Ja Hän Kaiveli Haravalla Hampaitaan...

Iunnnngggggghhhh, mulla on niiiiiin tylsää. Kaikki työpaikalta on jossain konsulttipäivillä, täällä ei tapahdu mitään, ei niin mitään. En oo tehny yhtään mitään moneen tuntiin, kunhan vain huokailen ja haukottelen ja pyörin tuolilla. Ulkona paistaa niin nätisti aurinko, voisin ihan hyvin huokailla, haukotella ja pyöriä tuolilla sieläkin.

Eilen olin ihan tyhmästä syystä hillittömän vihainen, sitten surullinen, sitten masentunut. Välillä hävettää nää mun tyttökohtaukset, pitäis vähän hillitä, ottaa itseä niskasta kiinni ja ravistella. Mun kiukku kiihtyy nollasta sataan nanosekunnissa ja sit sanon ihan kaiken, mitä vaan tulee mieleen ja loukkaannun, kun toinen antaa samalla mitalla takasin.Sitten makoilen sängyllä Terrieri kainalossa ja leikin marttyyriä loppupäivän.

Sain eilen Täydellisten Naisten ensimmäisen tuotantokauden, kyllä mun nyt kelpaa. Missasin sarjasta katsokaas aika monta jaksoa, kun olin taannoin vielä iltatyössä.

Pääsen Johanin kyydissä autolla Vaasaan perjantaina viettämään vappua. Asiassa ongelmallista...tai ei ongelmallista, vaan jopa skandaalinomaista on, että mä joudun ajaa. Koko matkan täältä Vaasaan. Ei mua haittaa kehäkolmosen ulkopuolella ajella, mutta täällä sisällä...Ingghinggghinnng, tarvitsen varmasti paperipussin matkalle hyperventilaation varalle ja niin tarvii muutkin liikenteessä olevat. Tietenkään mä en voi myöntää Johanille olevani asiasta kauhuissani, ettei se sais päähänsä kaikkia stereotypioita naiskuskeista, vaan joudun näyttelemään tyynen viileetä, kokenutta autoilijaa. IngggInggggghInggggggggh.

Nilkka ei vieläkään ole parantunut, tosin en pidä enää nilkkatukee jalassa, kai se on edistystä. En vaan voi kävellä missään vähänkin epätasasella, kuten mukulakivikadulla, kun sit heti muljahtaa. Koko jalka tuntuu jotenkin pidemmältä, kuin toinen jalka. Mä en osaa enää kävellä normaalisti, kun tuntuu, että oikeanpuolimmainen jalkaa vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Ja sit jos istuu, niin pitää pitää jalkaa koko ajan koholla jonkun tuen päällä, kun muuten tuntuu, että nilkasta eteenpäin jalka alkais käyttäytymään holtittomasti ja taipumaan mitä mielenkiintoisimpiin ilmansuuntiin. Jouduin taannoin ottamaan muutaman juoksuaskeleen sporaan, ei meinannut tulla mitään, sattui maailman eniten ja näytin tavallista enemmänkin idiootilta.

Mulla on tänään se perehdytys tuosta uudesta työpaikasta. Ulkona on niin hieno ilma, kuten sanottu, että tekis mieli soittaa ja sanoa olevani estynyt. Huoooooooh, olen niin...mahdoton.