Peace And Harmony

Olipas kiva päivä.

Pääsin kasvohoitoon elämäni ensimmäisen kerran. Se oli niinkuin elokuvista, taustalla soi ambient, kynttilät paloi ja kosmetologi taputteli ja hieroi mun kasvoihin kaikkia tuoksuvia aineita. Sillä aikaa, kun nää aineet kasvoilla vaikutti, sain päähierontaa. Ihanaa. Tästä lähtien mulle voi aina ostaa lahjakortteja Dayspahan, en pane vastaan. Olisin voinu nukahtaa, ellen olis koko ajan miettiny, ett mitäköhän se kosmetologi löytää mun kasvoilta. Ja toivonu, ettei kaiken sen harmonian aikana mun vatsa rupeis murisee, kun mulla oli hillitön nälkä.

Näin pitkästä aikaa Pinjaa. Pinja on Leviltä mun työkaveri ja meidän pändin toinen osapuoli. Meidän pändin nimi oli Duo Toppatytöt. Meillä oli biisejäkin. Muttei me ikinä niitä sit laulettu. Kunhan kikateltiin töissä tälle prokkikselle. Meillä on levyn kansikin valmiina melkein. Kunpa sais aikaiseks nähdä Pinjaa enemmän, kun kuitenkin samassa kaupungissa asutaan. Pinja oli ostanut mopsin pennun. Sen nimi oli Olavi. Hi hi hi.

Sitten ostin Faithlessin uusimman cd:n To All New Arrivals. Oon kuunnellu nyt levyn kuudenteen biisiin asti, ja kaikki on ollu tosi hyviä. Suosittelen ainakin Mirdille tätä. Ihanan leppoisa levy, just sopiva tän harmonisen päivän loppuun.

Kotimatkalla huomasin, että Sörkän metrikseen oli tehty Isku. Iskun jälki nyt ei hirveesti ollu mun makuun. Tai siis taiteen lajia puolustan, mutta nuo oli aika hätäsiä. Mun mielestä. Pisteet silti. Vaikkakin tuntuu vaan enemmän Ghetolta nyt. Otin kuviakin, mutta pahoittelen, jälki ei välttämättä oo kauheen hyvää. Oon niin huono kuvaaja.

Haluan pois Kalliosta. Jonnekin, missä kasvaa puita eikä spuget hengaile. Jonnekin, missä hälyytysajoneuvojen äänet ei olisi jokapäiväistä. Äiti ja Isä, ostakaa mulle asunto.

Dis List

Ensiksi Zimbo, olipa hyvä, ettet maininnut mitään "mulle" metrossa. Koska siihen aikaan en ollut metrossa vaan töissä ja olisi saattanut se mun look-a-like kovasti hämmentyä, jos olisit mennyt kyselemään siltä koiran ripulista. Naureskelin tällä ajatukselle tovin. Aikaisemmin piti tästä jo kommentoida, mutta sitten bloggerissa oli jotain huoltohommii eikä mikää toiminu. Sitten se jäi. Ja jäi. Ja jäi.

Mun piti kirjoittaa tähän kaikkia juttuja, joita inhoan. Tai se siis oli alkuperäissuunnitelma, koska mulla oli tosi angstinen olo. Katsotaan, saanko olon palautettua.

Inhoan seuraavia mainoksia:

• Grandiosan sitä ärsyttävää pizzaperjantaiiii pätkää. Se on niin ärsyttävä ja kaiken huippuna koko typerän biisin voi hakee soittariks luuriin. Jos joku oikeesti tekee niin, siis joku mun tuttu, niin rupeen kirkumaan.
• R-kioskin sitä mainosta, sitä "Meitsi on äfbii." Sanookse oikeesti niin? Siis mikä saatanan äfbii? FuckBuddy? Vai kuulenks mä ihan omiani? Joka tapauksessa, kamala mainos.
• Elisan mainokset. Ihan jokaikinen niistä. Mä en kestä niitä kahta ihmistä, jotka niissä mainoksissa on ollu jo muutaman vuoden. Ingggggh.
  

En ikinä nielaisisi:

• Mehua, joka maistuu suklaa-mansikalta. Yäk. En oo maistanut, mutta yhdistelmä kuullostaa niin etovalta. No ok, suklaaseen dipatut mansikat on ennätyshyviä (oooih), mutta että mehu. Yäk.
  
• Cappucino-omenasiideriä. Yäk. Totuuden nimissä on sanottava, että ostin kerran vahingossa sellaisen pullon. Maistoin sitä suussa, mutta sylkäisin pois. Kauheeta, kauheeta. Ei ikinä enää.
  
• Cappucino-pepsiä. Yäk. Yllä mainittua kuin maistoin, en enää haluu maistaa mitään cappucino-yhdistelmää. Sitä paitsi, en haluais pilaa millää ylimääräsellä cola-juoman makuu (paitsi ett cherry-colaa ei lasketa, se on hyvää)
• Bloody Maryä. Yäk. Miksi sekoittaa ketsuppia ja viinaa? Miksi?

Nihkeilyä on myös:

• Kytkykaupat. Kuinka suuri vääryys onkaan se, että pitää sitoutua johonkin tiettyyn liittymään ja johonkin tiettyyn puhelimeen vähintään vuodeksi, jos sattuu haluamaan uuden puhelimen. Mitä jos puhelimelle sattuu jotain, tyyliin tiputat sen humalassa tuoppiin? Siinäs sitten maksellaan käyttökelvotonta puhelinta kuukausi kerrallaan. Sitten jos haluaisit kerralla puhelimesta maksaa, saat maksaa siitä sikahintaa. Paljon enemmän siis kuin jos ostaisit sen tuolla kytkykaupalla. Vääryyttä sanon minä!
• Laihdutuskuuri. Oon ollu laihdutuskuurilla nyt 9 päivää. Tuskaa! Turhaa! Miks pitää riistää omasta elämästä niin suuri ilo, kuin herkkujen syöminen vaan sen takia, että näyttäis kuukauden verran kesällä edes siedettävältä bikineissä? Epäreilua.
  

Äh. En mä keksi enää, noita oli vaikka mitä kaikkee inhokkia. Nooh. Joku toinen kerta. Ehkä se ei oo niin tärkeetä tietää tätä.

Perjantaina olin muuten taas yön töissä. Tai yhteen asti. Sitten menin baariin. Vedin baaritiskihumalan. Olin idiootti. Olin ärsyttävä. Kokeilin tietämättäni yhtä asiaa. Pilasin kokonaisen aurinkoisen lauantai-päivän nukkumalla.

Plääh.

Hilviö-Päivä

Koko viime yön Herra Terrieri steppaili hermostuneesti ympäri asuntoa.
Aamulla se sitten oksensi. Kävin kaupungilla, sillä aikaa oli tullut ällökakka lattialle, kahdesti. Meinasin oksentaa useita kertoja sitä siivotessa. Vieläkin heikottaa, vaikka tapahtumasta on jo 10 tuntia. Huolestuttaa mennä kotiin, jos se raukka on ihan pipinä ja yksin sielä. Apteekista pitää ainakin hakea lääkitystä raukalle.

Töissä kamala, kamala päivä. Työkaveri poissa vatsataudin vuoksi. Kamala, kamala kiire. Pää hajoo. Ja sitten lupasin vielä tänään itselleni-sadannen kerran jo tänä vuonna-aloittaa laihdutuskuurin.

Kiukuttaa.

Bisnesnaisia Ja Lievää Sekavuutta

Olin matkamessuilla töissä edustaas työpaikkaani. Olin aika tärkee. Mulla oli mustat suorat housut, valkonen paitapusero, musta jakku ja nuttura. Näytin ehkä kerrankin elämässäni ikäiseltäni. Jihuu! Pitäisköhän mun muuttaa mun tyyliä...Tosin on löysät farkut ja huppari vaan niin mukavat kyllä...

Aika mukavaa oli silti, kun joskus, kun aloitti opiskelun, kävi matkamessuilla ja ajatteli, että jonain päivänä mäkin kuulun toivottavasti kaikkien näiden matkailualan ammattilaisten joukkoon. Ja tadaa! Nyt mä kuulun. Kuitenkin aika moni mun luokkalaisista on wayyyy kaukana siitä, mitä tässä on opiskeltu. Yks on esim. Raxissa ja toinen Prismassa. Ja minä, minä joka en edes ole VIELÄKÄÄN saanu opinnäytetyötä valmiiks, oon ihan just mun alalla ja teen just sitä työtä, jota haluankin. Hihihihihihihiihi (+ vähän vielä lisää hysteeristä ja hullua naurun kiherrystä ja omahyväistä myhäilyä).

Henkilökohtainen elämäni kyllä sitten ahdistaa. Ahdistaa niin, että välillä tulee hetkiä, että tekis mieli nakertaa ranteet auki. Ärsyttää. Tekis mieli tehdä päätöksiä, mutta ei pysty. Mun tunteet ja järki eivät kulje käsi kädessä. Tietää, että sekä itelle että ympäristölle tulis parempi olla, kun tietäis asioista enemmän. Joko tekis päätöksen asialle tai sitten etenis asiassa. Kumpaakaan ei kuitenkaan pysty tekee. Itse vastustan päätöstä, ympäristö etenemistä.

Näin viime yönä painajaisten sarjan. Kun edellisestä heräs, niin uutta pukkas tilalle. Luulisin, että tämä johtuu tunne-elämän stressistä, joka tuntuu lisääntyvän päivä päivältä. Vaikka nukuin ilta 21. 30- aamu 11.00 (Kyllä! Oikeasti!), olin aamulla murheellinen ja väsynyt. Kiitos painajaisten. Ja stressin. Välillä tuntuu, että ahdistaa niin, että vois soittaa töihin ja sanoo, ett nyt jään puolivuosisataa kestävälle sairaslomalle, kun en pääse sängystä ylös. Mutta kyllä mä toistaiseks oon aina kömpiny töihin. On tuo työmoraali vaan niin jotenki tuola takaraivossa, ettei henkisten syiden takii tunnu oikeelta jäädä kotiinkaan. Varsinkin, kun tosiaan pidän työstäni ja olen vakuuttunut, että firma menis konkurssiin, jos en olis paikalle...jep jep...

PERKELE! On vaan niin vaikeeta olla. Päättäkää joku jotain mun puolesta, ku mä en osaa. Paitsi ett en mä tottelis teitä kuitenkaan.

Äiti.

I got my head checked
By a jumbo jet
It wasn't easy but nothing is
No


Wohoooo! Maksoin laskut, tilille jäi 2 euroo. Mihin mennään?

Viikonloppuna olin väsynyt ja vihainen. Sitten näin Marin ja Leylan ja piristyin. Oltiin Kallion kierroksella (Tauko -hyi, Soul kitchen -kiva ja Kuudes linja -kiva).
Löysin kotimatkalla kadulta kukkapaketin. Paketissa oli ihmisen pään muotoinen kolo. Kukan antaja tais olla ollu tuhma. Pelastin kukkapaketin. Siellä oli vaaleen lila ruusu. Aika kaunis. Ja ehjäkin se oli vielä. Nyt se on mun pöydällä maljakossa.

Terrieri ja mä saatettiin baarista Leyla kotiin. Kun tulin takaisin omaan kotiini, oveni oli auki. Sepposen selällään. Aika paljon huvitti mennä kotiin. Laitoin kaikki valot päälle kotona ja tutkin joka paikan parvesta sängyn alle ja vessaan. Ketään ei onneks ollu missään eikä mitään ollu hävinny. Mutta helvetti, että sydän pamppaili sataa. En takuulla oo lähteny himasta jättämällä oven apposen auki. En mä niin tyhmä ole, enhän? En mä ees ollu humalassa. Toivon, että ovi on menny jotenki huonosti kiinni ja joku salaperäinen läpiveto on paiskassu oven auki. Vähän kyllä puistattaa vieläki. Onneks mulla on Terrieri. Ilman sitä en varmasti uskaltais olla kotona.

Heeeei Valonkantaja...

Rupes soimaan tuo otsikon biisi päässä, kun kävelin äsken Aleksis Kiven kadun karaokebaarin ohi, kun sitä "laulettiin" sielä(mikä sen baarin nimi o? Pitäishän mun se tietää, kun se näkyy melki mun ikkunasta. No samapa tuo.)

Eilen olin töissä. Ylläri. No joka tapauksessa. Puhuin juuri asiakkaan kanssa puhelimessa ja odottelin samalla tekstiviestiä. Puhelin rupes siinä sitten tärisee ja avasin sen (mulla on sellanen simpukkapuhelin) katsomatta sen tarkemmin, mitä siinä puhelimessa tapahtuu. Pitelin sitä kädessä avoimena, lopetin puhelun asiakkaan kanssa ja katsoin omaa puhelinta. Samaan aikaan työkaveri huutaa, että kaikki tietokoneet kii, meillä on tulipalo. Jäin jotenki vaan jumittaa sitä puhelinta, huomasin, että se ei ollukkaa tekstiviesti vaan puhelu jostain 020- numerosta. Laitoin sit vaan tylysti puhelimen kiinni, ku menin ihan lukkoon sen tulipalohuudon vuoksi. Eli se, joka mulle soitti, kuuli sinne luurin päähän vaan luultavasti sen, että meillä on tulipalo. Ei se soittanu uudestaan, enkä mäkään sit soittanu takas. Toivottavasti se ei ollu mitää tärkeetä.

Tulipalo osoittautui paloksi konehuoneessa jossain alakerrassa. Kaikki koneet kaatu ja me sit saatiin loppupäivä vapaaks. Ne vähän puhui, ett sais koko loppuviikon vapaaks, ku ei töitä vaan voi tehä meillä ilman tietokoneita. Huraaa atk-aikakaudelle! Ikävä kyllä sain tänään aamulla tiedon, että koneet toimii taas. Tänään mulla kuitenkin on ollu vielä vapaata, jonka olen käyttänyt tehokkaasti. Jep jep. Oon makoillu sängyllä suurimmaks osaks päivää ja tuskaillu, kun on tylsää.

Olis tullu kyllä tarpeeseen tuo loppuviikon vapaa, kun mulla on lauantai-aamullakin poikkeuksellisesti töitä 9.-15.00. Ei se muuten häiritse, mut mun on pakko mennä pe-yöks töihin, ett saan taloutta balanssiin. Eli oon yöllä töissä 9.45-3.45 ja sit taas aamulla. Lauantai-ilta siis menee nukkuessa. Tuo lauantain työpäivä on kyllä aika raskas, ku pitää mennä loudaa hintoja. Siinä siis pitää olla tosi skarppina ja laskeskella numeroita. Mä oon muutenki tosi huono olee skarppina ja laskeskelemaan numeroita. Väsyneenä toi työ on tosi iso haaste, kun se on ihan normipäivänäki tosi raskasta.

Kiitos muuten Marille ja Helille hyvistä neuvoista. Luultavasti mä kallistun ottamaan sen pennun, se vaan tuntuu..niin oikealta ratkasulta. Tosin toi sisäsiistiks opettaminen vähän jännittää ja tylsistyttää jo etukäteen. Varsinkin, kun Terrieri on tollanen ultimate-uros. Mitäs jos seki rupee merkkailee paikkoja sisällä, kun kerta pentuki. Sehän se vasta hienoo ois.

Farssi

On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen.
Se saattoi vahinko olla,
eikä tapahdu uudelleen.
Suru joskus käy,
ja ikävää riittää;
kantaa laineet laivatkin.
Mistä mun pitäis ketäkin kiittää?
- Jossain on kai vastauskin.

Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Pohjallakaan ei yksinään olla:
alakulo on seurana haikeuden.

Luulin ennen,
että jossain mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa
jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha,
perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän,
suuren,
pieneksi kuin heikonkin.

Kylmiä faktoja:
Vuokra -603eur/kk
Lainanlyhennys -250eur/kk
Puhelinlasku -~50eur/kk
Welho -31eur/kk
Muut laskut -~70eur/kk
Palkka ~1140eur/kk
Total 136eur/kk käteen.

No...onhan tuo tietysti paremmin kuin...noh, jollakin, joka on köyhempi. Rakastan Tätä Elämää.


Kaikessa itsesäälissäni oon unohtanu kertoo, että Terrieristä taitaa tulla isä. Ainakin Neiti Terrierin vatsa on kuulemma kasvanut kovasti. Mulla on nyt kovasti ongelmana, että mitä tekisin tulevalle lapselle. Olen niin kovin haaveillut, että Terrieri saisi kaverin ja mikä olis kivempaa kuin Terrierin lapsi ihan omana. Ongelmana on se, että kun noilla Terriereillä olis sitten niin kovasti ikäeroo, niin mitä tapahtuu sitten joskus, kun Herra Terrieristä aika jättää (mikä julma ajatus)? Jääkö Terrieri jr. kaipaamaan sitten kovasti ja masentuu pahasti? Tädillä oli kaksi koiraa, joista toinen lopetettiin vakavan sairauden vuoksi ja toinen jouduttiin lopettamaan masennuksen vuoksi. En mä sitä halua. Ja sitten sen pennun myyntihinta olisi ~850eur, jotka sitten mä saisin. Mutta kun mä jo oon nähny itseni, Herra Terrierin ja Terrieri jr:n kaikissa kuvitelmissani ja musta tuntuu tosi tylsältä myydä jr. jollekin vieraalle. Kun näitä haaveita on tässä viime aikoina kaatunut muutenkin urakalla. Toisaalta tolla tän hetkisellä kuukausitulolla toi ylimääränen 850 helpottais kovasti. Oih ja voih, mitä oikein tehdä...

Kunpa joku tiputtais mun päähän jostain tuolta vastauksia jokaiseen mun elämän visaiseen kysymykseen. Kun tää ei voi toimia enää näin.

Näin taannoin unta, että olin Marin kanssa matkalla Ouluun kahdestaan autolla. Ennen Oulua käytiin kääntymässä Marin vanhempien luona Vaasassa juomassa viiniä ja syömässä juustoa. Uni oli hämmentävä siksi, koska tämän unen jälkeen Mari kirjotti blogissa, että sen veli oli pyytänyt muuttamaan Ouluun. Ton unen jälkeen näin unta, että pyysin vastauksia elämään. Mun isä antoi mulle unessa lahjaks valokuvakansion ja sanoi, että selaile tätä, niin saat vastaukset. Kansiossa oli kuvia musta ja veljestäni Samulista pienenä. Oltiin myös koko perheen voimin joissakin kuvissa laivalla. Niissä laivakuvissa oli jotain, jota unessa muistelin kovasti ja kun heräsin, tajusin, että noinhan nää asiat menee. Arvatkaa vaan, muistanko, että mitenkä? No en.

Lost In Translation

Heräsin tänään viideltä. Meen kymmeneks töihin, mut oot tässä kukkunut jo tovin ennen sitä. Töissä varmaan tulee akuutti unentarve ja pilkin ja kiukuttelen koko päivän.

Mulla on surupäivä. Tuntuu, että kaikki unelmat olis haihtuneet ilmaan. Hassua, että kun on surullinen, se tuntuu myös fyysisesti. On niin huono olo, ettei tee mieli syödä. Tuntuu, ett jos söis, niin ruoka takertuis kurkkuun ja tulis oksennus. Sama, jos kuulee jonku Todella Huonon uutisen. Sillon kaikki verikin tuntuu karkaavan johonkin ja tulee hillitön vapina. Ja jos nousis ylös, niin pyörtyis heti. Se on ikävä olo, se. Surupäivän pitäis olla oikeutettu sairaslomapäivä. Tosin sitten olisin sairaslomalla melkoisen usein. Sitä paitsi tänään on niin kiire töissä, että ei sieltä pysty olemaan poissa, vaikka olis 40 astetta kuumetta. Luulisin.

Pitäisköhän vielä kömpiä peiton alle hetkeksi? Tunnin päästä soikin jo herätyskello. Jos nyt nukahdan, en varmaan jaksa enää herätä.

Love Is Not A Victory March.

Ei hemputti. Vieläki motivaatio hukassa.

Perjantaina mulla oli Marin ja Leylan kanssa ilta. Mun luona oli mun mielestä kivaa, mutta sitten kun lähettiin baariin, ei enää ollutkaan. Tai siis..sielä oli tylsää. Vähän ihmisiä ja nekin typeriä. Tai mistä mä tiedän, minkälaisia ne oli, en mä kellekään puhunu. Ne vaan vaikutti..typeriltä. Itse kun olen niin hurmaava.

Lauantaina olin myymässä lippuja yhteen yökerhoon. Oli aika..hiljasta. Ja väsytti. Menin nukkumaan pe-la yönä vasta kuudelta ja heräsin jo kymmeneltä. Join aika monta Bullia, että pystyin istumaan nukahtamatta 22.-02.00. Lueskelin siinä sitten vaan kirjaa ja haukottelin. Easy bling-bling-bling. Sunnuntaina olin myös töissä, päivälle pesin pyykkiä ja lepäilin, illan ja yön siis töissä. Vähän masentavaahan se oli, kun klo 00.00 kaikki halaili ja toivotteli uuttavuotta ja mun puhelin piippaili täyteen kännisiä viestejä kavereilta ja ite istuin siinä eteisessä tylsistyneenä. Nooh..tuplapalkka. Tai tripla, kun ei menny rahaa mihkään. Pääsin sit töistä 04.30, lähettiin Stockholmiin aamubileisiin. Oli ihan hauskaa ja jaksoin pysyä hereillä yllättävän myöhään pirteenä, nukkumaan menin vasta sitten maanantain puolella kello 12.00. Nukuin parin tunnin päivä/yöunet, enempää ei viittiny, ett pääsi tänään töihin.

Tein eilen Löydön. En halua puhua Löydöstä mitään ennen ensi viikkoa. Olen täpinässä, Tosi Täpinässä. En varmasti saa nukuttua viikkoon.