Hahaahh. Se on vieläkin tuolla.

Tuo aurinko.

Ja tänään en aio tehä mitään kouluun liittyvää. Tentti oli aamulla, en tiä, vaikka luinki paljon, niin musta tuntuu, ett luin vääriä asioita. Ikinä mä en osaa lukee opettajien aivotuksia siitä, mitä ne aikoo kysyy. Mut peukut pystyy, ett menee läpi.

Mä jaksoin mennä tänään SPSS-tunnille tentin jälkeen, olen äärimmäisen ylpeä itsestäni. Vaikka osaanki ko. ohjelmaa ihan yhtä paljon kuin kurssin ekalla tunnilla eli en yhtään. Ens viikolla on koe siitä. Iik-iik-iik!.

Tänään mun pitää siivota, kotini on iso pölypallo. Mutt kun väsyttäis.
Sitte pitäs raahautua kirjastoon palauttaa yks kirja, joka on myöhässä.
Ja tänää aion vihdoin kattoo Starsky&Hutch-leffan, tätä päivää olen odottanut!
Se ei voi olla huono, kun siinon samat näyttelijät kuin Zoolanderissa ja se on ehkä maailman paras huonoin leffa, mitä oon nähny.

No niin, mutta nyt imuroimaan Busta Rhymesin tahtiin...ahhh, siinä vasta hulvaton mies. Mä vaan niin pidän sen biiseistä, sanokaa mitä sanotte. Ainoo pikkasen huono biisi on se, miss se duetoi Mariah Careyn kanss, koska Mariah on ällö.

HURRAAAAA! AURINKO PAISTAA!!!

Tosin en siitä ehdi nauttia, kun pitää olla koulussa ja lukee tenttiin. Plää. Mut ainakin mä nään sen tosta ikkunasta. Tänään eikä huomenna tarvi töihin ja sekin oon luksusta. Olin jotenki kesän aikana unohtanu, kuinka hektistä mun elämä on, ku pitää olla koulussa, tehä koulujuttuja, käydä töissä ja tallilla ja puuhailla Sepen kaa. Nyt oon taas ihan hätää kärsimässä, ku mitää kivaa ei kerkee tehä. Ma-Ti välisen yönki kirjotin referaattia sormet krampissa, ett saisin sen ajoissa valmiiksi (eihän se ollutkaan kuin kolme vuotta myöhässä). En oo nähny frendejäkään kuin kerran sen jälkeen, kun ne nyt syksyllä taas alkoi, ja se vasta on oikeesti kurjuuden multihuipentuma, kun ne on aina niin piristäviä. Onneks ens kuussa tulee kymmenes tuotantokausi dvdlle, niin pitää sit jumittaa se putkeen. Olis vähän siistii, jos sais ne kaikki tuotantokaudet ihan ikiomaksi...tai no, kai ne äkkiä tuolta netistä imuttais, mutt en tiä, onko se mun kone, vai voasin yhteys, joka bygii (luultavasti molempien yhteisvaikutelma), niin ei taida onnistuu mun kohdalla. Sitä paitsi kaikkee hyvää pitää tukee ja ostaa ne, se koskee niin leffoja kuin musiikkiaki. Sit sellasii "no jaa, ihan ok" juttuja voi polttaa ja imuttaa ja kaikkee, se on Carolinan laki se.

Jaahas, mutt nyt meen opiskelee saksan liikekirjoittelua tai jotain. Se vasta mielenkiintosta on, kun oon lukenu vaan yhden pikkiriikkisen vuoden yläasteen kasilla saksaa ja se meidän opettaja...siinä vasta onkin pelottava nainen.

Ärrr.

Heräsin kasiks, ett tulisin kouluun, tunnit peruttu. Tyypillistä.

Olen ärtynyt yllä olevasta syystä. Ja siitä, ett haluun mennä Leville töihin, mutta sitten sinne pitää kans kaiken maailman pallinaamojen mennä ja Levi ei oo niin iso paikka, ett siellä olis tilaa ihan kaikille. Nooh, enhän mä sitä paikkaa omista eikä mulloo oikeutta sanoo kellekään, minne ne saa mennä ja minne ei. Niin, ett kai mun pitää sit live with it, tai muuttaa suunnitelmii. Eikä tollaset mitättömät asiat saa kuitenkaa mun suunnitelmii muuttumaan. Mutta ärsyttää kuitenki, ett Vaasa ei ikinä jätä rauhaan missään.

Sitten olen ärtynyt myös siitä, ett jos tykkää jostain tietystä musiikista ja kuuntelee sitä esim. töissä, niin joku sitte tulee sanoo, ett mitä p*skaa sä oikee kuuntelet? Sehän on ainaki mulle sama asia, kuin ett joku tulis kysyy, ett mitä p*skaa sä puet päälles? Tai ett vähän sä oot mauton ihminen. Musiikkimaku on mun mielestä niin sellanen henkilökohtanen asia, ett ei sitä noin vaan sovi mennä arvostelee. Ku se on jotain, mikä on osa meiän persoonaa. Mä ainakin otan suurena henkilökohtaisena loukkauksena, jos joku uskaltaa arvostella mun musiikkimakua. Ett nii. Ite kyllä pystyn olee samassa tilassa ja kuunnella vaikka mitä suomipopista metalliin enkä mä mitää valita, vaan suljen ikään kuin musiikin pois päästä kokonaan. Onhan se hyvä, ett on ees jotain ääntä eikä vaan hiljaisuutta. Kun paikassa, jossa on paljon ihmisiä, hiljaisuus on jotenki piinaavaa ja levotonta. Mutta itsehän olenkin täydellinen.

Olen tunnilla, opettelen SPSS:ää tai opettelisin, jos jaksaisin.

Masennus vaan jatkuu. Mökötän ja kiukuttelen päivät pitkät eikä mikään
tunnu miltään. Mutta ainakin mä oon yhtäkkiä jotenki ylikiintyny (tietty oon aina, mut nyt ekstrapaljon) mun koiraan, voisin vaan halailla sitä ne päivät pitkät, jotka mä mökötän.

Omituista on, ett mulla ei oo ees nälkä, vaan huono olo koko ajan. Kaikki ruoka kuvottaa, mut sitte on pakko syödä, ku rupee pyörryttää.

Viikonloppuna en aio tehdä mitään, ehkä mennä kotiin ja olla siellä jopa yötä. En tiiä.
Rahatilanne ei oikeen ees anna tehä mitää, tili taitaa olla tällä hetkellä miinuksella, en oo ees uskaltanu käydä kattoos.
Sitten kun mun säälittävä palkka tulee, se menee kokonaan laskuihin, vaikka mä halusin ostaa kengät. Plääh. Epäreilua.

Uh. Kyllästyin, kun aina valitan.
Lähetin sähköpostia opinnäytetyön valvojalle ja sain aiheen vihdoin ja viimein hyväksytyksi. Nyt pitäis sitten ruveta keräilee kaikenlaista aineistoo. Lähetin myös sähköpostia Leville koskien a)töitä b)opinnäytetyötä.
Kun kelasin, ett jos saan kaikki kurssit käytyy nyt syksyllä, jotka multa puuttuu, niin turhaa mä enää sit keväällä Vaasassa junnaan. Kai sitä opinnäytetyötä voi tosiaan tehdä muuallakin kuin täällä, pitää vaan sitte tulla esittelee se sitten joskus. Kuinka jännittävää.

Selailin myös työkkäristä Helsingin työpaikkoja, mut ainoot alan työt oli matkatoimistossa, no thanks. Tai sitten ne oli jotain 3 kuukautta kestävii. Kuka nyt niin vähän aikaa haluu olla töissä? I quess this is the real world then?

Tuuleesataa

Istuin kauan, liian kauan tuijottamalla tätä tyhjää ruutua, johon tätä blogii kirjotetaan. Mikä tän nimi on?
Aivot löi ihan tyhjää, tuijotin vaan.

Nykyään mun aivot lyö aina tyhjää. Tai sitten ne öisin rupee riivaa mua kaikilla tulevaisuus/nykyisyys ajatuksilla ja sitte ahdistaa eikä saa unta. Mun jokainen päivä menee siihen, ett mä vaan paniikissa kelailen, ett mitä mä teen mitä mä teen, mä haluun pois koulusta, mitä mä teen???!!??Sitte käy niin, että unohdan siin kelailun lomassa mennä kouluun. Niinku tänään. Heräsin seittemältä, söin aamupalaa, halailin Tomasta, menin Sepen kaa ulos, menin suihkuun, makoilin sängyllä ja sitt JUMALAUTA KELLO ON PUOL YHEKSÄN, MUNHAN PITI MENNÄ KOULUUN!!! Sen jälkeen vedin peiton korville ja nukuin kahteentoista. Se siitä koulusta. Kelasin myös viedä tenttikirjat kirjastoon, kun tänään oli eräpäivä, mutt sitte tajusinki, ett lainat voi uusii netissä. Ja Tadaa, voinki jäädä himaan jumittaa. Pitäisköhän lopettaa ajattelu ja ruveta toimiin? Ehkäpä.

Olis aika makeeta, jos joku ostais mulle kannettavan tietokoneen. Sitte mä voisin matkustella ja tehdä mun opinnäytetyötä. Tässä kohtaa jopa mua naurattaa. Aivan kuin mä sitä kuitenkaan tekisin. Vaasassa jotenkin hukkuu itsesääliin, masennukseen ja tylsyyteen eikä sitte voi tehdä mitää. Muualla on niin paljon tekemistä, ettei ehdi tekee mitään. Ehkä mun pitäis mennä mökille ja kirjotella siellä. Hmm...Sitte mä olisin ihan uusi, seesteinen ihminen, ku tulisin sieltä takasin. Sitt siellä ehkä laihtuiski, ku lähimpään kauppaan on muutama kilometri. Ei tulis syötyy paljo mitää ja pitäis urheilla pirusti, ett sais jotain syötävää. Hmm...

Keskiviikkona hukutin itseni pulloon.
Torstaina vessanpönttöön.
Perjantaina töihin.
Tänään masennukseen.

Still unhappy.

MASENTAA.

Olin viikon perheen kanssa Portugalissa.
Joka päivä aurinkoa ja plus kolkyt lämmintä.
Aamut alkoi pulahduksella uima-altaaseen ja sen jälkeen syömällä vesimeloonia.
Sitten lojuttiin iltaan asti rannalla. Iltasin jonnekin syömään ja kiertelemään kaupunkia, joka oli ah niin ihanan täynnä ihmisiä. Erilaisia ihmisiä. Ja illallakin oli lämmin. Yhtenä päivänä oltiin vesipuistossa ja sekin oli hauskaa. Ja vain kerran olin juovuksissa ja silloinkin vain pikkaisen. Oltiin paikallisessa homobaarissa, jossa tuli maailman parasta musiikkia. Olisin voinut tanssia aamuun asti.

Nyt Vaasassa. Vettä sataa, tuulee. Huomenna kaksi tenttiä. Ihmiset on tyhmiä. Masentaa.
Ei pitäis ehkä ikinä mennä mihinkään. Silloin ei tajuaisi, että muualla saattais olla elämää.

Mitäköhän sitä tekis isona? Siihen on enää noin puoli vuotta, että olen iso. Siis valmistunut koulusta. Lappiin? Ulkomaille? Helsinkiin? Vaasaan? (Nou nou nou jälkimmäiselle). Tulispa joku ja sanois, että nyt teen sun elämälle näin. Ja kaikki se tuntuis niin oikealta. Just mun jutulta. Mutta kun mikään ei oikein tunnu miltään.

Keskiviikkona taidan hukuttaa itseni pulloon.