa nousee päähän, tra la laa.

Ei muuten naurata olla ulkona hiiren kokoisen terrierin kanssa, kun edellä kulkee norsun kokoinen rotweiler vapaana. Vaikka oliskin hyvin koulutettu ja kaikkee, niin kyllä kuulkaas ulkoilu silloin jännittää. Varsinkin kun hiiren kokoinen terrieri on huonosti koulutettu raggari, joka urpoilee ihan jokaiselle koosta piittaamatta. Voi kun ihmiset ihan oikeesti pitäis ne koirat kiinni kaupungissa, ettei mua niin kovasti aina jännittäis. Kun ei se oo kuin yks sadasosasekunti, jonka aikana sellanen norsun kokoinen rotweiler saa hyvin pahaa aikaiseksi mun hiiren kokoiselle terrierille ja sitten mulla olis kyllä eniten paha mieli ikinä. Pelkkä ajatuskin itkettää.

Ajattelin ja suunnittelin grillijuhlia tulevalle viikonlopulle tohon pihalle. Ajattelin kutsua ainakin Helin ja Marin. Miten ois? Näin alustavasti ajateltuna?

Ja miksi ihmeessä tämä blogger aina menee tilttiin, kun yritän julkaista hienoja wanna-be lomakuviani tätä kautta teidän kaikkien ihasteltavaksi? Onko kyse sensuurista, vai jostain suuremmasta, kuten palomuurini asetuksista, joita en osaa muuttaa? Help me, oi te viisaat internet-ihmiset. Mä olen tyttö vaan, en mä näistä jutuista mitään tajua.

Snif

Ähhhh. Maailman Parhaat PikkuVeljeni olivat kylässä ke-ma. Oli kivaa, käytiin uimassa, lintsillä, kattoo Superman, shoppailees ja vaan hengailtiin. Tänään ne lähti sillä aikaa, kun ite olin töissä. Snif. Tosi kova ikävä tuli, kotini on nyt liian tyhjä. Hillittömän surullinen olo. Kunpa vois asua samassa kaupungissa kuin mun perhe ja muut rakkaudet. Mutta hitto, kun ne kaikki asuu Vaasassa, eikä sielä oo töitä muualla kuin mäkissä tai makuunissa. Kunpa kaikki muuttais Helsinkiin. Olen ihan orpolapsi täällä. Kunpa olis voinu olla tänään koko viikon töissä eikä tulla ikinä tähän typerän tyhjään kotiin. Paitsi on täällä sentään Terrieri. Ilman sitä ainakin hajoisin.

Rahatki on loppu. Oon leikkiny kesälomaa, kävin tässä toissa viikonloppuna Vaasassakin. Käytiin power parkissa ja mökillä. Sekin oli kivointa. Mun rakkaat ihmiset on vaan niin rakkaita. Kunpa ne olis mun elämässä useammin.

Lauantaina olis pikkiriikkisen huvittanu mennä siiderille, mutta hengailin sit Niklaksen, siis junioriveljeni, kanssa. Tajusin, että en ihan vielä, en ihan tänään, halua omia lapsia. Haluan vielä hetken aikaa istua pussikaljalla puistossa, siemailla drinkkejä baarissa, tanssia pöydillä, tulla ja mennä ilman, että kotona on joku toinen ihminen, josta olla vastuussa ja josta huolehtia vielä paljon paremmin kuin itsestäni. Ihan hetki vielä. Tätä elämää. Kiitos.

Toisaalta tosin pelottaa, että mitäs jos elänkin tätä elämää sittenkin kuin olen neljäkymmentä? Mitä jos sittenkin vaiheilen ihmissuhteissa, tanssin pöydillä ja itken iltaisin koti-ikävästä? Entä jos silloinkaan ei ole sellaista ihmistä, joka pitää musta kiinni ja mä siitä? Jos mä vaan tanssin tätä tanssia aivan liian kauan, niin kauan, että on myöhäistä enää koskaan lopettaa? Sitten mua kyllä varmasti kaduttaa. Kaikki. Pysäyttäkää kellot, älkää repikö sivuja irti mun kalenterista, antakaa ajan kulua hitaammin, paljon hitaammin.

Saan jatkaa töissä ainakin jouluun asti, sitten katsotaan taas uudestaan. Jo on perkele, kun sitä vakkarityötä ei meinaa heruu. Ei tässä mitään suunnitelmia pysty tekee, kun tulevaisuus on joka suunnasta joka päivä ihan epävarma. Pitäis muka olla päivä kerrallaan, en mä osaa. Mutta töissä on joka tapauksessa kivaa, toisinaan tuntuu jopa tylsältä lähteä töistä pois, toisinaan vois vielä pidentää työaikaa ainakin tunnilla tai kahdella, kun tuntuu niin hyvältä. Mutta eipäs liioitella, kuukauden päästä keksin jo sata ja yksi vikaa ja olen kyllästynyt niin.

Tulkaa mun luokse kylään! Kaikki! Mä en halua olla yksin ja surullinen. Seuraa!!!

Break The Silence

Ei nyt oikein ole jaksanut kirjoitella. Tätä tää teettää, ku töissä pitää oikeesti tehä töitä. Ei sitten kotona jaksa olla koneella, kun on mulla oikeesti elämääki silloin tällöin.

Sain eilen silmätulehduksen, silmäni on äärimmäisen punainen ja epämiellyttävä. Menin lääkäriin.

Ensimmäiseksi Kallion terveyskeskukseen tulee mies ja sanoo humalaisella äänellä: "Annan teille 150m etumatkaa, sen jälkeen otan teidät kiinni ja tapan teidät kaikki." Kaikki odotustilassa vaan tuijottaa miestä huvittuneena, itsekin hihittelen itsekseni. Mies ajetaan pihalle.

Tulee mun vuoro ilmoittautua. Istuskelen hoitajan edessä. Mut kiilaa törkeästi hyvin juopunut nainen, jonka takana on toinen hyvin juopunut nainen ja mies. "Ykshh nhopee jutthu", se nainen sanoo. Hoitaja: "Teidän täytyy odottaa vuoroanne, ottakaa tuolta vuoronumero". "Ei khu theillä khesthää nhiii vhitushti. Mhe tarvitaa vaa kortshuja. Khato, ku mhe halutaa harrashthaa sheksiä, mhutta khu tholla mhiellä on hivi." Tässä vaiheessa huomaan todella sääliväni Kallion terveysaseman työntekijöitä. Lopulta nainen luovuttaa ja menee jonottamaan. Mutisee vaan siinä ystävilleen, kuinka vaikeaa on saada kortsuja, kun joka paikassa pitää odottaa.

Saan ajan lääkärille kello 13.40. Lääkäri ottaa mut vastaan kello 14.10. En ehdi edes tervehtiä nuorta tympeän oloista mieslääkäriä, kun hän kysyy kyllästyneesti:"Onko teillä sukupuolitauti?"Änkytän. "E-e-e-i, ku ihan vaan silmätulehdus..."Lääkäri mulkaisee vielä kyllästyneemmin:"No nii-in, mutta onko teillä sukupuolitauti?"
Minä: "No ei kyllä ole, kun ihan vain silmätulehdus"
Lääkäri epäuskoisesti: "Oletteko nyt ihan varma?"
"No olen".
Lääkäri:" Jaha, no tässä on sitten silmätippoja. Käy vielä ottamassa laboratoriosta viljely silmästä. Kiitos hei."

Olen hyvin hämmentynyt saamastani loistavasta palvelusta. Tunnen jotain hyvin lämmintä, kun tiedän terveyteni olevan tällaisten lääkärien käsissä. Seuraavan kerran menen yksityiselle. Kiitos ja hei.

p.s. peloissani otin selvää asioista, olin hetken jo varma, että silmässäni on kuppa. Mutta ei, onneksi "Aikuisen silmätulehduksen yleisin syy on allergia tai sidekalvon tulehdus." (Lähde YTHS). Ja sukupuolitaudeista vain " tippuri voi käsien välityksellä levitä silmiin." (Lähde silikonitieto.net) Eikä mulla kyllä mitää tippuria ole, ei ihan 100% varmasti ole.

Aivoni Ovat Sulaneet

Pitäisköhän mun? Jaksaisinkohan mä? Vähän huono omatunto on kyllä. Mutta ei mulla oikeestaan ole nyt mitään erityistä. Kerrottavaa.

Olen elossa. Se saa nyt riittää. Toistaiseksi.

Puuhapäivä

Aamulla, kun käpsyttelin töihin, kaks ulkomaalaismiestä väitteli siitä, mistä maasta mä oon kotoisin, toinen ehdotti Sri Lankaa, toinen Afrikkaa. Sangen omituista. Mielestäni olen totaalisen suomalaisen näköinen. Tai oon mä kuullut, että näytän venäläiseltä, mutta vaikka venäläiset ovatkin, ainakin jotkut, kauniita, oon mä kyllä aika järkyttynyt tästä. Mutta että Sri Lanka tai Afrikka. Hih hih hih. Kai ulkomaalaisten mielestä sitten kaikki suomalaiset on vaaleahiuksia ja kaikki muut jostain muusta maasta, vaikka karu totuus taitaakin olla se, että suurinosa suomalaisista on tälläsii, joilla on ihan maantienväriset hiukset.

Töissä mulle sanottiin, että mun ääni on samanlainen kuin sillä tädillä, joka lukee satuja, esim. muumeja, kasetille. TÄDILLÄ? Ne kyllä sanoi, että mulla on kiva ääni. En mä kyllä oo huomannu sellasta. Katottiin läpi kaikkia hotellivarauksia, mitä olin tehnyt. Kuulemma oli ihan oikein, ainakin hintojen puolesta. Mua kyllä jännittää, että onko ne sitten oikeassa hotellissa ja oikealla paikkakunnalla ne varaukset...Varsinkin tänään aamusta, kun kone oli ihan tiltissä, tuntui, että varaukset saattoi kyllä mennä vähän sinne sun tänne. Sorii....

Ajattelin, ett oon taas rättiväsyny, kun pääsen töistä. Menin kuitenki Sepen kanssa tunnin lenkille, kävin kaupassa, tein ruokaa (en kyllä ikinä enää osta kokojyväriisii, se oli ihan kauheeta, olkoonkin, että olis terveellistä -yäk.) ja yhtäkkiä yllätin itseni vaihtamasta huonekalujen järjestystä. Se olikin aika iso projekti, enkä sitten viittinyt jättää kesken, eli siivosin sitte puol kahteentoista yöhön asti naapureiden iloksi. Nyt ei sitten kukaan tuu kylään, vaikka mun koti on ennätyshieno. Ja sitten, kun se on räjähdyksen partaalla, olis koko ajan joku tulossa...Äh, ketä mä huiputan, täällä ketään käy. Enpä kyllä oo kauheesti ketään pyytänykkään, eli oma moka.

Nyt naapurissa, varmaan kostoksi siitä, että imuroin keskellä yötä, kuulostaa olevan yökerho. Ainakin musiikin volyymistä päätellen. Mutta häh häh hää, mä oonkin "aseistautunut", laittanut uuteen kannettavaan soittimeen kattavan määrän chill outtii, jota sitten kuuntelen nappikuulokkeilla, eli sitten ei mikään häiritse. Tosin vasen korvani on jotenkin tyhmä. Nappikuuloke ei kertakaikkiaan suostu pysymään siinä. Tosi ärsyttävää, varsinkin silloin, kun kävelee ja kuuloke hyppää mun korvasta pois koko ajan.

Nyt nautin jääkaappikylmästä siideristä siivouksen kunniaksi ja menen nukkumaan. Hyvää yötä, mussut.

edit. tää julkaiseminen siirtyi aamuun, kun tää eilen jotain bygi, eikä mikään onnistunut.

Sadasosasekunti

Että voikin mennä hyydyksiin siitä, kun pitää ajatella hillittömästi ja puhua tuntikausia puhelimessa. Olen totaalisen finaalissa kaikesta ajatustoiminnasta, jota jouduin töissä harjoittaa.

Hassua, tuntuu melkein lomalta, kun työpäivät on taas ihan normi 8 tuntisii 12 tuntisten sijasta, aivan kuin yhtäkkiä olis sikana vapaa-aikaa iltaisin. Melkein iskee toimettomuus ja tekemisen puute. Viikonloppunakin meinasin jo suostua lauantaina illaksi töihin, kun tuntui niin hölmöltä olla tekemättä mitään.

Tänään sain jo mun kannettavan musiikkilaitoksen, oonkin kuluttanut koko illan siirtämällä sinne musiikkia, sain mahtumaan siihen 56 eri levyä ja tilaa jäi vielä kyllä. Nyt on pakko päästä matkalle, kun mulla on matkalle musiikkiaki kerta. Melkein sain Even mun kanssa viikonlopuksi reissuun, mutta sit se feidaski. Plääh. Mutten mä vielä luovu toivosta, ja kai täältä eteläsuomestaki kesätekemistä keksis. Ei vaan oikein tää pöly innostais.

Väsyttää hillittömästi, meen nukkuu. Pitää toivoo, etten koko yötä jännittäis, mitä kaikkee tein tänään töissä väärin ja näkis vaan unia töissä olosta. Luultavasti teen juuri niin, koska se on ollu tapana ensimmäisten työpäivien jälkeen ja se on inhottavaa, ei oikein pääse nollaa aivoja ollenkaan. Melkein harmittaa, etten lähteny Henkan ja Vuokon kanssa Tokoin rantaan siiderille, se jos mikä olis nollannu hyvin.

This Is The New...

Olin tänään ensimmäisen päivän uudessa työssä virallisesti. Mukava työpäivä oli, vaikkakin raskas ja hämmentävä. Tuntuu, etten vieläkään osaa tarpeeksi. Vähän jännittää, että saanko mä jäädä vakkariks, opinkohan mä tarpeeksi.

Perjantai oli ihan lepopäivä, lauantaina auringon ottoa, kesäteatteria, Nurmijärveä ja nukkumista, ja sunnuntaina:


Ja sitten:


Huvittais matkustella. Ympäri Suomea joka viikonloppu. Leikkiä kesälomaa. Ens viikonloppuna olis ainakin Ruisrock, Hangossa Regatta ja sitte olis Lappeenrannassa HC Summerfest, näin pikaisesti googletettuna. Luultavasti kuitenkin päädyn viettämään viikonloppua kuumassa, kuumassa asunnossani, aalll by myself. (Tässä asunnossa on niiiin kuuma, ettei oikein voi ruokaa edes laittaa, kun se nostattaa lämpötiloja vielä ylöspäin. Vaikken valita näin muuten, kesä on kiva.)

p.s. kiitos, että sanoitte hei.

Comments

Musta on niin kivaa saada kommentteja. Niistä tietää, etten ihan yksin lätise, vaikka itelleni enimmäkseen kirjoitankin. Kiitos kuuluu Helille.

Ja te muut! Mä tiedän, että te aina joskus luette tätä. Kirjottakaa ees jotain joskus, vaikka ees ett "hei", vaikkei muuten mitään kommentoitavaa oliskaan. Pliis?

Finally Something Different.

This is the last time
That I will show my face
One last tender lie
And then I'm out of this place
So tread it into the carpet
Or hide it under the stairs
Say that some things never die
Well I tried and I tried

Viimeinen päivä täällä tekopyhien porvareiden toimistossa. Tahallani nukuin pommiin, kävelin töihin hidastellakseni, ilmoitin myöhästymisestä vasta viisi minuuttia ennen "h-hetkeä". Ok, itellenikin samalla hallaa tein, mutta tuntui hyvältä silti.

Täällä on tänään meksikolaishenkinen iltapäivä, tequilaa, Solia ja ruokaa. Oon tässä ollu mukana organisoimassa tapahtumaa, miettinyt koristelua ja kertonut, mitä kaikkea tarvitaan (eihän nää porvarit ees tienny, kuinka sitä tequilaa juodaan. Hmph, asia, jonka olen oppinut jo 16-vuotiaana.). Tänään mulle ystävällisesti ilmoitettiin, etten saa sit kuitenkaan toteuttaa tätä juhlaa, vaan se, jonka tässä respassa pitäis istua, tekee sen mun ideoiden pohjalta. Enkä mä sit myöskään voi osallistua siihen, kun mun pitää istua tässä respassa. Tää on taas niin sieltä. Syvältä. Hyvin syvältä. Mä rakastan juhlien järjestämistä ja oon perkeleen hyvä siinä, ehkä ainoo asia, mistä oikeesti voin sanoo, ett tää on mun juttu. Ainoo asia, mitä mä täällä olisin oikeesti halunnu ja tykänny tehä. Ja nyt joku asis tekee sen ja vie kaiken kunnian. Yritän hirveesti hokee itelleni, ett viimeinen päivä ja tän jälkeen ei koskaan enää. Mutta silti, kaiken tän jälkeen, tiän, ett ku ton oven suljen viimeisen kerran, mulla on vaan paha mieli.

Mutta hei, oltiin eilen Terrierin kanssa koirapuistossa ja sillä oli kaksi (!) naista sielä. Se oli niin polleena, käveli häntä ylväästi pystyssä ja jos joku koira meni siitä puiston ohi, se juoksi portille murisemaan tyyliin "nää on Mun nartut". Sit ku niille nartuille tuli jotain kähyä, ei Terrieri mennykkään siihen mukaan, mitä se olis tehny, jos olis ollu uroksista kyse, vaan se oli ihan arka raukka, ja kiersi tappelun turvallisen välimatkan päästä ja mulkoili niitä ja varmaan ajatteli, ett ne sen naiset tappelee siitä, vaikka ne tappelikin kepin palasesta. Se on niin hassu koira<3.

Linkkivinkki

Tämä ja muita huvittavia: www.picturesofwalls.com

Uh.

Teki eilen hyvää käydä töiden jälkeen moikkaas Janicaa, vaikka aluksi kyllä meinasin feidaa, kun olin niin äkäinen ja väsynyt. Istuttiin Belgessä ja juteltiin. Oon saanut paljon kaikkia jekkuilu-ideoita viimeistä työpäivää varten, tyyliin haen pornoa jokaisen tietokoneelle, piilotan kuolleen rotan jonnekin kaappiin etc. etc. Vaikken niitä toteuttaisikaan loppujen lopuksi, jo pelkkä ajatteleminen saa mut paremmalle tuulelle. Tänään olen anarkisti, olen töissä farkut jalassa (siis kamalaa!) ja nyt nää täällä nillittää siitäki (ensimmäisenä työpäivä ne jo kielsi farkut töissä ja sit ku mulla oli suorat housut, oli kommentti: "Eikö sinulla nyt ole itselläsikin parempi olo, kun pukeudut niinkuin me täällä haluamme"). Tänne on tulossa tänään joku iso pomo (se luultavasti pyörtyy, kun näkee mun hiukset:D) ja kaikki on ihan kireinä, mä vaan tuhisen ja halveksin kaikkea. Kiitos Janican, olen kuitenki vähän paremmalla tuulella kuin eilen.

Koulutuksessakin oli eilen mukavaa, on niin kivaa, kun kaikki työkaverit on mun ikäisiä ja muutenkin tosi rentoja. Töissä saa olla farkut jalassa ja huppari päällä, jos siltä tuntuu -ihastuttavaa!

Työtietokoneeni on seonnut. IT-ihminen on kesälomalla. Kuolen tylsyyteen, kun ei tapahdu mitään ja vaikka tapahtuis, motivaatiotaso on niin alhainen, ettei kiinnosta niin vähääkään. Enkä siis voi edes surffailla. Mutta Helin innoittamana (ja olin mä muutenkin tästä jo haaveillut), shoppailin vihaani tämän. Ihanaa, ihanaa, kunpa se toimitettais mulle hetinyt.

Sitten levyhehkutusta. Ostin Busta Rhymesin uusimman levyn The Big Bangin ja se on vaan niiiiiiiiiiiiin hyvä. Pidän jokaisesta levyn biisistä, jopa siitä, jonka nimi on "I Love My Bitch", vaikka yleensä kaikenlaiset huorittelut saa mun niskakarvat pystyyn nanosekunnissa. Levy ei ehkä oo ihan niin "kreisi" kuin aikasemmat, ehkä vähän paljon kaupallisempi, sellanen herutuslevy tytöille jopa, mutta toimii mulle. Sheikkaan buutii.

Anaalifestarit

Kiukututtaa, ärsyttää, inhottaa, vituttaa, ihan miten vaan. Tekis mieli polkee jalkaa ja kirkua, mutta hillitsen itseni, juuri ja juuri. Kädet tärisee, ei paljoo naurata.

Ensinnäkin Ukraina meni ja voitti. Pieni ärsytys.

Sitten vuokraemäntä soitti ja sanoi, etten ois maksanu yhen kuukauden vuokraa. Tasan olen. Vuokranmaksupäivä on esim. ensi kuussa 6.7. mutta maksan vuokran joka kerta 25. päivä edellistä kuuta, eli tässä tapauksessa 25.6. Sitten se idari sanoo, ett kiva, ett maksoit vuokran, mutta olisit ajoissa sen voinut tehdä. Siis mähän maksoin sen 2 viikkoa aikasemmin, perkele! Ei oo kyllä yhtenäkään kuukautena ollu tilillä 600 euroo ylimäärästä eli ei oo jääny yksikään kk maksamatta, kyllä se vuokra on ihan menny sinne, minne se kuuluukin. Nyt sit joudun puolen vuoden ajalta hakee tiedot pankista todistukseks vuokranantajalle, ett maksettu on. Vituttaa, kun se emäntä on vaan näköjään laskutaidoton ja dorka ja luulee nyt, ett maksan vuokran joka kuukausi 19 päivää myöhässä, vaikka maksan sen siis ajoissa. Medium ärsytys.

Tässä taannoin hehkutin, kun sain kivan palkan. Kuittiin ei vaan oltu eritelty lomarahoja mitenkään, vaan ne kaikki oli samassa läjässä. Eilen talouspäällikkö sit ilmoitti, ett ne on maksanu mulle 600 euroo liikaa lomarahoja ja anto 2 h aikaa maksaa ne niille takasin. Oon tässä sit maksellu ilosena koko kesän laskuja pois, käyny kampaajalla ja viettäny juhannusta, ku oon vaan ajatellu, ett ei hätää, mulla on vihdoin varaa tähän. Oon tehny suunnitelmia joka ikiselle viikonlopulle siitä hyvästä, ett kesäloma jää pitämättä, laittanu sitä varten rahaa säästöön. Nyt mun sit piti luopua kaikesta ja maksaa ne rahat takasin. Koko loppukesä menee sit helvetin hiilisesti, ku tilille ei jääny niin mitään. En oo pitkiin aikoihin ollut mihinkään näin vihainen. Olen niin vihainen, että luurankoni saattaisi minä hetkenä hyvänsä hypätä ulos mun jakauksen kautta, jos sellainen nyt olisi mahdollista.

Muutenkin tämä viimeinen työviikko on ollut niin alentava, mä oon virallinen juoksutyttö ja yhtä arvostettu kuin tiskialtaan pohjalle unohtunut limanen tiskirätti. Jos vähän sanon, ett ei, en ehdi eikä kuulu edes toimenkuvaan tehdä jotain, mm. liimata 50 postimerkkiä jonkun työntekijän henkilökohtaisiin posteihin, saan kuulla kauheeta nillitystä loppupäivän ja sit mua mulkoillaan, kuin olisin just se tiskirätti. En oo ikinä, ikinä tuntenu näin mitään työpaikkaa kohtaan, eilen istuin mm. vessassa tunnin ja itkin, ku suututti niin kovaa koko tää paikka.

Yritän hokea itelleni koko ajan, ett ei oo enää kuin tää viikko täällä, muttei se lohduta. Mä en jaksa enää yhtään päivää. Iltasin mulla on se koulutuski tonne uuteen työpaikkaan. Tuntuu, ett oon liian väsynyt, ärtynyt ja stressaantunut oppimaan mitään ja sit sekin työ menee ihan reisille.

Se on enemmän sääntö kuin poikkeus mun elämässä nykyisin, ett kaikki on hyvin vaan vajaan viikon ja sit tapahtuu jotain epämiellyttävää, joka laittaa suunnitelmat uusiks.

Oispa lomaa. Edes viikko. Nyt. Heti.

Rest In Peace

"Eddie lähti pois

Frasierin Eddie -koiraa näytellyt Moose on poistunut keskuudestamme.Yli 16-vuotias Jack Russelin -terrieri vietti viimeiset päivänsä kotonaan Los Angelesissa. Koiratarhasta aikoinaan löydetty Moose näytteli Frasierissa yli kymmenen vuotta."
http://www.yle.fi/ylex/index.php?id=20

Club Bizarre

Me Herra Terrierin kanssa leikitään sirkusta juhannuksen kunniaksi.



Oli ihan kiva juhannus. Torstaina myöhään Vaasaan. Perjantaina Vähä-Kyröön (VähäänKyröön?) Lähiön "mökille", jossa uimista, saunomista, grillailua ja seurustelua. Ihan leppoisaa, näin jälkeenpäin ajatellen. Silloin paikan päällä olin vain vähän masentunut välillä, oli vähän tylsää ja tuntui ulkopuoliselta. Seuraava päivä kuitenkin pelasti, kun otettiin vaan aurinkoa pihalla ja mooailtiin. Illalla takaisin Vaasaan.

Herra Miquell eli Herra Terrieri käyttäytyi unelmasti koko juhannuksen, se ei kertaakaan itkeny, ett haluu kotiin, vaan seurusteli reippaasti kaikkien kanssa, kävi uimassa ja nautti elämästä. Se tais vielä muistaa sen vanhan kaverin Bobon, kun ei ruvennut yhtään rähisemäänkään sille. Se nukkui jopa kiltisti teltassa mun kanssa samassa makuupussissa, aamulla päästin sen pihalle, jossa se kierteli omiin nimiin hetken ja tuli sitten takaisin nukkumaan. Ihana koira<3.

Lauantaina välitön tipahdus, vaikka luulin olevani täysin pirteä. Viis minuuttia televisiota ja nukuin kuin tukki. Sunnuntaina nukuin pitkään, grillailin Teeriniemellä, näin pikaisesti äidin ja isän ja sitten junaan. Olisin voinut jäädä Vaasaan ainakin viikoksi. Viikonloppu on liian lyhyt aika. Ikävä.

Kiitos vielä Lähiölle kodin uhraamisesta juhannusta varten, erireilua ja mukavaa.

Kuuminta Hottia.

Inhoan otsikon sanontaa, mutt ilmatila on vaan nyt läkähdyttävä. En mä valita, pidän lämmöstä. Tosin nyt on sellainen painostava ilma, että kohta jyrähtää ja sataa kovaa. Ei sekään kyllä haittaa, salamat on kauniita. Tosin katselisin niitä mielummin autossa matkalla jonnekin kuin töistä sälekaihtimien raosta. Rakastan sitä tuoksua sateen jälkeen, varsinkin asfaltti tuoksuu silloin niin hyvältä. No ok, ei välttämättä Kalliossa, mutta muualla.

Toinen hyvä tuoksu on meren tuoksu, sitä vois nuuskuttaa kans aika kauan kesäisin. Ja pienenä mun mielestä mun isä tuoksui maailman parhaimmalta, varsinkin silloin, kun oltiin mökillä ja se oli metsätöissä. Se tuoksui sahanpuruille, bensalle, suolle ja hielle. Ei siis mitään kivoja tuoksuja, mutta oon ajatellu, ett oikeesti se tuoksu oli hyvä siks, ett isä oli eka ollu koko päivän poissa ja sitten illalla se tuli takaisin ja tämä taas ties pelaamista pihalla, saunan lämmittämistä, uimista, grillaamista ja ennen kaikkea sitä, että isä oli siinä. Huoh, nostalgiaa. Melkein tekis mieli perua juhannussuunnitelmat ja lähteä porukoiden kanssa mökille. Melkein.

Viime yönä sain nukkua melkein hyvin, nyt on hyvä olla. Aamulla ei yskittänytkään niin kauheasti, hurmaavaa.
Eilen taas koulutusta, sanoivat, että osaan jo tosi hyvin. Itselläni on vain epävarma olla. Viikon päästä pitäis osata jo kaikki. Mut kai sit tekemällä oppii...

Tänään siis kampaaja, josta lähes suoraan pitää juosta junaan ja kohti Vaasaa. Jännittää vähän, että ehdinkö. Kun on ihan pakko ehtiä. On muuten hankala pakata mitään mukaan, kun joka toinen päivä luvataan sadetta ja joka toinen päivä aurinkoa. Tällä hetkellä laukusta löytyy siis sekä talvea että kesää. Toivottavasti saan pitää yllä kesää.

Trick Is To Keep Breathin'

Taas koko yö yskimistä, yskin niin, että meinasin oksentaa. Yöunet hyvin minimissä, kun on kuumakin. Kuinkakohan monha kaloria palaa, kun yskii? Kehittyyköhän mun vatsalihakset tästä yskimisestä? Onko tästä mitään hyötyä? Edes pikkiriikkistä?

Hirveesti kaikkee uutta eilisessä koulutuksessa, pää meni sekaisin. Pelottaa vähän, etten millään opi kaikkea. Hirveet paineet on myös siitä, kun eilen se sanoi, että saan kyllä jäädä vakkariksi (mikäli ne tykkää musta ja mä niistä). Mitäs jos mä en opikaan mitään ja oon heinäkuun alussa, kun työt pitää aloittaa, yhtä urpo-rotta kuin nyt?
Kivalta kuitenkin yhä vaikuttaa, raskaalta ja vaikealta, mutta kivalta. Positiivista on myös, että työpaikan yhteydessä on kuntosali ja sauna. Enää en sitten voi keksiä mitään tekosyytä olla menemättä salille, kun se a)on ilmainen ja b)lähellä. Ja se, että kun olen ollu neljä kuukautta töissä, pääsen käsiksi huimiin henksuetuihin (halvat hotellit all over Funland, halvemmat ravintolat ja halvemmat ruuat ketjun kaupoista). Rakastan etuja.

Tänään on palkkapäivä. Palkkani on huikea, kun siinä on lopputili mukana. Seuraava palkkapäivä on kesäkuun lopussa ja sit seuraava 14. heinäkuuta. Show me the money! Anteeks, oon vähän rahvas, ku oon onnellinen mun rahoista. Oon vaan nitkutellu puolivuotta vähällä rahalla, nyt mulla on lyhyt hetki, jolloin ei tarvi stressata...mistään. Apua! Koska tapahtuu jotain kamalaa ja kaikki menee pilalle? Nyt rupes jännittää.

Köhinää Helsingin kaduilla.

Yskä. Nuha. Miksi tämä tauti ei jo lopu, miksi? Viekää se pois!!!!

Aamut alkaa nykyisin aikaseen, ku tuurailen respassa kuun loppuun asti. Tänään töissä jo seitsemältä. Ei kyllä ees tehny tiukkaa herätä kuudelta, ku oon ollu enemmän tai vähemmän muutenkin valveilla viime yöt tämän perkeleen yskän takia. Lähtee järki, jos se ikinä kotona on ollutkaan. Onneksi sitten periaatteessa pääsen aikasemmin. Käytännössä en kyllä pääse. Mutta lähden sitten torstaina rutkasti paljon aikaisemmin kampaajalle, ha ha haa.

Hitto, ett joku ihminen pystyy aiheuttamaan ärsytystä mussa. Tää ko. persoona on ollu tässä duunissa ennen mua ja sit nykyään o kesätyöläinen. Jo se, kun se aamulla tulee töihin, saa mut välillä pahalle tuulelle. En osaa tarkalleen kertoa, mikä siinä ärsyttää, mutta ihan ensimmäisestä päivästä asti, kun oon sen tavannu, oon kiristelly hampaita, kun se riepoo mua niin paljon. Nyt nää viimeiset 7 päivää tässä firmassa (yes!yes!yes) joudun olee samassa tilassa tän neidin kanssa ja jos olisin agressiivinen ihminen, vetäisin sitä dunkkuun useita kertoja päivässä. Tai ainakin sanoisin painavan sanasen tai kaksi. Kerran oon sen kanssa ottanu sanallisesti yhteen, nyt yritän hillitä itseni, ettei viimeiset päivät olis tyystin helvettiä.

Eilen olin Alppipuistossa Marin kanssa. Päivällä joka paikassa oli etelän kuuma, illalla ei sit puistossa yhtäkkiä ollutkaan. Mikä pettymys, ei tullu syvempiä rusketusraitoja, ei.

Tänään illalla uudesta työpaikasta lisää perehdytystä. Kivaa.

Pitäis jaksaa kotona siivota ennen juhannusta, että olis sitten kivempi palata lomalta. Kiinnostus siivousta kohtaan nollan alapuolella, kuten aina.

Köh.

Tää yskä ei mene pois. Yöllä ei oikein nuku kunnolla, kun yskii vaan. Nihkeetä.

Haluaisin tehä tänään kesäjuttuja, mutta meenkin töihin. Ilman sunnuntailisiä. Perkele. Vääryyden multihuipennus.

Mutta juhannukseksi lähden sitten Vsaan. Riippuu vaan tosta koirasta, ett mitä mä teen sielä. Luultavasti kökötän yksin porukoitten luona, kun ne lähtee mökille, en nähkääs saanut koiralle hoitajaa, en niin mistään. Yllättävää, noin niinkuin juhannuksena.

Get Your Freak On

Huhhh. Nyt taas elämä voittaa muutamaks päiväks eteenpäin. Luulin jo, ett mun pää ottaa ja räjähtää, samoin kurkku ja keuhkot. Oon vaan ollu muutaman päivän kuumeissani ja tuskissani. Nyt on jäljellä enää yskä ja aavistus siitä, että kohta taas jomottaa päähän.

Olipas mukavaa soittaa eilen purjehdukselle, ett tsori, oon kipee, enkä kuitenkaa voi tehä tän päivän iltavuoroo, oon varma, ett ne luulee, ett kusetan.

Mut kävin tekee sopparin uuteen matkailualan työpaikkaan, jeei! Tosin olin tosi epäedustava, kun silmistä vaan valui vettä, kun päähän sattui niin eikä ääntä tullu nimeksikään. Sopimus tehtiin syyskuun loppuun, mutta se sanoi toivovansa, että voisin sitten jäädä vakituiseksi senkin jälkeen. Toivon parasta, ett saan jäädä. Se sanoi, ett on tosi hyvät ylenemis- ja etenemismahdollisuudet ja hyvät työsuhde-edut, kunhan jaksaa vuoden tuolla olla. Pääsin mä kyllä kouluunkin syksyllä, ett jos en saakaan vakituista työtä, niin voin sitten mennä opiskelemaan. Ihastuttavaa, kun taas tiedän, mitä elämässä tapahtuu, ainakin suurinpiirtein. Ja vielä, kun tapahtuu vihdoin sellaista, mitä mä haluan, ett tapahtuu (menetettyä kesälomaa lukuunottamatta). Olen onneni kukkuloilla. Vaikuttaa kaikki nyt melkein liian hyvältä ollakseen totta. Mutta ainakin mulla on nyt asioista mustaa valkoisella.

Ja illalla meen kattoo hesarille rappia, älkää kertoko kellekään...olenhan kuitenki saikulla vielä tämän päivän.