Insomnia

Mulla on kahdenlaisia painajaisia.

Ensimmäisen tyypin painajaiset on sellaisia, että tuntuu, että katsoisi jotain hyvää trilleriä eikä niistä malta herätä. Niitä seuraa ihan mielenkiinnolla ja on melkeinpä pettynyt, kun uni loppuu. Ne tekis mieli kirjoittaa ylös ja lähettää Harlinin Rennylle vaikka. Ihan leffakamaa mun mielestä. Ollaanki alakerran Hannan kanssa mietitty, että vietetään erilaista viikonloppua joskus ja tehään kotitekoinen leffa mun unista. Ihan vaan hupina.

Toisen tyypin painajaiset on kamalan ahdistavia. Niistä yrittää rimpuilla hereillä ja vaikka välillä onnistuiskin heräämään, niin sitten, kun nukahtaa uudestaan, jatkuu painajainen jollain toisella, yhtä ahdistavalla. Viime yö oli ahdistavien painajaiset aikaa. Kaikkea mulle rakasta uhattiin ja kaikki tutut paikat oli tosi vääristyneitä ja ahdistavia.

Nyt silmät on ihan ristissä, väsyttää. Väsyttäis ehkä vähemmän, jos malttais mennä aikaisemmin nukkumaan, mutta kun ei huvita.

Haluan kotiin.