Pöh.

Tää paukkuu niinku bodauslaulun kuuluuki
Mä pumppaan rautaa kunnes meen ihan uuvuksii
Laita sun salihousut heiluu ilmassa niinku propellit,
jos sullon tasan nolla rasvaprosentti
-Ruudolf (Bodausanthem)


Olen aloittanut kuntosalillä käymisen vuosien tauon jälkeen. Tai vasta kerran olin työpaikan salilla, mutta tästä se alkaa. Ei oo muutakaan tekemistä ja oon valaan kokoinen kohta, jos en tee jotain. Olin vähän aamulla pettyny, ku lihakset ei ollu juurikaan kipeet. Ku sit jos ei tunnu missään, niin ei oo ihan varma, ett oliks tosta nyt hyötyy vai oliskohan pitäny vähän enemmän ahkeroida. No pain, no gain, tai jotain.

Aamulla tuli lukonkorjaajapoika mun luo. Se herätti mut kasilta, olin ihan unella ja vähäpukeinen, hiukset pörrössä ja ääniki ihan kähee. Sepe päätti päästää pienen ilopissan lukonkorjaajan johdosta rappukäytävään. Eikä mun lukkokaan sit mitään rikki ollu, ku se piti vaan öljytä. Tuli tosi dorka, tyttömäinen olo.

Oon tällä viikolla Marin kissavahtina, sen kissat ei kunnioita mun rispektii (toim. huom. tahallani kirjoitin näin), vaan mulkoilee mua sillee, ett kuka sä nyt muka oikeen oot ja mitä sä oot tehny meiän Marille. Melkein tulee sellanen olo, ett pitäis lahjoo niitä silakoilla, ehkä ne sit pitäis musta. Ehkä. Luultavasti ei.

Mun uunissa kypsyy lihamureke. En oo ehkä ikinä tehny lihamureketta, mut ku teki mieli, niin päätin tehä. Luultavasti puolet menee roskiin, kun en mä yksin kokonaista mureketta syö kuitenkaan eikä mulla oo pakastinta, johon laittaa sitte loput säilöön. Ja pahus, mun piti ostaa kanttarelleja lisukkeeks, mut ei niit enää nyt illalla ollu kaupassa.

Olen maailman yksinäisin.