Ei vaan nappaa

Olin joo lauantaina ulkosalla. Käyttäydyin tapani mukaan huonosti. Tanssin humalassa tanko-tanssia ravintolan lavalla (herrajumala!), onneksi tosin Annen kanssa, etten ihan yksin nolannut itseäni koko kansan edessä. Kuvittelin luonnollisesti olevani maailman seksikkäin olento, mikä todellakin oli suurta liioittelua puolestani. Kaadoin myös kostoksi tuopillisen siideriä ohimennen erään naisihmisen niskaan siitä hyvästä, että se erehtyi läikyttämään pisaran kaksi mun päälle. Jälkeenpäin leikin viatonta, kun tämä naisihminen kääntyi katsomaan mua murhaavasti. Juoksin sukkasillani ympäri ravintolaa, kun en enää kestänyt korkokengillä sipsuttelua ja kotona sukanpohjat olivat arvatenkin..hmmh...katastrofaaliset ja jalanpohjat olis varmaan pitäny desinfioida.

Sunnuntaina serkku ja serkun ruotsinmaalainen poikaystävä olivat meillä syömässä ja saunomassa. Oli tosi mukava ilta ja karkotti darrankin, joka edes ei ollut paha yleisön veikkailuista huolimatta. Hähhähhähhää.

Maanantaina oli kyllä jo sitten vähän heikompi happi töissä, mutta kävin kuin kävinkin vielä kuntosalilla ja syvävenyttelyssä. I´m sooo flexible.

Muuten tän viikon urheilun saldo on aika hissua, eilen jaksoin pyöräillä töihin aamukasin vuorosta huolimatta, tänään ei enää pystyny, ku lupas niin paskaa ilmaa. Huomenna sit on eessä (kuten viimelauantainaki) bodypump+bodybalance.

Eilen muuten Turbo toi Vaasasta mun auton talvirenkaat, niin ei tarvi niitä sitten stressata. Kirpaisi.

Huomenna mulla on bileet entisille työkavereille, ei jaksais niin yhtään. Ei sitten yhtään. Nyt pitää sit siivota ja puunata ja olla hauska ja sosiaalinen ja mä tein sen jo viikko sitten. Eikö kerran kuussa sosiaalisuutta vois riittää? Nooh, luultavasti tulee olee ihan kivaa silti, ennakkoon oon vaan vähän...ärtynyt. Anteeksi.

Hassua muuten, että aina, kun dokaan laihdun. Nytkin laihduin heti kilon. Se on se nestedieetti...Tosin ne kilot tulee triplana takasin sit dagen efter, kun pitää syödä ihan kaikkea, mitä käsiin saa. Pitäisköhän tästä lähtien vaan dokailla aaallll dayyyy looong, niin painaisin sit lopulta jotain 55kg?

Personne Bien en Chair

Whup-di-duu, olen laihtunut ruhtinaalliset 700 grammaa. Miten tää onkin näin hidasta?
Tosin olen varma, että painoni on muuttunut vain lihakseksi, sillä peilistä katsoo hitusen hoikempi henkilö. Oon 2 viikkoo nyt urheillu ja kulkenu pyörällä töihin (paitsi silloin, kun pitää 8:aan, koska silloin ei vain pysty), käyny kuntosalilla ja jumpassa ja syönyt vain terveellisesti. Kunpa innostukseni jatkuisi, eikä tyrehtyisi lauantain jälkeen (lauantaina on bileet, sunnuntaina Darra, maanantaina ei sit vaan jaksa ja siitä alkaa taas alamäki).

Tänään on iltavuoro, kasiin asti täällä. Iiiiiinnnnnnnnnnnggggggh. Mua huvittais pitkästä aikaa lähtee käymää istuus jossain kallion baareissa, ihan vain yhdellä. Mutta luultavasti meen kuitenkin kotiin urheilemaan, että lauantaina voin sitten hyvällä omalla tunnolla juoda itseni tainnoksiin.

angstia ilmassa

Olen väsynyt ja kiukkuinen.
Paleltaa. Päätä särkee. Kurkku on karhee.
Haluun kotiin peiton alle syömään suklaata.
Mutta ei. Töissä ollaan kahdeksaan saakka. Ja laihdutusprojekti on yhä päällä eli suklaata ei syödä, ei.
Maantaista lähtien olen laihtunut 200 grammaa, jotka tulis takaisin, jos vaikka menisin mäkkiin syömään. Epäreilua.

Jotkut ihmiset ovat tyhmiä.

Aivovaurio jatkuu...

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200709276640356_uu.shtml

Äpärät! Siat! Julmurit!

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1440040

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1439995

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200709266634857_uu.shtml

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200709266633883_uu.shtml

Minen keksi tänään otsikkoa.

Maanantaina olin syvävenyttelyssä. Olipas mukavaa, nyt sattuu lihaksiin juuri sopivasti. Tuon piti myös olla rentouttavaa työpäivän päätteeksi, mutta mua ei kyllä Elton John rentouta, ei sitten tippaakaan. Varsinkin, kun sitä kuulee tunnin putkeen...uhhhh, vilunväreitä.

Vihdoin oon kuitenkin tehnyt jotain laihtumisen eteen, edes pikkaisen. Oon syönytkin terveellisesti, jostain syystä karkit jopa ällöttää mua. Erittäin omituinen, luultavasti ohimenevä, käänne, kun yleensä olen candy-maniac, virallinen sellainen.

Eilen, kun pääsin töistä, koitti yllätys. Mikko oli hakemassa mua töistä ja sain kukkia. OooooooOOoooH. Tosin mua kyllä vaan nolotti. Tämän jälkeen mentiin Belgen syntymäpäiville. Tosin mua ahdisti olla sielä camo-housuissa ja fleecetakissa eikä väähääkään laittautuneena ja kaikenlisäksi olin superväsynyt. Tuolta mentiinkin katsomaan Cirque du Soleil kun Mikko oli saanut sinne vapaaliput. Permantopaikat! Tosin olisin ehkä mielummin ollut sittenkin sielä vähän korkeammalla, niin ei olisi niska rasittunut niin kovasti, kun piti kattoa kohti pällistellä.
Sitä paitsi rivit oli niin lähekkäin toisiaan, että kun edessäni istuva Se Jukka Virtanen nojautui vähän taaksepäin, istui se mun polvien päällä. Mulla on kyllä aika pitkät jalat muutenki. Hieno esitys oli kyllä, suosittelen. Kylläpäs..hmm...ihmisillä osaakin olla kaunis ja voimakas vartalo. En olisi itse ollut sinne etukäteen menossa ja ostanut lippuja, mutta oli tosi hieno juttu, että pääsin sitten kuitenkin.

Tänään olin sielä työhaastattelussa. Työnkuva kuulosti tosi hyvältä, juuri sellaiselta, jota haluan tehdä. Itse työympäristö oli ehkä...turhan vanhoillinen ja porvarillinen. En usko olemukseni vakuuttavan ihan kauheesti työhaastattelijaa kyllä. Katsotaan nyt. Jos pääsen, loistojuttu(!), mutta jos en...noh, se työympäristö ei kyllä kuitenkaan vakuuttanut niiiiiiiiiin paljon. Oli kuitenkin tosi positiivinen asia, että pääsin haastatteluun noinkin vastuulliseen johtajatason työhön. Hyvä minä. Tai no...hyvä hakemukseni!

Plää...nyt pitää jatkaa tätä samaa tylsää pestii...ei kiinnosta tänäänkään. Ja vielä iltavuoro! Kaikista inhottavin vuoroista ikinä, ku pitää oikeesti tehä...TÖITÄ!

Tahdon.

UiUiUiUiUi. Olin siis viikko sitten tekemässä Täydellisen Työhakemuksen Mikon siskon, Minnan kanssa. Hain yhtä työtä, jonka oikeasti, kovasti, paljon, todellakin tahdon. Äsken soittivat sieltä ja pyysivät työhaastatteluun. Iiik Iik Iiiiiik, jännittää! Nyt pitäis pystyä olemaan yhtä älykäs kuin minkälaisen kuvan tuo hakemus musta antaa. Iso haaste. En varmastikaan nuku kahteen yöhön yhtään, haastattelu kun on keskiviikko-aamuna. Meen sinne varmaan ihan räjähtäneenä ja valvoneena ja itkun partaalla, johtuen hillittömästä stressistä ja univajeesta. Vihdoinkin joku sellainen työ, jossa uskon vilpittömästi viihtyväni vuosia. Antakaa se mulle, PLIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIS!!!!!!!!!!!!!!!!

Ai niin, vihaan maanantai-päiviä näin muuten. Aamulla totesin olevani täysikasvuisen emakon kokoa. En saanut jalkaan sellaisia farkkuja, jotka on ennen ollu löysät mulle. PASKA! Nyt mun oikeesti on pakko tehdä rantautuneen valaan ominaisuudelleni jotain. Otin mukaan kuntosalivaatteet ja töiden jälkeen menen rehkimään. Ruokkiksella syön vain terveellisesti ja jätän kaiken maailman aterian korvaavat suklaapatukat ostamatta. Edessä on uusi elämä. Plääh.

Onneksi illalla tulee taas täydelliset naiset, dum di dum di dum...

It Tickles So Bad

Löysin monta laulun sanoitusta, jotka teki mieli laittaa tänne. Ne oli kuitenkin niin sellaisia, että joku niistä voisi suutahtaa. Niinpä hyräilen ko. lauluja vain itekseni.

Väsyttää. Tänä viikonloppuna en taida tehdä mitään. Tai no, huomenna olis serkun luona tyttöjuhlat, mutta ainakaan tällä hetkellä en oikein jaksa innostua. Anteeksi.

##########################################

Viddu että voi ottaa päästä työnteko.
Ei kiinnosta niin vähääkään.
Päästäkää mut pois!!!(pian saan varmaan potkut, kun oon niin alimotivoitunu)

Sataa Sataa Ropisoo...

Pläääääääh. Olen köyhäköyhäköyhä. Edellinen kokonainen palkka tuli heinäkuussa. JupinaaJupinaaJupinaa. Sairaslomapalkkani vain viipyy ja viipyy ja viipyy.

Huomenna piti lähtee Vaasaan, enpä taida päästä, kun tilin saldo ei kyllä bensoihin riitä. Ei kukaan haluis lähtee mukaan jakamaan kuluja?

Uusista työpaikoista ei oo kuulunu mitään, vaikka hakemukseni on ollut loistava. Mikon sisko, viestinnän maisteri, kirjoitti sen mun kanssa. Hakemukseni antaa musta älykkään vaikutelman, vaikken edes oo. Hähhähäähhäähääh.

Ulkona sataa kaatamalla. Olisinpa kotona. Istuisin parvekkeella, joisin kuumaa kaakaota, jossa olisi seassa rommia ja päällä kermavaahtoa ja suklaahippusia, söisin suklaakonvehteja sekä lukisin jotakin äärettömän jännittävää kirjaa. Mutta ei! Vastailen puhelimeen sata kertaa/tunti (no ok, todellisuudessa olen niin laiska, että hyvä jos vastaan 5 kertaa/tunti) ja kysyn samoja kysymyksiä uudestaan ja uudestaan ja vielä kerran uudestaan, kun kaikki on niin pöljiä, ettei ne tajua kertoa niitä automaattisesti. Perkele!!!

Viime yönä näin sitä paitsi järkyttäviä painajaisia. Aamulla vaan tärisin, kun olin niin peloissani.

Tänään on huono päivä.

#*¤&@ Maanantai!!!!!!!!!!!!!

Maanantaiaamuna kello 6.30 herääminen on epäinhimillistä ja julmaa. Maanantaityöpäivien pitäisi mun mielestä olla max. 4 h pitkiä ja alkaa vasta kello 12.00.

Lauantaina oli Leylan syntymäpäivät. Liityin mukaan Gentlemen´s Clubilla. Olin jotenki odottanu, että olis ollu hauska tyttöilta, mut äh. Kaikilla oli kai joku "seuralainen" mukana ja mulla oli vähän pariton ja ulkopuolinen olo. Joka tapauksessa jatkettiin sit Bellyyn ja loppujen lopuks oli silti ihan hauska ilta, mä näin jopa Leylan tissit -hähhähähhää. Jäi silti vähän tyhjä olo.
Enää ei taideta olla tyttöjä. Äh, en mä osaa selittää. Tuntuu vaan...siltä, että kaikki on jotenki historiaa ja ett nyt on ihan uudet ajat. Mut niin kaikki muuttuu, niin kuuluukin tapahtua.

Eilinen päivä meni enemmän tai vähemmän lööbaillessa ja syödessä kahteen eri otteeseen kotzonee. On se vaan niin hyvää....

Mun uusi sivujen ulkoasu on kamala. Jos osaisin, tekisin ihan ite jotku kivat sivut. Mut en osaa, niin pitää käyttää tylsii valmiita pohjii-plääh.

The Ho´ ?

Eipäs miettiny tämä tyttö, että joutuu myös kävelee töistä bussibysäkille. Kävelin Aleksiskiven katua. Oi miksi, oi miksi???? Koska jalkoihin sattui perkeleesti, kävelin aika hitaasti. Eiköhän sit joku valkoisen mersun ällöttävä mieskuski lähteny ajaa mun perään. Useaan otteeseen se ajoi muutaman metrin eteenpäin, pysähtyi tien sivuun ja vihelteli mulle ja yritti kai ostaa seksiä. Joka kerta mä sen kohdalla nostin nenäni kohti taivasta ja halveksin sitä, mutta se silti jatkoi tota kadun loppuun asti. Kai se ajatteli, että huorana mä haluan hoitaa asiat vaivihkaa enkä ihan vaan siinä kadun varrella ruvennu kertomaan mun hintoja.

Mulla on sellainen muistikuva, että aikaisemminkin kyseinen ällöttävä miehenilmestys on tehnyt tota mulle, kun oon lounastauolla päättäny lähtee kävelee Dallapen puistoon. Sillon mulla ei kyllä ollu ees hametta ja korkeita korkoja, ku ihan vaan perusfarkut ja tennarit.

Näytänkö mä ihan oikeesti huoralta, vai tapahtuuko tuota ihan kaikille??? Eikö Aleksiskivenkadulla ihan oikeesti liiku ihan tavallisia siveellisiä naisia ollenkaan???Sillonki, ku asuin niillä huudeilla ja vaikka olin verkkareissa terrierin kans lenkillä, niin silti näitä ostamisyrityksiä tapahtui. Voisinkohan mä haastaa sen valkoisen mersun omistajan oikeuteen sukupuolisesta häirinnästä ja kunnianloukkauksesta...?

Mikä mikä meni minun päähän silloin...?

AUH! Sain aamulla päähäni laittaa töihin saappaat ja hameen. Mun saappaissa on Korkea Korko. Mä en osaa kävellä niillä. En oo ikinä osannu. Ne sattuu niin perkeleesti. Nyt jouduin kipittämään niillä kurvista töihin. Jo kymmenen metrin jälkeen teki mieli viskata saappailla jotakin ja mennä loppumatka sukkasillaan.

Mä pidän mun saappaista, oon ostanu ne Lontoosta sata vuotta sitten. Ne on ehkä yhdet viisistä maailman saappaista, jotka menee mun jalkoihin. Tai siis kaikki ne menee mun jalkoihin, mutta mulla on niin kapeet sääret, että kaikki saappaat vaan hölskyy mun jaloissa. Mä en vaan kerta kaikkiaan voi pitää niitä ilman tuskaa.

Miksi mä nuorempana osasin kävellä korkokengillä? Mä en muilla kävellytkään. Sit ku löysin kaikki ihanat osirikset, etniesit, éssit, dvs:t yms. yms. olen menettänyt kykyni olla Nainen. Sen jälkeen mulla ei oo varmaan ollu ku ehkä yhdet-kahdet vähän kireemmät housut ja kaikki muut roikkuu. Tai noh, roikkuis, ellen olis menny ja lihonu niin paljon. Mun kengät ei Naista oo nähnykkää. Kai mun on vaan alistuttava siihen, ett oon juntti tuulipukukansalainen.

Ähhh. Pitäis varmaan tehdä töitä. Mutta kun en pidä siitä. En. Yhtään.

She walks like a lady....

Mun sisäreidet on vaan koko ajan kipeemmät. Mä en edes tienny, että voi sattua näin paljon lihaksiin. Aivan kuin mulla olis joku revähdys. Kun kävelen, näytän luultavasti siltä, ku mua olis pantu pyllyyn.

Mulla on tosi tylsä työpaikka. Mä oikeesti haluan uuden. Mä en vaan löydä mitään sellasta, jota mä jaksaisin tehä kauemmin kuin kuukauden pari. Keksikää mulle uus työ. Joku sellanen, jossa saa paljon vaihteluu, haastavii ja mielenkiintosii projekteja, matkustelua ja jossa mä saan toteuttaa itseeni. Kiitos.

Tänään olin mun entisten naapureiden luona hengailemassa. Oli aika mukavaa. Nyt tekis mieli mennä jo nukkuu, mut kello on vasta vajaa ysi. Sitä paitsi pitäis vielä siivota, syödä ja pestä pyykkii. Oon ollu yksin kotona ja asunto on sen näköinen, eli räjähtänyt.

Motivation!

Uhhh, ei jaksa yhtään olla töissä. Mä en oo oikeen saanu mitään aikaseks. Tai luin mä mun työmeilit, joita oli yhteensä 779 kappaletta. Meillä kun ei täällä poissaoloviestejä harjoiteta.
Muuten oonkin sit selvitelly mun uupuvia sairaslomarahoja, syöny pullaa, haukotellu, käyny tauolla, venytelly, hieronu silmiä, juoruillu ja käyny taas tauolla.

Aamu oli muuten aika horror. Oon silti 2,5 kk vaan nukkunu, niin koitapa yhtäkkii herätä ysiin töihin, ei oo helppoo, ei. Sit haahuilin kaikennäköstä, huomasin, ettoon käyttäny aamulle varatusta tunnista 45 minuuttia ei mihinkään, käytin El Terrierin pikaseen ulkona ja olin lähössä pyörällä töihin. Kesken kaiken huomasin, ett unohdin saikkutodistuksen, eli takasin sit piti kotiin mennä kaivaa sitä. Kaivamisen lomassa kaadoin kukkamaljakon mun passin ja kameran päälle, enkä ehtinyt tekemään asialle muuta kuin siirtämään ko. tavarat pois lätäköstä. Lätäkkö itessään jäi siihen eteisen pöydälle. Koska eteisen pöytä on á la Ikea, se on varmaan ihan kupruilla, kun meen kotiin. En sit enää ehtiny pyöräilee töihin, niin menin autolle. Auton luona parkkipirkko kirjotteli mulle sakkoja, jotka onneks seivasin puhumalla. Sit kaasuttelin töihin, tai niin yritin. Ruuhka vaan aamulla ei oo mikään pikkujuttu, eli matka vanhankaupunginlahdelta Kalliooon kesti...kauan. Kun pääsin perille, ei ollu vapaita paikkoja missään ja jouduin jättää auton S-marketin paikalle, jossa se sais olla tunnin. Nyt se joutuu olee sielä 8 tuntii...nähtäväks jää, onko siin sitte sakkolappunen ja nähtäväks myös jää, miten saan auton pihalle, kun se on siis hallissa, ja tuo mun pysäköimisaika on umpeutunut jo 7 tuntia sitten.

Minä mihinkään jumppaan jaksa lähteä...haluan olla kotona ja katsoa tvtä ja syödä suklaata....

IT'S ALIVE!!!

Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja päätin kirjoittaa. En vaan vielä tiedä, mitä,
Huomenna loppuu mun 2,5 kuukauden sairasloma, ja mun pitää palata töihin. Työmoraalini on huipussaan, kun vieläkään ei huvita mennä sinne. Voisin häpeilemättä olla kotona vain, ellen kuolisi köyhyyteen ja noh...ok, tylsyyteen. Mutta tylsyys on suoraan johdannaista köyhyydestä. Jos mulla olis pätäkkää, olis mulla tekemistäkin, voi vaikka kuinka. Niin, siis saikulla olin siks, kun mun kyynärpäästä leikattiin sellainen 2 cm kokoinen irrallinen luunpala ja pari muuta sirusta.

Eilen olin ratsastamassa (HEVOSELLA, SENKIN JUNTTI!...tämä siltä varalta, että ajattelit jotakin perverssiä, mitä suurin osa ihmisistä tekee, kun mainitsen olleeni ratsastamassa) piiitkästä, piiitkästä aikaa, ja kylläpäs oli kivaa. Pääsispä useammin, mutta toi ratsastaminen on ainakin täällä Helsingin päässä aika elitistinen laji ja vaatii siis...pätäkkää. Joka tapauksessa, koska taukoo on yli 2 vuotta hevosista, mun reisilihakset kirkuu tuskasta enkä saa jalkoja yhteen enää ikinä koskaan.

Päätin, että huomenna alkaa himourheilu, koska olen sikalihava kaiken 2,5 kk makaamisen ja syömisen jälkeen. Katoin jo kaikki sopivat jumppatunnit Kallion urheilutalolta, joille aion mennä ensi viikon kaikkina muina päivinä, paitsi sunnuntaina. Noh, ehkä myös perjantaina jää väliin jumppa. Ja lauantaina. Viikonloppu on vielä katsokaas vähän auki. Olis kolmet eri bileet, joihin oon luvannu mennä kaikkiin, lisäksi pitäis myös lähtee Vaasaan hakee talvirenkaita. Joo-o, mulla on ikioma kaunis auto, jolla mä ajelen. Kaikkialle muualle, paitsi Helsingin keskustaan, ellei oo absoluuttinen pakko. Keskustaan ei kannata ajaa, parkkimaksu on nimittäin korkea ja ja ja...sitten on se toinen juttu. Eli se, että kiljun kauhusta koko keskustan alueen läpi, kun joka paikasta tunkee eteen ja taakse ja kylkiin sporia, autoja, busseja, pyöräilijöitä ja jalankulkijoita. Olen Nainen ratissa.

Nyt meen kattoo leffaa, joka alkaa kohta tvtonnilta.

Someday I´ll Give Up

Musta tuntuu, että mussa on nyt joku vika. Haisen ehkä pahalle? Tai mun jutut on tyhmiä? Mä en vaan oo kiinnostava? Ehkä olen jopa rasittava?

Kyllä mä tiedän, että ihmisten pitää olla töissä tai että ne on kipeenä tai että juuri silloin onkin jotain muuta. Mutta että toistuvasti, viikonloppu viikonlopun perään on syynä, ettei vaan nyt huvita tai vielä ärsyttävämpää, ei tuu edes vastausta...Mä en tiedä enää miten muuten mä ottaisin tän kuin henkilökohtasesti. Fine. Kyllä mä vähemmästäkin ymmärrän.

Siinä vaan on jotain perkeleen ärsyttävää, että viimeksi on nähnyt "läheisimmät" ystävät joskus ehkä...maaliskuussa? En edes muista koska. Mä niin kaipaan sitä, että saisin istuu alas ja kuunnella kuulumisia ja ite kertoo niitä. Puhuu paskaa ja nauraa niin, että vatsalihaksiin sattuu. Tällä hetkellä mun sosiaalinen elämä rajoittuu puhelinsoittoihin Vaasaan, töissä käymiseen ja koiraan. Herra Terrieri ainakin on päässyt elämänsä kävelyretkille, jotka kestää kolme tuntii/kerta, kun mulla vaan ei perkele oo muutakaan elämää.

Kyllä mä tiedän, ettei se auta yksin kotona odotella ja tuijotella hypnoottisesti puhelinta, ett pliis, soittaispa joku mullekin joskus ja pyytäis johonkin. Mutta perkele, kun sekään ei auta, että laitat ihmisille viestiä. Kun mikään ei tuota tulosta.

Onneks nyt on tutustunut kuitenkin uusiin kivoihin ihmisiin työpaikalta ja Mikon kautta. Ne ainakin toistaiseks vielä jaksaa lähteä johonkin, niin en täysin erakoidu. Mutta kun mulla on ikävä niitä mun vanhoja kavereita. Niitä, joille mä voin olla ihan vaan mä. Ja joille mä voin puhuu, mitä vaan. Ja joiden kanssa mulla on menneisyys.

Ettekö ymmärrä?!?

Long Time No See

En oo jaksanu ny päivitellä sataan vuoteen, ku oon ollu niin lennossa. Tapahtunu sata ja yksi asiaa.
Vaihdoin työpaikkaa. Siinä asia yksi. Sain parempi palkkasen työn, mutta samanlaisen. Tässä oon nyt kaks viikkoo ollu uudessa paikassa, pää täynnä uutta tietoo ja yrittäny unohtaa edellisen firman tiedot ja toimintatavat. Kovalevy päässäni on melkoisen turvoksissa. Vähän on ikävä edellistä työpaikkaa, kun sielä oli silti niin pienet piirit ja tunsi kaikki. Sielä työkavereita oli vajaa 20, täällä uudessa yli 130. Mutta kai tää tästä, kun sisäistyn.

Oon irtisanonu asuntoni ja muutan pojan kanssa Vanhaan Kaupunkiin tän kuun lopussa. Ihan mukavaa, vihaan vaan muuttamista ja en ikinä varmaan oo valmis ajoissa. Nytki oon tienny jo monta monta päivää muutosta ja olisin voinu jo ruveta kattelee esim. vaatekaappien sisältöö ja heittää kirpputorille/UFFille kamoja, mutta...näääh. Teen kaiken varmaan muuttoa edeltävällä viikolla jättiläispenis otsassa.

En mä enempää taida jaksaa kirjotella tänäänkään. Sorry mates. Elossa olen silti. Ja Herra Terrieriki o. Yritän jaksaa istahtaa koneelle useemmin....

Drop It Like It´s Hot

Sainpas töistä liput Snoopyn keikalle. Wuhuuu! Vähän jo harmittelinkin, kun aikaisemmin kieltäydyin keikasta taloudellisista syistä. Sain vonguttua Mikon mun seuraksi, siinä muuten oli aikamoinen työ. Ilta jännittää. Jännittää, että nään tutut kasvot, joita en oo vielä valmis näkemään. Kun ne kasvot on tosi tärkeet.

Tää viikko on ollut mielenkiintoinen. Niin mielenkiintoinen, että avauduin tuntemattomalle ihmiselle mun elämästä. Sen jälkeen tuli sellainen olo kuin olisin sylkäissyt vatsasta valtavan ison karvapallon pois. Nyt on ihastuttava olo.

Insomnia.

Kuin kaksi marjaa? Ha ha.

Naapuri muistutti monien, monien kuukausien jälkeen olemassaolollaan tänä aamulla luukuttamalla huonoa musiikkia täysillä kello kahdeksalta. Kiitos, meninhän kuitenkin vasta viideltä nukkumaan, en halunnutkaan pitempään nukkua. Luonnollisesti se lopetti sen luukuttamisen heti, kun olin jo täysin hereillä enkä enää saa unen päästä takasin kiinni. Ja ei, en ollut baarissa/töissä, en vaan saanut unta. Oon nukkunut viime aikoina 0-3h/per yö, kun uni ei vaan tuu. Ei mua silti väsytä, niin ei kai sillä oo sitten väliä. Onpahan enemmän tunteja vuorokaudesta käytettävänä. Hmph, käytettävänä kaiken maailman turhuuksiin.

Mulla oli eilen kiva päivä. Olin tosi hyvällä tuulella. Värjäsin hiukset, mutta johtuen varmaan viime aikojen univajeesta, olin aika tyhmä. Hiusväreissähän on 3 eri pulloo; kehite-emulsio, väriaine ja sit värjäyksen jälkeen laitettava hoitoaine. Tuo kehite-emulsio ja väriaine sekoitetaan keskenään. Mutta mitä tekee Karoliina? Sekoittaa kehite-emulsion ja hoitoaineen. Sit rupesin lätkii sitä hiuksiin ja ihmettelin, kun ei väri muutu sillä mössöllä vaan se vaan jotenki vaahtoo. Huomasin sitten, että siinä se väriainetuubi on ihan täytenä vielä pöydällä. F*************CK!
Lisäsin sitte loppuun mönjään sen väriaineenkin ja laitoin koko sekotuksen hiuksiin ja olin varma, että puolen tunnin vaikutusajan jälkeen olen kalju/väri ei tartu. En kaljuuntunut ja väri tarttui ja aikaakin sitten säästyi, kun ei tuota hoito-ainetta enää tarvinu laittaa...

Piti mun eilen pestä pyykkiäki, mut joku idari naapureista oli varannu pyykkituvan kello 10.-18.00. Naapuruston kauhuna kelasin eka kirjottaa asiasta tuohtuneena ko. naapurille viestin, että perkele. Meidän talossa on siis ilmainen pesutupa ja yleensä aika varataan max 3h, mutta toi varas sen koko pahuksen päivälle. Argh! En mä sitten kuitenkaan jaksanu tästäkin asiasta ruveta nillittämään, voin mä ne pyykit tänäänki pestä.

Illalla Ayla tuli mun luokse ja katottiin aivottomia leffoja; ruotsalainen teinileffa Vitun Neljätoista ja sitte Date Movie. Jälkimmäisessä oli niin huonoja kohtia, että ne jopa nauratti. Ensimmäinen taas oli ihan suloinen, teinit on niin..ärsyttäviä, mutta mielenkiintoisia. Ihan hyvät valinnat oli siihen mielentilaan. Saatoin Aylan vielä kotiin ja kävelin Herra Terrierin kanssa Töölönlahden rannassa keski-yöllä, että uni tulis sit paremmin. No ei se tullut, mutta ainaki oli hyvä mieli. Sanoinki Aylalle, että tänään on ollu tosi hyvä päivä. Sit se heti halus tietää, ett miks. Ett mitä hyvää muka on tapahtunut. Hetkeksi se latisti mun oloa, kun ei mitään erikoisen hyvää ollu ees tapahtunut. Mut tajusin kyllä sitte, etten mä nyt tarvi mitään erityistä syytä olla hyvällä tuulella. Jos oon, niin sitten vaan oon. Piste.

Tänään serkkusunnuntai, ku nään Even. Lisää höpöttelyä ja juoruilua. Mukavaa.

Ai niin, mun tv taitaa olla kyllä nyt aikalailla hajoamassa. Ei mua oikeestaan ees harmita. Tekee varmasti ihan hyvää olla ilman, kun oon ollu siihen viime kuukausina niin addiktoitunu. Ajattelin huomenna mennä pitkästä aikaa kirjastoon ja hakee kirjoja. Lukeminen on mukavaa. Tosin jotenki mun viikko on tosi buukattu, nään hirveesti ihmisiä, niin saattaa lukeminen silti jäädä. Sit unohdan palauttaa ne kirjat ajallaan ja saan sakkoja. Olen niin Paha.

I Close My Eyes And Hope I´ll Wake Up In Your Dreams

En nukkunu viime yönä yhtään, en niin räpäystäkään. Aamulla piti sitte mennä töihin silmät ristissä. Astun mun työkaverin "saappaisiin", kun se jää äitiyslomalle ja mulla on tiukka perehdytys. Hyvä oli olla siinä skarppina ja opiskella koko päivä, kun ajatukset lensi kilometrien päässä ja väsytti kamalasti.

Olin alakerran neidin kanssa tänään lenkillä. Olipas mukavaa nähdä pitkästä aikaa ja avautua. Musta on tullu himoavautuja. Varokaa vaan, jos näätte mut. Mua ei ihan heti saa hiljaseks.

Äsken tulin elokuvista. Olin kattoos Pan´s Labyrinth. Olipas se..erilainen kuin mitä olin kuvitellu. Kaukana Hollywood-roinasta. Kieli oli kaunista eikä haitannu yhtään, vaikken ymmärtäny kuin ehkä joka 50. sanan. Elokuva oli aika raaka. Oli kohtia, jolloin oli pakko kääntää pää pois, ettei mun herkkä sielu järkkyis. Mutta oli se kyllä kauniskin elokuva. Katsokaa ite, jos ette oo nähny.

En muuten jääny sairaslomalle. Olisin saanu jäädä ja töissä ihmettelivät kovasti, kun olin selkä jäykkänä sielä. Mutta kun en halunnut olla yksin kotona ajatusten kanssa, niin mielummin menin töihin. Hyvä päätös.

Pitäis varmaan koittaa nukkua, mutta se vähän jännittää. Kun en välttämättä nukahda kuitenkaan. Niin monta asiaa mielessä.

Oon yrittäny buukkailla mun kalenterii täyteen, ettei tarvis olla yksin kotona. Keskiviikko-iltaan asti alkaa näyttää hyvältä. Tapaan monta kivaa ihmistä. Joille avautua, hih hih hii.

What if there was no lie
Nothing wrong, nothing right
What if there was no time
And no reason, or rhyme
What if you should decide
That you don't want me there by your side
That you don't want me there in your life
What if I got it wrong
And no poem or song
Could put right what I got wrong
Or make you feel I belong

What if you should decide
That you don't want me there by your side
That you don't want me there in your life

Ooh ooh-ooh, that's right
Let's take a breath, jump over the side
Ooh ooh-ooh, that's right
How can you know it, if you don't even try
Ooh ooh-ooh, that's right

Every step that you take
Could be your biggest mistake
It could bend or it could break
That's the risk that you take

What if you should decide
That you don't want me there by your side
That you don't want me there in your life

-Coldplay, What If -

Honestly what will become of me
I don't like reality
It's way too clear to me
But really life is daily
We are what we don't see
We missed everything daydreaming

Flames to dust
Lovers to friends
Why do all good things come to an end

Travelling I always stop at exits
Wondering if I'll stay
Young and restless
Living this way I stress less
I want to pull away when the dream dies
The pain sets it and I don't cry
I only feel gravity and I wonder why


-Nelly Furtado, All Good Things (Come To An End)

It´s All In Your Head.

Olin Vaasassa viikon ottaas happee. Sain sairaslomaa, kun menin lääkäriin puhumaan. Tai noh, kaikki on suhteellista. Lääkäri kysyi, mikä hätänä ja itkin kymmenen minuuttia putkeen. Eli en puhunut.

Junassa nousi kuume ja olin ensimmäiset päivät puolikuollut. Vaasassa oli silti hyvä olla. Näin kivoja ihmisiä ja avauduin, avauduin ja avauduin. Ihan kaikkia en kuitenkaan ehtinyt nähdä, jotenkin aina aika loppuu kesken.

Eilen kun kävelin Vaasan huikealle juna-asemalle laukku toisessa kädessä ja Terrieri toisessa, selkäni naksahti. Tosta vaan. Junamatka oli tuskaa, kun en voinu tehdä mitään. Olin varma, että halvaannun ja liikuttelin varpaita koko matkan varmistaakseni, ettei niin ole käynyt. Liioittelua, tiedetään. Kotimatka oli tuskaa, kun kannoin laukkua ja ylienerginen Terrieri retuutti mua. Yö oli tuskaa, kun joka kerta, kun halusin vaihtaa asentoa, piti herätä ja kampuuttaa vaikka kuinka kauan, että pääsin eri asentoon.

Mulla on lääkäri yhdeltä. Meen töihin kahdeksitoista. Noloa, jos joudun vielä lisää sairaslomalle.

Uusi mainos, jota vihaan: Elisan se mainos, jossa se mies on hankkinut "rastat", kun sillä oli vähän ylimäärästä. Ällöttävää, ällöttävää, ällöttävää.

Shadows In SorrowTown

Muistakaa kertoa tasaisin väliajoin, että välitätte. Ku koskaan ei tiedä, mitä huomenna tapahtuu.

R.I.P. Kirsi. Sua surraan paljon. Sun näkemisestä tuli hyvä mieli. Oon pahoillani, etten tuntenu sua enemmän.

Eh.

Take a good look in the mirror
And tell me, do you like what you see
Masters of deception, corruption and evil
But you're always quick to point the finger at me
Won't somebody tell me

I just don't understand
 The ways of the world today

 Sometimes I feel
 Like there's nothing to live for
 So I'm longing for the days of yesterday

What gave you the right to misjudge me
And write me off on the wall
Acting as if you understand me
In reality, you just don't know me at all

Sometimes I can't help but wonder
If this was how it's meant to be
But if you search deep enough in your soul
You'll always find a slight reminder of me

A-yo, if we could all agree
To lettin' our souls become free
Of that sweet bitterness
Then who's chest would have the most seeds?
I keep misfocusin' my needs
And distress on my back with them cats
They be blastin' into my knapsack
Ain't no accidental deathtraps
My mishap is the fact that I'm destined to snap
It's when I feel as though my body's able to go
My mind is ready to flow, didn't you know?
First you catch and then I throw
It's my own sense of time
If I'm late, it's 'cuz I'm endin' my day
Just when the sun shines
And still gently advising the arisin' of the moon
As it rolls around into my soundproof dimension
Won't somebody tell me

Work Work Work

Viikonloppuna kovasti töissä. Ensin tänään ylitöitä tunti. Sit yöks töihin. Huomenna päiväks töihin. Ja uudestaan yöksi töihin.

I just love to be low paid.

Eh, viime yönä joku tuntematon poika soitti mulle. Heräsin kesken unien ja vaan ynisin puhelimeen, tyyliin "mmmmmmmmhhhhhh". Soittaja luuli varmaan, ett oon joku pornolinja. Sit se mumisi: "Anteeks missä?" ja vastasin siihen taas "mmmmmmmmmmmmmh". Se kysyi sitten, että "Öööh, ooks Karoliina?" Vastasin taas "mmmmmmmmmmmmmmmh". Olin vallan puheliaalla päällä. Soittaja sitten kysyi, ett " Ooks nukkumassa?", vastaukseni jälleen: "mmmmmmmmmmmmmh". "Soittaja sanoi sit siihen todella pahoittelevalla äänellä: " Voi sori, mä luulin, että sä oot töissä, anteeks kauheesti.."Mä siihen sitten vastasin kiukkusesti: " Mitä helvettiä sä oot napsinu?", paiskasin luurin sen korvaan ja jatkoin unta. Aamulla muistin ton sangen elävästi ja hihittelin itselleni. En tiedä kyllä, kuka se soittaja oli ja tuskin soittaa uudestaan. En jaksanu aamulla laittaa mitään viestii sen peräänkään. Näin näitä miehiä karkotetaan.

Notice Me Please.

Pitäisi saada asioita päätökseen. Saan muuten hermoromahduksen. Tai ehkä oon saanut sen jo. Tekis mieli muuttaa Afrikkaan. Tai johonkin vaan. Piiloon.

Jääkaappi meni rikki. Sekin vielä. Onneks saan kai piakkoin uuden. Toivoin sellaista, missä olisi pakastin. Saa nähdä, toteutuuko toiveeni. Kuitenkin saan tilalle jonku ruskeen hirvityksen, joka pitää niin kauheeta ulinaa, ettei öisin saa unta. Noh, voin sitten kuorossa sen kanssa ulista.

Tänään Olisi Pitänyt Jäädä Kotiin

Vloppu oli ihan ok. Lauantaina ensin serkun vauvan kastajaisissa. Kastajaiset ei kestäny kauaa, kirkossa mun takana istui neljävuotias poika, joka lauloi Hard Rock Hallelujaa aina silloin, kun muut lauloi virsiä. Mun suku on muuten kauheen huono laulaa, mä vaan hihittelin itekseni, kun ne kaikki virret oli niin järkyttävää kuultavaa. Söin kiloittain voileipäkakkua, nams nams nams. Täti oli todella juovuksissa, mutta niin se on aina. Hävetti. Pitäis laittaa se johonki hoitolaan, mutta milläs pakotat aikuisen naisen?

Illalla menin Even luo Konalaan, sen poikaystävä teki meille ruokaa. Sitten joimme viiniä. Paljon. Oltiin myös baarissa. Join sieläkin. Paljon. Tanssilattialla löin pääni kahdesti. Kerran tuolin selkänojaan, kerran lattiaan. Tämä varmaan kertoo kaiken tyhjentävästi.

Sunnuntaina oli killeri olo. En kuitenkaan oksentanut. Kunhan makasin sängyllä ja katsoin rallia, koska olin liian väsynyt nostamaan kaukosäätimen lattialta ja vaihtamaan kanavaa.

Yöllä sain VTI:n enkä nukkunut juuri yhtään. En mennyt tänään töihin, kun oli liian tuskanen olla. Sain KELALTA kirjeen, että pitää maksaa opintotukee 1780 euroo takas, kun olen muka tienannu liikaa. Hassua, itse en oo sellasta huomannu, ett rahaa olis ollu jossain vaiheessa jotenki enemmän. Tai jopa liikaa. Olin Terrierin kanssa lenkillä. Melkein jäätiin rattijuopon alle. Se ajoi meitä päin ja päätyi penkkaan. Siitä se lähti eteenpäin ja ajoi päin puuta. Ja yhä jatkoi sitten eteenpäin mutkitellen. Soitin poliisille. Tosin mun selityksestä ei varmaan saanu juurikaan tolkkua, kun olin niin säikähtynyt. Kädet tärisee vieläkin. Toivottavasti se kuitenkin saadaan kiinni ennen kuin se tappaa ketään oikeesti.

Loppupäivän taidan olla kotona peiton alla. Tosin tekis mieli hakee lohdutukseks jättipussi karkkii ja sipsii. En oo kyllä varma, uskallanko poistua mihinkään kotoa. Tänään on huono päivä.

Onneksi illalla tulee sentään Täydelliset Naiset. Tosin sitten se jää tauolle ja ens vkolla alkaa joku typerä sarja jostain rumasta miehestä, jolla on kolme rumaa vaimoa. Mun maanantai-iltojen ilo viedään pois multa niin julmasti. Protestoin.

Tiedän Mitä Teen Tänä Viikonloppuna

Kauheen raskas työviikko, 10h työpäivii, ku oon taistellu taas vaihteeks palautteiden ja excelin kanssa. Ingh. Ja sitten, kun olin vihdoin saanu taulukon valmiis, tulee pomolta meili, ett muutetaan systeemii ja ruvetaanki tekee tää taulukko näin. Eli koko paska uusiks. Kiroilin pomoa reippaasti työkaverille ja eiköhän se seissy mun selän takana. Voi verse.... Piti sit sanoo se sama sille suoraan päin naamaa, turhaa siinä oli ruveta enää mitää takeltelee. Onneks se otti asian ihan hyvin.

Töiden jälkeen nopeesti ostaa serkun lapselle kastajaislahjaa ja sit Filmtowniin ostaa karkkia ja sit kotiin, sillä tämä viikonloppu on loistotvvloppu. Aivot naulakkoon! Harmi, ett sen verran pitää irrottautua tvstä, ett pitää käydä kastajaisissa...Tosin ei noilta kanavilta kyllä mitään loistoleffoja ees tuu nyt.

Nostalgiaa

Oo, mikä nostalginen olo tuli Pekan viimeisimmästä postauksesta.
Heti kävin You Tubessa ja fiilistelin maanantai-illan kunniaksi.
Niitä aikoja, niitä aikoja.

Tjaah.

Eilen aloitin siivoomaan, kun piti keksiä jotain "kivaa" sunnuntaipuuhaa itselleni. Siivoominen lähti vähän käsistä ja suoritinkin sitten suursiivouksen. Pesin myös tosi monta koneellista pyykkiä. Ja koska pyykit piti tänään saada kaappiin siististi, piti vaatekaappikin järjestää. Terrieri "auttoi" mua sijoittamalla itsensä mun vaatteiden päälle lattialle, kun olin laittanut ne siihen odottelemaan viikkausvuoroa.


Jos kertoo usein, että rakastaa, niin kuluuko se sana? Ottaako se vähemmän sydämestä, jos sen kuulee enemmän kuin kerran viikossa? Pitäiskö sitä sanaa säästellä niin, että se tulis sitten yllättäen silloin, kun sitä vähiten odottaa? Vai pitäiskö se kuulla päivittäin? Vai tekeekö se ihmisestä epävarman, jos se ei saa kuulla niin usein, että sitä rakastetaan? Vai kyllästyneen, jos se kuulee sen liian usein? Entäs jos sille toiselle vaikka tapahtuu jotain? Eikö silloin se, joka sitä R-sanaa on säästellyt, kadu, ettei sanonut sitä useammin? Ihmissuhteet on ihan jotain pelii, vaikka niiden pitäis olla maailman helpointa. Tai ainakin niiden pitäis saada tuntemaan elämä maailman helpoimmaks kaiken muun sonnan keskellä. Tai ehkä se on vaan mä, joka haluu hetikaikennyt eikä mitäänsittenkuitenkaan. Ehkä se oon mä, joka oon maailman vaikein ja teen asioistakin maailman vaikeimpia. Pitäisköhän ruveta olee Feng Shui? Pitäiskö ruveta mietiskelee? Joogaa? Ottaa asiat vähemmän vakavasti? Otan, jos kerrotte, miten se tapahtuu.


Power and the money, money and the power
Minute after minute, hour after hour
Everybody's running, but half of them aint looking
What's going on in the kitchen, but I don't know what's cooking
They say I've got to learn but nobody's here to teach me
If they can't understand it, how can they reach me
I guess they can't
I guess they won't
I guess they front
That's why I know my life is out of luck ... fool

Tell me why are we so blind to see
That the ones we hurt are you and me
Tell me why are we so blind to see
That the ones we hurt are you and me ..

Saunaa, Siideriä ja ******

Olin Messilässä. Ilma oli bueno. No ei nyt aurinkoinen, mutta ei tuullut eikä tuiskunnu ja asteita oli sopivat +1. Nyt ei enää jännittänytkään kauden ensimmäinen lasku, vaikka aikaisempina vuosina eka lasku on aina ollu tosi epävarma. Meni ihan hyvin, uskalsin hypähdellä pienistä, siis minimaalisista töyssyistä enkä kaatunutkaan kuin 2 kertaa. Väsy tuli kyllä nopeesti, ei vanha enää jaksa kauaa kikkailla. Sitä paitsi rinteet oli aika sohjoset ja töyssyset, otti aika paljon jaloille se tasapainottelu pitkäsä aikaa.

Nyt olis kivaa, jos seurustelis. Menis yhdessä saunaan, jois kylmää siiderii, söis hyvin ja ***** pitkään ja hartaasti. Se olis täydellinen loppu tälle päivälle. Mutta ei, ei ja ei. Kävin suihkussa, nyt istun koneella ja mietin, jaksanko lähtee käymää Kustaa Vaasassa alakerran neidin kanssa, vai Helmessä Aylan kanssa vai jäisinkö kotiin sohvalle rapsuttelee Terrierii korvan takaa. Luultavasti valitsen jälkimmäisen, väsyttää ja oikean jalan pohjetta ja nilkkaa särkee.

Haikea olla. Taas. Parantuispa mun sielu jo.

Huoh.

HALUAN OMAN ASUNNON! Perkele. Todellisuus on vain niin tätä.

Viime yönäki alakerran mitkä lie äpäräpirinistisaatananpalvojat piti jotain himo bileitä ja luukutti URKUMUSIIKKIA niin, että koko rappukäytävä kaikui. Ja bileet vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.
Se olis lottovoiton paikka nyt.

Onneksi lähden huomenna Messilään laskee. Illalla Minttu sekä Viina. Jos ei uni tuu ensin.

Peace And Harmony

Olipas kiva päivä.

Pääsin kasvohoitoon elämäni ensimmäisen kerran. Se oli niinkuin elokuvista, taustalla soi ambient, kynttilät paloi ja kosmetologi taputteli ja hieroi mun kasvoihin kaikkia tuoksuvia aineita. Sillä aikaa, kun nää aineet kasvoilla vaikutti, sain päähierontaa. Ihanaa. Tästä lähtien mulle voi aina ostaa lahjakortteja Dayspahan, en pane vastaan. Olisin voinu nukahtaa, ellen olis koko ajan miettiny, ett mitäköhän se kosmetologi löytää mun kasvoilta. Ja toivonu, ettei kaiken sen harmonian aikana mun vatsa rupeis murisee, kun mulla oli hillitön nälkä.

Näin pitkästä aikaa Pinjaa. Pinja on Leviltä mun työkaveri ja meidän pändin toinen osapuoli. Meidän pändin nimi oli Duo Toppatytöt. Meillä oli biisejäkin. Muttei me ikinä niitä sit laulettu. Kunhan kikateltiin töissä tälle prokkikselle. Meillä on levyn kansikin valmiina melkein. Kunpa sais aikaiseks nähdä Pinjaa enemmän, kun kuitenkin samassa kaupungissa asutaan. Pinja oli ostanut mopsin pennun. Sen nimi oli Olavi. Hi hi hi.

Sitten ostin Faithlessin uusimman cd:n To All New Arrivals. Oon kuunnellu nyt levyn kuudenteen biisiin asti, ja kaikki on ollu tosi hyviä. Suosittelen ainakin Mirdille tätä. Ihanan leppoisa levy, just sopiva tän harmonisen päivän loppuun.

Kotimatkalla huomasin, että Sörkän metrikseen oli tehty Isku. Iskun jälki nyt ei hirveesti ollu mun makuun. Tai siis taiteen lajia puolustan, mutta nuo oli aika hätäsiä. Mun mielestä. Pisteet silti. Vaikkakin tuntuu vaan enemmän Ghetolta nyt. Otin kuviakin, mutta pahoittelen, jälki ei välttämättä oo kauheen hyvää. Oon niin huono kuvaaja.

Haluan pois Kalliosta. Jonnekin, missä kasvaa puita eikä spuget hengaile. Jonnekin, missä hälyytysajoneuvojen äänet ei olisi jokapäiväistä. Äiti ja Isä, ostakaa mulle asunto.

Dis List

Ensiksi Zimbo, olipa hyvä, ettet maininnut mitään "mulle" metrossa. Koska siihen aikaan en ollut metrossa vaan töissä ja olisi saattanut se mun look-a-like kovasti hämmentyä, jos olisit mennyt kyselemään siltä koiran ripulista. Naureskelin tällä ajatukselle tovin. Aikaisemmin piti tästä jo kommentoida, mutta sitten bloggerissa oli jotain huoltohommii eikä mikää toiminu. Sitten se jäi. Ja jäi. Ja jäi.

Mun piti kirjoittaa tähän kaikkia juttuja, joita inhoan. Tai se siis oli alkuperäissuunnitelma, koska mulla oli tosi angstinen olo. Katsotaan, saanko olon palautettua.

Inhoan seuraavia mainoksia:

• Grandiosan sitä ärsyttävää pizzaperjantaiiii pätkää. Se on niin ärsyttävä ja kaiken huippuna koko typerän biisin voi hakee soittariks luuriin. Jos joku oikeesti tekee niin, siis joku mun tuttu, niin rupeen kirkumaan.
• R-kioskin sitä mainosta, sitä "Meitsi on äfbii." Sanookse oikeesti niin? Siis mikä saatanan äfbii? FuckBuddy? Vai kuulenks mä ihan omiani? Joka tapauksessa, kamala mainos.
• Elisan mainokset. Ihan jokaikinen niistä. Mä en kestä niitä kahta ihmistä, jotka niissä mainoksissa on ollu jo muutaman vuoden. Ingggggh.
  

En ikinä nielaisisi:

• Mehua, joka maistuu suklaa-mansikalta. Yäk. En oo maistanut, mutta yhdistelmä kuullostaa niin etovalta. No ok, suklaaseen dipatut mansikat on ennätyshyviä (oooih), mutta että mehu. Yäk.
  
• Cappucino-omenasiideriä. Yäk. Totuuden nimissä on sanottava, että ostin kerran vahingossa sellaisen pullon. Maistoin sitä suussa, mutta sylkäisin pois. Kauheeta, kauheeta. Ei ikinä enää.
  
• Cappucino-pepsiä. Yäk. Yllä mainittua kuin maistoin, en enää haluu maistaa mitään cappucino-yhdistelmää. Sitä paitsi, en haluais pilaa millää ylimääräsellä cola-juoman makuu (paitsi ett cherry-colaa ei lasketa, se on hyvää)
• Bloody Maryä. Yäk. Miksi sekoittaa ketsuppia ja viinaa? Miksi?

Nihkeilyä on myös:

• Kytkykaupat. Kuinka suuri vääryys onkaan se, että pitää sitoutua johonkin tiettyyn liittymään ja johonkin tiettyyn puhelimeen vähintään vuodeksi, jos sattuu haluamaan uuden puhelimen. Mitä jos puhelimelle sattuu jotain, tyyliin tiputat sen humalassa tuoppiin? Siinäs sitten maksellaan käyttökelvotonta puhelinta kuukausi kerrallaan. Sitten jos haluaisit kerralla puhelimesta maksaa, saat maksaa siitä sikahintaa. Paljon enemmän siis kuin jos ostaisit sen tuolla kytkykaupalla. Vääryyttä sanon minä!
• Laihdutuskuuri. Oon ollu laihdutuskuurilla nyt 9 päivää. Tuskaa! Turhaa! Miks pitää riistää omasta elämästä niin suuri ilo, kuin herkkujen syöminen vaan sen takia, että näyttäis kuukauden verran kesällä edes siedettävältä bikineissä? Epäreilua.
  

Äh. En mä keksi enää, noita oli vaikka mitä kaikkee inhokkia. Nooh. Joku toinen kerta. Ehkä se ei oo niin tärkeetä tietää tätä.

Perjantaina olin muuten taas yön töissä. Tai yhteen asti. Sitten menin baariin. Vedin baaritiskihumalan. Olin idiootti. Olin ärsyttävä. Kokeilin tietämättäni yhtä asiaa. Pilasin kokonaisen aurinkoisen lauantai-päivän nukkumalla.

Plääh.

Hilviö-Päivä

Koko viime yön Herra Terrieri steppaili hermostuneesti ympäri asuntoa.
Aamulla se sitten oksensi. Kävin kaupungilla, sillä aikaa oli tullut ällökakka lattialle, kahdesti. Meinasin oksentaa useita kertoja sitä siivotessa. Vieläkin heikottaa, vaikka tapahtumasta on jo 10 tuntia. Huolestuttaa mennä kotiin, jos se raukka on ihan pipinä ja yksin sielä. Apteekista pitää ainakin hakea lääkitystä raukalle.

Töissä kamala, kamala päivä. Työkaveri poissa vatsataudin vuoksi. Kamala, kamala kiire. Pää hajoo. Ja sitten lupasin vielä tänään itselleni-sadannen kerran jo tänä vuonna-aloittaa laihdutuskuurin.

Kiukuttaa.

Bisnesnaisia Ja Lievää Sekavuutta

Olin matkamessuilla töissä edustaas työpaikkaani. Olin aika tärkee. Mulla oli mustat suorat housut, valkonen paitapusero, musta jakku ja nuttura. Näytin ehkä kerrankin elämässäni ikäiseltäni. Jihuu! Pitäisköhän mun muuttaa mun tyyliä...Tosin on löysät farkut ja huppari vaan niin mukavat kyllä...

Aika mukavaa oli silti, kun joskus, kun aloitti opiskelun, kävi matkamessuilla ja ajatteli, että jonain päivänä mäkin kuulun toivottavasti kaikkien näiden matkailualan ammattilaisten joukkoon. Ja tadaa! Nyt mä kuulun. Kuitenkin aika moni mun luokkalaisista on wayyyy kaukana siitä, mitä tässä on opiskeltu. Yks on esim. Raxissa ja toinen Prismassa. Ja minä, minä joka en edes ole VIELÄKÄÄN saanu opinnäytetyötä valmiiks, oon ihan just mun alalla ja teen just sitä työtä, jota haluankin. Hihihihihihihiihi (+ vähän vielä lisää hysteeristä ja hullua naurun kiherrystä ja omahyväistä myhäilyä).

Henkilökohtainen elämäni kyllä sitten ahdistaa. Ahdistaa niin, että välillä tulee hetkiä, että tekis mieli nakertaa ranteet auki. Ärsyttää. Tekis mieli tehdä päätöksiä, mutta ei pysty. Mun tunteet ja järki eivät kulje käsi kädessä. Tietää, että sekä itelle että ympäristölle tulis parempi olla, kun tietäis asioista enemmän. Joko tekis päätöksen asialle tai sitten etenis asiassa. Kumpaakaan ei kuitenkaan pysty tekee. Itse vastustan päätöstä, ympäristö etenemistä.

Näin viime yönä painajaisten sarjan. Kun edellisestä heräs, niin uutta pukkas tilalle. Luulisin, että tämä johtuu tunne-elämän stressistä, joka tuntuu lisääntyvän päivä päivältä. Vaikka nukuin ilta 21. 30- aamu 11.00 (Kyllä! Oikeasti!), olin aamulla murheellinen ja väsynyt. Kiitos painajaisten. Ja stressin. Välillä tuntuu, että ahdistaa niin, että vois soittaa töihin ja sanoo, ett nyt jään puolivuosisataa kestävälle sairaslomalle, kun en pääse sängystä ylös. Mutta kyllä mä toistaiseks oon aina kömpiny töihin. On tuo työmoraali vaan niin jotenki tuola takaraivossa, ettei henkisten syiden takii tunnu oikeelta jäädä kotiinkaan. Varsinkin, kun tosiaan pidän työstäni ja olen vakuuttunut, että firma menis konkurssiin, jos en olis paikalle...jep jep...

PERKELE! On vaan niin vaikeeta olla. Päättäkää joku jotain mun puolesta, ku mä en osaa. Paitsi ett en mä tottelis teitä kuitenkaan.

Äiti.

I got my head checked
By a jumbo jet
It wasn't easy but nothing is
No


Wohoooo! Maksoin laskut, tilille jäi 2 euroo. Mihin mennään?

Viikonloppuna olin väsynyt ja vihainen. Sitten näin Marin ja Leylan ja piristyin. Oltiin Kallion kierroksella (Tauko -hyi, Soul kitchen -kiva ja Kuudes linja -kiva).
Löysin kotimatkalla kadulta kukkapaketin. Paketissa oli ihmisen pään muotoinen kolo. Kukan antaja tais olla ollu tuhma. Pelastin kukkapaketin. Siellä oli vaaleen lila ruusu. Aika kaunis. Ja ehjäkin se oli vielä. Nyt se on mun pöydällä maljakossa.

Terrieri ja mä saatettiin baarista Leyla kotiin. Kun tulin takaisin omaan kotiini, oveni oli auki. Sepposen selällään. Aika paljon huvitti mennä kotiin. Laitoin kaikki valot päälle kotona ja tutkin joka paikan parvesta sängyn alle ja vessaan. Ketään ei onneks ollu missään eikä mitään ollu hävinny. Mutta helvetti, että sydän pamppaili sataa. En takuulla oo lähteny himasta jättämällä oven apposen auki. En mä niin tyhmä ole, enhän? En mä ees ollu humalassa. Toivon, että ovi on menny jotenki huonosti kiinni ja joku salaperäinen läpiveto on paiskassu oven auki. Vähän kyllä puistattaa vieläki. Onneks mulla on Terrieri. Ilman sitä en varmasti uskaltais olla kotona.

Heeeei Valonkantaja...

Rupes soimaan tuo otsikon biisi päässä, kun kävelin äsken Aleksis Kiven kadun karaokebaarin ohi, kun sitä "laulettiin" sielä(mikä sen baarin nimi o? Pitäishän mun se tietää, kun se näkyy melki mun ikkunasta. No samapa tuo.)

Eilen olin töissä. Ylläri. No joka tapauksessa. Puhuin juuri asiakkaan kanssa puhelimessa ja odottelin samalla tekstiviestiä. Puhelin rupes siinä sitten tärisee ja avasin sen (mulla on sellanen simpukkapuhelin) katsomatta sen tarkemmin, mitä siinä puhelimessa tapahtuu. Pitelin sitä kädessä avoimena, lopetin puhelun asiakkaan kanssa ja katsoin omaa puhelinta. Samaan aikaan työkaveri huutaa, että kaikki tietokoneet kii, meillä on tulipalo. Jäin jotenki vaan jumittaa sitä puhelinta, huomasin, että se ei ollukkaa tekstiviesti vaan puhelu jostain 020- numerosta. Laitoin sit vaan tylysti puhelimen kiinni, ku menin ihan lukkoon sen tulipalohuudon vuoksi. Eli se, joka mulle soitti, kuuli sinne luurin päähän vaan luultavasti sen, että meillä on tulipalo. Ei se soittanu uudestaan, enkä mäkään sit soittanu takas. Toivottavasti se ei ollu mitää tärkeetä.

Tulipalo osoittautui paloksi konehuoneessa jossain alakerrassa. Kaikki koneet kaatu ja me sit saatiin loppupäivä vapaaks. Ne vähän puhui, ett sais koko loppuviikon vapaaks, ku ei töitä vaan voi tehä meillä ilman tietokoneita. Huraaa atk-aikakaudelle! Ikävä kyllä sain tänään aamulla tiedon, että koneet toimii taas. Tänään mulla kuitenkin on ollu vielä vapaata, jonka olen käyttänyt tehokkaasti. Jep jep. Oon makoillu sängyllä suurimmaks osaks päivää ja tuskaillu, kun on tylsää.

Olis tullu kyllä tarpeeseen tuo loppuviikon vapaa, kun mulla on lauantai-aamullakin poikkeuksellisesti töitä 9.-15.00. Ei se muuten häiritse, mut mun on pakko mennä pe-yöks töihin, ett saan taloutta balanssiin. Eli oon yöllä töissä 9.45-3.45 ja sit taas aamulla. Lauantai-ilta siis menee nukkuessa. Tuo lauantain työpäivä on kyllä aika raskas, ku pitää mennä loudaa hintoja. Siinä siis pitää olla tosi skarppina ja laskeskella numeroita. Mä oon muutenki tosi huono olee skarppina ja laskeskelemaan numeroita. Väsyneenä toi työ on tosi iso haaste, kun se on ihan normipäivänäki tosi raskasta.

Kiitos muuten Marille ja Helille hyvistä neuvoista. Luultavasti mä kallistun ottamaan sen pennun, se vaan tuntuu..niin oikealta ratkasulta. Tosin toi sisäsiistiks opettaminen vähän jännittää ja tylsistyttää jo etukäteen. Varsinkin, kun Terrieri on tollanen ultimate-uros. Mitäs jos seki rupee merkkailee paikkoja sisällä, kun kerta pentuki. Sehän se vasta hienoo ois.

Farssi

On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen.
Se saattoi vahinko olla,
eikä tapahdu uudelleen.
Suru joskus käy,
ja ikävää riittää;
kantaa laineet laivatkin.
Mistä mun pitäis ketäkin kiittää?
- Jossain on kai vastauskin.

Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Pohjallakaan ei yksinään olla:
alakulo on seurana haikeuden.

Luulin ennen,
että jossain mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa
jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha,
perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän,
suuren,
pieneksi kuin heikonkin.

Kylmiä faktoja:
Vuokra -603eur/kk
Lainanlyhennys -250eur/kk
Puhelinlasku -~50eur/kk
Welho -31eur/kk
Muut laskut -~70eur/kk
Palkka ~1140eur/kk
Total 136eur/kk käteen.

No...onhan tuo tietysti paremmin kuin...noh, jollakin, joka on köyhempi. Rakastan Tätä Elämää.


Kaikessa itsesäälissäni oon unohtanu kertoo, että Terrieristä taitaa tulla isä. Ainakin Neiti Terrierin vatsa on kuulemma kasvanut kovasti. Mulla on nyt kovasti ongelmana, että mitä tekisin tulevalle lapselle. Olen niin kovin haaveillut, että Terrieri saisi kaverin ja mikä olis kivempaa kuin Terrierin lapsi ihan omana. Ongelmana on se, että kun noilla Terriereillä olis sitten niin kovasti ikäeroo, niin mitä tapahtuu sitten joskus, kun Herra Terrieristä aika jättää (mikä julma ajatus)? Jääkö Terrieri jr. kaipaamaan sitten kovasti ja masentuu pahasti? Tädillä oli kaksi koiraa, joista toinen lopetettiin vakavan sairauden vuoksi ja toinen jouduttiin lopettamaan masennuksen vuoksi. En mä sitä halua. Ja sitten sen pennun myyntihinta olisi ~850eur, jotka sitten mä saisin. Mutta kun mä jo oon nähny itseni, Herra Terrierin ja Terrieri jr:n kaikissa kuvitelmissani ja musta tuntuu tosi tylsältä myydä jr. jollekin vieraalle. Kun näitä haaveita on tässä viime aikoina kaatunut muutenkin urakalla. Toisaalta tolla tän hetkisellä kuukausitulolla toi ylimääränen 850 helpottais kovasti. Oih ja voih, mitä oikein tehdä...

Kunpa joku tiputtais mun päähän jostain tuolta vastauksia jokaiseen mun elämän visaiseen kysymykseen. Kun tää ei voi toimia enää näin.

Näin taannoin unta, että olin Marin kanssa matkalla Ouluun kahdestaan autolla. Ennen Oulua käytiin kääntymässä Marin vanhempien luona Vaasassa juomassa viiniä ja syömässä juustoa. Uni oli hämmentävä siksi, koska tämän unen jälkeen Mari kirjotti blogissa, että sen veli oli pyytänyt muuttamaan Ouluun. Ton unen jälkeen näin unta, että pyysin vastauksia elämään. Mun isä antoi mulle unessa lahjaks valokuvakansion ja sanoi, että selaile tätä, niin saat vastaukset. Kansiossa oli kuvia musta ja veljestäni Samulista pienenä. Oltiin myös koko perheen voimin joissakin kuvissa laivalla. Niissä laivakuvissa oli jotain, jota unessa muistelin kovasti ja kun heräsin, tajusin, että noinhan nää asiat menee. Arvatkaa vaan, muistanko, että mitenkä? No en.

Lost In Translation

Heräsin tänään viideltä. Meen kymmeneks töihin, mut oot tässä kukkunut jo tovin ennen sitä. Töissä varmaan tulee akuutti unentarve ja pilkin ja kiukuttelen koko päivän.

Mulla on surupäivä. Tuntuu, että kaikki unelmat olis haihtuneet ilmaan. Hassua, että kun on surullinen, se tuntuu myös fyysisesti. On niin huono olo, ettei tee mieli syödä. Tuntuu, ett jos söis, niin ruoka takertuis kurkkuun ja tulis oksennus. Sama, jos kuulee jonku Todella Huonon uutisen. Sillon kaikki verikin tuntuu karkaavan johonkin ja tulee hillitön vapina. Ja jos nousis ylös, niin pyörtyis heti. Se on ikävä olo, se. Surupäivän pitäis olla oikeutettu sairaslomapäivä. Tosin sitten olisin sairaslomalla melkoisen usein. Sitä paitsi tänään on niin kiire töissä, että ei sieltä pysty olemaan poissa, vaikka olis 40 astetta kuumetta. Luulisin.

Pitäisköhän vielä kömpiä peiton alle hetkeksi? Tunnin päästä soikin jo herätyskello. Jos nyt nukahdan, en varmaan jaksa enää herätä.

Love Is Not A Victory March.

Ei hemputti. Vieläki motivaatio hukassa.

Perjantaina mulla oli Marin ja Leylan kanssa ilta. Mun luona oli mun mielestä kivaa, mutta sitten kun lähettiin baariin, ei enää ollutkaan. Tai siis..sielä oli tylsää. Vähän ihmisiä ja nekin typeriä. Tai mistä mä tiedän, minkälaisia ne oli, en mä kellekään puhunu. Ne vaan vaikutti..typeriltä. Itse kun olen niin hurmaava.

Lauantaina olin myymässä lippuja yhteen yökerhoon. Oli aika..hiljasta. Ja väsytti. Menin nukkumaan pe-la yönä vasta kuudelta ja heräsin jo kymmeneltä. Join aika monta Bullia, että pystyin istumaan nukahtamatta 22.-02.00. Lueskelin siinä sitten vaan kirjaa ja haukottelin. Easy bling-bling-bling. Sunnuntaina olin myös töissä, päivälle pesin pyykkiä ja lepäilin, illan ja yön siis töissä. Vähän masentavaahan se oli, kun klo 00.00 kaikki halaili ja toivotteli uuttavuotta ja mun puhelin piippaili täyteen kännisiä viestejä kavereilta ja ite istuin siinä eteisessä tylsistyneenä. Nooh..tuplapalkka. Tai tripla, kun ei menny rahaa mihkään. Pääsin sit töistä 04.30, lähettiin Stockholmiin aamubileisiin. Oli ihan hauskaa ja jaksoin pysyä hereillä yllättävän myöhään pirteenä, nukkumaan menin vasta sitten maanantain puolella kello 12.00. Nukuin parin tunnin päivä/yöunet, enempää ei viittiny, ett pääsi tänään töihin.

Tein eilen Löydön. En halua puhua Löydöstä mitään ennen ensi viikkoa. Olen täpinässä, Tosi Täpinässä. En varmasti saa nukuttua viikkoon.