Tyhmä Tyttö

Kiukuttaa. Kiukuttaa, kun tein töissä kaksi pientä virhettä, ei mitään vakavia, ei oikeestaan virheitä ollenkaan, mutta silti todisteita siitä, etten osaa vielä aivan. En pidä mun tekemistä virheistä. Ok, kaikki niitä tekee aina joskus, mutta enkö mä vois olla poikkeus? Please? Olisinpa niin siviilissä kuin virka-aikana täysin virheetön. Kertakaikkiaan täydellinen. Mutta ei, kaaaukana täydellisestä olen, pahuksen pahus. Ja sitten, kun töissä tekee pikkiriikkisenkin virheen, niin se virhe vaikuttaa jonkun toisen elämään epämiellyttävällä tavalla, ja tämä tieto ärsyttää eniten. Sit mä hakkaan päätäni seinään koko ensi yön vielä enkä saa unta, ku mua ketuttaa niin kauheesti ja aamulla oon väsynyt ja teen lisää virheitä. Oikeesti, pitää skarpata. Nyt. Note to myself: Ole täydellinen.

Kiukuttaa, kun oon niin saamaton. En kertakaikkiaan jaksa siivota kotona, vaikka oikeesti kohta mun sängyn alta ryömii jotain elävää ja inhaa. Tiskit sain sentään tiskattua, mutta sekin toimenpide kiukutti. Suljen vaan kotona silmät ja kuvittelen, ett tätä epäjärjestystä ei ole.

Kiukuttaa, kun en jaksa vastata yhteen sähköpostiin, vaan vetkuttelen asian kanssa. (Ilmeni, etten olekaan saanut purjehdustyöpaikastani potkuja, vaikka luulin niin ja nyt ne soittelee ja laittaa sähköpostia ja ehdottelee työvuoroja enkä vaan jaksa vastata niille.) Tälläkin hetkellä voisin kirjoittaa tämän sijasta vastausta, muttei vaan huvita. Mä vaan oon niin dorka.

Kiukuttaa, kun en oo maksanu laskuja, kun oon ollu party-party ja siitä syystä broke.

Kiukuttaa, kun oon niin pissis joskus.

Kiukuttaa, kun en tiedä asioita.

Mutta hei, lauantaina oltiin Leylan ja Marin kanssa ensin syömässä Loisteessa (tonnikalasalaattia, nam nam), sitten mentiin 51:seen, joka ei vieläkään ollu mun juttu ja sitten sieltä vihdoin tissibaariin. Sielä oli kallista, drinkit maksoi 8,50 euroa ja sisälle olis maksanu 12 euroa, me päästiin onneks kahdella. Paikka oli erilainen kuin kuvittelin. Aika pieni, sielä sai olla rauhassa. Se kohta, missä oli esiintymislava, oli outo, ihan pieni, ei siihen mahtunu istuu kuin jotain 6 ihmistä. Nyt on sitten siis tuokin nähty.

Matkalla kotiin törmättiin kahteen outoon poikaan, ne teki meille tosi vahvat gt:t ja sen jälkeen toinen sammui ja toinen pyys meiät sen "love corneriin". Välitöntä naurua seuras tosta pyynnöstä. Lähettiin menee.

Uudella yrityksellä matkalla kotiin törmättiin venäläisiin poikiin, jotka pyys meitä jatkoille. Ne lupas tehdä hyvää ruokaa ja drinkkejä. Lähettiin sit kuitenkin kotiin, kun kuultiin, ett jatkot on jossain kaukana kaukana.

Dösällä vihdoin sunnuntai-aamutunneillä kotiin, humaltuneena piti vielä nillittää tekstiviestitse.
Heräsin muutaman tunnin yöunien jälkeen johonkin, olin vieläkin humalassa. Mä vihaan herätä humalassa, se on jotenkin vaan...ahdistavaa. Hoipertelin, nillitin ja voihkin, venailin vuosisadan darraa. Onneks sitä ei ikinä tullu, oli vaan laiska ja typerä olo. Koko päivä meni ihan hukkaan.

Koko alkuviikkokin on mennyt ihan hukkaan, oon vaan laiska ja tyhmä ja saamaton.

Itsesääli-nillitys rocks.