Walking In the Air.

Hmm, mitäs olenkaan tehnyt...
Perjantaina oltiin Annen kanssa Onnelassa, seuraavana päivänä iso morkkis, vaikken mitään tehny. Morkkis siitä, ett meni rahaa, jota mulla ei ole ja morkkis siitä, että koko lauantai meni mooamiseen. Morkkis siitä, että en yrittänytkään parantaa itseäni, vaan lauantaina taas olin entistä kipeämpi. Teen ehkä omaa kipeytymiseni historiaa, seitsemän päivää kipeenä, hmph. Tai no, silloin, kun käsi murtui, olin puoli vuotta kipeä putkeen, toivottavasti en riko sitä putkea ikinä. Aamut alkaa ihan hyvin aina, ja oon onnellinen, etten herää kipuun, mut sit joskus puolen-tunnin jälkeen alkaa hiljainen jomotus ja parin tunnin päästä se jomotus onkin sitten jo sietämättömällä tasolla. Eilen illalla nousi kuumekin ja vuorotellen tärisin ja hikoilin koko yön.

Ja sitten yöllä heräsin kuuntelemaan, kun naapurin poika hakkaa naapurin tyttöä. Se teki niin la-su välisenäkin yönä. Oon jo muutamana kertana miettiny, ett pitäisköhän mun soittaa poliisi, ett onkohan se niinkuin mun kansalaisvelvollisuus? Mut sit se tilanne jotenki aina katkee siihen hakkaamiseen ja sen jälkeen ne jutustelee normaalisti. Eikä sillä tytöllä edes ole ikinä mustaa silmää tai mitään, minkä mä näkisin muistona yöstä, kun se tyttö vaan huutaa niin vimmatusti. Siinä vaiheessa siis kun poliisi olis paikalla (ja se luultavasti kestää la-su yönä kello 04.00 aika kauan), koko tilanne on ohi, eikä ne enää voi ketään viedä ikuisiks ajoiks vankilaan, niinkuin mä toivoisin.

Tänään pitäis hieman siivoilla ennen kuin Kipu iskee. Ja tehä opinnäytetyötä. Eli siivoon ja vajoan sänkyyn katsomaan Polar Expressiä. Niin. Pitäis mun mennä näkee Janicaa, mut en taida uskaltaa, ku haluun nyt vaan parantua ja aina jos juon vähänkin ja rällästän jossain, olen seuraavan päivän tosi kipeä ja toivon eutanasiaa.

Let It Snow, Let It Snow, Let It Snow...

Ooooo...katsoin juuri säätiedotusta ja sehän lupas lunta. Ihanaa, vihdoinkin.
Ummistan silmäni lumihiutaleiden vieressä olevilta sadepisaroilta.

Marianne.

Viikonloppu meni itsesäälissä. Yllättävää.

Maanantaina olin kipeistä kipein. Tiistaina menin ulos Ninnin kanssa, oltiin Kipinässä, Ysi-baarissa ja Lostarissa. Oli ihan kivaa, vaikka miehet oli nuljakkeita. Mikä saa ne kuvittelemaan, että lähen naimaan kello puol neljä yöllä juteltuani ko. hlön kanssa 5 minuuttia. Ne tulee tyyliin: "Hei, mun nimi on Lasse, mikä sun nimi on..."Mä mulkaisen ja vastaan: " Pirkko." "Hauska tutustua, lähdetäänkö mun luo, asun ihan tossa kulman takana. Mä haluisin vähän läheisyyttä." Siis voi pliis! Ei noin mun kanssa toimita, ei. Pitääkö mun kehittää sellainen paita, missä on ohjeet limanuljakkeille pysytellä kaukana musta? En halua yhden illan juttuja, ne ei anna mitään ja seksikin on silloin ala-arvoista. Eikö baariin voi mennä ilman, että joku tyhmä tulee heti luulemaan, että olen jotain vailla? Onko se jotenkin laitonta lähteä tyttöjen kanssa ulos ilman taka-ajatuksia?Ja mitä helvettiä? Haluais läheisyyttä? Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, kun molemmat kuitenkin tietää, mitä Lasse tai kuka lie on vailla, kiitos.

Tänään olen taas kipeistä kipein, en siis darrassa, vaan oikeasti kipeä. Mutta koska satuin olemaan eilen Kipinässä dokailees, en pysty olee tänään pois töistä, koska se olis vähintäänkin epäilyttävää käytöstä. Jopa käveleminen tuottaa tuskaa.

Huomenna meen illalla tekee yhden työkeikan, olin vastaavassa myös perjantaina. Olin ErikoisHammasTeknikoiden pikkujoulujen baarimestari, hih hiih. Aika huvittavaa työtä, helppoo ja ihan hyvää rahaakin. Tulee tarpeeseen. Perjantaina mulla ja mun serkullani Evellä on meidän henkilökohtaisen pikkujoulut, syödään ja puhutaan paskaa. Ainoo, mikä on tässä ongelmallista, että pidetään joulut Even luona ja Eve asuu Espoossa. Kotiutumisesta saattaa koitua ongelma.

Otsikkoon viitaten, olen koukussa Marianne-karkkeihin.

np. Looptroop-21 Bars

Nonni.

Eka päivä Kipinässä takana, pidin työstäni. Ainoo tilanne, jolloin menee vähän sormi suuhun, on silloin, kun tilataan jotain drinkkejä, läheskään kaikkia en osaa, pakko opetella, tai sit tulostan vaan pitkän listan ohjeita, miten niitä tehdään ja sit plärään sitä listaa henkeni hädässä. Olin kyllä töiden jälkeen ihan poikkipuhkikatkirikki. Halusin vaan pikasesti nukkumaan. Ainoo, että kun ravintola menee kiinni 02.00 niin sitten mulle tulee hieman kotiutumisvaikeuksia, kun viimeinen spora kuitenki menee jo tätä ennen. Onneks siellä on sellainen taksikortti, jonka avulla voi matkustella.

Meillä oli äsken Sepen kanssa Taistelu. Kun aina, kun mulle tulee postia, Sepe saa henkilökohtaisen hermoromahduksen ja menee tappamaan joka vihollisen, joka sieltä postiluukusta tipahtaa. Nytkin se aamulla tuli tyytyväisenä sänkyyn iso kirjekuoren pala hampaissaan, tyyliin "kato äiti, mitä sain". Mä yritin sitten ottaa sen palasen siltä pois, mutta sehän nyt ei terrierille käy. Maattiin sitte sängyllä naamat vastaikkain ja kumpikin piti sitkeesti kiinni omasta paperinpuolikkaastaan, kunnes pala sitten katkes. Pala kuitenkin oli liimautunut (hah hah) Sepen hampaisiin kiinni niin, ettei Sepe saanu enää suuta auki ja sit se ihan surkeena irvisteli ja murahteli mulle, mut kuitenki tunki suuta mun naaman eteen, silleen "APUA AUTA NYT ÄKKIÄ!!!"Kymmenen minuuttia siinä meni, ett sain pinseteillä Sepen liisteröidyt hampaat erilleen toisistaan. Oppiiko terrieri tästä mitään? -Ei.

Tänään sain vihdoin lisää kirjallisuutta opinnäytetyötä varten. Eli tänään siivoan, pesen pyykkiä, käyn kaupassa ja pankissa, teen Sepen kanssa pitkän lenkin ja sitten...ehkä kirjoitan työtä, ellei tvstä tule mitään ja ellen ole esivalmisteluista ihan poikki.

Prozac Mood Brightener-Wash Your Blues Away

Tulin just leffasta, ei se ollut niin pelottava kuin luulin, mutta ihan tyytyväinen olin, että valittiin päivänäytös, illalla olis joka tapauksessa ollut pikkasen jännittävää mennä kotiin.

Masennuin. Taas. Yleistä näinä päivinä. On niin epäreilua kaikki. Manailin Tomakselle puhelimessa, etten ikinä löydä kivaa työpaikkaa ja ylene elämässä tai missään. Kun on niitä ihmisiä, jotka ei juurikaan tee töitä, ainakaan hyvin, niitä samoja ihmisiä, jotka oli lukiossa röökipaikalla ja tutustui kaikkiin cooleihin ihmisiin ja pääsi cooleihin bileisiin, niitä samoja ihmisiä, jotka ylenee töissä ja nostaa sikaisoo palkkaa vaan sen takia, että ne on pää auki joka paikassa, ne ihmiset on niitä, jotka huomataan. Sitten on niitä, jotka tekee työtä hyvin ja ahkerasti, ei oo tuskin koskaan töistä poissa, vaan mielummin ryömii työpaikalle toinen jalka syvällä haudassa, jotka ei haluu hyppii pomojen silmille, puukottaa työkavereita selkään eikä nuoleskella kieli syvällä siellä jossain ja joita ei huomata silloin, kun puhutaan palkankorotuksesta ja ylennyksistä. Miks huomattaiskaan, kun ei ne jälkimmäiset osaa mennä lyömään nyrkkiä pöytään, ett nyt jumalauta lisää liksaa eli kansan kielellä L.L. Valitettavasti kuulun tuohon jälkimmäiseen ryhmään ja tuun varmaan aina olemaan tavallinen rivityöntekijä, jonka lahjapaketissa lukee joka pikkujoulu joko Pauliina tai Katariina Karoliinan sijasta. Miks mä en osaa ryhdistäytyä????

Tämä ei ollut henkilökohtaisesti osoitettu kenellekään muulle kuin itselleni, joka olen saamaton paskiainen.

np. korn-eaten up inside
(sangen osuvaa)

silence

Enpäs ole kirjoittanut aikoihin, en ole jaksanut, vaikka on tapahtunut sata ja yksi asiaa. Noh, kirjoitan ne sata ja yksi asiaa nyt sitten.

1. En viihtynyt Georgessa, se paikka on on sellaisille, joille ravintola-ala on kutsumusammatti. Mulle se on vaan välietappi etsiessäni itseäni joten mulle on herttaisen yhdentekevää, kuinka monta cm haarukka sijaitsee lautasesta ja kuinka monen asteen kulmaan jälkiruokalusikka asetetaan. Mua ei myöskään kiinnosta kumarrella yhtään ketään, ei työkavereita tai asiakkaita. Mulle nuorekas työilmapiiri ei tarkoita sitä, että ollaan +35 vuotiaita ja puhutaan lasten kasvatuksesta ja pikkujouluissa vedetään hienostunut humala punaviinillä. Joten se työ loppui lyhyeen.

2. Nyt olen opinnäytetyölomalla ja meen huomenna Kipinään töihin. Opinnäytetyö edistyy ihan hyvin, kunhan saan lisää kirjoja. Eilen vietinkin kirjastoissa koko päivän ja kun vihdoin löysin jotain materiaalia, en saanutkaan lainata kirjan kirjaa, koska mulla on kirjastoon 6€ myöhästymismaksuja, jotka mun pitää maksaa laskulla himassa ja sit menee n. 2 viikkoa ennen kuin saan lainata mitään. Perkele, olis nyt ollu ees joku tähtitieteellinen summa, mutta että 6€, halveksuttavaa. Onneksi Tomas soitti Jusulle, joka lupas tulla mun kanssa kirjastoon lainailee sen kortilla.

3. Oltiin keskiviikkona Marin kanssa katsomassa stand-up komiikkaa ja hypnoosia. Oli hulvattoman hauskaa ja ajatukset oli ihan muualla, kuin maallisissa murheissa. Ensikerralla haluan kyllä mennä vapaaehtoiseksi, haluan tietää, olenko altis hypnoosille.

4. Perjantaina oltiin hienosti tyttöjen (Mari, Leyla ja Maisu) kanssa syömässä ja juomassa. Sen jälkeen mentiin Uniqin ilmaisen siiderin bileisiin ja sit vielä Onnelaan. Musta on tullut sangen tylsä. Mä en baarissa enää yhtään ikinä riehu, kunhan istun vaan ja juttelen "shivishtyneithä", saatan liikkua paikaltani vain baaritiskille ja vessaan sekä loppuillasta narikkaan. Joka tapauksessa oli tosi kiva ilta kuitenkin.

5.Lauantaina ja sunnuntaina mooasin vaan, ja maanantaina eli eilen oli tosiaan kirjastokeskeinen päivä.

6. Kohta menen katsomaan Emily Rosen Riivajaa Ninnin kanssa päivänäytökseen, päivänäytökseen siksi, että muuten en ikinä uskaltais mennä kotiin yksin. Tästä raporttia tuonnenpana, luultavasti joskus ensi yönä, kun en kuitenkaan kauhuissani saa unta.

7. Viime viikkoina oon saanu olla extrakiitollinen kaikille mun kavereille siitä, että ne on olemassa. Kunpa mä voisin jotenkin korvata tän kaiken avun, mitä mä oon saanu. Erityisesti voisin mainita Marin, kun se aina jaksaa(?) kuunnella mua, Ninnin, kun se otti mut Kipinään töihin ja pelasti mun talouden, Tomaksen, kun sekin aina jaksaa kuunnella mua ja hoiti Vaasasta asti mulle kirjastokortin ja kaikki muutkin ihanat, ihanat ihmiset, I Own You Big Time. Heh, tää kuullosti varmaankin joltain sellaselta kiitospuheelta, joka pidetään esim. Oscarjuhlissa. Mut oikeesti, pidän teistä kovasti, kunpa mä en vaan olis kauhee riesa teille ja kunpa osaisin auttaa teitä samalla tavalla joskus.

I Want You Back Into My Life...

Tomas oli mun luona viikonlopun ja unohdin hetkeks kaiken muun.
Tunti sitten se lähti takaisin Vaasaan ja nyt mä oon Maailman Surullisin ja itkeny puolitoista tuntia putkeen.

Tuntuu Maailman Yksinäisimmältä. Maailman Kurjimmalta. Kaikki vaan kaatuu. Kuullostaa kovin dramaattiselta, mut...no, ne jotka tietää, tietää, ett oikeesti mulla kaikki kaatuu.

Opinkohan mä ikinä tekemään päätöksiä, jotka oikeesti on hyviä ja jotka ei satuta ketään, varsinkaan mua? Tällä hetkellä tuntuu, ett voisin hetkellä minä hyvänsä soittaa isälle, ett tulis hakee mut ja mun tavarat Vaasaan. Voisin ihan hyvin asua Tomaksen kainalossa ja käydä vaikka vitun Makuunissa töissä. Ainakaa mulla ei olis tuhat ja yksi ongelmaa, lähes nolla kaveria ja näin yksinäinen ja paska olo. Tekis niin mieli luovuttaa, mä en haluu mennä nukkumaan yksin.

Mut huomenna on eka päivä Georgessa, pitäisköhän mun olla hermostunut?

~~~~~~~~Let Me Love~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

I Have Legs

Eilisen lenkin jälkeen jalkani muistuttavat olemassaolostaan.
Käveltiin 3 tuntia Marin kanssa ja sitten vielä mentiin Kallion baarikierrokselle. Oli mukavaa.

Tänään vaihdoin vessaan lampun, olen aika taitava, sillä vessassani ei ole sellaisia perus-wcvaloja, vaan kattoon upotetut spotit. Musta tulis vielä hyvä aviomies jollekin.

Näin omituista unta, siinä siskoni muuttui merenneidoksi. Ei mulla edes ole siskoa, mutta unessanipa oli.

Olen tavattoman väsynyt, voisin vain nukkua. Sen sijaan tyhjennän tietokoneeni sisältöä cd:lle, aikaa vievää ja turhauttavaa.

Tekee mieli suklaata, ehkä menen kauppaan. Tai menenkin, koska maito on loppu.

Can't Buy Me Love???

Ihanaa, täydellistä, oon sheikannu buutii koko päivän itekseni himassa, ku palkka tuli tänään.
Ja se oli kerrankin iso, no ei nyt mikään tähtitieteellinen, mut sellainen, et sain maksettuu KAIKKI laskut ja tilille jäi rahaa niin, ett voin shoppailla, jos haluun ja silti jää rahaa vielä ruokaankin. Sain kerranki laitettuu jopa säästötilille jotain säästöön niitä kuuluisia pahoja tilanteita varten. Nyt ens kuun pitäis olla kans sangen ihana, kun tulee veronpalautus (618euroo, jes jes jes) ja mä sain rästilaskut maksettuu jo tässä kuussa eli ens kuussa kaikki rahat on mun mun mun ja mä saan ostaa sikana joululahjoja kerranki.

Sekin on kertakaikkiaan ihanaa, täydellistä, että Tomas tulee perjantaina. Ihan kuin olisi joulu.

Tänään mennään Marin kanssa lenkille, jee, mulla on illalla tekemistä! Jee, mä saan avautua kaverille asioista! Jee, mä laihdun! Jee, Sepe saa liikuntaa!

np. Kanye West - Gold Digger
(heh heh hee...oiva sheikkausbiisi ja muutenkin päivään sopiva)