Open Your Mouth And Watch Your Words Hit The Ground

Mulla oli ajatuksia päässä, mutta eipä oo enää. Ehkä ne katos tässä samalla, kun yritän kirjoittaa, kuunnella juuri ostamaani tuoretta Don Johnson Big Bandin levyä, katsoa Simpsoneita, torjua huomionkipeän Terrierin yrityksiä tallata läppärin päälle, syödä karkkia ja...noh...ajatella.

Tänään ostin kirjan opinnäytetyön viimeistelyä varten, kirja maksoi 40 euroa, mutta sen onkin sitten parasta olla hintansa väärtti ja auttaa mua saamaan työ valmiiks.

Terrieri löi mua tänään nenään. Seisoin koko 170 senttisessä pituudessani ja Terrieri, 30cm, hyppäsi eteisen lattialta niin innoissaan, että sen pää osui mua nenään. Hetken aikaa silmissä vilisi tähtiä ja kyyneleet tulvi ulos kanavista. Murtunut nenä tästä vielä puuttuis. Nilkka on muuten yhä kipeä, ei muutosta tilanteeseen. Olen suunnitellut ostavani sellaisen tyylikkään kävelykepin, ehkäpä sellaisen, jossa on soittokello mukana.

Oon nukkunu kaks yötä jo huonosti. Tai sitten kevään tultua vartaloni on puolittanut unen tarpeen 12 tunnista kuuteen. Jostain syystä äkillinen unen tarpeen vähentyminen stressaa mua. Luulen olevani seuraavana päivänä Tosi Väsynyt, vaikken edes ole. Ei mua aamulla juurikaan väsytä, vituttaa kyllä, muttei väsytä. Joka tapauksessa pakotan itseni aina viimeistään ysiltä sänkyyn ja sitten pyöriskelen siinä kahteentoista asti jolloin olen oikeasti väsynyt.

Hahaa muuten, ostin Vaasassa ollessani 2 peliä, toinen oli C.S.I-peli, supervaikee ja toinen oli Neighbour From Hell, huvittava peli, jossa pitää tehdä jekkuja naapurille. Itsehän olen sellainen kyylä jo nyt ja toi peli vaan yllyttää mua. Tiedän esimerkiksi, että vastapäisessä talossa, toisessa kerroksessa, asuu yksinäinen keski-ikäinen nainen, joka ei juuri koskaan poistu kotoaan, vaan istuu päivästä toiseen sohvalla, polttaa tupakkaa ja katsoo televisiota. Naisen yläkerrassa taas asuu kaksi homoa, joilla on maailman kamalimmat jouluvalot parvekkeella (överit, värikkäät, vilkkuvat) ja jotka katsovat iltaisin heteropornoa. Seinänaapuristani tiedän jo aivan liikaa ja siksi olenkin valittanut siitä jo kahdesti, oon nyt jo muutaman kuukauden odotellu, että se tekis jotain, ett saisin syyn valittaa siitä kolmannen kerran ja se joutuis muuttaa pois. Pari viikonloppua sitten olin jo lähellä, kun se keskellä mun rauhallista sunnuntaita otti ja sammui mun oven eteen ja kuorsas ja örisi siinä toista tuntia.

Olen hirvittävän onnellinen yhden ystävän puolesta. Halkean kohta ylpeydestä ja samalla huolestakin. Huvittais olla ystävän luona vaan ja jutella ja halata ja taas jutella. Ystävälle on varmastikin hyvä, että asun 450 kilometrin päässä siitä, se saa vähän hengittää.

On mulla kyllä sitten kerran viikossa omakin elämä. Aina toisinaan.

np. DJBB-Johnny's Going Home