And The Story Goes Like This

Eli Tuxin omistaja sit otti yhteyttä ja päätettii, ett ainaki koirat vois nähä. Tuxi oli kaunis koira, vähän liian laiha, mut muuten. Se näytti valkoiselta mäyräkoiralta, kun se oli niin matala ja pitkula. Se on kotoisin Hollannin maasta eli maahanmuuttaja siis. Mulle ei oikein selvinny, ett miks se nyt sit piti astuu, ku se oli kuitenki aika nuori koira vielä, 2v ja risat. Mut kai se vaan oli niiden suunnitelmissa eikä ne sit halunnu lykkää sitä.

Mentiin sit koirapuistoon ja sielä se sit tapahtu. Ei se onneks ollu niin irvokasta kuin pelkäsin. Mä olisin toivonu, ett ne vois vaan jättää kaksistaa johonki pussauskoppiin, mut se vois olla vaarallista ja sit ei sais ikinä varmuutta, ett onks mitää tapahtunu eli piti sit venailla siin vieressä. Huomenna pitäis vielä uudestaan, mutta voi olla, että Herra Terrieri ei sit huomenna enää suostu. Se on nyt niin jotenki vaisu ja reppana, haluu vaan olla sylissä. Kävin pyykkituvassa ja se jäi itkee oven taakse, kun se ei oikein nyt viihdy yksin. Sit sillon sellanen ilme kuin silloin, kun se on tehny jotain pahaa. Toistaiseks siitä ei siis ainakaa oo tullu mitää äijää vaan päinvastoin.

Jos Terrieri nyt ei saa mitää luonnejuttuja enkä mä nyt usko, ett se saa, niin kai tää juttu oli ihan ok. Ainoo, mikä vähän arveluttaa on se, ett ku ei Terrierin polvii eikä silmii oo tutkittu, tuskin Neiti Terrierinkään, ja sit jos nyt ois jotain vikaa, niin pennuistaki tulis epäpuhtaita. Se tuntuu ehkä vähän epäeettiseltä. Tosin Herra Terrierin vanhemmat ja veljet on kyllä tutkittu, niin eiköhän sit Herra Terrieri ainaki ole ihan terve ja kelpo isäksi. Neiti Terrieri onki sit eri juttu, kun se on tosiaan Hollannin tuonti. Sovittiin, ett jos pentuja syntyy, niin saan sit yhen niistä. Hihii, meille tulee siis ehkä vauva. Herra Terrierin ikioma lapsi.

On jotenki niin pöllästynyt olo. Yritän rauhoitella itseäni, ett tää oikeesti on ihan ok. Ett tästä ei oo kellekään haittaa. Jotenki silti...en oo ihan varma. Turha tosin sitä kai enää on surkutella, tapahtu jo.