A Friend In Need Is a Friend Indeed, A Friend With Weed Is Much Better

Huoooh. Kaikki vaan nillittää ja kaikilla on kaikki ihan huonosti. Ku soitan ja yritän puhua jonku kanssa, että mulle tulis parempi olo, niin joudunki kuuntelemaan, kuinka kurjaa kaikilla on. Kuinka paljon stressiä. Ja kuinka ne ihmissuhteetki on päin persettä. Siis onhan se ihan kiva olla olkapäänä, mutta kun mä en nyt jaksa. Kun mua vituttaa. Ja jos soitan ja kuuntelen 20 minuuttia ja lohdutan ja yritän olla viisas ja sanoa oikeita asioita, niin eikö helvetti vois sen puhelun päätteeks edes kysyä, että noh, kuinkas sulla menee?

I think I have some sand in my vagina. (Lähde: Southpark)

Mutta onneks mun kämppis on sentään ihastuttava. Laatuyksilö.

Äääääitiiii Tuuu Iiiiikkuuunaaan, Tääälä Huuutaaa Caaaro.

Huutaakohan lapset vielä noin kerrostalon pihoissa? Sillon, ku mä olin pieni, nii mä ainaki huusin. Ja kaverit kanssa.

Mulla on hillittömän kiukkuinen olo. Vituttaa enkä oikeen tiä miks. Ehkä siks, ett oon väsyny. Mut en tiä, miks, koska nukuin kyllä ihan hyvin. Tai ehkä tää johtuu siitä, ett kävin ottaas influenssarokotuksen, ku työpaikka tarjos. Ei tuossa kyllä ollu mitään ilmotusta, että jälkimaininkina olis hillitön vitutus. Väsymystä ja flunssanoireita kyllä. On mulla kyllä nälkäki. Ja aina ku oon nälkänen, niin mua vituttaa. Söin mä sellasen helvetin pahan mikrosavuporokeiton. Se oli vaan niin kamalaa, ett sekin vitutti. Einekset on tyhmiä. Olisinpas pieni ja asuisin kotona ja saisin joka päivä kotiruokaa. Ku en mä ite mitää jaksa tehä.

Eilen olin taas jumpassa. Sitä ei ennen huomannu, kuinka paljon yks lauantai-illan dokaaminen vaikuttaa kuntoon, ku ei sitä urheillukaan. Ikinä. Mut eilen en kyllä jaksanu mitään, ku kunto meinas koko ajan loppuu kesken, vaikka edellisellä viikolla jaksoinki. Aika suututtavaa.

Pia Pikkuhousu sai jr. Potkuhousun su-ma yönä. Vauva on ihastuttava, näin kuvan. Onnea sata kiloa.

Pitäis tehä viel 22 min. töitä, mut nyt ei millään jaksais enää. Kai se o pakko.

Titityy.

Eilen olin shoppailemassa vaatteita. Ostin housut. Kotona huomasin, ettei ne olleetkaan niin kivat kuin kaupassa vaikutti eikä niitä saanu vaihtaakaan/palauttaakaan. Pahus. Illalla olin duunikaverin tupareissa. En yhtään halunnut lähtee sinne ja vetkutin lähtöö vaikka kuinka kauan, mutta ilta osoittautuikin ihan kivaksi. Oltiin Rocksissa ja Bakersissä. Mitään erityistä ei tapahtunut.

Tänään oltiin Even ja tädin kanssa Ikeassa. Darrassa mopo vähän karkas käsistä ja lasku oli isompi kuin mitä olin ajatellut. Ostin valon, torkkuhuovan, tyynynpäälliset mun sohvatyynyille (Terrieri oli syönyt edelliset), tauluja vessaan ja kenkätelineen. Sit oli ihan pakko siivota mun koti, ett sain kaikki ostokset nätisti aseteltua. Samalla laitoin jo jouluvalot ikkunaan. En yleensä laita niitä kyllä näin aikasin, mut nyt on niin pimeetä ja synkkää, niin lisävalaistus ei kai oo pahitteeks. Nyt kotona on kivaa ja siistiä. Ikävää, ettei kukaan tuu kylään nyt. Aina vaan silloin, kun kotona on räjähtänyt pommi.

Terrieri on selvinnyt onneksi sen poikuuden menettämisestä ihan hyvin. Perjantaina se tosin oli aika urpo. Ekanakaan sitä ei kauheesti enää kiinnostanut se Tuxi, mut kyllä se sit lopulta onnistui se...toimenpide. Kotona se taas oli tosi hellyydenkipee ja reppana. Yritin perjantaina lähtee baariin, mut se ei kertakaikkiaan natsannu. Heti, ku laitoin oven kiinni, alkoi surkee ulvominen. Oli pakko jäädä kotiin, ettei koko talo häiriinny. Lauantai-aamullaki se vähän haukahteli, ku lähin jumppaan. Kai se sit tajus, ettei se haukahtelu auta, kun en menny takaisin kotiin, niin nyt se on sit onneks ollut hiljaa. Pelästyin jo, ett se rupee kaiket päivät täällä riehuu. Naapurirapun koiran omistaja lupas kyllä lainata sitruunapantaa, jos nyt käykin niin, että tuo täällä haukkuu.

Nyt aion mennä mun uuden torkkupeiton alle loikoilemaan ja katsomaan Bruce Williksen 16 blocks. Se vaan on niin kamalan vanha se Bruce jo, että tulee melkein haikee olo, kun tota leffaa katselee.

And The Story Goes Like This

Eli Tuxin omistaja sit otti yhteyttä ja päätettii, ett ainaki koirat vois nähä. Tuxi oli kaunis koira, vähän liian laiha, mut muuten. Se näytti valkoiselta mäyräkoiralta, kun se oli niin matala ja pitkula. Se on kotoisin Hollannin maasta eli maahanmuuttaja siis. Mulle ei oikein selvinny, ett miks se nyt sit piti astuu, ku se oli kuitenki aika nuori koira vielä, 2v ja risat. Mut kai se vaan oli niiden suunnitelmissa eikä ne sit halunnu lykkää sitä.

Mentiin sit koirapuistoon ja sielä se sit tapahtu. Ei se onneks ollu niin irvokasta kuin pelkäsin. Mä olisin toivonu, ett ne vois vaan jättää kaksistaa johonki pussauskoppiin, mut se vois olla vaarallista ja sit ei sais ikinä varmuutta, ett onks mitää tapahtunu eli piti sit venailla siin vieressä. Huomenna pitäis vielä uudestaan, mutta voi olla, että Herra Terrieri ei sit huomenna enää suostu. Se on nyt niin jotenki vaisu ja reppana, haluu vaan olla sylissä. Kävin pyykkituvassa ja se jäi itkee oven taakse, kun se ei oikein nyt viihdy yksin. Sit sillon sellanen ilme kuin silloin, kun se on tehny jotain pahaa. Toistaiseks siitä ei siis ainakaa oo tullu mitää äijää vaan päinvastoin.

Jos Terrieri nyt ei saa mitää luonnejuttuja enkä mä nyt usko, ett se saa, niin kai tää juttu oli ihan ok. Ainoo, mikä vähän arveluttaa on se, ett ku ei Terrierin polvii eikä silmii oo tutkittu, tuskin Neiti Terrierinkään, ja sit jos nyt ois jotain vikaa, niin pennuistaki tulis epäpuhtaita. Se tuntuu ehkä vähän epäeettiseltä. Tosin Herra Terrierin vanhemmat ja veljet on kyllä tutkittu, niin eiköhän sit Herra Terrieri ainaki ole ihan terve ja kelpo isäksi. Neiti Terrieri onki sit eri juttu, kun se on tosiaan Hollannin tuonti. Sovittiin, ett jos pentuja syntyy, niin saan sit yhen niistä. Hihii, meille tulee siis ehkä vauva. Herra Terrierin ikioma lapsi.

On jotenki niin pöllästynyt olo. Yritän rauhoitella itseäni, ett tää oikeesti on ihan ok. Ett tästä ei oo kellekään haittaa. Jotenki silti...en oo ihan varma. Turha tosin sitä kai enää on surkutella, tapahtu jo.

I´m A Muthaf*ckin´P.I.M.P

Omituisia asioita. Eilen olin Herra Terrierin kanssa iltakävelyllä, kun joku tyttö/nainen pysäytti meidät:
T/N: Anteeksi, mutta..onhan toi russeli?
K:O-on.
T/N: Tämä saattaa vaikuttaa vähön oudolta, mutta voisitko mitenkään auttaa...Katsos kun mulla on russelityttö, ja sillä on nyt juoksu. Se piti astuttaa, mutta sulhasehdokas lähtikin Lahteen. Tällä asialla on tavaton kiire, koska juoksu loppuu pian. Voisitko mitenkään auttaa, totta kai siitä maksaisin?
K: Öhhhhh, kai se käy.
T/N: Käykö huomenna?
K: Joo kai..

Eli nyt sitten Terrieri on tänään kaiketi menossa kiksauttamaan ensimmäistä kertaa elämässään muuta kuin kenenkään jalkaa, mun tyynyjä tai peittoa tai pehmoleluja. Valvoin koko viime yön, kun olin asiasta niin stressaantunu. Oon varma, ett ku Terrieri saa pesää, niin siit tulee totaalisen mahdoton, ultra-äijä. Toisaalta tää on kyllä ihan hyvä juttu, oon aikaisemminki miettiny, ett Terrierii vois käyttää jossain. Ja nyt, jos lopputuloksena on pentuja, ajattelin, ett jos sit ottaisin pentueesta yhden itselleni, kun muutenkin oon toisesta koirasta haaveillut.

Mutta katsotaan nyt, Tuxin, eli sen tyttökoiran omistajan pitäis soittaa mulle tässä näillä minuuteilla. Infoon sitten illemmalla, mitä tapahtui, ellen ole liian traumatisoitunut...

Insomnia

Mulla on kahdenlaisia painajaisia.

Ensimmäisen tyypin painajaiset on sellaisia, että tuntuu, että katsoisi jotain hyvää trilleriä eikä niistä malta herätä. Niitä seuraa ihan mielenkiinnolla ja on melkeinpä pettynyt, kun uni loppuu. Ne tekis mieli kirjoittaa ylös ja lähettää Harlinin Rennylle vaikka. Ihan leffakamaa mun mielestä. Ollaanki alakerran Hannan kanssa mietitty, että vietetään erilaista viikonloppua joskus ja tehään kotitekoinen leffa mun unista. Ihan vaan hupina.

Toisen tyypin painajaiset on kamalan ahdistavia. Niistä yrittää rimpuilla hereillä ja vaikka välillä onnistuiskin heräämään, niin sitten, kun nukahtaa uudestaan, jatkuu painajainen jollain toisella, yhtä ahdistavalla. Viime yö oli ahdistavien painajaiset aikaa. Kaikkea mulle rakasta uhattiin ja kaikki tutut paikat oli tosi vääristyneitä ja ahdistavia.

Nyt silmät on ihan ristissä, väsyttää. Väsyttäis ehkä vähemmän, jos malttais mennä aikaisemmin nukkumaan, mutta kun ei huvita.

Haluan kotiin.

Yksinäisyys Saman Reiän Nakertaa...

Tulin tänään aamuvarhaisella junalla takaisin harmaaseen Helsinkiin. Tuntuu yllättäen taas surulliselta. Oli niin kivaa nähdä tuttuja, mukavia kasvoja. Mietin miljoonannnen kerran, miksi koskaan edes muutin pois. Haikeaa, vaikeaa. Kamalan nopeasti meni viikonloppu. Ehkä sekunnissa. Tai ehkä sitä ei ikinä ollutkaan, ehkä se oli pelkkä ajatus?

Nyt kökötän töissä eikä mikään tunnu miltään. Ei huvita nähä ketään, muttei huvita olla yksinkään. Taistelen venäläisten matkatoimistojen kanssa. Niiden harmiksi ja onneksi olen niin...turta tai jotain, ettei ne pysty mitää kähyy mun kanssa saamaan aikaseksi. Kun oikeesti mulle on ihan sama, miten niiden varaukset menee ja mitä niille on luvattu.

Kainalo? Kaipaan sua.

Onneks pian on joulu.

4 U.

When you try your best but you don't succeed
When you get what you want but not what you need
When you feel so tired but you can't sleep
Stuck in reverse.

And the tears come streaming down your face
When you lose something you can't replace
When you love someone but it goes to waste
Could it be worse?

Lights will guide you home
And ignite your bones
And I will try to fix you

And high up above or down below
When you're too in love to let it go
But if you never try you'll never know
Just what you're worth

Lights will guide you home
And ignite your bones
And I will try to fix you

Tears stream, down on your face
When you lose something you cannot replace
Tears stream down on your face
And I..

Tears stream, down on your face
I promise you I will learn from my mistakes
Tears stream down on your face
And I..

Lights will guide you home
And ignite your bones
And I will try to fix you.

...But who would try to fix me?

My Thigs Weighs a Ton

Uh. Oh. En mä mitää oo tehny. Tai korjasin mä mun nettiyhteyden. Eli soitin Welholle, ett HEEEEEEEEEEELP. Sit ne sielä paineli nappuloita ja sit rupes taas toimii. Melkein tuli paniikki.
Ja sit mä korjasin F-Securen. Siis koneeltani, en maailman laajuisesti. Sen mä tein ihan ite.

Olin mä sunnuntaina Showtanssikurssilla. En mä mitää osannu, mut hauskaa oli ja tuli kuuma.
Ja äsken olin BodyPumpissa ja BodyBalancessa. Jälkimmäisessä notkeuteni yllätti jopa itsenikin. Tai ei sitä varmaan kukaan muu huomannu, ku mä vaan. Jotenki vaan venyin tosi paljon eri asentoihin enemmän kuin kertaakaan aikaisemmin. Ehkä tästä urheilusta on jotain hyötyy. Jos ei muuten, niin olen pian tooosi notkee. En sit tiä, mitä hyötyy siitä on. Kai mä voin sit vaikka jurrissa elvistellä ja reväyttää jotain itsestäni.

Sain töistä lisää palkintoja. Tai sain valita ihan ite. Ne oli ihan tylsiä palkintoja, sopivia hienoille ihmisille. Valitsin siis jonku hifi-henkilövaa'an itselleni, ku ei mulla oo vaakaa. Tosin ehkä olis silti pitäny valita jotain muuta, ku sit mä varmaan seison sillä ja voivoittelen (anteeks Heli:)) aamusta iltaan, kun en paina sitä samaa, mitä kymmenen vuotta sitte. Tosin en mä kyllä sen verran ees haluis painaa. Tai siis painoin silloin 50kg ja olin silti tän saman 170cm pitkä. Höh, eihän mulla sit ois ees rintoja. Tai ei ne ny nytkää mitkää jättiläismäiset oo, mutta silti mulla sentään on sellaset.

PRKL!!!!!

Äh, tuo Anne sitten otti ja meni sairastumaan. Tänäänkin kökötän sit himassa. Just ku helpotti vähän ahdistus tuola urheillessa ja tilalle tuli lukuisten eri lihasten hillitön tärinä (2 jumppaa peräkkäin saattoi olla mulle näin aamusta liikaa), niin Anne laitto viestin. Eihän sille nyt mitään voi tietenkään, ett tulee kipeeks. Mulla vaan on nyt niin levoton olla. Mikä siinä onkaan, ett silloin kun ei yhtään haluis olla yksin, tekis mieli mennä, niin sit koko maailmalla on muita suunnitelmia? Ja sitten, kun haluis olla kotona ja möllötellä, niin sit kyllä puhelin piippaa kutsuja joka suuntaan? Miksi se ei nyt piippaa? Onkohan se rikki?

Ahdistus

Viime viikonloppu oli kiva, MPT oli kylässä. Käytiin BoardExpossa, ostin uudet hienot Roxyn laskuhousut. Oih, ku jo pääsis rinteeseen. Sain töistä palkinnon hyvästä työstä, viikonlopun Rukalla. Aion käyttää sen vasta keväällä, kun on lämmin. Sitä ennen kyllä huvittais päästä laskee useita kertoja, kun vaan olis seuraa. Mä en vaan täältä etelästä tunne ketään, joka laskis eikä yksin ole kiva lähtee.

No joo, takaisin viime viikonloppuun. Perjantaina piipahdin näkee Maria ja Leylaa Mambossa. Ne yritti mua juottaa humalaan. Tajusin taas kerran, kuinka kivoja kavereita mulla on. Ei siks, ett ne yritti juottaa mua humalaan, vaan siks, ett tuli vaan niin hyvä mieli, kun näki niitä.

Lauantaina käytiin MPT:n kanssa kävelyllä Vanhassa Kaupungissa ja sitte illalla mentiin katsomaan Borat. Olipas se hauska. Nauroin varmasti koko elokuvan alusta loppuun asti.

Keskiviikko-aamuna MPT lähti. Vaikka nähdään jo ens viikolla, tuli silti tylsä olo. Ei ikävästä, vaan siitä, ett tajus sen tosiasiasian taas, ett toisen koti on eri kaupungissa ja että näkeminen on vaan ohimenevää.

Eilen piti nähdä kaveri. Oltiin siitä jo sovittu keskiviikkona, mutta se teki sit oharit ilmottamatta mitään. Illalla soitin vaan sille, ett mitä tehdään, niin se sanoi olevansa paikassa A, ja sieltä menossa paikkaan B ja sit vielä C:hen. Eikä noi A,B ja C ollu mitää tärkeitä juttuja, vaan sellasia, ett mun seura vaan ei kelvannu. Mua vituttaa hillittömästi tollanen, miks luvata mitää, jos ei oo pientä aikomustakaan sit kuitenkaa nähdä? Olisin ehkä keksiny kehittää jotain muuta perjantai-illalle, mut olin niin urpo, ett luotin siihen, ett lupaukset pitää. Heräsin kasilta aamulla pesee pyykkii, ett mulla olis illalla puhtaita vaatteita (tuota pyykkiä on hieman kerääntynyt), kävin aamulla jumpassa* ja meikkasin valmiiks, ett vois sit lähtee nopeesti suoraan töistä. Lopputuloksena istuin illalla kotona meikattuna, verkkareissa, alahuuli mutrussa, kulmat kurtussa ja katoin Beverly Hills 3:sta, vaikka mun olis niiiin tehny mieli lähtee johonki. Kiitti vitusti.

Tänään ahdistaa kamalasti kaikki. Heräsin ihan yhtäkkiä aamulla puol neljä ja olin ahdistunut enkä saanu enää unta. Nytki on ihan tyhmä olo. Meen BodyPumppiin ja BodyBalanceen kohta, ehkä tää olo helpottuu. Jos ei helpotu, käyn shoppailemassa. Illalla lähen sheikkaa buutii Annen kanssa, jos Anne ei oo kauheen väsyny. Kyllä tää kai tästä.

*Ai niin, kun menin tuonne jumppaan tai siis BodyBalanceen, niin siellä ovella sanottiin, että tää tunti sit kuvataan kausijulkaisuun. Prkele, siellä oli koko ajan joku nainen räpsimässä kuvia edestä ja takaa. Onpas sit hienoa, kun ne asennot on sellasia, ett joka ikinen makkara varmaan näkyy. Mun tuurilla joudun johonki kansikuvaan törkee irvistys naamalla. Hyvällä tuurilla en osunut kuviin ollenkaan. Oon kyllä viime aikoina ollu vähän julkkis niinku. Ku BoardExpossaki mua haastateltiin ja musta otettii kuvia johki lehteen. Ja sit olin sellasessa laitteessa, niinku sellasessa, missä ratsastetaan hevosella, ja joka pyörii ja yrittää tiputtaa. Tiättekste, sellanen , ko tvssä usein? Tosin satulan tilalla oli sellanen liukas putkilo. No joka tapauksessa, siinäki musta otettiin kuvia. Silloin varmaan vasta näytinkin typerältä, ku olin niin keskittynyt.

Kiitos.

Tänään töihin soitti muutama pökäle asiakas, olis tehny mieli paiskaa niille luuri korvaan, ku vitutti niin kovaa. Kun pääsin töistä, taivaalta satoi lunta, ihanaa, valkoista, kylmää lunta. Kylläpäs tulin heti hyvälle tuulelle. Ajattelin, ett Terrieri olis ihan onnessaan, mut se mitää kai ees huomannu. Touhotti menemään ihan samalla tavalla kuin aina ennenkin.

Kävin myös jumpassa, body balancessa. Se oli aika huvittavaa.. Jos olisin ollu jonku kaverin kanssa, olisin varmaan revenny niin, ett mut olis heitetty pihalle sieltä. Body balance on siis joogan, taijin ja pilateksen sekoitus. Olin ihan eturivissä ja jouduin katsomaan koko ajan ohjaajaa silmiin. Se oli vaan jotenkin niin hillittömän, noh, huvittavaa. Sit kun sielä oli sellaisia tätejä, jotka hengitti kauheen hassusti, kai se kuului tohon tuntiin se hengitystapa. Joka tapauksessa ne tädit kuullosti mun mielestä huvipuiston laitteilta ("tshiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiihhhhhhhhhh") ja meinasin menettää kontrollin täysin. Mulle tuli kuitenki aika trendikäs olo sielä ja tunnin jälkeen tuntui ehkä, että olisin ollut vähän pidempi, vähän rennompi, vähän hoikempi kuin ennen sitä. Kaippa sinne vois mennä uudestaankin. Ei sielä nyt hirveesti lihaksissa tuntunut miltään eikä nyt kauheen kuumakaan tullu, mut se ei kai oo tunnin ideakaan. Tosin en oo ehkä maailman pitkäjänteisin ihminen ja saattaisin tarvita vähän enemmän tiukkaa toimintaa, mut..kuten sanottu, kai sinne uudestaan vois mennä. Ihan kivaa vaihteluahan se oli.