Jerk.

Olen tehnyt päätöksen. Noin sadannen kerran. Ja heti kun pullautin päätökseni suusta ulos, alkoi ahdistus. Mä oon kyllä sitten niin lahopää. Mut on ihan varmaan vauvana tiputettu lattialle, ja siitä on seurannut jotain traagista. Joku sellainen, ett päätöksissä on kerta kaikkiaan mahdoton pysyä. Olispa mulla vähän enemmän luottoo itseeni. Sitä mä toivonkin ensi vuonna joululahjaks. Tai ei, mä en voi odottaa niin kauan. Toivonkin sitä syntymäpäivälahjaks.

Ja jos joku näkee motivaationi vaeltelemassa jossakin, postittakaa se oitis mulle. Työnteko ei nyt vaan kiinnosta. Olen tänään 5 tunnin ajan haaveillut, kirjoittanut serkulle pitkän emailin elämästä, pommittanut Maria tekstiviesteillä, haaveillut lisää, lyönyt päätä näyttöön, kiroillut, huokaillut ja syönyt. Niin ja nyt manailen tänne. Kaikenlisäksi myöhästyin töistä. Itse oma-aloitteisesti ehdotin, että voin tulla töihin 1,5 h aikaisemmin, kun kolleega on kipeä. Sitten kuitenkin laitoin illalla herätyskellon soimaan 11.00. Siis siihen aikaan, kun pitäisi olla jo töissä. Heräsin vähän ennen yhtätoista Siihen tunteeseen. Siis siihen, että kohta myöhästyn ja rankasti. Huono aamu.

Äh, kai mun pitäis tehä jotain. Haaveilla lisää, ehkä?

Hetken Kestää Pimeää...

Joulu oli. Huomasitteko?

Mulla oli mukava joulu. Menin Vaasaan perjantaina. Lauantaina auttelin Tomasta Oasiksessa. Sunnuntaina olin kotona Teeriniemellä ja söin ja söin ja söin sekä sain paljon kivoja joululahjoja. Suosikkilahjani on itseni kokoinen nalle. Ihan ihanin! Oon toivonu sellaista ainakin 28 vuotta. Joo joo, aikuinen nainen mä oon... Maanantainakin söin, söin ja söin. Ja vielä tiistainakin. Oli niin ihanaa olla tekemättä mitään ja nähdä perhettä kunnolla, yleensä tuo näkeminen jää vähän vähiin, kun moikkailen niin paljon kavereita.

Tänään aamulla puol seiska lähettiin Terrierin kanssa takasin Helsinkiin. Aika tyhmää. Terrieri oli levoton Toijalaan asti, vaikka olin pumpannu sen rauhottavia täyteen. Huoh. Eipä paljon oo sitten nukuttu kuluneen vuorokauden aikana, sen ehkä huomaa kirjoituksestakin.

Aika meni kyllä ihan liian nopeesti, en yhtään oo henkisesti valmistautunut olemaan töissä. Motivaatio on ihan hukassa. Mun mielestä välipäivät sais olla vielä vapaapäiviä, ei mua kiinnosta nyt olla missään. Haluan takaisin Vaasaan. Heti.

Enjoy The Silence

Enpäs taas ole kirjoitellut. Olettekos huomanneet?

Kuluneina päivinä on ollut pikkujoulua tyttöjen kesken, pikkujoulua serkkujen kesken ja tänään ois pikkujoulua työporukan kesken. Mennään risteilylle. Ensin olin aikalailla jännittyneessä tilassa, kun lupas hirmumyrskyä, mutta onneksi tuo tuuleminen ei ookaan niin runsasta enää tänään. Rahatilanteeni vain on katastrofaalinen kaiken maailman pikkujoulujen vuoksi. Ei pahemmin laivalla shoppailla, vaikka kyllä pitäis päivittää mm. hajuvesitilannetta.

Koiruus menee serkulle hoitoon, saa nähdä miten menee. Tai on se sielä ollu kerran aikaisemminkin, mutta edellisellä kerralla, kun hain sen pois hoidosta, oli se jotenkin hysteerisessä tilassa. Läähätti koko kotimatkan ihan paniikinomaisesti. On serkku kyllä hyvä hoitaja, se on vaan toi koiruus, joka liioittelee aina kaikessa.

Oho, pitänee jatkaa työntekoa.

Edit. Unohdin kertoa, olinhan mä Bustan keikalla veljeni Samulin kanssa. Olipas hyvä keikka.
Niin ja linnanjuhlissa itsenäisyyspäivänä. Tosin vaan Zetorissa, mutta silti.