Snif

Ähhhh. Maailman Parhaat PikkuVeljeni olivat kylässä ke-ma. Oli kivaa, käytiin uimassa, lintsillä, kattoo Superman, shoppailees ja vaan hengailtiin. Tänään ne lähti sillä aikaa, kun ite olin töissä. Snif. Tosi kova ikävä tuli, kotini on nyt liian tyhjä. Hillittömän surullinen olo. Kunpa vois asua samassa kaupungissa kuin mun perhe ja muut rakkaudet. Mutta hitto, kun ne kaikki asuu Vaasassa, eikä sielä oo töitä muualla kuin mäkissä tai makuunissa. Kunpa kaikki muuttais Helsinkiin. Olen ihan orpolapsi täällä. Kunpa olis voinu olla tänään koko viikon töissä eikä tulla ikinä tähän typerän tyhjään kotiin. Paitsi on täällä sentään Terrieri. Ilman sitä ainakin hajoisin.

Rahatki on loppu. Oon leikkiny kesälomaa, kävin tässä toissa viikonloppuna Vaasassakin. Käytiin power parkissa ja mökillä. Sekin oli kivointa. Mun rakkaat ihmiset on vaan niin rakkaita. Kunpa ne olis mun elämässä useammin.

Lauantaina olis pikkiriikkisen huvittanu mennä siiderille, mutta hengailin sit Niklaksen, siis junioriveljeni, kanssa. Tajusin, että en ihan vielä, en ihan tänään, halua omia lapsia. Haluan vielä hetken aikaa istua pussikaljalla puistossa, siemailla drinkkejä baarissa, tanssia pöydillä, tulla ja mennä ilman, että kotona on joku toinen ihminen, josta olla vastuussa ja josta huolehtia vielä paljon paremmin kuin itsestäni. Ihan hetki vielä. Tätä elämää. Kiitos.

Toisaalta tosin pelottaa, että mitäs jos elänkin tätä elämää sittenkin kuin olen neljäkymmentä? Mitä jos sittenkin vaiheilen ihmissuhteissa, tanssin pöydillä ja itken iltaisin koti-ikävästä? Entä jos silloinkaan ei ole sellaista ihmistä, joka pitää musta kiinni ja mä siitä? Jos mä vaan tanssin tätä tanssia aivan liian kauan, niin kauan, että on myöhäistä enää koskaan lopettaa? Sitten mua kyllä varmasti kaduttaa. Kaikki. Pysäyttäkää kellot, älkää repikö sivuja irti mun kalenterista, antakaa ajan kulua hitaammin, paljon hitaammin.

Saan jatkaa töissä ainakin jouluun asti, sitten katsotaan taas uudestaan. Jo on perkele, kun sitä vakkarityötä ei meinaa heruu. Ei tässä mitään suunnitelmia pysty tekee, kun tulevaisuus on joka suunnasta joka päivä ihan epävarma. Pitäis muka olla päivä kerrallaan, en mä osaa. Mutta töissä on joka tapauksessa kivaa, toisinaan tuntuu jopa tylsältä lähteä töistä pois, toisinaan vois vielä pidentää työaikaa ainakin tunnilla tai kahdella, kun tuntuu niin hyvältä. Mutta eipäs liioitella, kuukauden päästä keksin jo sata ja yksi vikaa ja olen kyllästynyt niin.

Tulkaa mun luokse kylään! Kaikki! Mä en halua olla yksin ja surullinen. Seuraa!!!

Break The Silence

Ei nyt oikein ole jaksanut kirjoitella. Tätä tää teettää, ku töissä pitää oikeesti tehä töitä. Ei sitten kotona jaksa olla koneella, kun on mulla oikeesti elämääki silloin tällöin.

Sain eilen silmätulehduksen, silmäni on äärimmäisen punainen ja epämiellyttävä. Menin lääkäriin.

Ensimmäiseksi Kallion terveyskeskukseen tulee mies ja sanoo humalaisella äänellä: "Annan teille 150m etumatkaa, sen jälkeen otan teidät kiinni ja tapan teidät kaikki." Kaikki odotustilassa vaan tuijottaa miestä huvittuneena, itsekin hihittelen itsekseni. Mies ajetaan pihalle.

Tulee mun vuoro ilmoittautua. Istuskelen hoitajan edessä. Mut kiilaa törkeästi hyvin juopunut nainen, jonka takana on toinen hyvin juopunut nainen ja mies. "Ykshh nhopee jutthu", se nainen sanoo. Hoitaja: "Teidän täytyy odottaa vuoroanne, ottakaa tuolta vuoronumero". "Ei khu theillä khesthää nhiii vhitushti. Mhe tarvitaa vaa kortshuja. Khato, ku mhe halutaa harrashthaa sheksiä, mhutta khu tholla mhiellä on hivi." Tässä vaiheessa huomaan todella sääliväni Kallion terveysaseman työntekijöitä. Lopulta nainen luovuttaa ja menee jonottamaan. Mutisee vaan siinä ystävilleen, kuinka vaikeaa on saada kortsuja, kun joka paikassa pitää odottaa.

Saan ajan lääkärille kello 13.40. Lääkäri ottaa mut vastaan kello 14.10. En ehdi edes tervehtiä nuorta tympeän oloista mieslääkäriä, kun hän kysyy kyllästyneesti:"Onko teillä sukupuolitauti?"Änkytän. "E-e-e-i, ku ihan vaan silmätulehdus..."Lääkäri mulkaisee vielä kyllästyneemmin:"No nii-in, mutta onko teillä sukupuolitauti?"
Minä: "No ei kyllä ole, kun ihan vain silmätulehdus"
Lääkäri epäuskoisesti: "Oletteko nyt ihan varma?"
"No olen".
Lääkäri:" Jaha, no tässä on sitten silmätippoja. Käy vielä ottamassa laboratoriosta viljely silmästä. Kiitos hei."

Olen hyvin hämmentynyt saamastani loistavasta palvelusta. Tunnen jotain hyvin lämmintä, kun tiedän terveyteni olevan tällaisten lääkärien käsissä. Seuraavan kerran menen yksityiselle. Kiitos ja hei.

p.s. peloissani otin selvää asioista, olin hetken jo varma, että silmässäni on kuppa. Mutta ei, onneksi "Aikuisen silmätulehduksen yleisin syy on allergia tai sidekalvon tulehdus." (Lähde YTHS). Ja sukupuolitaudeista vain " tippuri voi käsien välityksellä levitä silmiin." (Lähde silikonitieto.net) Eikä mulla kyllä mitää tippuria ole, ei ihan 100% varmasti ole.

Aivoni Ovat Sulaneet

Pitäisköhän mun? Jaksaisinkohan mä? Vähän huono omatunto on kyllä. Mutta ei mulla oikeestaan ole nyt mitään erityistä. Kerrottavaa.

Olen elossa. Se saa nyt riittää. Toistaiseksi.

Puuhapäivä

Aamulla, kun käpsyttelin töihin, kaks ulkomaalaismiestä väitteli siitä, mistä maasta mä oon kotoisin, toinen ehdotti Sri Lankaa, toinen Afrikkaa. Sangen omituista. Mielestäni olen totaalisen suomalaisen näköinen. Tai oon mä kuullut, että näytän venäläiseltä, mutta vaikka venäläiset ovatkin, ainakin jotkut, kauniita, oon mä kyllä aika järkyttynyt tästä. Mutta että Sri Lanka tai Afrikka. Hih hih hih. Kai ulkomaalaisten mielestä sitten kaikki suomalaiset on vaaleahiuksia ja kaikki muut jostain muusta maasta, vaikka karu totuus taitaakin olla se, että suurinosa suomalaisista on tälläsii, joilla on ihan maantienväriset hiukset.

Töissä mulle sanottiin, että mun ääni on samanlainen kuin sillä tädillä, joka lukee satuja, esim. muumeja, kasetille. TÄDILLÄ? Ne kyllä sanoi, että mulla on kiva ääni. En mä kyllä oo huomannu sellasta. Katottiin läpi kaikkia hotellivarauksia, mitä olin tehnyt. Kuulemma oli ihan oikein, ainakin hintojen puolesta. Mua kyllä jännittää, että onko ne sitten oikeassa hotellissa ja oikealla paikkakunnalla ne varaukset...Varsinkin tänään aamusta, kun kone oli ihan tiltissä, tuntui, että varaukset saattoi kyllä mennä vähän sinne sun tänne. Sorii....

Ajattelin, ett oon taas rättiväsyny, kun pääsen töistä. Menin kuitenki Sepen kanssa tunnin lenkille, kävin kaupassa, tein ruokaa (en kyllä ikinä enää osta kokojyväriisii, se oli ihan kauheeta, olkoonkin, että olis terveellistä -yäk.) ja yhtäkkiä yllätin itseni vaihtamasta huonekalujen järjestystä. Se olikin aika iso projekti, enkä sitten viittinyt jättää kesken, eli siivosin sitte puol kahteentoista yöhön asti naapureiden iloksi. Nyt ei sitten kukaan tuu kylään, vaikka mun koti on ennätyshieno. Ja sitten, kun se on räjähdyksen partaalla, olis koko ajan joku tulossa...Äh, ketä mä huiputan, täällä ketään käy. Enpä kyllä oo kauheesti ketään pyytänykkään, eli oma moka.

Nyt naapurissa, varmaan kostoksi siitä, että imuroin keskellä yötä, kuulostaa olevan yökerho. Ainakin musiikin volyymistä päätellen. Mutta häh häh hää, mä oonkin "aseistautunut", laittanut uuteen kannettavaan soittimeen kattavan määrän chill outtii, jota sitten kuuntelen nappikuulokkeilla, eli sitten ei mikään häiritse. Tosin vasen korvani on jotenkin tyhmä. Nappikuuloke ei kertakaikkiaan suostu pysymään siinä. Tosi ärsyttävää, varsinkin silloin, kun kävelee ja kuuloke hyppää mun korvasta pois koko ajan.

Nyt nautin jääkaappikylmästä siideristä siivouksen kunniaksi ja menen nukkumaan. Hyvää yötä, mussut.

edit. tää julkaiseminen siirtyi aamuun, kun tää eilen jotain bygi, eikä mikään onnistunut.

Sadasosasekunti

Että voikin mennä hyydyksiin siitä, kun pitää ajatella hillittömästi ja puhua tuntikausia puhelimessa. Olen totaalisen finaalissa kaikesta ajatustoiminnasta, jota jouduin töissä harjoittaa.

Hassua, tuntuu melkein lomalta, kun työpäivät on taas ihan normi 8 tuntisii 12 tuntisten sijasta, aivan kuin yhtäkkiä olis sikana vapaa-aikaa iltaisin. Melkein iskee toimettomuus ja tekemisen puute. Viikonloppunakin meinasin jo suostua lauantaina illaksi töihin, kun tuntui niin hölmöltä olla tekemättä mitään.

Tänään sain jo mun kannettavan musiikkilaitoksen, oonkin kuluttanut koko illan siirtämällä sinne musiikkia, sain mahtumaan siihen 56 eri levyä ja tilaa jäi vielä kyllä. Nyt on pakko päästä matkalle, kun mulla on matkalle musiikkiaki kerta. Melkein sain Even mun kanssa viikonlopuksi reissuun, mutta sit se feidaski. Plääh. Mutten mä vielä luovu toivosta, ja kai täältä eteläsuomestaki kesätekemistä keksis. Ei vaan oikein tää pöly innostais.

Väsyttää hillittömästi, meen nukkuu. Pitää toivoo, etten koko yötä jännittäis, mitä kaikkee tein tänään töissä väärin ja näkis vaan unia töissä olosta. Luultavasti teen juuri niin, koska se on ollu tapana ensimmäisten työpäivien jälkeen ja se on inhottavaa, ei oikein pääse nollaa aivoja ollenkaan. Melkein harmittaa, etten lähteny Henkan ja Vuokon kanssa Tokoin rantaan siiderille, se jos mikä olis nollannu hyvin.

This Is The New...

Olin tänään ensimmäisen päivän uudessa työssä virallisesti. Mukava työpäivä oli, vaikkakin raskas ja hämmentävä. Tuntuu, etten vieläkään osaa tarpeeksi. Vähän jännittää, että saanko mä jäädä vakkariks, opinkohan mä tarpeeksi.

Perjantai oli ihan lepopäivä, lauantaina auringon ottoa, kesäteatteria, Nurmijärveä ja nukkumista, ja sunnuntaina:


Ja sitten:


Huvittais matkustella. Ympäri Suomea joka viikonloppu. Leikkiä kesälomaa. Ens viikonloppuna olis ainakin Ruisrock, Hangossa Regatta ja sitte olis Lappeenrannassa HC Summerfest, näin pikaisesti googletettuna. Luultavasti kuitenkin päädyn viettämään viikonloppua kuumassa, kuumassa asunnossani, aalll by myself. (Tässä asunnossa on niiiin kuuma, ettei oikein voi ruokaa edes laittaa, kun se nostattaa lämpötiloja vielä ylöspäin. Vaikken valita näin muuten, kesä on kiva.)

p.s. kiitos, että sanoitte hei.