Fine!

En sitten valmistu ikinä. Otin töihin mukaan opinnäytetyön, ett kirjotan sitä täällä, kun ei täällä ole muutakaan tekemistä. Olisinpas aloittanu kirjoittamisella, mutta päätin ensin kattoo tota exceliä. Mä en osaa sitä, en sitten mitenkään päin. Puolitoista tuntia oon nyt tapellu, ett saisin edes yhden pikkiriikkisen pylväsdiagrammin aikaiseksi, mutta ei. Ei, ei ja ei. Nyt meni hermo, ei huvita katsoa edes koko saakelin työtä. Se ei valmistu ikinä. Ei ikinä. Ei koskaan. Ei yhtikäs ikinä. Kirosanoja ja harmaita hiuksia.

Olin sielä perehdytyksessä. En yhtään halua enää töihin sinne. Palkka on luultavasti ala-arvoinen, tänään saan tietää. Yhdelle hakijoista oli kuitenkin puhuttu, ett 8e/tunti. Ei sitten ikimaailmassa. Iltalisiä ei kaiketi makseta, vaikka työ on iltapainotteista. Ei käy mulle. Vaikka haastattelussa annettiin kuva, ettei työ sisällä tarjoilua...Höpöhöpö. Perehdytyksessä kävi ilmi, ettei se mitään muuta sisälläkään. Mä en halua tarjoilla. Ainakaan liian pienellä palkalla. En sitten millään. Ei, ei ja ei.

Tänään pitäis olla töissä kello 17.00 asti, en aio olla. Ei se 9h nyt todellakaan ole pitkä työpäivä, mutta ihan periaatteesta, kun ei kukaan ole kysynyt multa, että käykö moinen, tänään vaan itse huomasin yhdestä listasta, että töitä olis viiteen asti. Eipä multa täällä muutenkaan mitään ikinä kysytä, kaikkien mielestä mun vaan pitää pystyä venymään joka suuntaan.Sitä paitsi mulla on illaksi valtavasti tekemistä ja herra terrieri joutui eilenkin oleen pitkän päivän ypö-yksin kotona ja oli sen johdosta heti aamusta Maailman Energisin Koira. Jos se ei tänään pääse juoksemaan 200km/h ulkona, se räjähtää kotona ja mä tulen hulluksi.

Tittidittidii, huomenna Vaasaan.