Ärtymystä

Mä oon vielä täällä Vaasassa. Kivaa. Enpä mä oikeen mitään oo tehny, hengaillu vaan ja kattonu leffoja. No toissa päivänä oltiin Hannelen kans syömässä Marco Polossa ja eilen Tomaksen kans syömäs Raxis. Sit mentiin Hannelen kans kattoo Tyttö Sinä Olet Tähti. Ihan suloinen leffa, mutta jotenki jätti kuitenki tyhjäks. Suomalaiset leffat usein tekee niin. Ett niistä puuttuu kuitenki SE pointti ja sit ne melkein on hauskoja, mut ei sit ihan kuitenkaan.

Tietokone otti ja hajos totaalisesti. Onneks opinnäytetyö saatiin ulos sieltä, mut on siel sit kaikkii kuvii ja leffoja ja biisejä, nyyh, mun kaikki biisit, niitä tulee ikävä. Ja sit kun vihdoin sain Sims 2sen niin nyt en sit pääse pelaa sitä, kun ei oo konetta. Tänään vien tietokoneen Samille eli Lähiölle lääkäriin, toivottavasti se pystyy tekee koneelle jotain. Jos pelkkä windows on paskana, niin sit se kai on ihan pala kakkua, mut jos se onkin kiintolevy, joka on menny paskaks, niin se on ikävämpi juttu se. Takuukin on mennyt umpeen 10.12.2005. Pirullista.

Ei huvita palata Helsinkiin, lomalla on niin mukavaa. Helsingissä odottaa vaan laskut ja vuokra ja työni tuhkakupissa. Tomaskin on niin hirmu mukava ja sit täällä on kavereitakin. No on Helsingissäkin, mut sielä mä oon töissä tuhkakupissa typerinä kellon aikoina ja aina lauantaisin, niin en mä ketään sit ehdi nähdä. Haluan mun töitä, haluan haluan haluan. Nooooh, mulla on seuraava työvuoro vasta 7.1. ja tässä on vielä uusivuosiki edessä...

Ho Ho Ho...

Olen pallo. Lahjottu. Tyytyväinen elämään.

Tänään näen ystäviä. Sangen mukavaa. Ainoo ongelma on, että muhun ei mahdu pisaran pisaraakaan mitään. Pitäs keksiä joku kahden tunnin laihdutusohjelma. Äkkiä, noin minuutissa.

I'll Be Home For Xmas

Nyt olen Vaasassa, olen ollut täällä jo maanantaista. IhkuRaksuu.
Maanantai oli megahektinen, mun piti vielä tehdä yks lahja Tomakselle ja siinä meni odotettua kauemmin, kun se ohjelma, jolla tein lahjaa, kieltäytyi ajoittain yhteistyöstä. Sit tuli niin kiire, etten ehtiny käydä hakees uutta tarraa mun VR-korttiin, ja jouduin lähes juoksee junalle Sepen ja neljän painavan laukun kanssa. Meinasin jo luovuttaa, kun tuntu, ett olkapäät poksahtaa ihan just paikoiltaan ja Sepe vetää viimeistä päivää mua ihan toisiin ilmansuuntiin ja olin vasta puolivälissä Vaasankatua. Oikeesti, mitä helvettiä on tapahtunu herrasmiehille??? Kaikki vaan käveli mun ohi eikä noteerannu mitenkää, vaikka mä olin ihan finaalissa ja varmasti läähätin pahemmin kuin Sepe. Mut toisaalta, jos joku ois tarjonnu apua, olisin luultavasti kieltäytyny siinä pelossa, että avuntarjoaja vaan varastais mun kamat. Ja minkä takia kattennettavia tietokoneita sanotaan kannettaviksi, kun ne ei vitussa ole sitä??? Mun oma ainakin painaa jotain triljoona kiloa ja sitä ei halua kantaa metriäkään kuin äärimmäisen pakon edessä.

Junassa meni hyvin, katoin Truman Showta ja nukuin, mutta Seinäjoella Sepe tajus, että siinä samassa junassa on kani jollakin mukana sellaisess kantokopassa. Sepe hiuko sitä kania Vaasaan asti ja vikisi ja tärisi ja rimpuili ja olin valmis lahjoittamaan sen ensimmäiselle, joka vaan olis huolinu sen, kun se oli vaan maailman ärsyttävin.

Tiistaina shoppailin viimeset joululahjat ja olin illalla kotona saunassa, oi mitä juhlaa! Mulla on ollu niin ikävä saunaan, viimeks saunoin varmaan joskus kesällä.

Eilen kiertelin vielä kaupungilla ja illalla olin käymässä Mickin, Jussin ja Pian kanssa Domissa yhellä...no ok, 2lla siiderillä ja 1llä glögillä. Tänään ajattelin tehdä joulutorttuja ja vaan olla, kyllä lomailu on mukavaa.

An Accident In Paradise

Mua on kohdeltu kaltoin. Ensin posti on toimittanu mun kirjeitä, eli laskuja, väärään osoitteeseen niin, että ne on menny sit lopulta perintätoimistolle. Laskuissa on kyllä ollu oikee osoite, mut postinkantaja ei oo oppinu erottamaan numeroita toisistaan. Laitoin postille valituksen, mutta toistaiseks en oo kyllä kuullu mitään. Sit kävin vaihtaas mun junalippujen päivii, ja jouduin tosissani kimpaantumaan VR:n työntekijälle, kun se oli maailman kamalin. Se esim. kysyi, ett onko mulla edes varaa tähän lipun vaihtoon...Se vaihto maksoi euron ja kymmenen senttiä. Lisäks mun junan aikataulut oli päin pyllyä enkä saanu toivoo, ett haluun PC-paikan, mut koska se mies oli niin kauhee, en vaan enää jaksanu jäädä vääntää sen kans. Mun piti mennä vielä jouluostoksille, mut se mies pilas totaalisesti mun päivän, enkä sit enää halunnu mennä mihkään.

Oltiin Marin kanssa keskiviikkona yhellä, vielä kasin maissa sanoin Marille, että lähetään sit ajoissa kotiin, ettei Sepe oo yksinäinen. Yheltätoista taisin kumota itseeni shotteja ja puhua rivoja tyttöjen juttuja kovaan ääneen. Kahden maissa olin ehkä kotona. En muista.

Torstaina eli eilen puolinukuin kahteen asti, sit oli pakko nousta, että ehtii töihin. Portaissa astuin harhaan ja vedin kunnon pannut. Löin oikeen käden ranteen ja oikeen jalan polven kipeesti portaankulmaan, nyt olen rampa. Onneks en kuitenkaan kaatunut sillee, ett ihan kaikki rappuset alas, sit olis käyny pahemmin. Töissä lähdin viemään pulloja roskiin, mut koska mulle ei annettu roskiksen avainta, jäin lukkojen taakse tosi syvälle maan alle, jossa ei oo ees kuuluvuutta soittaa, ett help. Lähin sit ettii ulospääsyy, onneks löysin Hesen työntekijän, joka vapautti mut ahdingosta. Muuten olisin ehkä viettänyt sen yön kellarissa. Töissä tiputin ihan kaiken lattialle ja kolhin itseäni joka paikkaan, oon varmaan joka paikasta mustelmilla. Kelasin, ett olisin päässy töistä joskus yheltätoista, mut koska mulla oli huono päivä, olin kotona puoli kolme. En enää ikinä kelaa mitään.

Tänään taas töihin, ja huomenna, silloin on kamala päivä, meen päivällä yhdeks ja pääsen joskus yöllä puol kolme. En jaksa, en. Onneks maanantaina pääsen kotiin Vaasaan, oikeasti lasken minuutteja, kun mulla on niin kova ikävä hyvää ruokaa, Niklasta, saunaa, Vaasan kavereita, kaikkea. Kukapa olis uskonu, että jonain päivänä tulee se päivä, etten malta housuissani pysyä, kun hiuon niin kovaa kotiin, Vaasaan.

You R So Vain...

Väsyttää, kohta pitää lähtee töihin, kotona oon vasta joskus yö-kolmelta. Tän työn aikataulut ei yhtään sovi mulle, seuraavana päivänä tuntuu siltä, kuin olis darra 4 life. Sit mä en kestä, kun en ite polta, niin seistä 9 tuntia tuhkakupissa, se savu menee silmiin ja sit kirvelee ja vaatteet haisee pahalle ja on hankala hengittää. UliUli.

Sunnuntaina avasin rinnekauden, oltiin Himoksella lautailee. Jee Jee, kivaa oli, sitä lisää.

Eilen olin jouluostoksilla, kivaa. Tosin äiti ja isä on joka vuosi yhtä vaikeita tapauksia, niitten lahjontaa vielä pitää pohtia.

Opinnäytetyön tekeminen on vieläkin vaan niiiiiiiiiiiin raskasta. Tänään sain onneks lähetettyä rehtorille jatkoaikahakemuksen, saa nähä miten käy, thumbs up.

Vielä pari päivää, niin pääsen kotiin. Olipas mulla paljon asiaa, hmph. (Oho, teeveestä tulee Wallace&Gromitti, pitääkin katsoa sitä.)

p.s. älkää kukaan tulko tänään kipinään syömään tai tilaamaan megavaikeita drinkkejä, kun oon sielä yksin ensimmäistä kertaa illassa. tilatkaa vaan bissee tai siideriä, niitäkin vaan hanasta.

Cannot Beat The Feeling

Minkä takia aina, kun on darra tekee niiiiiiiiin kovasti mieli juuri coca-colaa, tuntuu, ett voisin suorittaa murhan, ett saisin iiiisooon lasillisen ko. juomaa jäillä?Kaikista parhaiten uppoisi mäkin cocis (tulipas mainostettua, anteeksi). Uiuiuiuiuiui, tahtooooo. Mutta sitten on niin laiska olo, ettei jaksais liikkua mihinkään. Mutta nyt on hätätilanne, kai tästä on pakko raahautua kauppaan, koska kaapissa ei ole muuta kuin vettä ja vesi ei nyt kelpaa.

Olin eilen katsomassa jäähallilla sukkahousuheviä, eli Uriah Heepiä, Dioa ja Asiaa. Kyllä, ihan oikeasti olin tuolla! Kaveri soitti 18.30, ett lähetkö, kun on vapaaliput, ja koska meinasin kuolla tylsyyteen, niin päätin lähtee. Siellä me sitten istuttiin HIFKin vip-aitiossa, koska kaverin kaveri oli jostain syystä siellä ja kun muut mossas, mä naureskelin itsekseni ja nautiskelin ilmasista alkoholijuomista. Ihan hauska ilta oli, kahdeksitoista kotiin ja sit päätin lähtee vielä Sepen kanssa koirapuistoon, tosin mulla oli hame ja yöllä oli ehkä sata astetta pakkasta eli hypotermia meinas tulla.

Samuli, Katja ja Tomas oli täällä la-ti, oli kivaa. Su oltiin shoppailees Katjan kans, tai mä en kyllä ostanu mun nolla-tilillä mitään, ja sit illalla mentiin kaikki kattoos Pinnan Alla-leffaa. Oli ihan sellanen ok sunnuntai-illan leffa. Maanantaina olin eka töissä ja sit mun luona oli pienet juhlat, siellä oli kaikkia mun serkkuja esim. Sit mentiin bassoradion bileisiin La Touriin, kyllä oli hauskaa. Tiistai ja keskiviikko on ollu vaan sellasta mooausta, ärsyttävää. Tänään on kyllä pakko istuu tiiviisti koneella ja kirjottaa tota opinnäytettä, tosin ensin kyllä etsin itselleni litroittain juotavaa.

Ens viikon sunnuntaina lähen kotiin, ihanaa.

Nightmares.

Vihdoinkin en ole enää kipeistä kipein. Tänään on jo toinen päivä, etten ole ottanut särkylääkettä yhtään, kivaa.

Eilenpäs ostin jouluvalot ikkunaan. Omasta mielestäni kotini on nyt heti paljon kodikkaampi, mutta tuskin se noista valoista johtuu, vaan siitä, että siivosin monta monituista tuntia.

Olen nähnyt sangen pelottavia unia viime aikoina jo monta yötä putkeen. Ekaks näin unta vesikauhuisista oravasta ja siilistä, jotka jahtas mua niin, että jouduin pyykkitelineen päälle karkuun. Näin jälkeenpäin uni ei kyllä kuullosta yhtään pelottavalta, vaan pikemminkin huvittavalta, mutta yöllä se oli niin pelottava, etten uskaltanut enää nukkua. Viime yönä vuorossa oli sitten pelottava krokotiili, joka samoin jahtas mua jossakin viidakossa. Oli siellä sitten jotain pelottavia alkuasukkaitakin ja vanha mies, jolla oli lemmikkinä pelottava karhu. Molempina öinä oon vihdoin heränny sit siihen, että myös Sepe näkee painajaista tai jotain levottomuutta aihettavaa unta, ekana yönä se kauheesti vikisi ja potki jaloillaan menemään ja toisena yönä peräti ulvoi unissaan. Sepen ulvominen on kyllä aika huvittavan kuulosta, ei yhtään sellaista susimaista, se on enemmän sellaista..hellyyttävää, niinkuin vaikka poikien äänenmurros.

Tänään olin aika tuohtunut ihmisiin. Ne kun on ihan tyhmiä, kun niiden on pakko änkeä metroon/sporaan hengen hädässä, vaikka jotkut yrittää vielä päästä sieltä ulos. Aivan kuin se metro nyt mihinkään lähtis, kun molemmin puolin ovea on ihmisiä, jotka yrittää päästä sisään/ulos metroon/metrosta. Vanhukset osaa kans olla aika rasittavia. Tänäänkin joku papparainen tönäs mua kipeesti selkään, kun odottelin omaa vuoroani, että pääsisin sieltä metrosta ulos. Lopulta se änkes mun vierestä paniikissa ja kiukussa ja mä sain tosissani tehä töitä, että pysyin edes pystyssä. Kaupassa joku mummo puolestaan ihan röyhkeesti etuili mun takana olevaa tyttöä ja sitten, kun se tyttö huomautti asiasta, rupes mummo vaan kiukkusesti vänkäämään vastaan. Lopulta tyttö vaihtoi kassaa kokonaan ja se mummo vaan naureskeli kassalle, että onpas nää nuoren nykyään kiukkusia. Sokoksella vuorostaan kassalle oli äärettömän pitkät jonot ja kaikkien myyjien kädet täynnä ja sitten koko jonon ohi kiilaa taas joku mummo ja törkeästi keskeyttää kaikkien muiden ostokset vaatimalla, että joku heti tulisi näyttämään, missä on öljykynttilöitä. Kun kukaan ei sitten siihen oikein ehtinyt noteeraamaan mitään, jupisi mummo huonosta palvelusta ja köpötteli tiehensä. Huoh, olenkohan itsekin vanhuksena yhtä hankala ja kiukkuinen?

Tänään ja huomenna pitää töihin, huominen vuoro ei oikein huvita, se kun on klo.13.30-02.00, jos oikein huonosti käy eli on kiire. Kaiken lisäksi Samppa, Katja ja Tomas tulee huomenna mun luokse, niin ei sit senkään takia malttaisi olla töissä. Onneks muuten oon vapaalla ne päivät, kun ne täällä on, niin ei sitten ole niin kauheeta, vaikka huominen meneekin töissä.

Vihaan muuten tosi paljon Black Eyed Peasin My Humps-biisiä, toinen kamala on se Olavi Uusivirran kamala kamala "on niiiiin helppoo olla onnellineeen...", aina kun se tulee, on vaan pakko vaihtaa kanavaa, kun se on vaan niin ärsyttävä biisi.