Comments

Musta on niin kivaa saada kommentteja. Niistä tietää, etten ihan yksin lätise, vaikka itelleni enimmäkseen kirjoitankin. Kiitos kuuluu Helille.

Ja te muut! Mä tiedän, että te aina joskus luette tätä. Kirjottakaa ees jotain joskus, vaikka ees ett "hei", vaikkei muuten mitään kommentoitavaa oliskaan. Pliis?

Finally Something Different.

This is the last time
That I will show my face
One last tender lie
And then I'm out of this place
So tread it into the carpet
Or hide it under the stairs
Say that some things never die
Well I tried and I tried

Viimeinen päivä täällä tekopyhien porvareiden toimistossa. Tahallani nukuin pommiin, kävelin töihin hidastellakseni, ilmoitin myöhästymisestä vasta viisi minuuttia ennen "h-hetkeä". Ok, itellenikin samalla hallaa tein, mutta tuntui hyvältä silti.

Täällä on tänään meksikolaishenkinen iltapäivä, tequilaa, Solia ja ruokaa. Oon tässä ollu mukana organisoimassa tapahtumaa, miettinyt koristelua ja kertonut, mitä kaikkea tarvitaan (eihän nää porvarit ees tienny, kuinka sitä tequilaa juodaan. Hmph, asia, jonka olen oppinut jo 16-vuotiaana.). Tänään mulle ystävällisesti ilmoitettiin, etten saa sit kuitenkaan toteuttaa tätä juhlaa, vaan se, jonka tässä respassa pitäis istua, tekee sen mun ideoiden pohjalta. Enkä mä sit myöskään voi osallistua siihen, kun mun pitää istua tässä respassa. Tää on taas niin sieltä. Syvältä. Hyvin syvältä. Mä rakastan juhlien järjestämistä ja oon perkeleen hyvä siinä, ehkä ainoo asia, mistä oikeesti voin sanoo, ett tää on mun juttu. Ainoo asia, mitä mä täällä olisin oikeesti halunnu ja tykänny tehä. Ja nyt joku asis tekee sen ja vie kaiken kunnian. Yritän hirveesti hokee itelleni, ett viimeinen päivä ja tän jälkeen ei koskaan enää. Mutta silti, kaiken tän jälkeen, tiän, ett ku ton oven suljen viimeisen kerran, mulla on vaan paha mieli.

Mutta hei, oltiin eilen Terrierin kanssa koirapuistossa ja sillä oli kaksi (!) naista sielä. Se oli niin polleena, käveli häntä ylväästi pystyssä ja jos joku koira meni siitä puiston ohi, se juoksi portille murisemaan tyyliin "nää on Mun nartut". Sit ku niille nartuille tuli jotain kähyä, ei Terrieri mennykkään siihen mukaan, mitä se olis tehny, jos olis ollu uroksista kyse, vaan se oli ihan arka raukka, ja kiersi tappelun turvallisen välimatkan päästä ja mulkoili niitä ja varmaan ajatteli, ett ne sen naiset tappelee siitä, vaikka ne tappelikin kepin palasesta. Se on niin hassu koira<3.

Linkkivinkki

Tämä ja muita huvittavia: www.picturesofwalls.com

Uh.

Teki eilen hyvää käydä töiden jälkeen moikkaas Janicaa, vaikka aluksi kyllä meinasin feidaa, kun olin niin äkäinen ja väsynyt. Istuttiin Belgessä ja juteltiin. Oon saanut paljon kaikkia jekkuilu-ideoita viimeistä työpäivää varten, tyyliin haen pornoa jokaisen tietokoneelle, piilotan kuolleen rotan jonnekin kaappiin etc. etc. Vaikken niitä toteuttaisikaan loppujen lopuksi, jo pelkkä ajatteleminen saa mut paremmalle tuulelle. Tänään olen anarkisti, olen töissä farkut jalassa (siis kamalaa!) ja nyt nää täällä nillittää siitäki (ensimmäisenä työpäivä ne jo kielsi farkut töissä ja sit ku mulla oli suorat housut, oli kommentti: "Eikö sinulla nyt ole itselläsikin parempi olo, kun pukeudut niinkuin me täällä haluamme"). Tänne on tulossa tänään joku iso pomo (se luultavasti pyörtyy, kun näkee mun hiukset:D) ja kaikki on ihan kireinä, mä vaan tuhisen ja halveksin kaikkea. Kiitos Janican, olen kuitenki vähän paremmalla tuulella kuin eilen.

Koulutuksessakin oli eilen mukavaa, on niin kivaa, kun kaikki työkaverit on mun ikäisiä ja muutenkin tosi rentoja. Töissä saa olla farkut jalassa ja huppari päällä, jos siltä tuntuu -ihastuttavaa!

Työtietokoneeni on seonnut. IT-ihminen on kesälomalla. Kuolen tylsyyteen, kun ei tapahdu mitään ja vaikka tapahtuis, motivaatiotaso on niin alhainen, ettei kiinnosta niin vähääkään. Enkä siis voi edes surffailla. Mutta Helin innoittamana (ja olin mä muutenkin tästä jo haaveillut), shoppailin vihaani tämän. Ihanaa, ihanaa, kunpa se toimitettais mulle hetinyt.

Sitten levyhehkutusta. Ostin Busta Rhymesin uusimman levyn The Big Bangin ja se on vaan niiiiiiiiiiiiin hyvä. Pidän jokaisesta levyn biisistä, jopa siitä, jonka nimi on "I Love My Bitch", vaikka yleensä kaikenlaiset huorittelut saa mun niskakarvat pystyyn nanosekunnissa. Levy ei ehkä oo ihan niin "kreisi" kuin aikasemmat, ehkä vähän paljon kaupallisempi, sellanen herutuslevy tytöille jopa, mutta toimii mulle. Sheikkaan buutii.

Anaalifestarit

Kiukututtaa, ärsyttää, inhottaa, vituttaa, ihan miten vaan. Tekis mieli polkee jalkaa ja kirkua, mutta hillitsen itseni, juuri ja juuri. Kädet tärisee, ei paljoo naurata.

Ensinnäkin Ukraina meni ja voitti. Pieni ärsytys.

Sitten vuokraemäntä soitti ja sanoi, etten ois maksanu yhen kuukauden vuokraa. Tasan olen. Vuokranmaksupäivä on esim. ensi kuussa 6.7. mutta maksan vuokran joka kerta 25. päivä edellistä kuuta, eli tässä tapauksessa 25.6. Sitten se idari sanoo, ett kiva, ett maksoit vuokran, mutta olisit ajoissa sen voinut tehdä. Siis mähän maksoin sen 2 viikkoa aikasemmin, perkele! Ei oo kyllä yhtenäkään kuukautena ollu tilillä 600 euroo ylimäärästä eli ei oo jääny yksikään kk maksamatta, kyllä se vuokra on ihan menny sinne, minne se kuuluukin. Nyt sit joudun puolen vuoden ajalta hakee tiedot pankista todistukseks vuokranantajalle, ett maksettu on. Vituttaa, kun se emäntä on vaan näköjään laskutaidoton ja dorka ja luulee nyt, ett maksan vuokran joka kuukausi 19 päivää myöhässä, vaikka maksan sen siis ajoissa. Medium ärsytys.

Tässä taannoin hehkutin, kun sain kivan palkan. Kuittiin ei vaan oltu eritelty lomarahoja mitenkään, vaan ne kaikki oli samassa läjässä. Eilen talouspäällikkö sit ilmoitti, ett ne on maksanu mulle 600 euroo liikaa lomarahoja ja anto 2 h aikaa maksaa ne niille takasin. Oon tässä sit maksellu ilosena koko kesän laskuja pois, käyny kampaajalla ja viettäny juhannusta, ku oon vaan ajatellu, ett ei hätää, mulla on vihdoin varaa tähän. Oon tehny suunnitelmia joka ikiselle viikonlopulle siitä hyvästä, ett kesäloma jää pitämättä, laittanu sitä varten rahaa säästöön. Nyt mun sit piti luopua kaikesta ja maksaa ne rahat takasin. Koko loppukesä menee sit helvetin hiilisesti, ku tilille ei jääny niin mitään. En oo pitkiin aikoihin ollut mihinkään näin vihainen. Olen niin vihainen, että luurankoni saattaisi minä hetkenä hyvänsä hypätä ulos mun jakauksen kautta, jos sellainen nyt olisi mahdollista.

Muutenkin tämä viimeinen työviikko on ollut niin alentava, mä oon virallinen juoksutyttö ja yhtä arvostettu kuin tiskialtaan pohjalle unohtunut limanen tiskirätti. Jos vähän sanon, ett ei, en ehdi eikä kuulu edes toimenkuvaan tehdä jotain, mm. liimata 50 postimerkkiä jonkun työntekijän henkilökohtaisiin posteihin, saan kuulla kauheeta nillitystä loppupäivän ja sit mua mulkoillaan, kuin olisin just se tiskirätti. En oo ikinä, ikinä tuntenu näin mitään työpaikkaa kohtaan, eilen istuin mm. vessassa tunnin ja itkin, ku suututti niin kovaa koko tää paikka.

Yritän hokea itelleni koko ajan, ett ei oo enää kuin tää viikko täällä, muttei se lohduta. Mä en jaksa enää yhtään päivää. Iltasin mulla on se koulutuski tonne uuteen työpaikkaan. Tuntuu, ett oon liian väsynyt, ärtynyt ja stressaantunut oppimaan mitään ja sit sekin työ menee ihan reisille.

Se on enemmän sääntö kuin poikkeus mun elämässä nykyisin, ett kaikki on hyvin vaan vajaan viikon ja sit tapahtuu jotain epämiellyttävää, joka laittaa suunnitelmat uusiks.

Oispa lomaa. Edes viikko. Nyt. Heti.

Rest In Peace

"Eddie lähti pois

Frasierin Eddie -koiraa näytellyt Moose on poistunut keskuudestamme.Yli 16-vuotias Jack Russelin -terrieri vietti viimeiset päivänsä kotonaan Los Angelesissa. Koiratarhasta aikoinaan löydetty Moose näytteli Frasierissa yli kymmenen vuotta."
http://www.yle.fi/ylex/index.php?id=20

Club Bizarre

Me Herra Terrierin kanssa leikitään sirkusta juhannuksen kunniaksi.



Oli ihan kiva juhannus. Torstaina myöhään Vaasaan. Perjantaina Vähä-Kyröön (VähäänKyröön?) Lähiön "mökille", jossa uimista, saunomista, grillailua ja seurustelua. Ihan leppoisaa, näin jälkeenpäin ajatellen. Silloin paikan päällä olin vain vähän masentunut välillä, oli vähän tylsää ja tuntui ulkopuoliselta. Seuraava päivä kuitenkin pelasti, kun otettiin vaan aurinkoa pihalla ja mooailtiin. Illalla takaisin Vaasaan.

Herra Miquell eli Herra Terrieri käyttäytyi unelmasti koko juhannuksen, se ei kertaakaan itkeny, ett haluu kotiin, vaan seurusteli reippaasti kaikkien kanssa, kävi uimassa ja nautti elämästä. Se tais vielä muistaa sen vanhan kaverin Bobon, kun ei ruvennut yhtään rähisemäänkään sille. Se nukkui jopa kiltisti teltassa mun kanssa samassa makuupussissa, aamulla päästin sen pihalle, jossa se kierteli omiin nimiin hetken ja tuli sitten takaisin nukkumaan. Ihana koira<3.

Lauantaina välitön tipahdus, vaikka luulin olevani täysin pirteä. Viis minuuttia televisiota ja nukuin kuin tukki. Sunnuntaina nukuin pitkään, grillailin Teeriniemellä, näin pikaisesti äidin ja isän ja sitten junaan. Olisin voinut jäädä Vaasaan ainakin viikoksi. Viikonloppu on liian lyhyt aika. Ikävä.

Kiitos vielä Lähiölle kodin uhraamisesta juhannusta varten, erireilua ja mukavaa.

Kuuminta Hottia.

Inhoan otsikon sanontaa, mutt ilmatila on vaan nyt läkähdyttävä. En mä valita, pidän lämmöstä. Tosin nyt on sellainen painostava ilma, että kohta jyrähtää ja sataa kovaa. Ei sekään kyllä haittaa, salamat on kauniita. Tosin katselisin niitä mielummin autossa matkalla jonnekin kuin töistä sälekaihtimien raosta. Rakastan sitä tuoksua sateen jälkeen, varsinkin asfaltti tuoksuu silloin niin hyvältä. No ok, ei välttämättä Kalliossa, mutta muualla.

Toinen hyvä tuoksu on meren tuoksu, sitä vois nuuskuttaa kans aika kauan kesäisin. Ja pienenä mun mielestä mun isä tuoksui maailman parhaimmalta, varsinkin silloin, kun oltiin mökillä ja se oli metsätöissä. Se tuoksui sahanpuruille, bensalle, suolle ja hielle. Ei siis mitään kivoja tuoksuja, mutta oon ajatellu, ett oikeesti se tuoksu oli hyvä siks, ett isä oli eka ollu koko päivän poissa ja sitten illalla se tuli takaisin ja tämä taas ties pelaamista pihalla, saunan lämmittämistä, uimista, grillaamista ja ennen kaikkea sitä, että isä oli siinä. Huoh, nostalgiaa. Melkein tekis mieli perua juhannussuunnitelmat ja lähteä porukoiden kanssa mökille. Melkein.

Viime yönä sain nukkua melkein hyvin, nyt on hyvä olla. Aamulla ei yskittänytkään niin kauheasti, hurmaavaa.
Eilen taas koulutusta, sanoivat, että osaan jo tosi hyvin. Itselläni on vain epävarma olla. Viikon päästä pitäis osata jo kaikki. Mut kai sit tekemällä oppii...

Tänään siis kampaaja, josta lähes suoraan pitää juosta junaan ja kohti Vaasaa. Jännittää vähän, että ehdinkö. Kun on ihan pakko ehtiä. On muuten hankala pakata mitään mukaan, kun joka toinen päivä luvataan sadetta ja joka toinen päivä aurinkoa. Tällä hetkellä laukusta löytyy siis sekä talvea että kesää. Toivottavasti saan pitää yllä kesää.

Trick Is To Keep Breathin'

Taas koko yö yskimistä, yskin niin, että meinasin oksentaa. Yöunet hyvin minimissä, kun on kuumakin. Kuinkakohan monha kaloria palaa, kun yskii? Kehittyyköhän mun vatsalihakset tästä yskimisestä? Onko tästä mitään hyötyä? Edes pikkiriikkistä?

Hirveesti kaikkee uutta eilisessä koulutuksessa, pää meni sekaisin. Pelottaa vähän, etten millään opi kaikkea. Hirveet paineet on myös siitä, kun eilen se sanoi, että saan kyllä jäädä vakkariksi (mikäli ne tykkää musta ja mä niistä). Mitäs jos mä en opikaan mitään ja oon heinäkuun alussa, kun työt pitää aloittaa, yhtä urpo-rotta kuin nyt?
Kivalta kuitenkin yhä vaikuttaa, raskaalta ja vaikealta, mutta kivalta. Positiivista on myös, että työpaikan yhteydessä on kuntosali ja sauna. Enää en sitten voi keksiä mitään tekosyytä olla menemättä salille, kun se a)on ilmainen ja b)lähellä. Ja se, että kun olen ollu neljä kuukautta töissä, pääsen käsiksi huimiin henksuetuihin (halvat hotellit all over Funland, halvemmat ravintolat ja halvemmat ruuat ketjun kaupoista). Rakastan etuja.

Tänään on palkkapäivä. Palkkani on huikea, kun siinä on lopputili mukana. Seuraava palkkapäivä on kesäkuun lopussa ja sit seuraava 14. heinäkuuta. Show me the money! Anteeks, oon vähän rahvas, ku oon onnellinen mun rahoista. Oon vaan nitkutellu puolivuotta vähällä rahalla, nyt mulla on lyhyt hetki, jolloin ei tarvi stressata...mistään. Apua! Koska tapahtuu jotain kamalaa ja kaikki menee pilalle? Nyt rupes jännittää.

Köhinää Helsingin kaduilla.

Yskä. Nuha. Miksi tämä tauti ei jo lopu, miksi? Viekää se pois!!!!

Aamut alkaa nykyisin aikaseen, ku tuurailen respassa kuun loppuun asti. Tänään töissä jo seitsemältä. Ei kyllä ees tehny tiukkaa herätä kuudelta, ku oon ollu enemmän tai vähemmän muutenkin valveilla viime yöt tämän perkeleen yskän takia. Lähtee järki, jos se ikinä kotona on ollutkaan. Onneksi sitten periaatteessa pääsen aikasemmin. Käytännössä en kyllä pääse. Mutta lähden sitten torstaina rutkasti paljon aikaisemmin kampaajalle, ha ha haa.

Hitto, ett joku ihminen pystyy aiheuttamaan ärsytystä mussa. Tää ko. persoona on ollu tässä duunissa ennen mua ja sit nykyään o kesätyöläinen. Jo se, kun se aamulla tulee töihin, saa mut välillä pahalle tuulelle. En osaa tarkalleen kertoa, mikä siinä ärsyttää, mutta ihan ensimmäisestä päivästä asti, kun oon sen tavannu, oon kiristelly hampaita, kun se riepoo mua niin paljon. Nyt nää viimeiset 7 päivää tässä firmassa (yes!yes!yes) joudun olee samassa tilassa tän neidin kanssa ja jos olisin agressiivinen ihminen, vetäisin sitä dunkkuun useita kertoja päivässä. Tai ainakin sanoisin painavan sanasen tai kaksi. Kerran oon sen kanssa ottanu sanallisesti yhteen, nyt yritän hillitä itseni, ettei viimeiset päivät olis tyystin helvettiä.

Eilen olin Alppipuistossa Marin kanssa. Päivällä joka paikassa oli etelän kuuma, illalla ei sit puistossa yhtäkkiä ollutkaan. Mikä pettymys, ei tullu syvempiä rusketusraitoja, ei.

Tänään illalla uudesta työpaikasta lisää perehdytystä. Kivaa.

Pitäis jaksaa kotona siivota ennen juhannusta, että olis sitten kivempi palata lomalta. Kiinnostus siivousta kohtaan nollan alapuolella, kuten aina.

Köh.

Tää yskä ei mene pois. Yöllä ei oikein nuku kunnolla, kun yskii vaan. Nihkeetä.

Haluaisin tehä tänään kesäjuttuja, mutta meenkin töihin. Ilman sunnuntailisiä. Perkele. Vääryyden multihuipennus.

Mutta juhannukseksi lähden sitten Vsaan. Riippuu vaan tosta koirasta, ett mitä mä teen sielä. Luultavasti kökötän yksin porukoitten luona, kun ne lähtee mökille, en nähkääs saanut koiralle hoitajaa, en niin mistään. Yllättävää, noin niinkuin juhannuksena.

Get Your Freak On

Huhhh. Nyt taas elämä voittaa muutamaks päiväks eteenpäin. Luulin jo, ett mun pää ottaa ja räjähtää, samoin kurkku ja keuhkot. Oon vaan ollu muutaman päivän kuumeissani ja tuskissani. Nyt on jäljellä enää yskä ja aavistus siitä, että kohta taas jomottaa päähän.

Olipas mukavaa soittaa eilen purjehdukselle, ett tsori, oon kipee, enkä kuitenkaa voi tehä tän päivän iltavuoroo, oon varma, ett ne luulee, ett kusetan.

Mut kävin tekee sopparin uuteen matkailualan työpaikkaan, jeei! Tosin olin tosi epäedustava, kun silmistä vaan valui vettä, kun päähän sattui niin eikä ääntä tullu nimeksikään. Sopimus tehtiin syyskuun loppuun, mutta se sanoi toivovansa, että voisin sitten jäädä vakituiseksi senkin jälkeen. Toivon parasta, ett saan jäädä. Se sanoi, ett on tosi hyvät ylenemis- ja etenemismahdollisuudet ja hyvät työsuhde-edut, kunhan jaksaa vuoden tuolla olla. Pääsin mä kyllä kouluunkin syksyllä, ett jos en saakaan vakituista työtä, niin voin sitten mennä opiskelemaan. Ihastuttavaa, kun taas tiedän, mitä elämässä tapahtuu, ainakin suurinpiirtein. Ja vielä, kun tapahtuu vihdoin sellaista, mitä mä haluan, ett tapahtuu (menetettyä kesälomaa lukuunottamatta). Olen onneni kukkuloilla. Vaikuttaa kaikki nyt melkein liian hyvältä ollakseen totta. Mutta ainakin mulla on nyt asioista mustaa valkoisella.

Ja illalla meen kattoo hesarille rappia, älkää kertoko kellekään...olenhan kuitenki saikulla vielä tämän päivän.

Ja taaaas

olen kipeä. Lämpöä 37 ja risat, eilen illalla 38. Se on aikas paljon, kun mun ruumiinlämpö normisti on tosi alhainen ja silloin, kun oon yleensä kipee, menee asteet useammin alilämmön puolelle. Vituttaa. Päässä pyörii, silmiin sattuu ja kurkkukin on kipeä. Olen myös työnsankari eli töissä. Vaikkakaan tuskin kukaan hurrailee mulle, ett hyvä hyvä, reippaasti tehty, kun uhrauduit työpaikan takia niin, että muu henksu pääse kylpylöitsemään. Hurrailen täällä sitten yksin itse itsekseni. Aika menee muuten sangen hitaasti tässä respassa kököttäessä, kun kaikki muut on sielä jossain. Voisin vaikka nukkua, ellei mun pitäis olla valppaana.

Perjantaina nukuin noin miljoona tuntia. Että teki hyvää. Lauantaina heräsin reippaana ensimmäiseen vp-vuoroon purjehduksessa, se meni, etten vallan kehuisi, loistavasti. Jouduin pitämään tervetuliaispuheenkin 80:lle ihmiselle, muuten ihan meni sekin hyvin, unohdin vaan kertoa, mistä löytyvät pelastusliivit...onneks niille ei tullu tarvetta. Puheenpitäminen on kyllä paljon helpompaa, jos kuuntelijat seisoskelevat siinä ympärillä. Jos mun olis pitänyt seistä lavalla mikrofonin kanssa ja 80 silmäparia olis tuijottanut mua jostain alhaalta, olisin pyörtynyt kauhusta.

Illalla oltiin istuskelemassa laiturilla ja tyhjentämässä mun punaviinivarastoa (noin 6 pulloa+viru valge-jämät ja bacardi-jämät) ja aivoja. Oli mukavaa, kun aurinkokin paistoi. Sunnuntaina mooausta ja koripalloa ja hyvää ruokaa.

Eilen piti olla töissä 7.30-17.30. Tulin kello 10.00 ja lähdin kello 15.00. Hyvin mukavaa. Eilen mulle soitettiin matkailualan työpaikasta, ja kysyttiin, haluaisinko niille töihin alkaen heti. Ihan heti en pysty aloittamaan, mutta lupasin sitten heinäkuun alusta tulla. Sinne meni kesäloma, mutta tässä oli nyt pakko suostua. Tämäkin on vain kesätyö, mutta heinäkuun puolessavälissä saa tietää, jos mut vakinaistetaan saman tien. Ihan huippu juttu, olen onnellinen. En edes käynyt työhaastattelussa, kun ne pyys jo tulla perehdytykseen ja solmimaan sopparin. Vähän tuntuu vaan uskomattomalta, pelkään, että tässä on joku lehmä ojassa tai ett koko juttu jotenkin feidaantuukin.

Purjehduksen kanssa on hieman ollu tänään riitaa, kun ilmoitin, etten pääsis torstaina tekee mun vuoroo, ku meen tuon, taas uuden työpaikan, koulutukseen. Nehän veti siitä hillittömät herneet nenään ja kaikenlisäksi, kun olen tässä respassa ja työpuhelin rupes soimaan, mun oli pakko vaan sanoo, etten nyt ehdi puhuu, kun olen töissä ja löin luurin korvaan, kun en ehtinyt muuta. Ymmärrän herneet, mutta toisaalta en, koska ilmotin niille kuitenkin omasta mielestä hyvissä ajoin olosuhteiden muutoksesta. Ja oon muutenkin ilmoittanut noin sata kertaa, ett pystyn alottaa vasta sitten työt, kun oon lopettanut täällä kunnialla, ja ottanut silti vuoroja vastaan ihan vaan siks, ett oon niin kiltti enkä viitti sanoo ei. Ja nyt mulla saattaa oikeesti olla mahdollisuus sellaiseen työpaikkaan, johon mä oikeesti haluun ja se saattaa siis olla ihan vakiduuniki, niin en mä ehkä viitti riskeerata sitä sen takia, ett oon tuola purjehdustyössä osa-aikasena. Kunpa vaan tulis huominen ja saisin vakuuden siitä, että varmasti pääsen tuohon työhön eli saisin kirjoitettua sopparin, niin voisin sanoo, etten enää purjehdi. Vaikkakin se on ihan kivaa työtä, mutta palkka on huono, eikä se työ oo ollenkaan sitä, mitä ne sanoi, ett se on, ja nyt kun sain ton ylennyksenki, mutta palkka pysyy silti samana, niin...äh.

Mun pää on niin tukossa, ei varmaan oo yhtään suomenkielistä lausetta tässä. Haluan lääkkeitä ja nukkumaan.

I Beg Your Pardon?

Nää ei kans sit ikinä pidä paikkaansa.

Oinas 21.3. - 19.4.
Älä paljasta salaisuuttasi kenelle tahansa, valitse viisaasti luottohenkilösi. Hyvä rahaonnesi saa muutkin kääntymään ongelmissaan sinun puoleesi.

Äääääääääääääääääääähhhhhhhhh.

Kaikista päivistä juuri tänään paistaa aurinko ja on lämmin. Kun pitäisi pestä pyykkiä. Kun pitäisi siivota. Kun pitäisi nukkua noin sata vuotta. Aurinko pilas mun suunnitelmat, nyt on pakko sitten ulkoilla töiden jälkeen, muuten tulee huono omatunto, kun sisällä lusmuaa.

Äh, kun olen uuvahtanut. Eilen illalla kolmelta kotiin, neljän maissa nukkumaan, aamulla ennen kukonlaulua ylös ja töihin. Illalla siemailin työpäivän päätteeksi vielä muutaman lasillisen (noin pullollisen) valkoviiniä, yhden (ison) siiderin ja vielä kossusnapsin (60%) työkavereiden kanssa. Suussa maistuu etovalta, silmät on sikkarallaan, esineet ei pysy käsissä (mikä on mukavaa, kun harjoittaa tarjoilua) ja....väsyttää. Tänään kyllä menen ajoissa nukkumaan. Ihan varmasti menen.

Swinggggg.

Törkee stressi ja väsy eilen illalla töissä. Terrierin silmä suretti, kun se on niin tulehtunu, ettei se kunnolla saa silmää auki. Miksei töistä vois olla poissa palkallisesti, jos lemmikki sairastaa? Juoksin siis apteekkiin ja suihkutin siihen silmätippoja, toivottavasti auttaisivat edes vähän.

Julkiset kiukuttaa. Jos aikataulussa lukee, että spora tai mikä tahansa tulee kello 15.24, niin minkä h*lv*t*n takia se meneekin jo kaaaukana kaukaaana kello 15.19????!!?Mulla on nyt niin minuuttiaikataulu, ett kerkeen käymään himassa, että kymmenenkin minuutin sporan odottelulla on katastrofaaliset seuraamukset. Ok, niissä aikatauluissa lukee, ett "arvioitu aika", mutta silti. Pjerkeles, ne aina on jo 5 minuuttia etuajassa tai saman verran/enemmän myöhässä, niihin aikatauluihin ei kertakaikkiaan pysty luottamaan.

Mun päässä keinuu hillittömästi. Mä en pysty kävelee kunnolla, kun tuntuu, ett oisin laivalla. Oon ollu kyllä kahtena iltana nyt purjehtimassa, mutta ei sielä kyllä aallokkoa ole ollut. Mutta ehkä purjehtiminen+3 vrk:n aikana nukutut 12h+2vrk syömättä+hillitön kiire+stressi+ikävä=heikotusta ja pään keinumista.

Syväsy.

Olen nukkunut hyvin, hyvin vähän. Tulen nukkumaan hyvin, hyvin vähän tällä viikolla. Tuskaa. Pidän nukkumisesta. Onneksi tätä on vain tämä viikko, pitää yrittää kestää.

Terrierin silmä on tulehtunut, mutten kertakaikkiaan ehdi viemään sitä eläinlääkärille. Megahuono omatunto. Pitää tänään kirmaista apteekkiin ostamaan boorivettä ja silmätippoja, toivottavasti auttaa. Töiden välillä vaan on tunti vapaa-aikaa, niin pitää todellakin kirmaista.

Taisin saada ylennyksen purjehdustyöpaikassa. Tai en ole ihan varma. Se vp, joka sielä laivalla, johon mut siirrettiin, sanoi, ett tuun sen tilalle juhannuksesta eteenpäin. Ei mulle kyllä kukaan toimistosta ole mitään sellaisesta puhunut. Suostun, jos palkka nousee, muuten en, koska ylennys tietää niin paljon töitä. Olen myös hieman hämmentynyt tiedosta "juhannuksesta eteenpäin". Tarkoittaako se muka sitten sitä, etten saakaan pitää heinäkuussa kesälomaa? Tarvitsen kesälomani. Saatan mennä koomaan ilman lomaa.

Olispa tää viikko jo ohi. Ja pääsisinpä mä sinne kouluun.

Lähtemisiä

Kaikki on lähteny johonki, mä kökötän köyhänä ja ikävissäni kotona. Tai meen mä töihin, ja paljon meenki. Joka aamu ja joka ilta oon töis tällä viikolla, motivaatiotaso yhä hyvin paljon miinuksella, vtutustaso hyvin paljon plussalla.

Tänään olin pääsykokeissa. Tai ei ne oikeestaan ees ollu mitkään kokeet, kunhan haastattelivat. Koulu onTikkurilassa, mulle tuli jostain syystä mieleen Tiksistä Seinäjoki ja jouduin koko ajan muistuttaa itseäni, ett ei, en ole pohjanmaalla. En tajunnu, ett sinne pääsy...noh...haastatteluun pitää etukäteen ilmoittautua, vaikka se oli kirjotettu kutsuun. Menin sit baustana paikanpäälle kokeilee onnee, onneks ne sit päästi mut sinne. Ne pyys myös ottaa mukaan todistusjäljennöksiä, en voinu kopioida, kun mun kopiokone/tulostin/scannerista oli muste loppu. Enkä mä ees löytäny mistään kaikkia mun työtodistuksia, aamulla olin siis sangen kiukkuinen itseeni ja ajattelin jo, ett jään kotiin nukkuu, ku en anna niin hirveen hyvää kuvaa itsestäni sielä. Meninpäs sitten silti. Kävin tauolla kirjastossa kopioimassa todistukset ja tulostaa cv:n. Sit se olis maksanu 60 senttiä/kopio (mitä kiskontaa!), mutta ei mulla tietenkää ollu tarpeeks rahaa, ku pankkikortti vaan. Onneks kirjastonsetä oli kiltti ja antoi mun kopioida ilmatteeks, ku sanoin, ett tää on tositositositärkeetä.

Mun kotona on iso kärpänen, Terrieri taitaa luulla sitä ampiaiseks ja se on vaan kauhuissaan mun jalkojen juuressa/sängyn alla/eteisessä piilossa. Se kerran tappoi ampiaisen ja se tais siinä samalla pistää Terrieriä kieleen, siitä tämä raukkistelu. Mutta on se kumma, kun se voi rähistä karhun kokoselle koiralle tuola ulkona, mutta juoksee häntä koipien välissä ympäri mun asuntoa karkuun jotain kärpästä.

Kerran Alppipuistossa

What's The Purpose Of Me?

Antibiootit alkaa purra, onneks. Kun vaan pääsis eroon tästä hillittömästä päänsärystä vielä.

Missäköhän vaiheessa asiat meni sotkuun?

Ihan kohta mulla ei oo enää töitä. Ensi syksyksi ei ole tiedossa niin mitään. Ei niin yhtään mitään. En seurustele. Asun yksin liian kalliissa asunnossa, tai no onhan sielä Herra Terrieri sentään. (Alakerran neidit mua hiukan säälivästi katsoi, kun tokaisin niille, ettei mulla oikeestaan oo muuta elämää kuin tää koira, kun ne sanoi, ett aina kun mut näkee, oon koiran kanssa lenkillä). Opinnäytetyö ei varmaan valmistu ikinä ja sitä myöten en sitten mäkään. Oon naureskellu puolivitsinä, ett musta tulee heinäkuusta eteenpäin työtön narkomaani. Alkaa näyttää siltä, ettei asiassa oo mitään vitsailtavaa. No oon mä hakenu kouluun, mut eihän se oo varmaa, ett pääseekö sinne. Ja en voi muutenkaan käsittää, kuinka joku pärjää opiskelijana Helsingissä?

Mulla on yksi kiva ystävä. Sitä potkaisi onni, ja toki on varmaan nähny paljon vaivaakin tilanteen eteen, mutta joka tapauksessa sillä on nyt työ, jossa se uskoakseni viihtyy ja josta se, ainakin puheista päätellen, tienaa perkeleesti. Kaikenlisäksi se saa matkustella ympäri maailmaa aina silloin tällöin, niin töissä kuin lomallakin. Olen iloinen, että sillä, ainakin tämän asian suhteen, menee hyvin ja että tulevaisuus näyttää valoisalta.

Toinen kiva ystävä seurustelee, on ostanut asunnon, asuu yhdessä, omistaa koiran, on töissä ja saa perheenlisäystä ja nyt niillä on perheautokin. Uskoisin, että se on onnellinen juuri nyt ja oon senkin puolesta tosi onnellinen.

Mua vaan hirveesti ahdistaa kuunnella kaikkien "menestystarinoita", ku oon ihan väliinputooja, kaikki on ihan epävarmaa, jopa viikonloppu. Mitään ei uskalla suunnitella, kun ei tiedä, aiheutuuko suunnitelmista henkilökohtainen konkurssi. Hirveästi yritän koko ajan pinnistellä, olla onnellinen, olla välittämättä tulevaisuudesta tai edes tästä päivästä, olla ajattelematta laskuja, jotka pitäis maksaa, olla välittämättä siitä, etten varmaan ikinä tule saamaan niitä vastauksia, joita kaipaan, olla ahdistumatta, kun ei voi olla varma yhtään mistään, hymyillä, olla elossa, olla avuksi ja tukena. Oikeasti olen täynnä ahdistusta ja jos hetkeksikään pysähdyn, lyhistyn. Näiden epävarmojen aikojen piti olla silloin kuusitoistavuotiaana, mutta miksei kukaan kertonut, että niitä saattaakin tulla tasaisin väliajoin vähintään puolivuosittain?

Oho

Tajusin juuri, nyt on kesäkuu. Ei musta tunnu kesältä.

I Wish I Could Turn Back The Hands Of Time...

Jos voisin muuttaa asioita menneisyydestä, sanoisin silloin ei asioista, joihin sanoin kyllä ja päinvastoin. Esimerkiksi eilen olisin sanonut ei, kun mulle soitettiin, että pystynkö tänään tulemaan töihin. Mulla on angiina, ollu siis jo yli kaksi viikkoa, mutten ole vain "tajunnut" käydä lääkärissä. Mutta mäpäs sanoin, että pystyn tulemaan töihin. Nyt palelen ja teen kuolemaa, vaikka mulla on 2 pitkähihaista paitaa päällekäin enkä oikein pysty sanomaan mitään, kun kurkkuun sattuu. Kaikenlisäksi lupasin tehdä "pitkän" päivän eli 08.-17.30 eli huomenna olen taas melkoisen paljon kipeämpi.

Olen tosi, tosi, tosi kyllästynyt olemaan töissä, pääni hajoaa. Oon ollu töissä 16-vuotiaasta asti, pitämättä juuri lomia, ainakaan sellaisia, joilla maksetaan vuokraa. Työpaikatkin on aina ollu niin anaalista, tai se palkkaus on sellaista, että juuri ja juuri pärjää. Tässä on nyt sitten tulos, hiton kiukkuinen, kyllästynyt ja väsynyt minä. Oon tosi valmis eläkkeelle jo alle kolmikymppisenä. Vali vali, onpahan sentään ollu aina töitä, joillakin ei oo. Tosin joillekin sitten maksaa sossu kaiken ja ne jotku elää paljon "pulleemmin" kuin mä, tyhmä työntekijä.

Ähhhh, kiukuttaa kaikki. Olen kipeä, kiukkuinen ja kyllästynyt. Anteeksi.