Heeeei Valonkantaja...

Rupes soimaan tuo otsikon biisi päässä, kun kävelin äsken Aleksis Kiven kadun karaokebaarin ohi, kun sitä "laulettiin" sielä(mikä sen baarin nimi o? Pitäishän mun se tietää, kun se näkyy melki mun ikkunasta. No samapa tuo.)

Eilen olin töissä. Ylläri. No joka tapauksessa. Puhuin juuri asiakkaan kanssa puhelimessa ja odottelin samalla tekstiviestiä. Puhelin rupes siinä sitten tärisee ja avasin sen (mulla on sellanen simpukkapuhelin) katsomatta sen tarkemmin, mitä siinä puhelimessa tapahtuu. Pitelin sitä kädessä avoimena, lopetin puhelun asiakkaan kanssa ja katsoin omaa puhelinta. Samaan aikaan työkaveri huutaa, että kaikki tietokoneet kii, meillä on tulipalo. Jäin jotenki vaan jumittaa sitä puhelinta, huomasin, että se ei ollukkaa tekstiviesti vaan puhelu jostain 020- numerosta. Laitoin sit vaan tylysti puhelimen kiinni, ku menin ihan lukkoon sen tulipalohuudon vuoksi. Eli se, joka mulle soitti, kuuli sinne luurin päähän vaan luultavasti sen, että meillä on tulipalo. Ei se soittanu uudestaan, enkä mäkään sit soittanu takas. Toivottavasti se ei ollu mitää tärkeetä.

Tulipalo osoittautui paloksi konehuoneessa jossain alakerrassa. Kaikki koneet kaatu ja me sit saatiin loppupäivä vapaaks. Ne vähän puhui, ett sais koko loppuviikon vapaaks, ku ei töitä vaan voi tehä meillä ilman tietokoneita. Huraaa atk-aikakaudelle! Ikävä kyllä sain tänään aamulla tiedon, että koneet toimii taas. Tänään mulla kuitenkin on ollu vielä vapaata, jonka olen käyttänyt tehokkaasti. Jep jep. Oon makoillu sängyllä suurimmaks osaks päivää ja tuskaillu, kun on tylsää.

Olis tullu kyllä tarpeeseen tuo loppuviikon vapaa, kun mulla on lauantai-aamullakin poikkeuksellisesti töitä 9.-15.00. Ei se muuten häiritse, mut mun on pakko mennä pe-yöks töihin, ett saan taloutta balanssiin. Eli oon yöllä töissä 9.45-3.45 ja sit taas aamulla. Lauantai-ilta siis menee nukkuessa. Tuo lauantain työpäivä on kyllä aika raskas, ku pitää mennä loudaa hintoja. Siinä siis pitää olla tosi skarppina ja laskeskella numeroita. Mä oon muutenki tosi huono olee skarppina ja laskeskelemaan numeroita. Väsyneenä toi työ on tosi iso haaste, kun se on ihan normipäivänäki tosi raskasta.

Kiitos muuten Marille ja Helille hyvistä neuvoista. Luultavasti mä kallistun ottamaan sen pennun, se vaan tuntuu..niin oikealta ratkasulta. Tosin toi sisäsiistiks opettaminen vähän jännittää ja tylsistyttää jo etukäteen. Varsinkin, kun Terrieri on tollanen ultimate-uros. Mitäs jos seki rupee merkkailee paikkoja sisällä, kun kerta pentuki. Sehän se vasta hienoo ois.