No More.

Olin eilen sielä haastattelussa. Alkuun olin jotenkin välinpitämätön, meitä oli kolme sielä ja aluksi meidän piti täyttää sellainen hakulomakkeen tapainen. Vastailin Tosi Rehellisesti, eli en ollenkaan yrittänytkään satsata siihen työnsaantiin. Sitten ne kyseli kaikenlaista ja mä olin aina viimeinen, joka vastas, kun mentiin aina vuorotellen. Yritä siinä erottua edukses, kun kaikki vastaa hyviä puolia kysyttäessä, että olen iloinenreipassosiaalinen. Totta kai kaikki vastaa niin, mutta en mä oo sitä ennen ajatellut enkä sit oikein keksiny mitään muutakaan kuin olen iloinenreipassosiaalinensamoin. Note to myself: keksi uusia hyviä ominaisuuksia, jotka on tosi persoonallisia...

Vasta, kun ne rupes kertoo työnkuvasta, joka oli mulle tosi epäselvä, tajusin, ett oikeesti työpaikka onkin tosi mielenkiintoinen. Iltatyötä, kesällä ihan ok. Ulkotyötä, kesällä ihan superia, jos on hienot ilmat. Mun oman alan työtä, ihan huippua. Kestää vapusta juhannukseen ja sit elokuusta eteenpäin eli saisin kuin saisinkin kesälomani, täydellistä. Mutta luultavasti tössin koko haastattelun epäkiinnostuneella olemuksellani, ett se siitä.

Kävelin sieltä haastattelusta (Katajanokalta) kotiin rantaa pitkin. Tosin se oli vähän tuskasta, kun halusin vessaan jo ennen sitä haastattelua, en mennyt. Halusin vessaan haastattelun jälkeen (kesti tunnin), en mennyt. Halusin vessaan koko kävelyn ajan eli kaikki 51 minuuttia ja pääsin sinne vasta kotona. Siinä vaiheessa näin halluja vessanpöntöistä jo.

Sit olin taas tunnin verran koiruuspuistossa Terrierin kanssa oleilees vähän auringossa. Terrieri taas kisaili aidan toisella puolella olevan koiran kanssa, niillä ainakin vaikutti olevan kovin hauskaa.

Tulin kotiin, tein ruokaa, söin. Kello oli jotain puol seitsemän ja nukahdin. Heräsin kahden tunnin päästä enkä mä sit enää saanu nukuttua. Oli vähän flunssainen olo, mut taltutin sen (toivottavasti) vitamiineilla. Yöllä tein päätöksiä. Vähän vielä hion niitä päätöksiä ennen kuin kirjoitan niistä tänne.

Joka aamu kello 05.00 mun rappukäytävässä tapahtuu jotain, joka kimpaannuttaa Terrierin ja se menee ovelle murisemaan. Se jokin päättyy oven paiskautumiseen. Todella ärsyttävää, kun herään siihen murinaan ja sit tiedän, ett tunnin päästä pitää herätä.

edit.
Soittivat siitä työstä, jota varten olin haastattelussa. Sain paikan. Paniikki iski, haluanko sittenkään. Hiton vaiheilija olen. Mutta huomenna siitä on perehdytys, ehkä mä sit osaan sanoa, mitä haluan. Ehkä.