Solen Skiner.

Olin eilen sittenkin töissä kello 17.00 asti. Sen, jonka piti tulla iltaan, ei tullutkaan. Iso fallos. Mun olis pitäny olla puoli kuuteen, johon mä periaatteessa olisin voinu joustaa, mutta koska kaikki vaan luonnollisesti oletti, ett mä oon siinä, ilmotin, etten pysty. Ok, kuten sanottu jo eilen, oli mulla muutenkin paljon tekemistä ja ilta olikin aika kiireinen. Tänään kaikki jupisee, kun ne luulee, ett mä en kuule, ett "tää on sellanen työpaikka, ett pitäis kyllä vähän joustaa...". Mutta perkele, kun mä oon aina se, joka joustaa. Enkä mä kuitenkaan jostain tunnista mitään ylityökorvaustakaan jaksa pyytää.

Eilen siirsin jotenkin riehakkaasti hiuksia pois silmiltä. Löin itseäni nenään. Ja sitä verta tuli ja tuli ja tuli. Hyvin tyylikästä itseltäni. Tähänkään ei varmaan moni pysty. Mutta Kuopiossa olikin nainen juuttunut pepusta kiinni. Suoritus, jolle hihittelin itsekseni sporassa.

Kohtapas on vappu. Hyvää sellaista kaikille jo etukäteen. Ja viikonloppua. Ja päivänjatkoa. Ja..kaikkea.

Fine!

En sitten valmistu ikinä. Otin töihin mukaan opinnäytetyön, ett kirjotan sitä täällä, kun ei täällä ole muutakaan tekemistä. Olisinpas aloittanu kirjoittamisella, mutta päätin ensin kattoo tota exceliä. Mä en osaa sitä, en sitten mitenkään päin. Puolitoista tuntia oon nyt tapellu, ett saisin edes yhden pikkiriikkisen pylväsdiagrammin aikaiseksi, mutta ei. Ei, ei ja ei. Nyt meni hermo, ei huvita katsoa edes koko saakelin työtä. Se ei valmistu ikinä. Ei ikinä. Ei koskaan. Ei yhtikäs ikinä. Kirosanoja ja harmaita hiuksia.

Olin sielä perehdytyksessä. En yhtään halua enää töihin sinne. Palkka on luultavasti ala-arvoinen, tänään saan tietää. Yhdelle hakijoista oli kuitenkin puhuttu, ett 8e/tunti. Ei sitten ikimaailmassa. Iltalisiä ei kaiketi makseta, vaikka työ on iltapainotteista. Ei käy mulle. Vaikka haastattelussa annettiin kuva, ettei työ sisällä tarjoilua...Höpöhöpö. Perehdytyksessä kävi ilmi, ettei se mitään muuta sisälläkään. Mä en halua tarjoilla. Ainakaan liian pienellä palkalla. En sitten millään. Ei, ei ja ei.

Tänään pitäis olla töissä kello 17.00 asti, en aio olla. Ei se 9h nyt todellakaan ole pitkä työpäivä, mutta ihan periaatteesta, kun ei kukaan ole kysynyt multa, että käykö moinen, tänään vaan itse huomasin yhdestä listasta, että töitä olis viiteen asti. Eipä multa täällä muutenkaan mitään ikinä kysytä, kaikkien mielestä mun vaan pitää pystyä venymään joka suuntaan.Sitä paitsi mulla on illaksi valtavasti tekemistä ja herra terrieri joutui eilenkin oleen pitkän päivän ypö-yksin kotona ja oli sen johdosta heti aamusta Maailman Energisin Koira. Jos se ei tänään pääse juoksemaan 200km/h ulkona, se räjähtää kotona ja mä tulen hulluksi.

Tittidittidii, huomenna Vaasaan.

P.S :)

Ja Hän Kaiveli Haravalla Hampaitaan...

Iunnnngggggghhhh, mulla on niiiiiin tylsää. Kaikki työpaikalta on jossain konsulttipäivillä, täällä ei tapahdu mitään, ei niin mitään. En oo tehny yhtään mitään moneen tuntiin, kunhan vain huokailen ja haukottelen ja pyörin tuolilla. Ulkona paistaa niin nätisti aurinko, voisin ihan hyvin huokailla, haukotella ja pyöriä tuolilla sieläkin.

Eilen olin ihan tyhmästä syystä hillittömän vihainen, sitten surullinen, sitten masentunut. Välillä hävettää nää mun tyttökohtaukset, pitäis vähän hillitä, ottaa itseä niskasta kiinni ja ravistella. Mun kiukku kiihtyy nollasta sataan nanosekunnissa ja sit sanon ihan kaiken, mitä vaan tulee mieleen ja loukkaannun, kun toinen antaa samalla mitalla takasin.Sitten makoilen sängyllä Terrieri kainalossa ja leikin marttyyriä loppupäivän.

Sain eilen Täydellisten Naisten ensimmäisen tuotantokauden, kyllä mun nyt kelpaa. Missasin sarjasta katsokaas aika monta jaksoa, kun olin taannoin vielä iltatyössä.

Pääsen Johanin kyydissä autolla Vaasaan perjantaina viettämään vappua. Asiassa ongelmallista...tai ei ongelmallista, vaan jopa skandaalinomaista on, että mä joudun ajaa. Koko matkan täältä Vaasaan. Ei mua haittaa kehäkolmosen ulkopuolella ajella, mutta täällä sisällä...Ingghinggghinnng, tarvitsen varmasti paperipussin matkalle hyperventilaation varalle ja niin tarvii muutkin liikenteessä olevat. Tietenkään mä en voi myöntää Johanille olevani asiasta kauhuissani, ettei se sais päähänsä kaikkia stereotypioita naiskuskeista, vaan joudun näyttelemään tyynen viileetä, kokenutta autoilijaa. IngggInggggghInggggggggh.

Nilkka ei vieläkään ole parantunut, tosin en pidä enää nilkkatukee jalassa, kai se on edistystä. En vaan voi kävellä missään vähänkin epätasasella, kuten mukulakivikadulla, kun sit heti muljahtaa. Koko jalka tuntuu jotenkin pidemmältä, kuin toinen jalka. Mä en osaa enää kävellä normaalisti, kun tuntuu, että oikeanpuolimmainen jalkaa vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Ja sit jos istuu, niin pitää pitää jalkaa koko ajan koholla jonkun tuen päällä, kun muuten tuntuu, että nilkasta eteenpäin jalka alkais käyttäytymään holtittomasti ja taipumaan mitä mielenkiintoisimpiin ilmansuuntiin. Jouduin taannoin ottamaan muutaman juoksuaskeleen sporaan, ei meinannut tulla mitään, sattui maailman eniten ja näytin tavallista enemmänkin idiootilta.

Mulla on tänään se perehdytys tuosta uudesta työpaikasta. Ulkona on niin hieno ilma, kuten sanottu, että tekis mieli soittaa ja sanoa olevani estynyt. Huoooooooh, olen niin...mahdoton.

No More.

Olin eilen sielä haastattelussa. Alkuun olin jotenkin välinpitämätön, meitä oli kolme sielä ja aluksi meidän piti täyttää sellainen hakulomakkeen tapainen. Vastailin Tosi Rehellisesti, eli en ollenkaan yrittänytkään satsata siihen työnsaantiin. Sitten ne kyseli kaikenlaista ja mä olin aina viimeinen, joka vastas, kun mentiin aina vuorotellen. Yritä siinä erottua edukses, kun kaikki vastaa hyviä puolia kysyttäessä, että olen iloinenreipassosiaalinen. Totta kai kaikki vastaa niin, mutta en mä oo sitä ennen ajatellut enkä sit oikein keksiny mitään muutakaan kuin olen iloinenreipassosiaalinensamoin. Note to myself: keksi uusia hyviä ominaisuuksia, jotka on tosi persoonallisia...

Vasta, kun ne rupes kertoo työnkuvasta, joka oli mulle tosi epäselvä, tajusin, ett oikeesti työpaikka onkin tosi mielenkiintoinen. Iltatyötä, kesällä ihan ok. Ulkotyötä, kesällä ihan superia, jos on hienot ilmat. Mun oman alan työtä, ihan huippua. Kestää vapusta juhannukseen ja sit elokuusta eteenpäin eli saisin kuin saisinkin kesälomani, täydellistä. Mutta luultavasti tössin koko haastattelun epäkiinnostuneella olemuksellani, ett se siitä.

Kävelin sieltä haastattelusta (Katajanokalta) kotiin rantaa pitkin. Tosin se oli vähän tuskasta, kun halusin vessaan jo ennen sitä haastattelua, en mennyt. Halusin vessaan haastattelun jälkeen (kesti tunnin), en mennyt. Halusin vessaan koko kävelyn ajan eli kaikki 51 minuuttia ja pääsin sinne vasta kotona. Siinä vaiheessa näin halluja vessanpöntöistä jo.

Sit olin taas tunnin verran koiruuspuistossa Terrierin kanssa oleilees vähän auringossa. Terrieri taas kisaili aidan toisella puolella olevan koiran kanssa, niillä ainakin vaikutti olevan kovin hauskaa.

Tulin kotiin, tein ruokaa, söin. Kello oli jotain puol seitsemän ja nukahdin. Heräsin kahden tunnin päästä enkä mä sit enää saanu nukuttua. Oli vähän flunssainen olo, mut taltutin sen (toivottavasti) vitamiineilla. Yöllä tein päätöksiä. Vähän vielä hion niitä päätöksiä ennen kuin kirjoitan niistä tänne.

Joka aamu kello 05.00 mun rappukäytävässä tapahtuu jotain, joka kimpaannuttaa Terrierin ja se menee ovelle murisemaan. Se jokin päättyy oven paiskautumiseen. Todella ärsyttävää, kun herään siihen murinaan ja sit tiedän, ett tunnin päästä pitää herätä.

edit.
Soittivat siitä työstä, jota varten olin haastattelussa. Sain paikan. Paniikki iski, haluanko sittenkään. Hiton vaiheilija olen. Mutta huomenna siitä on perehdytys, ehkä mä sit osaan sanoa, mitä haluan. Ehkä.

Oho, Taas se viikonloppu meni.

Lauantaina oli motivaatio jotenkin täysin hukassa, totaalisesti. Kirjotin yhtä lausetta opinnäytetyöhön varmaan 6 tuntia, ku en vaan saanut ajatuksista kiinni. Vasta ihan illalla rupesin kirjoittamaan kunnolla ja sit sainkin aikaiseksi useamman sivun. En siis lähtenyt baariin, kun opiskelin vaan.

Sunnuntaina oli vaan liian hieno ilma, että olisin istunut sisällä koneella. Jos asuisin Vaasassa, olisin voinut istua vanhempien luona pihalla kirjoittamassa, mutta...en mie täällä kehtoo. Niinpä ensin menin Terrierin kanssa koirapuistoon, oltiin sielä ehkä vajaa tunti. Terrierillä oli aika kivaa, kun se leikki aidan läpi toisen koiran kanssa. Ne juoksi aidan sivua pitkin edes takas kilpaa. En kuitenkaan uskaltanu päästää sitä aidan toiselle puolelle, koska se toinen koira oli kans uros. Ja sitä paitsi, sit mun olis pitäny jutella sen toisen koiran omistajan kanssa ja sehän nyt olis ollu kamalaa. Jutella nyt tuntemattoman kanssa! Ei tuu kuuloonkaan, ku mä halusin istuskella ja ottaa aurinkoo.

Puiston jälkeen piti mennä avaa kesän koriskausi, mutta pallo oli tyhjä. Mentiin täyttää sitä huoltoasemalle, mutta sitten pallon venttiili otti ja meni rikki. Olin niiiiin pettynyt. Nyt on edessä uuden pallon osto. Vaikka toisaalta on aika vaikee saada ketään mun seuraks heittelee, mutta aion ostaa pallon silti ja elää toivossa. (Vapaaehtoisia???)

Koska en päässytkään heittelemään, menin uudestaan Terrierin kanssa ulos, mentiin Alppipuistoon kävelee ja istuskelee. Sitten soittiki Eve ja pyys kahvittelee. Oli kuitenkin niin kiva ilma, ett käveltiin vaan keskustassa, sieltä rantaa pitkin Hakikseen, sit syömään mäkkiin (hmph, +-nolla laihtumisen suhteen) ja sieltä kävelin vielä kotiin. Kotiin tultua lähin vielä kerran lenkille Terrierin kanssa eli tuli ulkoiltua ehkä 8 tuntii putkiin. Illalla kevyesti ahdistuin kaikista mokista, mitä oon tehny elämäni varrella, mutta onneksi juttelu kaverin kanssa helpotti oloa.

Tänään oon jotenkin superväsynyt, vaikken viikonloppuna oo tehny mitään väsyttävää. Tai sit se on se ulkoilu. Raittiilla ilmalla tuskin on mitään tekemistä asian kanssa, kun ulkona on niin kauheen pölystä, ei se ilma sitten ole niin raitista. Miksköhän sanotaan raitis ilma? Onko sisäilma sitten alkoholisti? (he-he-he, olipas huono). Tavoistani poiketen olen juonut aamulla jo kupin kaakaokahviakin, että heräisin, mutta toistaiseksi ei vaikutusta.

Oon tosi hyvällä tuulella pitkästä aikaa. Tai aamulla kiukutti, mut sit keksin tälle viikolle kaikkia hyviä asioita: huomenna on palkkapäivä, viikonloppu on taas vähän pitempi, meen ehkä Vaasaan ja jos en mene, niin silti edessä kiva vappu, aurinko paistaa, kaveri Vaasasta tulee Helsinkiin, nään perjantaina Tomaksen ja tänään lähden töistä jo puoli kahdelta.

Menen sinne työhaastatteluun katsomaan, mistä on kyse. Jos ne maksaa hyvin palkkaa, niin sitten suostun, muuten en. Tai ehkä, jos työ kuullostaa tarpeeksi kivalta, niin voin sitten vähän joustaa.

Tiimikaveri tuli tänään lomalta, sain tuliaiseksi topin, johon kuului myös alaosa. Se oli vähän sellainen, jossa vois uidakin. Mutta väritys oli sellainen...hmmh. Siinä oli violetteja, valkoisia ja keltaisia kuvioita. Kuulemma sopii tosi hyvin mun väreihin, kun olen niin tumma. Ja koko oli XL. Siis XL????!!!! Tosin ne on ostettu Espanjasta, niin ne koot on sielä vähän pienemmät, mutta mä, joka käytän kokoo S tai M, oon kuitenkin melkoisen järkyttynyt.

Vombatus Ursinus

Eilen sain kaksi eri tarjousta päästä iholle. Kahelta eri ihmiseltä. En hyväksynyt kumpaakaan.
Eilen tiskasin, etsin suomenkielistä exceliä, kirjoitin kaksi lausetta opinnäytetyötä, luin vanhoja sähköposteja, surffailin netissä, käytin koiraa ulkona, yritin katsoa Lord Of The War-leffaa ja vaikka Nicolas Cage on yksi parhaimmista miesnäyttelijöistä ja Jared Leto vaan niin Hot, nukahdin kymmenen minuutin katselun jälkeen. Tänään varmaankin uusi yritys.

Mua sanottiin eilen tylsäksi. Vastustan! Ehkä mun elämä ei viime aikoina oo ollu mitenkää loisteliasta ja tapahtumarikasta, mutta että MÄ olisin tylsä. Höpöhöpö, en ole...ENHÄN?

Tänään olen käynyt kaupassa, syönyt jäätelöä, ulkoillut koiran kanssa, imuroinut, pessyt pyykkiä, etsinyt suomenkielistä exceliä, avannut opinnäytetyökansion, jutellut Sallan kanssa, kuunnellut musiikkia, kimpaantunut ilman syytä ja nyt aion kirjoittaa teoria-osuuden valmiiksi.

Illasta ei mitään tietoa, joskus oli Even kanssa puhetta, ett baariin. Oon vaan aika köyhä, niin se saattaa estää vähän mitään sosiaaliseen elämään suuntaavaa kanssakäyntiä ja humalatilaa. Katsotaan, katsotaan.

Re-Akti-O

En ole ikinä ollut ihan hirveen allerginen millekään, mutta eilen! Eilen söin nuudeleita, joissa oli jotain maustetta. Yhtäkkiä huulia alkoi hillittömästi kihelmöidä ja ne turpos Joliemaisen näkösiks. Ja tänään! Söin leivän, jossa oli tomaattia ja jotain majoneesia ja taas sama juttu. Nyt istun sit töissä (sijaistamassa taas vaihteeks respaa) huulet turvoksissa. Huvittavaa ja hämmentävää. Miten muka yhtäkkiä voi tulla allergiaa? Aikaisemmin oon ollu vähän hyttysen pistoille allerginen. Ihan totta! Joskus, kun hyttyset oikeen innostuu, niin mulla saattaa turvota koko pistokohdan ympäristö, kerranki ranne oli ihan mielettömän kokonen yhden pikkuhyttysen takia. Niin ja siitepölylle, jos sitä on oikein sikana ilmassa, saatan reagoida nuhailemalla. Mutta oon mä kyllä aina saanu syödä, mitä mua huvittaa, toivottavasti tää on joku mun elimistön ohimenevä villitys.

Ja tää unihäiriö alkaa jo ärsyttää. Nyt oon luovuttanu ja ajatellu, ett ok, ei mun vaan enää tarvi mennä niin aikaisin nukkumaan kuin aikaisemmin. Mutta onko mun sitten ihan pakko herätä jo kolmelta yöllä ihan pirteenä? Kolmen tunnin yöunet on jo vähän liian vähän, eilenkin oli aivan hillitön päänsärky johtuen varmaan siitä, etten oo nyt tällä viikolla nukkunut yhtäkään yötä hyvin. Eli herään kolmelta, kiroilen, nukahdan, herään neljältä, kiroilen, nukahdan, herään viideltä, kiroilen, nukahdan ja sitten, kun herätyskello soi...sitten vasta kiroilenkin. Mutta en oo ees ainoo, joka kukkuu pitkin yötä, herra Terrierikään ei oikein saa nukutuksi ja jo neljän aikaan yöllä se heiluttaa mun vieressä häntää, ett eikö jo mitenkää voitais...? Tuleva viikonloppu vähän jännittää. Vaikkei mua niin väsytä, mutta...MÄ HALUAN NUKKUA välillä hyvin.

Ahdistaa, kotona on tiskiä, pitää imuroida ja pestä pyykkiä. Noi kaikki asiat mun pitäny suorittaa jo tiistaista lähtien, mutta siirrän niitä vaan eteenpäin. Tänään on varmaan pakko, kun muuten mua ahdistaa olla viikonloppuna kotona, kun koti räjähtää käsiin. En mä muuten voi tehä mun opinnäytetyötä loppuun, jos ympäristö ahdistaa.

Koonzin kirja on nyt luettu loppuun, haluan lukea lisää. Pitääkin tänään käydä ostamassa joku kiva kirja. Mutta sitten saatan jäädä jumittaa sitä enkä tehdä OT:ta ollenkaan. Hmhm. Mulla on niin joustava selkäranka, ärsyttävää.

Snooze.

En oo ikinä-ikinä käyttäny torkkunäppäintä, vihaan sitä, kun herätyskello soi, ja sit painaa torkkua ja se kello soi sitten kymmenen minuutin välein. Vihaan herätyskellon ääntä, vaikka mun herätysäänenä onkin linnunlaulua ja pianonsoittoa. Aivan sama, vaikka tulis mitä, vihaan sitä silti, kun se tarkottaa vain yhtä asiaa, heräämistä. Tällä viikolla oon kuitenkin joka aamu kellon soidessa siirtänyt herätystä 45 minuuttia eteenpäin, koska vitutus heräämisen vuoksi on niin suurta. Tästä syystä oon joutunu jättäämään meikkaamisen aamulla väliin (skandaali), käyttäny Terrieriä valonnopeudella ulkona ja kirmannu viimeiseen mahdolliseen sporaan, jolla vielä ehkä, mahdollisesti ehtii töihin jotenkuten ajoissa.

Tänään tulin aika nopeesti kuitenkin hyvälle tuulelle, koska a)aurinko paistoi b)on jo torstai c)tuntuu keväältä.

Hassua, että aina kevään alussa lokkien äänet tuntuu niin kesäisiltä ja tervetulleilta. Toukokuun lopulla ne samat äänet jo vituttaa, kun se tietää vaan häirittyä piknikkiä ja potentiaalista lokin kakkaa. Mutta vielä nyt suljen silmät, kuuntelen lokeista lähtöisin olevia sulosointuja ja kuvittelen, että on kesä.

Kesästä puheenollen...hain ikäänkuin vahingossa yhteen työpaikkaan, joka kyllä kuullostaa ihan mielenkiintoiselta, mutta saattaa sisältää tarjoilua (yäk). Tosin, jos tarjoilu on vaan satunnaista, niin kyllä sen sitten kestää. Työ on muutenkin vain kesätyö. Nyt en sitten oikein tiedä, kun soittivat sieltä työstä mua haastatteluun...Olen koko ajan suunnitellut pitäväni kesälomaa heinäkuussa, mutta se taas sitten johtaisi henkilökohtaiseen konkurssiin. Mutta toisaalta en ole pitänyt kunnon kesälomaa ainakaan kymmeneen vuoteen eli olisi todellakin loman aika. Ilman lomaa seuraisi varmaan jonkin asteen henkinen ja fyysinen romahdus, mutta ilman töitä ei vain olisi varaa oikein tehdä mitään. Tai olisi, mutta sitten elokuusta eteenpäin olisi tiukkaa. Haluaisin muutenkin vakituisen työpaikan, enkä mitään kesätyötä. Kesätyö...se kuullostaa niin lapselliselta, ei mun ikäiset enää mee kesätöihin. Ilman pakottavaa tarvetta. Voisinhan mä toki lomailla kesätyön jälkeen, mutta kuka haluaa pitää kesälomaa syyskuussa? Silloin kaikki muut on jo koulussa ja töissä, mitä mä sitten muka voisin tehdä? Ei mulla oo ees varaa mihinkään matkustaa ylihinnoitellun vuokrani ansiosta eli jököttäisin sit vaan masentuneena kotona. Ja luultavasti jökötän kuitenkin, koska tällä hetkellä silloin saatan olla työtön. Argh, kunpa tietäis varmasti, että saan syksyllä jotain töitä, sit ei tarvis miettiä näitä asioita. Tai no, kyllähän mä aina pääsen tarjoilemaan/siivoomaan/kassalle, mutta kaikella kunnioituksella noita töitä tekeville, MÄ EN HALUA!

Open Your Mouth And Watch Your Words Hit The Ground

Mulla oli ajatuksia päässä, mutta eipä oo enää. Ehkä ne katos tässä samalla, kun yritän kirjoittaa, kuunnella juuri ostamaani tuoretta Don Johnson Big Bandin levyä, katsoa Simpsoneita, torjua huomionkipeän Terrierin yrityksiä tallata läppärin päälle, syödä karkkia ja...noh...ajatella.

Tänään ostin kirjan opinnäytetyön viimeistelyä varten, kirja maksoi 40 euroa, mutta sen onkin sitten parasta olla hintansa väärtti ja auttaa mua saamaan työ valmiiks.

Terrieri löi mua tänään nenään. Seisoin koko 170 senttisessä pituudessani ja Terrieri, 30cm, hyppäsi eteisen lattialta niin innoissaan, että sen pää osui mua nenään. Hetken aikaa silmissä vilisi tähtiä ja kyyneleet tulvi ulos kanavista. Murtunut nenä tästä vielä puuttuis. Nilkka on muuten yhä kipeä, ei muutosta tilanteeseen. Olen suunnitellut ostavani sellaisen tyylikkään kävelykepin, ehkäpä sellaisen, jossa on soittokello mukana.

Oon nukkunu kaks yötä jo huonosti. Tai sitten kevään tultua vartaloni on puolittanut unen tarpeen 12 tunnista kuuteen. Jostain syystä äkillinen unen tarpeen vähentyminen stressaa mua. Luulen olevani seuraavana päivänä Tosi Väsynyt, vaikken edes ole. Ei mua aamulla juurikaan väsytä, vituttaa kyllä, muttei väsytä. Joka tapauksessa pakotan itseni aina viimeistään ysiltä sänkyyn ja sitten pyöriskelen siinä kahteentoista asti jolloin olen oikeasti väsynyt.

Hahaa muuten, ostin Vaasassa ollessani 2 peliä, toinen oli C.S.I-peli, supervaikee ja toinen oli Neighbour From Hell, huvittava peli, jossa pitää tehdä jekkuja naapurille. Itsehän olen sellainen kyylä jo nyt ja toi peli vaan yllyttää mua. Tiedän esimerkiksi, että vastapäisessä talossa, toisessa kerroksessa, asuu yksinäinen keski-ikäinen nainen, joka ei juuri koskaan poistu kotoaan, vaan istuu päivästä toiseen sohvalla, polttaa tupakkaa ja katsoo televisiota. Naisen yläkerrassa taas asuu kaksi homoa, joilla on maailman kamalimmat jouluvalot parvekkeella (överit, värikkäät, vilkkuvat) ja jotka katsovat iltaisin heteropornoa. Seinänaapuristani tiedän jo aivan liikaa ja siksi olenkin valittanut siitä jo kahdesti, oon nyt jo muutaman kuukauden odotellu, että se tekis jotain, ett saisin syyn valittaa siitä kolmannen kerran ja se joutuis muuttaa pois. Pari viikonloppua sitten olin jo lähellä, kun se keskellä mun rauhallista sunnuntaita otti ja sammui mun oven eteen ja kuorsas ja örisi siinä toista tuntia.

Olen hirvittävän onnellinen yhden ystävän puolesta. Halkean kohta ylpeydestä ja samalla huolestakin. Huvittais olla ystävän luona vaan ja jutella ja halata ja taas jutella. Ystävälle on varmastikin hyvä, että asun 450 kilometrin päässä siitä, se saa vähän hengittää.

On mulla kyllä sitten kerran viikossa omakin elämä. Aina toisinaan.

np. DJBB-Johnny's Going Home

Töissä taas.

Ja kun katson sua
huomaan
Ett olet siinä
vain jos silmäni suljen
Olisit siinä edes vähän aikaa
Antaisit vajota pohjaan
Antaisit vajota pohjaan
Anna mun vajota pohjaan
Hukuta mut unihiekkaan
Älä herätä koskaan
Anna mun vajota pohjaan




Eilen illalla tulin takas Helsinkiin. Plää. Oli ehkä taas yksi kamalimmista junamatkoista, kiitin itseäni joka ikinen sekunti siitä, että jätin Terrierin Helsinkiin. Juna oli ihan turvoksiin asti täynnä, ihmisiä istuskeli käytävillä, vessoissa ja tietty tuoleilla. Joka ikinen mahdollinen istumapaikka oli varattu. Toisella puolella käytävää istui kaksi maailman ärsyttävintä naista. Ne oli muka niiiiiin korkeakoulutettuja, joka toinen lause oli englanniksi, vaikka sen saman olis voinu sanoo suomeksikin (suora lainaus: "Hän oli vähän sellainen "Get of my back" tyyppinen, sellainen introvertti..."). Ja ne puhui taukoamatta, ei hetkenkään hiljaista hetkeä, mun oli pakko käydä välillä ravintolavaunussa, mutta sekin matka oli ihan kauhee. Ravintolavaunuun oli 10 junavaunun pituinen matka ja kun se juna oli täynnä niin...yök.

Onneksi mun vieressä istui joku täti, joka ei ollut niitä, jotka haluaa jutella asiasta kivi, vaan sekin tais olla aika kyrpiintyny siihen junamatkaan ja tuijotteli ikkunasta koko matkan ulos. Mä sain lueskella aika lailla rauhassa Koonzin Kuunvaloa, jonka ostin ärrältä. Toistaiseksi on ollut ihan hyvä kirja. Välillä vähän turhan pitkiä selityksiä ja kuvailuja, joihin täpötäydessä junassa oli vaikea keskittyä, mutta muuten kyllä ihan luettava. En ookaan lukenu Koonzia aikoihin.

Mun edessä istui lapsiperhe. ISO lapsiperhe. Ja kun juna jostain tuntemattomasta syystä oli myöhässä noin tunnin, arvatkaa vaan, kuinka levottomiksi ne lapset kävi muutaman tunnin paikoillaan istumisen jälkeen. Yksi potki mua tasaisin väliajoin ja talloi mun varpaille, kun se roikkui käsinojassa käytävän puolella. Lopulta niiden lasten äiti sanoi yhdelle pikkupojalle, ett "Patrik, istu nyt rauhassa alas". Patrik siihen tokaisi: "Istun rauhassa, jos maksat mulle sata euroo." Arvonsa tietävä lapsi.

Ei huvita olla töissä, mihin kummaan mun motivaatio on hävinnyt???Tosin työntekoa hankaloittaa kipeä nilkka. Kun en mä kuitenkaan mitään kevyttä istumatyötä tee, vaan kävelen paljon ja kannan painavia juttuja, niin kyllä se käy sattumaan jo muutaman tunnin työssäolon jälkeen. En mä kyllä enää oikein kehtaa lisää sairaslomaakaan ottaa, niin kai se vaan on konkkailtava ja kestettävä noiden miesten "hauskat" vitsailut. Jostain syystä oman ikäisteni vittuilu on helpompi kestää kuin miesten, jotka ovat yhtä vanhoja kuin isäni.

Luonnollisesti mulla on taas hirvittävä ikävä Vaasaan. Aina, kun sieltä tuun, iskee maansuru. Aamulla ärsyttää herätä, kun heräänkin omasta sängystä yksin. Onneksi on sentään Terrieri, jota saa halailla. Ehkä mun pitäis lopettaa tää. Tää ikävöiminen ja kaikki. Musta tuntuu, että vaan ahdistan mun kaipauksen kohdetta, teen sen surulliseksi olemalla surullinen. Musta tuntuu, että mä vaan en enää mahdu siihen elämään, johon mä ennen kuuluin. Mutta kun...rakastan. Rakastan niin, että sydän räjähtää.

Menipäs hempeilyks. Sori.

Tiistai-Sunnuntai

Tulin tiistaina Vaasaan, kun kotona kaikki oli niin hankalaa. Jätin Terrierin hoitoon Helsinkiin,
kauhee ikävä. Mitenköhän sitten joskus, kun on äiti ja joutuu jättää lapsensa hoitoon...mä varmasti itken krokotiilin kyyneleitä heti, kun sen lapsen alahuuli alkaa väpättää ja perun menoni.

Keskiviikkona olin ulkona Hannelen kanssa(Gringo, Amarillon alakerta,Fontana(!)), torstaina mooailin, perjantaina oltiin Tomaksen kanssa ajelees (ihanaa, mun mielestä ajeleminen on niin kivaa, vähän mä oon juntti), lauantaina oltiin Tomaksen mummon luona, sitte Teeriniemellä saunoos ja pelaas pöytälätkää, sitte Jussin luo ja sieltä SuperStereoon. Ärsytti, oli ulkopuolinen olo(taas),oli liikaa ihmisiä, joista kaikki potki mua nilkkaan, olin antisosiaalinen ja tylsä ja kun huomasin istuneeni tunnin yksin laukkuvahtina sillä aikaa, kun muut oli tanssiis, lähdin himaan.

Tänään aurinko paistaa, mä kökötän sisällä ja istun koneella. Hiton nilkka. Miten ikinä mä voin mennä tiistaina töihin, kun koko ajan sattuu?

Olen Extreme-lenkkeilijä

Oma pikkunilkkaparkani. Kipeä. Kuva ei ehkä anna oikeutta turvotukselle.
Oma pikkupolviparkanii. Kipeä.

Käy hitusen aika pitkäks. Siivosin jo kotona ja järjestin vaatekaapin ja otin sieltä pois vaatteet, joita en enää käytä. Onneks Katja Vaasasta soitti ja pyysi kahville (oli siis Helsingissä käymässä). Oli kivaa nähdä. Nyt ehkä saan siitä vähän kärsiä, kun tuota nilkkaa pikkasen jomottaa se kaikki käveleminen kaupungilla. Huomenna yritän pysytellä ihan vaan kotona, jos vaikka sinne rinteeseen pääsis sit viikonloppuna silti.

House Of Pain, part 2

Kyllä urheilu kannattaa. Olin lenkillä reippaasti sunnuntai-aamuna kello 11.00. Otin sitten ja pomppasin kunnolla oikeen jalan nilkan päälle ja kolautin vasemman jalan polven asfalttiin. Keräsin siin asfaltilla ylpeyteni rippeitä ja istuskelin aikani ennen kuin kampuutin ylös. Noin kymmenestä ohikulkijasta vain 1 tuli kysyy, ett oonks ok. Hyvä Helsinki. Onnuin sit pari kilsaa kotiin ja kävin polilla. Tuomiona onneks vaan nivelsiteiden revähdys. Tai no onneks ja onneks. Nilkkaluu on sellanen tennispallon kokonen ja turpoo vaan lisää. En ymmärrä, kuinka ikinä selvisin kotiin, kun nyt sängystä vessaan tai keittiöön pääseminenkin tuottaa suunnatonta tuskaa ja tekis mieli kiljuu morfiinia. Ja oih, kuinka kivaa onkaan konkata noi kaikki 5 kerrosta alaspäin, käyttää Herra Terrierii lenkillä ja konkata noi kaikki 5 kerrosta takas ylöspäin. Olenpas nyt pakosti sitten lomalla tämän viikon. Tosin pääsiäinen piti viettää Himoksella, mut tällä hetkellä ajatuskin siitä, että laittaisin jalkani laskukenkään saa mut inisemään kivusta. Ehkäpä sit lähen Vaasaan sairastamaan ja äidin paapottavaksi, katsotaan.

Olotiloja

Oltiinpa tosiaan serkun kanssa Espoossa syömässä ja puhuus paskaa. Hmph, Prahassa me loppuilta istuttiin humalassa niin. Mutta hauskaa oli eikä rahaakaan menny, ku 8 euroo. Sain myös yhden matkailualan kontaktin, ens viikolla pitäis meilaa sille ja kattoo, tuottaako tulosta. Kotona olin puoli seitsemän eli samoihin aikoihin, ku yleensä tapaan herää töihin.

Vähän pikkasen oli heikko olo tänään. Tai ei pahasti, enemmän oli kaikkii pelkotiloja ja ahdistusta. Säikähtelin omaa varjoakin. Illemmalla ryhdistyin, pesin monta monituista koneellista pyykkiä ja kävin leffassa kattoo Spike Lee Jointin, Inside Manin. Oli hyvä. Harvemmin Denzel on huonoissa leffoissa ja harvemmin Spike Lee tekee myöskää mitää paskaa. Sama juttu Tarantinon leffojen kanssa, yhtään huonoo en oo kyllä nähny. Ainoo huono puoli oli, ett sen verran huonoon aikaan olin liikenteessä, että istumapaikan sai tokalta riviltä. Johtuen eilisillan aiheuttamista olotiloista, heitti päässä vähän, kun sitä screeniä tuijotti niin läheltä.

Mutt nyt viettää yötä liskojen kanssa, taitaa aikamoiset bileet olla edessä.

Asennevammanen Vai Vammanen Asenne?

Tänään taas paloi kiinni töissä. Kunnolla. Piti laskee yli kymmeneen, ett edes pysyin työpaikalla enkä lähteny vetää ovet paukkuen. Mulla oli sata ja yks työtehtävää kesken, kun vihdoin pääsin puuhailee mun töitä ja ihmiset palaili sairaslomalta (vain lähteäkseen ensi viikolla kahdeksi viikoksi Espanjaan lomalle). Kesken kaiken kiireen tulee toimitusjohtajan "oikee käsi" sanoo, ett toimitusjohtajalle pitäis lähtee hakee salaatit lounaaks ravintolasta X. 1)Mua ei oo palkattu sinne juoksutytöksi 2)Mä en ehtiny. Sanoin, etten pysty, en ehdi. Seuras huutoo, ett me kaikki saadaan potkut, jos herra toimitusjohtaja ei saa lounasta. Eli lähdin ultraiso fallos otsassa tarpoo räntäsateessa yhteensä 2 kilometriä hakee niitä perkeleen salaatteja. Siitä seuras se, että lopun päivää kirmasin ympäri toimistoo niin lujaa kuin jaloista lähti Hyvin Stressaantuneena, että ehdin tekee mun työt ja päästää sen kipeenä olleen tiimiläisen syömään. Siitä seuras myös se, ett ite olin 8 tuntii putkeen töissä ilman minkäänlaista taukoa, en edes vessaan ehtiny. Onneks oon iso tyttö ja osaan pidätellä.

Tämä kipeenä olleen tiimiläisen poika on muuten toissapäivänä ottanut ja eronnut vaimonsa kanssa. Vaimon, tai siis tulevan ex-vaimon toimesta. Nyt tiimiläinen itkee päivät pitkät, kun sillä on niin paha olla poikansa puolesta. Tästä syystä tein eilen taas 9h työpäivän, kun tiimiläisen piti päästä aikaisemmin kotiin suremaan.

Viime aikoina on ollu paljon juttuja suomalaisista. Suomalainen on onnellinen, kun sillä on tulot +1000 euroa (käteen) kuussa, sillä on hyvä ihmissuhde ja kiva harrastus. Tilastojen mukaan mun varmaan pitäisi jo tehdä itsemurhaa. Työssä suomalainen on onnellinen, kun ilmapiiri on hyvä. Mä en ehdi nykyisin juurikaan ilmapiiriin tutustumaan. Oon muutenkin tosi ulkopuolella noista työpaikan porvareista, niin kuin oon aikaisemminkin maininnut.

Onko mussa jotain (taas) vikana, kun en vain muutaman kuukauden päästä enää pidä työstäni? No ok, aikaisemmat työt Helsingissä on koko ajan ollut sellaisia "vain siihen asti, kunnes löydän jotakin parempaa". Ja tämä työ taas...noh, olin tosi innoissani, kun aloitin, mut nyt uutuuden viehätys on haalistunut. Joudun vaan venyy niin liikaa suhteessa siihen, mitä mulle maksetaan. Ja sitten se kuuluisa työilmapiiri. Ei mulla vaan oo mitään yhteistä kenenkään kanssa ja mä kun olen niin tottunut siihen, että työkavereista on tullu kavereita myös vapaa-ajalla. Melkein mun jokaisesta edellisestä työpaikasta mulla on muistona vähintään yksi hyvä ystävä. Ja sekin tietty stressaa, vaikka oonki tienny tämän koko ajan, ett työt loppuu kesäkuun lopulla ja sit ei oo tiedossa mitään. Ja se ei mitään kuullostaa tosi pelottavalta. Eli taas etsin töitä, lähetin hakemuksen yhteen mun alan työhön, josta oon tosi innoissani. Jopa niin innoissani, ett oon lähettäny jo 2 meiliä sinne (1+hakemus) ja soittanut vielä peräänkin. Mä en nää mitään syytä, miksei ne palkkais mua, mut hei, tää on Suomi. 1 työpaikka ja vähintään sata hakemusta, sieltä on vaikea erottua edukseen. Mut...thumbs up, jälleen kerran.

Olen eilisen juoksun jälkeen löytänyt pakaralihakseni. Ihanaa. Tänäänkin olisin halunnut lähteä lenkille, ulkona paistoi aamulla jopa aurinkokin, mutta nyt iltapäivällä sää on niin nihkee, ett taidan jättää väliin ja vaikka harjoittaa kotona pilatesta. Illalla meen Eve-serkun luo istuu iltaa, tarkotus olis kai syödä ja juoruilla ja kai juoda.

Juomisesta tulikin mieleen, ett kun silloin sunnuntaina sain kipukohtauksen ja kävin lääkärissä, niin ultraäänellä ei löytyny mitään eli edessä on suun kautta tehtävä ruokatorven tähystys. Pitäis siihen varata aika, mutta jostain syystä letkun nieleminen (heehheeehhheeeh, kuinka perverssiä)ei houkuttele, joten välttelen varaamista...

Tein Sen!

Run My Baby Run My BaBy Run
Run From The Noice Of The Street And Loaded Gun
Too Late For The Solutions To Solve In The Setting Sun
So Run My Baby Run My Baby Run


Olin tänään Sepen kanssa lenkillä. En millään nössöilykävelylenkillä, vaan käytiin juoksulenkillä. Olin vähän skeptinen ajatusta kohtaan, ajattelin, ett Sepen kanssa ei vaan juoksemisesta tuu mitään ja mun kuntokin loppuu kesken. VÄÄRIN!
Ensin kävelin töistä kotiin. Sitten käveltiin Sepen kanssa Töölönlahden rantaan, sitten juostiin koko lahti ympäri ja käveltiin takaisin kotiin. Olisin luullu, ett heti, ku tulee eka koira vastaan, Sepe lopettaa juoksemisen. Eipä lopettanut, vaan reippaasti juoksi niiden ohi. Olisi luullu, ett Sepe aluks juoksee niin, ett henki pihisee ja loppumatkan pyörii mun jaloissa. Eipä tehny niin, vaan juoksi just sopivaa vauhtia mun edellä koko matkan. Ajattelin, ett mua rupee muutaman metrin jälkeen pistää vimmatusti kylkeen ja joudun lopettaa juoksemisen. Ei pistäny. Eikä hengästyttäny liikaa. Olisin jaksanu juosta lahden kakski kertaa ympäri, mut ajattelin, ett se olis ollu liikaa juoksemista pitkän, siis TOSI pitkän tauon jälkeen. Olen niin tyytyväinen meihin molempiin, ehkäpä tästä tulis tapa. Pitääkin ostaa lenkkarit.

Vihaan.

Vihaan tätä vitun respaa. Vihaan tota vitun puhelinta, joka soi koko ajan. Vihaan tota vitun ovisummeria, joka pärisee viiden minuutin välein. Vihaan noita vitun ihmisiä, jotka tulee ja menee. Vihaan tätä mun tekohymyä, jota mä hymyilen 8-16.00, vaikka penis mun otsassa vaan kasvaa koko ajan. Mun vitun työsopimuksessa ei vittu puhuttu mitään siitä, että mä joudun istumaan tässä vitun respassa vittu päiväkausia. Mä en vittu tullu tänne töihin vittu tätä varten. Mua ei vittu kiinnosta, saako noi tänne ketään mun tilalle, vaikka mä olisin vittu allekirjottanut minkälaisen vitun sopparin, jos mä jonain päivänä saan jonku sellasen duunin, josta a)maksetaanki jotain b)jossa mä viihdyn c)jota varten mä oon opiskellu.

Pisteenä iin päälle tuttu on tainnut hirttäytyä tänään tai ainakin uhannut tehdä niin, eikä vastaa enää puhelimeen.

edit. Tuttu löytyi elossa, hyvä niin. Toivottavasti sen kaverit on sille tosi vihasia. Mutta ei niin vihasia, että se tempasee uudestaan tollasia tyhmiä uhkauksia.

House Of Pain

Oltiin Marin kanssa HouseNationissa. Kivaa oli. Ei vaan ihan kauheesti huvittanu dokailla muuta kuin vettä, kun oli niin kuuma ja ahdisti. Ehkä vähän huonoa seuraa olin, toivottavasti en.

Sunnuntaina ei ollut darraa. Mutta sitten vanha tuttu kipu rinnassa tuli kuvioihin ihan yhtäkkiä kesken kolmosen höpönhöpön-sarjojen. Kipu rinnassa tarkoittaa sitä, että en saa enää happee, tärisen, en pysty oleen mitenkään missään, pyörtyilen, kädet ja jalat puutuu, kouristelen...kaikkee tollasta tosi mukavaa. Kerran Papin Nenästä jouduin ihan sairaalaan asti, kun tipahdin baaritiskille. Eilen tipahdin eteisen lattialle, makasin siinä tunnin ja tärisin. Olin varma, että kohta kuolen ja soitin jo Marilleki, ett ehkä kohta pitää sen tulla hakee mut sairaalaan. Sit kipu meni ohi, mut tuli yhteensä takaisin 4 kertaa, olin jo niin huonona, etten enää välittäny sairaaloista, en olis päässy rappusia alas kuitenkaan. Vasta illalla rupes olee siedettävä olo. Ihan vähän olen nyt huolissani itsestäni ja tilasin ajan lääkärille. En enää jaksa kipua. Tänäänkin vielä vähän kädet tärisee ja päässä heittää. Mussa on kans koko ajan jotain vialla, muttei ikinä voi olla mitään "normaalia" kuten flunssaa. Eeei, ku mä pistän tuhat kertaa "paremmaks", saan jonku hevosille tarkoitetun lääkekuurin tai jotain muuta vastaavaa. Onneks sain töistä luvan mennä yksityiselle niiden laskuun, tosin silloin sairaalassa joskus muinoin uhkasivat leikkauksella eli saattaa tulla firmalle vähän arvokkaammaks tää juttu. Mitäs maksavat mulle niin paskaa palkkaa, etten ite voi yksityistä maksaa, hih hih hih.

Viime yönä näin niin kamalaa unta, etten voi ees kaikkea kirjoittaa siitä tähän, kun se oli niin kamalaa. Joka tapauksessa siinä olin minä ja yks toinen ja oltiin jossain al-Qaidan vankina suokin edustalla laivassa. Yksi terroristeista oli muuten unessa vanhan duunipaikan, Don Corleonen italialais-israelilainen kokki. Aamulla olin tosi järkyttyny ja mikä pahinta, kun nukahdin uudestaan, niin se uni vaan jatkui kunnes mun piti herätä töihin (jossa muuten yhä tämänkin viikon teen monen ihmisen työt). Se oli taas näitä liian tosia unia, vaikka nyt tajuunkin, että se oli pelkkä uni. Tai no, pelkkä ja pelkkä. Unet on tärkeitä, kun niissä kuitenkin viettää monta tuntia ja sen takia niiden pitäisi kyllä olla kivoja unia.

Love The World

Olin eilen Mamboss Marin kanssa. Oli kivaa nähdä ihmisiä ja ystävä. Olin ehkä pikkuisen humalassakin, kun tuo ruokapuoli vähän unohtui. Henkkakin tuli Mamboon, puhuttiin hetki yleismaailmallisesti politiikasta, ilmansaasteista ja kolmannesta maailmasta, no okei, jauhettiin paskaa asioista kivi ja käpy. Sit käytiin syömässä pizzaa ja lähettiin aika aikasin kotiin, ei vaan jaksa tässä iässä kukkua, masentavaa.

Heräsin puol kasi siihen, ett Terrieri seisoo sängyn laidalla ja oksentaa lattialle. Kyllä oli kiva sitä siivoilla siinä sitten, yöök. Terrieri-raasu, mä vaan kiroilin sille, vaikka sillä oli huono olo ja se ei kuitenkaa nyt oksentanu sänkyyn, kuten yleensä.

Jatkettiin sit unia aina kahteentoista asti, kyllä nukkuminen osaakin olla ihanaa. Sit menin Terrierin kans lenkille, naapurin tyttöystävä tuli rappukäytävässä vastaan, se oli kuulemma dokannu keskiviikosta asti. En voi muuta kuin onnitella. JepJep.

Olen hämmentynyt saamastani huomiosta. En oo hetkeen pitänyt itseäni mitenkään hyvännäköisenä, päinvastoin. Nyt kuitenkin oon saanut odottamatonta huomiota kaduilla, sporassa, töissä ja baarissa. Siis ei ketään oo mitään ehdotellu, mut mä oon huomannu katseita. Todella hämmentävää. Eikä ne katseet oo ollu sellasia, et heh, tolla tytöllä on jääny vessapaperii jalanpohjaan kiinni, kun ne on siis ollu Katseita. Onkohan musta tehty joku pornosaitti johonkin ja mä en tiä siitä (en mä kyllä ole porno)? Vai onko nyt kevät? Mitä oikein tapahtuu?

Tänään tuntuu kivalta, rakastan kaikkea. Lähden Marin kanssa tänään Kaapelitehtaalle. Juon skumppaa ja pidän kivaa niin. Huomenna kaikki voi olla jo toisin.