Y?

Miksi lihon toisinaan pelkästä suklaamainoksen näkemisestä, mutten laihdu, vaikka olen jo kaksi viikkoa käynyt kuntosalilla? Laihduttaminen on maailman typerintä ja vaikeinta. Tämä on niin..epäreilua. Tuo inhottava, oksettava rengas vyötärölläni kuvottaa ja suututtaa mua. Eikö ole mitään helpompaa tapaa pudottaa kilo tai kaksi kuin tää hillitön, hyödytön treenaaminen? Bulimia perhaps?




(ei kiitos)

Update

Lauantaina Marin kanssa teatterissa. Teatterin jälkeen jämähdin alakerran tyttöjen kanssa puutarhakeinuun yhdelle. Aika monta tuli juotuu, sit käytiin Kustaa Vaasassa ja sit takasin keinuun. Alakertalaiset oli käyny laivalla ja niilloli niiden baarikaapin sisältö pihalla. Ihan mukavaa oli. Tosin alakerran tytöt seurustelee, siis keskenään, ja niilloli jotain väittelyy koko ajan ja se toinen yritti vittuilla mulle juovuksissa. En jaksanut välittää.

Sunnuntai oli maailman turhin.

Maanantai masensi.

Tiistaina olin salilla ja Terrierin kanssa pitkällä lenkillä.

Tänään aamusta lenkillä, illaksi töihin.

Mitään ei taida ikinä tapahtua.

Tyttöyttä.

Tänään olen taas herkkä. Tai koko viikon olen ollut.
Menin töiden jälkeen kauppaan, ostin ruokaa. Tajusin, kuinka tylsää on tehdä (hyvää) ruokaa vain itselleen. Rupes itkettää. Kävelin kotiin, tien varrella makasi poika, eikä kukaan tehnyt sille mitään, en edes minä. Rupes itkettää vielä enemmän. Kotiin päästyäni rupesin itkemään oikein urakalla. Kyyneleet vaan valui valtoimenaan, nenä vuosi ja nikottelin.

Taitaa olla Se Hetki kuukaudesta taas tulossa.

Raskasta.

Nyt menen ulos tarkistamaan, että se poika on ok. Otan Sepen turvaksi mukaan.

Kotimaista Kidutusta

Olen ihan varma, että jossain päin hyttysiä käytetään ihmisten kiduttamiseen. Juuri, kun saat kuumudelta unta, alkaa konsertti korvan juuressa. Ketään ei näy, mutta se ääni...se...iiiiiiiiiiiiiiiii -ääni! Se tunkeutuu syvälle aivoihin ja vituttaa, vituttaa niin. Jos menet peiton alle piiloon, tukehdut kuumuuteen. Jos yrität nukkua ilman peittoa, kuuluu ääni ja tiedät aamulla herääväsi, mikäli ikinä sait nukuttua, noin tuhat paukamaa ihollasi, jotka kutittaa, kutittaa niin. Se ääni lakkaa vasta sitten, kun viimeinenkin hyttynen on päässyt ihollesi eli noin puoli tuntia ennen kuin herätyskello herättää uuteen aamuun. Mistä niitä hyttysiä oikein sikiää? Koko kesän aikana ei oo satanu kuin pisara ja eikös nuo hyönteiset suoraan helvetistä tarvi kosteutta lisääntyäkseen? Tuossa Dallapeen puistossa on kyllä öisin sadettajat, ehkä ne hyttyset sitten itää sen sadettajan jättämissä kosteissa paikoissa ja hyökkäävät kaikki just mun asuntoon aina iltaisin. Ja mihin ne hyttyset piiloutuu iltaisin ennen kuin meen nukkumaan? Miksei ne sillon hyökkää, kun mä näkisin ne ja jaksaisin nähdä vaivaa suorittaakseni hyönteisten massamurhatapahtuman? Miksi ne hyökkää vasta sitten, kun olen juuri nukahtanut? Miksi?

Hahaa! Tänään reisilihakseni ovat kipeät. Onneksi sukupuolielämäni on miinuksella, sillä en saa jalkojani yhteen enkä oikein levällekään, sellainen hartioiden levyinen haara-asento on ainoa, jossa ei tunnu tuskaa. Niin, että turha yrittää kammeta mun jalkojen väliin, jos joku nyt niin yrittäisi tehdä. Tänään olin uudestaan salilla eli ilmeisesti ylihuomenna on odotettavissa kipeät kädet ja rintalihakset.

Pöh.

Tää paukkuu niinku bodauslaulun kuuluuki
Mä pumppaan rautaa kunnes meen ihan uuvuksii
Laita sun salihousut heiluu ilmassa niinku propellit,
jos sullon tasan nolla rasvaprosentti
-Ruudolf (Bodausanthem)


Olen aloittanut kuntosalillä käymisen vuosien tauon jälkeen. Tai vasta kerran olin työpaikan salilla, mutta tästä se alkaa. Ei oo muutakaan tekemistä ja oon valaan kokoinen kohta, jos en tee jotain. Olin vähän aamulla pettyny, ku lihakset ei ollu juurikaan kipeet. Ku sit jos ei tunnu missään, niin ei oo ihan varma, ett oliks tosta nyt hyötyy vai oliskohan pitäny vähän enemmän ahkeroida. No pain, no gain, tai jotain.

Aamulla tuli lukonkorjaajapoika mun luo. Se herätti mut kasilta, olin ihan unella ja vähäpukeinen, hiukset pörrössä ja ääniki ihan kähee. Sepe päätti päästää pienen ilopissan lukonkorjaajan johdosta rappukäytävään. Eikä mun lukkokaan sit mitään rikki ollu, ku se piti vaan öljytä. Tuli tosi dorka, tyttömäinen olo.

Oon tällä viikolla Marin kissavahtina, sen kissat ei kunnioita mun rispektii (toim. huom. tahallani kirjoitin näin), vaan mulkoilee mua sillee, ett kuka sä nyt muka oikeen oot ja mitä sä oot tehny meiän Marille. Melkein tulee sellanen olo, ett pitäis lahjoo niitä silakoilla, ehkä ne sit pitäis musta. Ehkä. Luultavasti ei.

Mun uunissa kypsyy lihamureke. En oo ehkä ikinä tehny lihamureketta, mut ku teki mieli, niin päätin tehä. Luultavasti puolet menee roskiin, kun en mä yksin kokonaista mureketta syö kuitenkaan eikä mulla oo pakastinta, johon laittaa sitte loput säilöön. Ja pahus, mun piti ostaa kanttarelleja lisukkeeks, mut ei niit enää nyt illalla ollu kaupassa.

Olen maailman yksinäisin.

End Of an Era

When I was young
I never need anyone
And making love was just for fun
Those days are gone
Livin' alone
I think all the friends I've known
Whe I dial the telephone
Nobody´s at home

All by myself
Don't wanna be
All by myself
Anymore

Hard to be sure
Sometimes I feel so insecure
And loves so distant obscure
Remains the cure

What Is Vantaa In English?

Oltiin Marin kanssa lenkillä ja katselees ilotulitusta. Tai ei me oikein ilotulitusta seurattu, kun meiän vieressä oli jotain saksalaisia poikia ja niiden seuraan tunki 2 ultimate pissistyttöä. Olin yhtäaikaa huvittunut ja myötähäpeissäni ja toivoin, ett ne pissikset lähtis pois ja jäis siihen. Kun toisaalta nolotti, mutta toisaalta se oli vaan niin huvittavaa seurattavaa. Sekavaa. Varsinkin toinen neideistä oli sangen kovaääninen, yritti koko ajan yhtä pojista väkisin pussata ja huusi, ett "I'm soooo fucking drunk". En ollu nuorena noin rasittava, enhän. Huipennus oli, kun ne pissikset mietti, ett mitä on Vantaa englanniks. Teki mieli pyytää saksalaisilta anteeksi sitä, että tässä maassa on niin tyhmiä teinejä.

Lähettiin sit kävelee, kun luultiin, ett tulitukset loppu. Ei ne mitään loppunu, sieltä varmaan äänestä päätellen alko joku loppuhuipennus. Mut ei jaksanu kääntyy takasinkaan päin. Varsinkaan, kun viihteellisempää ohjelmaa tarjos pissispariskunta, jotka kuivaharjoitteli panemista melkein keskellä tietä. Oli pakko jäädä jumittaa niitä ja repeilee. Ei ne ees tajunnu, ett niitä tuijotettiin. Nuori rakkaus...tihihihi. Oi jos ois ollu kamera mukana...

Mun kotioven lukon kanssa on ollu jotain ongelmii. Nytki, ku pääsin kotiin, en meinannu saada ovee auki. Kuulin vaan, ku Terrieri odottaa oven takana ja vaikka kuinka käänsin ja väänsin avainta lukossa, mitään ei tapahtunu. Näin jo itseni itkemässä parvekkeella ja soittamassa kaikille epätoivosena, ett mä en pääse kotiin. Mut sitten se lukko yhtäkkiä avautuiki ihan kiltisti. Pitää varmaan soittaa isännöitsijälle, ett vaihtaa uuden lukon. Muuten joku päivä en ihan oikeesti pääse kotiin. Vaihtaiskohan se samantien koko oven johonki sellaiseen tukevampaan malliin, josta ei äänet kuuluis rappukäytävästä läpi...? Kun nyt tuo ovi on sellainen, että kyllä sen saisi rysäytettyä sisään, jos oikein yrittäisi ja rapusta kuuluu kyllä kaikki vähänkin kovaäänisempi (ihastuttavaa näin koiran omistajana...).

And It's Burning

Vaikka illat alkaakin olla viileitä, mun koti on silti kestämättömän kuuma silloin, kun yrittää nukkua. Lämpötilat on jossain sky high. Jos pitää ikkunaa auki, sisään hyökkää sata tsernobyl-hyttystä ja reiíttää mut totaalisesti. Olen sangen epäeroottinen näky, täynnä punaisia jättiläispaiseita, jotka kutittaa niin vietävästi ja joihin ei auta edes zyrtekki. Nukkumista ei yhtään helpota se, että naapurini paneskelee kovaan ääneen ensin kahdelta yöllä ja sitten uudestaan seitsemältä aamulla. Niillon ollu nyt vähän yli viikon verran sellainen panemisrytmi, aina nuo samat ajat. Toisten tuollaista...intiimiä kohtausta on tosi kiusallista joutua kuuntelemaan. Ja sitten törmätä naapuriin rappukäytävässä vielä. Samapa tuo sinänsä, ku vihaan sitä naapuria muutenki. Mut enkai mä oikeesti voi käydä soittaa ovikelloo, ett nyt helvetti nussitte hiljempaa? Tai valittaa isännöitsijälle? Tai soittaa poliisille?

Oltiin Muskelssonin kanssa katsomassa muuten Lucky Numbert Slevin. En oikein odottanut elokuvalta mitään, tai siis, en mä ees tienny, mitä elokuvaa olin menossa katsomaan. Mutta leffa oli hyvä. Ei nyt top listalle pääse, mutta silti. Kannattaa katsoa. Keskittymistä haittas vaan pikkasen se, että meinasin jäätyä (ikinä ei ole hyvä). Onneksi olin herrasmiehen seurassa, ja sain lainaksi hupparin.

Äsken olin katsomassa Miami Vicen. Olihan se...aika..Miami Vice. Biisit vaihtui tosi ärsyttävästi ihan puun takaa. Leffa olis voinu olla lyhkäsempikin. Mutta aivot meni tehokkaasti narikkaan. Nolasin itseni, kun innostuin niin yhdestä leffan autosta (en oo nyt satavarma, oliko se just toi, kun tuossa linkissä, mut silti), kun se oli niin hieno, että "kuiskasin" naisellisesti "UUuhh Mama!". Mikäs siinä, mutta kun leffa oli niin kiero, että just silloin tulikin hiljasta ja koko sali kuuli mun "kuiskauksen". Pitihän siinä sitten pissismäisesti kikatella hetki ja pilata vielä pikkasen lisää muiden elokuvaillasta. Mutta loppuajan käyttäydyin kyllä. Hyvin.

Kunpa aamulla ei olis niin ärsyttävä herätä. Yksin. Tai on täällä terrieri ja hyttys-klaani.

Arki Tuli Kylään

Herää. Käy koiran kanssa lenkillä. Mene töihin. Käy ruokkiksella. Mene takaisin töihin. Pääse kotiin. Käytä koira ulkona. Hengaile. Käytä koira ulkona. Mene nukkumaan. Aloita seuraavana päivänä alusta. Viikonloppuna keksi epätoivoisesti jotain hauskaa tietääksesi olevasi yhä elossa ja eloisa. Kärsi seuraavana päivänä hauskuuden(?) seuraamukset. Yritä olla ajattelematta liika, että maanantaina alkava viikko on edellisen huono uusinta.

äh. Äh. ÄH! Jotain hauskaa äkkiä! Jotain sellaista, mitä odottaa, ettei arki puuduttaisi liikaa. Kuka lähtee mun kanssa lomalle? Tosin siinäkin on riskinsä. Paluu arkeen on pudotus liian korkealta, jos edellisenä päivänä on vielä laiskasti huljutellut jalkaa uima-altaassa.

Olen ikuisesti antipositiivinen ja multinegatiivinen. Voiko noin edes sanoa?

np. The Source feat. Candi Staton-You got the love (new voyager radio edit)

Outoutta

Eilen hyvässä seurassa Brahenkentällä juomassa rommia. Loppuiltana tappelua. Nyt tiedän, miksi darraa kutsutaan morganiksi.

Yöllä näin unta, että mulla oli vauva. Se tippui ikkunasta ja maahan iskeytyessään muuttui variksenpoikaseksi.

Nyt yritän hätäpäissäni siivota, ei huvita, on haikea olla ja heikottaa.

Voi Änkyröinen.

Jos pitää jostain, niin pitää. Jos ei pidä, niin ei pidä. Jos tuntuu siltä, ett ei tämä oo mun juttu, niin miten helvetissä ei sitten kuitenkaan tiedetä mistään mitään? Toista vaan pidetään varalla siinä sivussa, ja jännittämässä ja stressaamassa ja sen elämä on ihan sekasin. Eikä se toinen uskalla tehdä mitään sellaista, mikä keikuttais venettä liikaa. Se toinen yrittää vaan olla Maailman kivoin, miellyttää, olla ihana ja...ihan eri ihminen, kuin oikeesti onkaan, ihan vaan sen takia, että se säälittävä suhteen rääpäle pysyis hengissä.

Se toinen ei halua aiheuttaa pahaa mieltä ja sen takia se nielee kaiken paskan, mitä tulee ja vaan hymyilee ja on helvetin mukava. Aina silloin tällöin se toinen kyllä flipahtaa, ei enää jaksa, vaatii vastauksia ja polkee jalkaa ja itkee. Mutta sitten se, joka ei tiedä, tulee niin surulliseksi ja se toinen pelkää, että se, joka ei tiedä, lähtee lopullisesti tai sairastuu ja toinen sen vuoksi heltyy, lopettaa kiukuttelun ja lupaa odottaa, odottaa vaan. Mutta mitä se toinen odottaa? Sitä, että sen sydän joka tapauksessa tulee särkymään ja mitä enemmän se odottaa, niin sitä pienemmiksi pirstaleiksi sen sydän särkyessään menee.

Se toinen syyttää itseään siitä, että tilanne on mikä se on. Se toinenhan tämän koko jutun aloitti. Mutta ei se voinut sille mitään, se ei olis ollut onnellinen, jos ei olis tehnyt niin. Mutta ei se kyllä näinkään ole, ei niin yhtään.

Arvatkaa, mitä se toinen nyt tekee? Odottaa vielä toisen vuoden varmaan, varmaan hautaan asti. Yrittää hyvittää kiukuttelua lahjonnalla, olemalla vielä vähän enemmän mukava ja hillitsemällä itsensä. Tästä eteenpäin, se päättää, se kiukuttelee vaan yksin kotona, kun kukaan ei kuule eikä nää. Siten se, joka ei tiedä, saattaa pysyä sen elämässä vielä ainakin iltaan asti, mikään sen pidempi aika ei ole varmaa.

Tyhmä Tyttö

Kiukuttaa. Kiukuttaa, kun tein töissä kaksi pientä virhettä, ei mitään vakavia, ei oikeestaan virheitä ollenkaan, mutta silti todisteita siitä, etten osaa vielä aivan. En pidä mun tekemistä virheistä. Ok, kaikki niitä tekee aina joskus, mutta enkö mä vois olla poikkeus? Please? Olisinpa niin siviilissä kuin virka-aikana täysin virheetön. Kertakaikkiaan täydellinen. Mutta ei, kaaaukana täydellisestä olen, pahuksen pahus. Ja sitten, kun töissä tekee pikkiriikkisenkin virheen, niin se virhe vaikuttaa jonkun toisen elämään epämiellyttävällä tavalla, ja tämä tieto ärsyttää eniten. Sit mä hakkaan päätäni seinään koko ensi yön vielä enkä saa unta, ku mua ketuttaa niin kauheesti ja aamulla oon väsynyt ja teen lisää virheitä. Oikeesti, pitää skarpata. Nyt. Note to myself: Ole täydellinen.

Kiukuttaa, kun oon niin saamaton. En kertakaikkiaan jaksa siivota kotona, vaikka oikeesti kohta mun sängyn alta ryömii jotain elävää ja inhaa. Tiskit sain sentään tiskattua, mutta sekin toimenpide kiukutti. Suljen vaan kotona silmät ja kuvittelen, ett tätä epäjärjestystä ei ole.

Kiukuttaa, kun en jaksa vastata yhteen sähköpostiin, vaan vetkuttelen asian kanssa. (Ilmeni, etten olekaan saanut purjehdustyöpaikastani potkuja, vaikka luulin niin ja nyt ne soittelee ja laittaa sähköpostia ja ehdottelee työvuoroja enkä vaan jaksa vastata niille.) Tälläkin hetkellä voisin kirjoittaa tämän sijasta vastausta, muttei vaan huvita. Mä vaan oon niin dorka.

Kiukuttaa, kun en oo maksanu laskuja, kun oon ollu party-party ja siitä syystä broke.

Kiukuttaa, kun oon niin pissis joskus.

Kiukuttaa, kun en tiedä asioita.

Mutta hei, lauantaina oltiin Leylan ja Marin kanssa ensin syömässä Loisteessa (tonnikalasalaattia, nam nam), sitten mentiin 51:seen, joka ei vieläkään ollu mun juttu ja sitten sieltä vihdoin tissibaariin. Sielä oli kallista, drinkit maksoi 8,50 euroa ja sisälle olis maksanu 12 euroa, me päästiin onneks kahdella. Paikka oli erilainen kuin kuvittelin. Aika pieni, sielä sai olla rauhassa. Se kohta, missä oli esiintymislava, oli outo, ihan pieni, ei siihen mahtunu istuu kuin jotain 6 ihmistä. Nyt on sitten siis tuokin nähty.

Matkalla kotiin törmättiin kahteen outoon poikaan, ne teki meille tosi vahvat gt:t ja sen jälkeen toinen sammui ja toinen pyys meiät sen "love corneriin". Välitöntä naurua seuras tosta pyynnöstä. Lähettiin menee.

Uudella yrityksellä matkalla kotiin törmättiin venäläisiin poikiin, jotka pyys meitä jatkoille. Ne lupas tehdä hyvää ruokaa ja drinkkejä. Lähettiin sit kuitenkin kotiin, kun kuultiin, ett jatkot on jossain kaukana kaukana.

Dösällä vihdoin sunnuntai-aamutunneillä kotiin, humaltuneena piti vielä nillittää tekstiviestitse.
Heräsin muutaman tunnin yöunien jälkeen johonkin, olin vieläkin humalassa. Mä vihaan herätä humalassa, se on jotenkin vaan...ahdistavaa. Hoipertelin, nillitin ja voihkin, venailin vuosisadan darraa. Onneks sitä ei ikinä tullu, oli vaan laiska ja typerä olo. Koko päivä meni ihan hukkaan.

Koko alkuviikkokin on mennyt ihan hukkaan, oon vaan laiska ja tyhmä ja saamaton.

Itsesääli-nillitys rocks.

Skippis.

Aivan niinkuin oisin
mennyt biitistä sekaisin
tänä yönä voisin
loputtomiin tanssii

Toi järkyistä järkyin Tuiskun biisi soi uudestaan ja uudestaan, loputtomalla repeatilla mun päässä. Kuvottavaa.

Tosin tänään mun oikeesti tekee mieli tanssia ja heiluttaa pyllyä (mulla on mun mielestä aika hyvä pylly sitäpaitsi, oikeestaan mun paras ruumiinosa..no joo, takasin asiaan) ja juoda muutama siideri tyttöjen kanssa. Ja niinpäs mä sitten teenkin. Jihaa! Tosin nyt kun hetkuttelen täällä kotona pyllyäni ja siemailen siideriä ja oon innoissani, tapahtuu varmaan jotain traagista, kuten sammun jo ysiltä, konttailen tai oksentelen tai kaikkia noita -yhtä aikaa. Skål på den saken!

Töissä meni aika tooooosi hitaaaaasti, ulkonakin on maailman hienoin päivä ja mä vaan tuijottelin näyttöö ja yritin telepatisoida(?) kellon kulkemaan nopeemmin.

Mä otin eilen mun corn rowsit pois, nyt mulla on Kelis-hiukset. Vähän surettaa, ettei oo enää lettejä, mut pidän näistä Kelis-hiuksistaki, ehkä mun pitäis ottaa seuraavaks afropermis...hmm.
Jos tietäisin, miksi tää bloggeri ei julkase vieläkää mun kuvia, näyttäisin teille mun afroo. Mut sori, ei natsaa. Ehkä parempi niin.

Olen maailman huonoin iso-sisko, unohdin Niklaksen synttärit, eilen. Paaaaaaaaaaaaaahus!

Mulla on pohkeet ja pylly.

Pääsin töistä 20.00. Lähettiin Marin kanssa heti siitä sitten lenkille. Tulin kotiin 23.15. Tuntuu lihaksissa kyllä nyt, että kävelty on. Me ei ikinä Marin kanssa mitään kevyitä pikkulenkkejä tehäkään, kun kävellään sitten joka kerta maratooni. Lenkkeilyn tuloksena haluan muuttaa Vanhaan Kaupunkiin, Pikkuhuopalahteen ja Arabialle. Ihania, ihania alueita. Ostakaa joku mulle sieltä asunto?

Viime yönä naapurin aiheutti mulle taas kerran itkua ja hampaidenkiristystä luukuttamalla musiikkia kello 05.-07.00. Mitä mä voisin tehdä, ett se lopettais? Kenties koko olemassa olonsa? Pitäis jaksaa isännöitsijälle taas nillittää, mutta tuntuu, ettei se auta mitään. Poliisillekin on luultavasti ihan turha soittaa, ne mitään tänne tulis kuitenkaan. Ja sitä paitsi, jos ne tulis, mun pitäis jaksaa mennä alas niitä vastaan, avata portin ovi ja alakerran ovi. Tavattoman raskas teko aamuyöstä toimitettavaksi.

Äh.

Vielä on kesää jäljellä?

Jaiks, tajusin just, etten ole kertaakaan kesän aikana käynyt rannalla. Siis hiekkarannalla. Enkä suokissa. Enkä oo kävelly ulkona lämpimässä kesäisessä rankkasateessa. Enkä ole nähnyt yhtään ukkosta. Enkä ostanut torilta jäätelöä. Enkä ole uinut meressä. Enkä ole uinut yöllä. Pitäis ottaa loppukesän spurtti, kai tätä vielä pari viikkoo kestää. Tosin jotenkin oon aina ajatellu, ett elokuu on jo syksyä. Ikuinen pessimisti olen.

Syksy on kyllä vähän aikaa kiva. Siis silloin, kun on melko lämmintä ja yöt pimeitä ja lehtiä puissa. Syksyn vaatteet on kivoja. Mutta sitten, kun alkaa se märkyys ja kylmyys ja lehdet tippuu puista ja tuulee niin, että pitää kävellä vaakasuorassa...siitä mä en pidä. En yhtään. Enkä alkutalvesta, siitä, että on loskaista ja liejuista ja sitten liukasta eikä sitä lunta tule millään ja jos tulee, se pysyy maassa noin tunnin. Sitten on taas kivaa, kun on paljon lunta, sopivan raikas pakkanen, aurinko paistaa ja pääsee rinteeseen, se on yhtä mukavaa aikaa kuin kesä. Et nih.

Mutta ei mennä asioiden edelle, yritän elää hetkessä ja nauttii jäljellä olevista kesäpäivistä. Hankalaa se vähän vaan tuppaa olee, kun ei ole juuri vapaa-aikaa. Tai ei tarpeeksi. Vaikka töissä onkin mukavaa.

Piti mennä tänään Gentleman's clubille kattoo tissejä ja Stig Doggin levyjulkkareita, mutten mä jaksanu. Mä en oo ikinä nähny tissejä. Tai siis oon mä omat nähny ja monien muidenki ja tvssä, mutten siis ikinä oo ollu tissibaarissa. Olis ollu mielenkiintosta nähä livenä se toiminta. Tai siis...onkse muka niin "hehkeetä" kuin tvssä vai mitä? No en osaa sanoo, kun en jaksanu lähtee. Joku toinen kerta, perhaps. Enkä mä kyllä haluis poikien kanssa tissibaariin mennä, ku en mä sit vois niiden kanssa supista ja arvostella ilman, ett vaikuttaisin jotenki katkeralta ja kateelliselta. Ja kyllä se ehkä "söis naista", jos ne siinä vaan kuolais jotain dd-kuppeja ja ite sitte yrittäis siin pätee b-kuppien kans tyyliin, ett nää ei ainakaa roiku ja mahtuu nää hyvin käteenki. Huonoin selitys, minkä muuten oon kuullu pojan suusta, ett miks pienet tissit on paremmat kuin isot, on tämä: "no kun niisson sit potentiaalia kasvaa..."Siis mitä helvettiä?!? No ok, tää tisseistä, pidän mun omista, muut pitäköön, mistä pitävät. Rasvaa se kuitenki vaan on.

Oon tänään jotenki älyttömän huono suomen kielessä, lauseet tulee ihan tajunnanvirtana, eikä niissä oo mitään järkee. Tai harvemmin on, mut tänään vielä vähemmän. Ite aina oon kauhee kielipoliisi ja tuijotan jotain kirjoitettuja lauseita tyrmistyneenä siitä, kuinkä väärin ne on kirjoitettu. Tänään musta tuntuu, että olen unohtanut äidinkieleni kokonaan. Sori.

PääOlkapääPolvetVarpaat

Hartiat on ihan jumissa, totaalisen. Tästä johtuen päähänkin sattuu. Kantapäänkin olen johonkin telonut ja sekin on kipee. Hieroja mulle, heti. Kohta en pääse sängystä muuten ylös.

Sängystä puheen ollen näin viime yönä unta...hmm..läheisyydestä. Just ennen h-hetkeä, soi herätyskello, perkeleen perkele. Olin tosi pettynyt aamulla. Kun nää...hmm...kontaktit toisen ihmisen kanssa on aika vähissä nykyään, niin unistakin ne sitten julmasti estetään herätyskellon toimesta.

Tein töissä uuden työsopimuksen. Ennakkotiedoista poiketen sopimus on ensi vuoden heinäkuun loppuun asti. Olen onnellinen! Sain esimieheltäni myös kehuja, olen kuulemma nopea oppimaan ja tehokas. Olen kuulemma jo "parempi", ts. nopeampi kuin 2 muuta työntekijää, jotka on ollu töissä kuukauden mua pitempään. Pissa nousee päähän, tra la laa.

Ei muuten naurata olla ulkona hiiren kokoisen terrierin kanssa, kun edellä kulkee norsun kokoinen rotweiler vapaana. Vaikka oliskin hyvin koulutettu ja kaikkee, niin kyllä kuulkaas ulkoilu silloin jännittää. Varsinkin kun hiiren kokoinen terrieri on huonosti koulutettu raggari, joka urpoilee ihan jokaiselle koosta piittaamatta. Voi kun ihmiset ihan oikeesti pitäis ne koirat kiinni kaupungissa, ettei mua niin kovasti aina jännittäis. Kun ei se oo kuin yks sadasosasekunti, jonka aikana sellanen norsun kokoinen rotweiler saa hyvin pahaa aikaiseksi mun hiiren kokoiselle terrierille ja sitten mulla olis kyllä eniten paha mieli ikinä. Pelkkä ajatuskin itkettää.

Ajattelin ja suunnittelin grillijuhlia tulevalle viikonlopulle tohon pihalle. Ajattelin kutsua ainakin Helin ja Marin. Miten ois? Näin alustavasti ajateltuna?

Ja miksi ihmeessä tämä blogger aina menee tilttiin, kun yritän julkaista hienoja wanna-be lomakuviani tätä kautta teidän kaikkien ihasteltavaksi? Onko kyse sensuurista, vai jostain suuremmasta, kuten palomuurini asetuksista, joita en osaa muuttaa? Help me, oi te viisaat internet-ihmiset. Mä olen tyttö vaan, en mä näistä jutuista mitään tajua.