Kiirettä pitänyt..

Päivitetäänpäs taas ainoan (?) lukijani pyynnöstä:) Päivät menee ihan lentäen. Käytiin kuun vaihteessa Mikon kanssa Lontoossa lomalla, nyt tuntuu, ettei mitään lomaa ois ollutkaan. Heti Lontoon jälkeen Mikko on ollu niin paljon töissä, ettei se oo käyny kotona kuin nukkumassa. Itse oon sitte hoitanu lapsia 24/7 (onneks ne ei enää heräile syömään öisin, heräävät vaan muuten vaan...).

Päiväuniaika on kotiäidille aika mukavaa (?) aikaa, kun lapset nukkuu silloin pidemmän pätkän ja on sit ehtiny sillä välin siivoomaan ja pesemään ihan oikeasti loputonta pyykkivuorta. Päikkäreitten aikana ei pysty ainakaan meidän perheessä poistumaan kotoa...(koitapa itse jouluruuhkassa saada nukuttua, kun joka puolella on meteliä ja valoja ja meininkiä ja huonosti nukuttujen päikkäreitten jälkeen on kyllä koko loppupäivä niin päin persettä..). Iltapäivän pikkupäikkäreiden aikana on sitten aikaa käydä pankissa/postissa/kaupassa ja tukkimassa tavallisten, kunnon ihmisten reitit.(unet ovat tuolloin niin lyhyet, että lapset nukkuvat vain menomatkan ja loput ajasta ihmettelevät maailmaa) . Mirdi ei taida olla edes ainoa, joka vittuuntuu meihin kotiäiteihin ja ruuhkaan. Varsinkin, kun vaunut ovat vielä miltei metrin leveät, ei kovinkaan usein saa liikenteessä kiittäviä katseita. Jotku on jotenki vaan tosi dorkia. On useita ihmisiä, jotka ei kerta kaikkiaan tajua, ettei tuplavaunujen kanssa liikuta ja puikkelehdita ketterästi kuin keijukainen. Nämä dorkat kävelis vaunuja päin ellen hädissäni peruuttelisi pitkin hyllyjä ja noita vaunuja ei todellakaan voi olla näkemättä eli tuo päinkäveleminen on kyllä puhdasta vittuilua. Sitä mä en vaan ymmärrä, kuinka joku aikuinen ihminen jaksaa kohdistaa ruuhkavittuuntumisensa kahteen puoli vuotiaaseen lapseen.

Toinen vitutuksen aihe on ostoskeskukset. Ostoskeskuksissahan on rullaportaat, joita pitkin kaikki kävelemään kykenevät voivat kulkea kerroksesta toiseen kuin pala kakkua. Vaunuilla niissä kulkeminen on aika mahdotonta, ainakin mulle, eli käytän mielelläni hissiä. MUTTA hissillä kulkee myös moni näistä ihan terveet jalat omaavista ihmisistä tukkien MUN reitin. Kerran Kampissa odotin puoli tuntia, että pääsen hissillä neljännestä kerroksesta ulos koko rakennuksesta.

Oi ja bussit! Niillä en suostu kulkemaan vaunujen kanssa kuin äärimmäisessä hätätapauksessa. Jos bussissa on jo yhdet vaunut, me ei enää sinne mahduta, vaan joudutaan odottamaan seuraavaa. Kiireessä ei siis kannata suunnitella liikkumista julkisilla. Ja oh no, jos jompi kumpi lapsista täpötäydessä, kuumassa bussissa rupeekin itkemään. Se on välittömästi bussilastillinen kiukkuisia, kärsiviä katseita niskassa. Kaveri kertoi, että eräs bussikuski oli heittänyt itkevän lapsen äitinsä kanssa bussista kesken matkan pihalle. Tähän mennessä me ollaan itkuilta vältytty, mutta eipä me olla bussilla liikuttukaan. Mutta rakkaat kanssamatkustajat ja bussikuskit, vähän ymmärrystä kiitos! Vauvat ei vaan osaa kertoo mitenkään muuten kuin itkulla, että nyt vituttaa niin perkeleesti olla sielä kuumassa bussissa, joka on täynnä vieraita, pahalta haisevia ihmisiä. Ei se bussimatka kuitenkaa oo mikää Helsinki-Ivalo reitti, vaan kestää ehkäpä vartin.

Muuutta iloisempiin aiheisiin, saatiin vihdoin avaimet meidän kotiin maanantaina ja nyt ollaan tehty remppaa. Tunnen itseni supernaiseksi, kun samaan aikaan syötän ja puen lapsia, laitan nukkumaan ja käyn hyssyttelemässä tarpeen tullen sekä revin helvetin ärsyttävää kangastapettia irti seinistä, toki teen välillä myös ruokaa meille isommille ja illat pesenkin sitten pyykkiä...Loppiaisena olis tarkoitus suorittaa muutto, mutta saa nähdä miten käy, poreammekin ehtii vasta 5.1. meille ja kylpyhuonetta ei pysty tekemään kokonaan valmiiks kuin vasta ammeen ollessa paikoillaan.

Maanantaina lähdetään koko perhe Vaasaan joulun viettoon, ihanaa! Ruokaa! Laiskottelua! Joulukuusi! Rauhaa! Ruokaa! Niin! Ja! Ruokaa! Joulupäivänä käydään moikkaamassa mummoa ja jatketaan sitten mummon luota Lappeenrantaan viettämään Tapaninpäivää. Lisää ruokaa! Rauhasta ja laiskottelusta ei varmaan voi puhua, kun Lappeenrannassa on 2 muutakin alle 3 vuotiasta lasta samaan aikaan...Tapaninpäivän jälkeen onkin paluu Järvenpäähän remppailemaan, UV:na meillä on isot (?) remppabileet. Tai bileet ja bileet, luultavasti lapset on saman katon alla, niin ihan örveltämään ei pääse...

Tuosta örveltämisestä pääsenki sujuvasti siihen, että olin piiitkästä aikaa baarissa (kolmeen kuukauteen en oo ollu) viikko sitten perjantaina. Eka tehtiin Leylan kans meillä ruokaa ja sitten, kun Mikko illalla tuli kotiin, karattiin keskustaan. Oltiin sit mä, Leyla, Ayla ja Anne katsastamassa Jenny Woo. Ihan kiva baari. Muistaakseni. Oli ihan kivaa. Muistaakseni. Seuraavana päivänä ehkä kuolin. Mikko oli töissä ja mulla oli pitkästä aikaa elämäni krapula. Jouduin tosissani keskittymään, etten olis oksennellu pitkin päivää. Suoriuduin onneks lasten hoidosta ihan kunnialla..tai lapset vaan arvosti sitä, että makasin niitten vieressä lattialla koko päivän ja sekoilin. Olin kyllä maailman onnellisin, kun kello tuli kahdeksan ja sai laittaa lapset nukkumaan..

Olen muuten niitä persoonattomia ihmisiä, jotka lähetti tänäkin jouluna joulukortteja. Mutta ei hätää, laitoin niitä vain niille, jotka ilahtuu (toivottavasti) niistä. Mun mielestä joulu on niin kiva juttu ja perinteiden kunnioittaminen samoin. Sekä ihmisten muistaminen. Itse arvostan enemmän vanhaa kunnon postiluukusta tipahtavaa korttia (ihanaa saada edes kerran vuodessa jotain muutakin kuin laskuja!) kuin typeriä tekstiviestejä, joissa on aina joku älytön ja muka hauska runo tai sitten sähköpostitse saatuja toivotuksia. Mutta meitä on moneksi ja tottahan se on, ettei kai kukaan kortteja säilö. Tai toivottavasti mun kortit jää johonkin talteen, kun oon ne omin pikkukätösin askarrellut. No ok, liimasin vaan punaselle pahville kuvan Jimmystä ja Juliasta. Ja joulumerkit ostin Tiimarista;)