Käsirasva-addiktio.

Olen ärtynyt. Olen väsynyt.

Silmiä kirvelee. Lihakset on ihan hellät. Pahoinvointia. Päätä särkee. Nukahtaisin heti, jos lopettaisin jonkun asian tekemisen. Kaikki äänet taas ärsyttää. Voisinkohan kulkea töissä korvatulpat korvissa, että välttyisin kuulemasta "meidän pikku Iidan" umpisuolen lisäkkeestä? Liian vähän nukuttu yö muistuttaa liian paljon darraa. Tänään aion vain nukkua, kun pääsen kotiin. Pahus, mun piti varata illaksi pesutupa, kun puhtaat vaatteet on lopussa. Pakko jaksaa pestä pyykkiä, siis jos se pahuksen tupa on vapaana.

Sain palkkakuitin eilen Kipinästä, sain 23 tunnin verran liian vähän palkkaa. Vituttaa. Ihan kohta soitan palkanlaskijalle ja kiljun sille, jos suinkin jaksan korottaa ääntä. Voi olla, että se ottaa liikaa voimille ja omille korville.

Luin lehdestä huolestuttavaa informaatiota pakkotupakoinnista. 8h ravintolatyötä vastaa yhtä askia poltettuja savukkeita. Kaliforniassa tupakansavu on luokiteltu kolmanneksi pahimmaksi ilmansaasteeksi. Pakkotupakointi aiheuttaa mm. rintasyöpää, lapsettomuutta ja keskenmenoa. En oo ihan kauheesti ikinä saarnannu niille, jotka polttaa, polttamisen riskeistä. Paitsi ihmisille, joita rakastan. En ite oo ikinä ollut ihan kiinnostunut polttamisesta, mulle on menny jakeluun ne kaikki kuvat mustuneista keuhkoista, mitä mulle on joskus koulussa näytetty. Nyt mua tavattomasti ahdistaa, kun hengitän savua Kipinässä sen askin verran päivässä. Johtuneeko siitä tai siitä johtuvasta luulotaudista, olen vakuuttunut, että mulla on tupakkayskä. Aina töiden jälkeen yskin koko yön ja seuraavan päivän ja kärsin, kärsin niin. Jos olisin vapaa-ajalla, ei mulla olis niin väliä, onko ravintola savuton vai ei ja istunko savullisella vai savuttomalla puolella. Silloin se on ihan mun oma valinta lähteä sinne ravintolaan ja sitten kärsin seuraukset. Enkä mä humalatilassa tai silloin, kun olen vain parilla, edes huomaa, että ohhoh ja köh köh, onpas täällä paljon savua ja huono hengittää ja kylläpäs silmiäkin kirvelee. Mutta kun mun oikeesti pitää tienata "leipä" sillä, ett kökötän siel savussa, niin se panee vituttamaan. Tässä kohden kysynkin, että miks sitten oon sielä töissä, kun muutenkin vituttaa koko paikka ja se, etten saa nukkua, kun mulla on jo normaali kohtuupalkkainen päivätyö? Hmmm, äitikin aina sanoi, että ahneella on paskanen loppu.

Anteeksi, aina valitan. Aina olen kiukkuinen. Aina olen väsynyt. Anteeksi.

Monday Morning.

Tänään aamu meni jotenki tosi jouhevasti. Herätyskello kyllä ärsytti, mut sitte muuten olin tosi pirtee ja ehdin tunnissa rapsutella terrieriä, käydä suihkussa ja pestä hiukset, juoda virkistävää yrttiteetä, meikata, pukea päälle ja käydä terrierin kanssa lenkillä. Yleensä oon aamulla niin unella, ett jumitan vaan ja sit mulla aina tulee kauhee kiire töihin.

Viikonloppu oli kiva. Lauantaina laitoin tatuoinnin. Toimenpide oli hyvin, HYVIN kivulias. Olin tästä aika yllättyny, koska silloin, kun laitoin kuvan olkapäähän, se lähinnä vaan kutitti pikkasen. Olisin kuvitellu, että kylkeen ei satu yhtään tai ainakin vähemmän kuin olkapäähän. Olkapää kuitenkin on aika luinen ja mun kylki...nooh, on kaukana sellaisesta. Mutta kyljessä onkin kuulemma paljon enemmän hermoja, siitä kipu.

Illalla oltiin Marin kanssa taas vaihteeks Onnelassa. Oli ihan kivaa. Sunnuntaina ei ollut yhtään-yhtään darra. Nousin ajoissa, siivosin, kävin äänestämässä ja kaupassa. Ei ollu yhtään sellaisia darra-mielitekojakaan, tosin hain kyllä pizzan, kun en jaksanut tehdä ruokaa, mutta en kyllä juonut pisaraakaan cocista.

HmmMMmmMMMmmmm...?

Eilinen meni, oli supertylsää. Vein tietokoneen vihdoin huoltoon ja kävin Ikeassa ennakkosilmäilemässä suurempaa rahantuloa odotellessa, mutten löytänyt mitään kivaa, en niin mitään. Mikä pettymys.

Olin isolla kirjoittanut kalenteriin, että Lost alkaa, katsoin 5 minuuttia ja nukahdin. Heräsin johonkin kohtaukseen, missä metsästä kuului jotain meteliä, mutta nukahdin uudestaan. Unessa näin vaan sarjan painajaisia lentokoneonnettomuudesta. Onneks Tomas soitti ja herätti mut, muuten olis koko yö menny varmasti painajaisten parissa. Nyt se meni siinä, että heräsin tunnin välein, ponkasin ylös ja ajattelin, ett iik, oon myöhässä. Tänään olen siis väsynyt. Taas.

TAAS olen väsynyt. Aamulla olin niiiiin silmät ristissä, että pesin ensin kasvot shamppoolla ja saippuoin itseni kasvojenpuhdistusgeelillä, hmmph. Myöhästyin myös sporasta, mutta se nyt ei vaikuttanu kyllä oikeen mihinkään, ärsytti vaan odottaa kymmenen minuuttia pysäkillä.

Olen yhä tosi ärtyny Kipinään. Olen jo kauan aikaa sanonut, että teen tän kuun loppuun normaalisti kaikki muut vuorot paitsi aamuvuoron, mutta sitten ensi työvuorolistassa teen max. 3 vuoroa/vk, mutta mielellään en sitäkään. En vain jaksa, enkä halua, ja en suostu siihen, että terrieri on niin paljon yksin kotona. Ei mun oo mitään järkeä tehä niin paljon töitä vaan sitä varten, että saan terrierille hoitajan, että pystyisin olemaan paljon töissä. MUTTA eikös vaan ollu taas uudessa listassa 4 vuoroa/vk. Ja luonnollisesti jokainen perjantai-lauantai-ilta. Onneks oon muutamaan kohtaan laittanu jo, ett en tule, mutta näköjään maaliskuussa mun pitää laittaa melkein jokaisen päivän kohdalle, ett ei käy. Eilen oli kuitenkin aika leppoisaa töissä, aluks tosin kova kiire, mutta sitten, kun keittiö meni kiinni, rauhottui ilta. Aion nyt vielä tänään kuitenkin soittaa ravintolapäällikölle, että nyt jotain rajaa. Mulle ei huudeta ja jos mä sanon, etten tee enempää töitä, niin en oikeesti tee (jep jep, niin varmaan).

Ooi mitä onnea! Tilasin sen lompakon ja korun ja tänään jo sain postia, että paketti on laitettu tulemaan. Olin niin onnellinen, että kun tuli se sähköposti, vastasin siiten, että "Jessss! Kiitos ja hyvää päivänjatkoa", vaikkei siihen kai olis mitään kuulunut vastata...Ja ooi mitä onnea! Ostin Royksoppin uuden cd:n ja se on kertakaikkiaan ihana, IHANA. Suosittelen. Eilen illalla laitoin sen soimaan ennen nukkumaanmenoa ja uni tuli heti. Sitten ostin myös Gorillazin uusimman cd:n, mutta siihen en ole ehtinyt vielä perehtymään. Stockmannilla kuunneltuna se ainakin kuullosti veikeältä.

Tänään on vapaa ilta, huomenna tuplatyöpäivä ja sitten..VAPAA VIIKONLOPPU! JEA BEIBE!!!

VÄÄRYYTTÄ!

Huoh.
Soitin eilen Kipinään ja pyysin laittamaan työvuorolistaan, etten pääse töihin 25.-26.HELMIKUUTA. Ne pössöt tajus, etten pääse töihin tänään. Ja vasta tänään 13.00 saan viestin, ett miksen pääse. Ja kun soitan Kipinään, ett kyllä mä tietääkseni pääsen, niin saan kuunnella kauheesti huutoa siitä, kuinka paljon muutakin menoo olis sillä, joka mun vuoron tekee, olis ollu. Vähän rispektii ja luottamusta, kiitos. Ei oo tapana ilmottaa töihin edellisenä iltana, ett mä en vaan pääse töihin, kyllä mulla sitte pitää olla jalka ja pää poikki, jos en oikeesti pääse töihin näin lyhkäsellä varotusajalla enkä mä nyt hyvänen aika sentään vaan soita ja ilmota, ett en pääse, vaan annan kyllä sitten selitystä ja soitan ravintolapäällikölle enkä kokille. Kiesus! Mä oon niin paljon joustanu, tehny toisten vuoroja, jääny pitempään silloin, kun ei olis tarvinnu vaan sen takia, ett toisella on darra ja tehny 13 tunnin vuoroja, etten todellakaan ansaitse mitään huutoa ilman anteekspyyntöä. Nyt kuulkaas on irtisanoutuminen hiuskarvan varassa, mun kulho on aikalailla täysi. Varsinkin, jos selitys huudolle on, ettei ravintolapäällikkö luota kehenkään eikä vaivautunu ottaa asiasta selvää eilen.

Hyvitykseksi tilasin itselleni 40euroa maksavan lompakon ja rannekorun, joka ei ollut ihan niin hintava. Outoa, kuinka mun mieli heti paranee pienestä shoppailusta, ennen tätä teki mieli huutaa ja kirkua ja potkia lattiaa, kun suututti niin.

My Money, My Problems.

Tänään työni tuotti hedelmää eli tänään on palkkapäivä, mutta maksoin laskut ja se olikin melkein sitten siinä ne rahat. Puhelinlasku on aivan liian iso, sietämätöntä, varsinkin, kun se ei koostu mistään tärkeistä puheluista, vaan turhasta lörpöttelystä, joka on kyllä loppu nyt. Piste. Suunnittelin skypeä, mutta tiedän asiasta kovin vähän enkä tiedä ketään muuta, joka harjoittaisi ko. toimintatapaa jutella ja sitä paitsi tietokoneeni on yhä hajalla. Osa palkasta meni kyllä tilillä olevien miinustenkin paikkaamiseen, mikä sekin oli sangen ärsyttävää, mutta niille miinuksille ei oikein mahtanut mitään...

Eilinen meni sangen rattoisasti, kävin uimassa (mutta sain nenään vettä -inhottavaa, ärsyynnyin ja lähdin kotiin), tein ruokaa ja oleilin terrierin kanssa. Aamulla meinasin ensin nousta väärällä jalalla, mutta peruutin sitten takaisin sänkyyn, otin unenlämpöisen terrierin kainaloon ja rapsuttelin sitä kymmenen minuuttia ja nousin sitten uudestaan - johan helpotti. Tosin mun ärtymyskynnys on tosi matalalla, koska tänään illalla on taas vuorossa Kipinä eikä se huvita ei. Muutta ikävä kyllä se palkka ei tuu tilille siitä, että istuskelen kotosalla, niin että mentävähän se on.

Olen kehittänyt kaksi eri tapaa nousta rappusia kotiini ja niitähän riittää viiden kerroksen edestä, siis rappusia, ei koteja (se vasta olisikin lukaalia). Toinen tapa rasittaa pohkeita ja toinen reisiä. Vielä kun keksis tavan tehdä vatsalihaksia siinä samalla niin pian olisinkin biitsikunnossa. Työssä tuleekin sitten kuntoon habat ja selkä.

Lauantaina ajattelin mennä laittamaan tatuoinnin selkään, jännittävää. Aion piirtää sen itse, tai olen piirtänytkin jo. Ongelma vain on se, etten ikinä ole käsieni jälkeen täysin tyytyväinen, onpas sitten kivaa, kun saan kuvan selkään ja oonkin sitten, että hyiiii.

Hyssykät.

Eilen olin Maailman Kiukkuisin. Olisin vaan halunnu olla absoluuttisessa hiljaisuudessa omissa oloissani terrieri kainalossa. Mutta ei. Ensin päivätyössä hermoja raastavassa puheensorinassa ja illalla Kipinään. Oikeasti olin niin töykeä tarjoilija, kun mua vaan suututti niin kovaa olla töissä. Kieltäydyin mm. tarjoilemasta pöytiin, mikä tosin oli mun mielestä ymmärrettävää, koska olin yksin ja asiakkaita oli paljon. Sain ärtymyskohtauksen, kun kaksi ruotsalaista poikaa tuli mussuttaa, ett ne ei saa palvelua, vaikka ne on istunu pöydässä vaikka kuinka kauan. Huoh, joka ikinen muu asiakas tuli tilaamaan tiskiltä, mutta ne vaan istua jökötti sielä pöydässä. En suostunut menemään sinne pöytään, vaan ne joutui tulemaan tiskille, hah hah.

En ehtiny syömään koko päivänä mitään, koska edelleen olin kipinässä yksin ja sekin v*tutti mua maailman eniten. Huomasin myös kotona, että koska en ikinä ole sielä, ruuat menee aina pilalle kaapissa eikä mulla sitten ikinä ole syötävää, kun tarvitsisin. Vahingoista viisastuneena ostin kaappiin kaikkea sellaista teollista, joka menee vanhaksi myöhemmin kuin minä itse. Saiskohan jostain sellaista minipakastinta (mulla ei oo kotona pakastinta siis), niin ei aina tarvis heittää sata kiloa homeista ruokaa roskiin..?

Illalla tai yöllä, kun pääsin kotiin, oli Kalliossa yllättävän rauhallista. Ilma oli kivan lauha pitkästä aikaa ja kaikki näytti niin kauniilta, kun oli niin paljon lunta. Tuli ihan mieleen ne ajat, jolloin olin aika pieni, mutta kuitenkin tarpeeksi iso ollakseni yksin yötä kotona. Seikkailtiin tyttöjen kanssa ulkona aamuviideltä ja meillä oli jostain syystä villahousut päässä. Kai se vaan oli niin kreisii. Joka tapauksessa silloin oli samanlainen ilma, eikä yhtään pelottanut olla ulkona, vaan teki mieli olla siellä aamuun asti. Terrierinkin kanssa olis viihtyny ulkona aika pitkäänki, jos se ulkoilu ei tuohon aikaan tuossa paikassa olis ollu kuitenkin aika turvatonta aseettomalle naiselle ja terrierille, joka tosin kuvittelee olevansa suuri doberman. Ja olin mä kyllä tosi väsynytkin. Se on nykyään mun perusolotila, superväsynyt.

Tänään on onneksi vapaa ilta, aion olla kotona terrierin kanssa, käydä uimassa ja nukahtaa aikaisin. Ihanaa.

Eih...

Kyynel. Tyhmät poliisisedät.

My dreams, they've got to kiss, because I dont get sleep, no..

Voi maanantai...

Oltiinpa sitten Marin kanssa teatterissa. väliajalla pois, koska näytelmä oli huono ja viinanhimon houkutus kävi liian suureksi. Oltiin lopulta Onnelassa. Lauantai-aamunakin vielä ihan juovuksissa, darra iski vasta illalla töissä. Mihinkään matkamessuillekaan päästy.

Sunnuntaina oli Kipinän pikkujoulut enkä kertakaikkiaan voinut vastustaa mansikkaisia drinkkejä, joten juomisekshan sekin sitten meni. Ajoissa olin kuitenkin kotona (kymmeneltä), joten tänään on ihan siedettävä olo. Vähän väsy vaan. Töissä ärsyttää äänet. Koko ajan joku puhuu ja pölisee ja se vaan käy nyt niin kovasti korviin. Tekis mieli kirkua, että nyt hiljaa kaikki. Aamuisin en vain pidä metelistä.
Illaksi taas Kipinään töihin, mieluiten olisin vain himassa peiton alla syömässä kaikkee hyvää.

Viime yönä päästin yhden vanhan miehen naapurin rappukäytävään, koska se sanoi unohtaneensa ulko-oven avaimet kotiin. Meidän talossa kun on eri avaimet rappuun ja kotiin. Vähän arvelutti päästää yöllä joku mies vaan rappukäytävään, mutta ei se näyttänyt vaaaralliselta ja sitä paitsi ulkona oli niin kylmä, etten olis sitä voinut siihenkään jättää palelemaan. Mutta nyt töihin, että pääsen pois tästä metelistä...Naiset vaan on niin kovia juoruilemaan, ettei sitä pysty kestämään.

Culture Beat.

Olen viime aikoina joutunut kuuntelemaan sattuneista syistä keskusteluja teinien jatko-opiskelusta. Moni isi on ollut raivoissaan, kun ei kloppi tahdo lukioon, vaan herranisäsiunaavarjele(!) AMIKSEEN! Nämä ko. isit kertoilee päivät pitkät ylpeinä siitä, kuinka ne aikoo viedä poikiensa riparilahjaks saadut moottoripyörät pojilta pois, jos nämä aikovat mennä vastoin isin käskyä amikseen. Mun niiiiin tekis mieli ärähtää. Mutta jupisen nyt sitten tänne. Kyllä pojalla on varmaan mukavaa sitten isona, kun ei saanutkaan mennä unelmiensa ammattiin, kun isi olis muuten vieny mopon pois ja jättänyt viikkorahat maksamatta. Arvon isit, herätys todellisuuteen, kiitos. Lukio ei ainakaan ollu mulle mitään muuta kuin 3 vuotta lisää vaiheluaikaa sille, että mitä sitä isona tekis. En tiedä vastausta vieläkään, ja lukiosta valmistuin jo 9 vuotta sitten (Apua! Onko siitä jo NIIN kauan, olenpas vanha). En mä sitä ylioppilastodistusta ole kyllä tarvinnut, muuhun kuin leuhkimiseen. Ja jos sen nyt välttämättä haluaa, niin voihan sen sielä amiksessakin kirjoittaa. Ja nykypäivänä uskoisin, että enemmän merkitsee se, että on työkokemusta ja johtaviin asemiin noustaan takana olevien työvuosien perusteella, ei sen, mitä kirjaimia päästötodistuksesta löytyy. Lehdissäkin on asioista ollut nyt jonkun verran kirjoituksia. Yliopiston opiskelijaa haastateltiin, ja hän kertoi, ettei sillä yliopiston todistuksella mitään töitä saa, vaan enemmän se on sitten vain sivistämistä koko opiskeluaika, joka johtaa vain lisäopintoihin. Lisäksi toisessa artikkelissa todettiin, että monesti amisopiskelija tienaa työelämässä paljon enemmän kuin korkeakoulutettu. Mikä ainakin pitää paikkansa mun suhteen. Tai siis pikkuveljeni Samuli (hieno mies) tienaa kyllä paljon enemmän kuin mä, vaikka kävikin "vain" amiksen.

No niin, mutta tämä tästä aiheesta. Eilen olin kuin olinkin uimassa ja saunassa, jonka seurauksena nukahdin puoli yhdeksän. Kerrankin aamulla heräsin suhteellisen virkeenä. Illalla mennään Marin kanssa teatteriin katsomaan Shakerpearin Kuningas Lear, huomenna olis tarkoitus mennä A) sivistämään itseäni ja B) kuolamaan kaukomaita matkamessuille.

Lopuksi vielä pyyntö sille, joka on laskenut elohopean noin alas: Nyt riittää, nyt voisi tulla jo vähän vähemmän kylmä. Ei terrierin tassut kestä tuollaista, vaan se reppana loikkii ulkona kolmella jalalla ja on sisällä maailman energisin. Ja sitä paitsi sitä hävettää kulkea ulkona toppatakissa, vaikka mun mielestä se takki on tosi hieno, siinä on huppu ja kaikki. Olen myös miettinyt kaulahuivin ostamista terrierille ja kenkiä myöskin. Ajattelin ostaa mustat nahkakengät stockalta (siis sellaiset, jotka suojaa koiran tassua, jos siinä on esim. haava) ja modata niistä adidas superstarin näköiset. Ne vaan olis niin rouheet. Taas mun, ei terrierin, joka mieluiten kulkee ulkona alasti, mielestä.

My Eyelids Weights a Ton

Olen tänäänkin väsynyt. Yleensä aamulla, kun herään herätyskelloon, on mulla tapana vaan heti ponkasta pystyyn, kun ei siitä snoozesta ole kuitenkaan mitään hyötyä (sit mä kyllä hereillä jumitan hirveesti ja teen asiat toooosi hitaasti), mut tänään vaan kiukuissani sammutin herätyksen ja menin syvemmälle peiton alle. Onneks olin laittanu back up- herätyksen keittiön pöydälle, niin oli sitten kuitenkin pakko nousta, mutta kyllä oli vaikeeta. Näinä päivinä olis kivempi, jos ei tarvis mennä koiruuden kanssa lenkille, ulos nimittäin jäätyy, vaikka olis pukeutunut pilkkihaalariin.

Olin äärimmäisen tyytyväinen itseeni. Töissä on nimittäin vedenkeitin, joka on ihan mustunut, kun ei sitä varmaan ole neva-eva pesty. Tänään laitoin sinne etikkaa ja vettä ja annoin liueta hetken aikaa ja volaa! Keitin oli huomattavasti puhtaampi kuin mitä se oli aiemmin. Sitten yksi työpaikkani naisista tuli, katsoi keitintä ja huokaisi, että eikö sitä keitintä voisi joku putsata. Arrrrgh. (kylläpäs työni nyt kuullostaa tärkeältä...mut hei, it's a dirty job, but someone's gotta do it...)

Tänään mulla on vapaa ilta, aion mennä uimaan. Ja nyt kun kirjoitin sen tähän, niin se on sitten kanssa mentävä. Pakko muutenkin tehdä jotain (muuta kuin töitä) 16.00-21.00 välillä, muuten nukahdan heti ja herään varmaan joskus keskiyöllä ja sitten huomenna olen taas ultimateväsynyt.

Jos joku mua lukee, niin anteeksi, tiedän olevani nykyisin tylsä.

Sauli.

En ole poliittinen ihminen tai siis en ymmärrä politiikasta mitään eikä mua oikeestaan kiinnostakaan, vaikka ehkä pitäisi. Kyllä mä äänestin ja äänestän, koska jostain syystä ajatus Saulista presidenttinä kuvottaa mua. Vaikka eihän presidentillä mitään valtaa juurikaan ole, mutta ehkä se on naisenvaistoa tai äidin aivopesua, mene tai tiedä, mutta joka tapauksessa Sauli on yök. Miten esimerkiksi joku voi muka olla samaan aikaan porvari ja työväen presidentti, kysyn vaan. Omasta mielestäni Sauli vaikuttaa sangen petolliselta ihmiseltä ja muistuttaa elävästi Simpsoneiden Montgomery Burnsia. Olkoon Tarja sitten kiukkuinen mun puolesta, mutta ei mulla kyllä ole mitään vastaansanomista sille, että se jatkaa vielä toisen kauden. Olkoon se sitten ruma, mutta jos presidentti valitaankin ulkonäön perusteella, voidaankin sitten samantien valita siihen työhön Miss Suomi, kuka se nyt sitten ikinä onkaan. Ja Ahtisaariko sitten oli komistus? Tai Kekkonen? Tai Sauli? Tylsää, että mtv 3:sen vaalikoneen tuloksen mukaan Saulilla on samoja arvoja kuin mulla. Höpönlöpön, ei varmasti ole.

Tässä on mun silmät: X X

Voih. Oih. Väsymyksen ylittävä olotila. Kahdessa päivässä 32 tuntii töissä ja helvetin naapurit muistutti viime yönä olemassaolostaan luukuttamalla Kwania ja kirkumalla. Tänään vielä 16 h ja sit loput päivät on onneks normaaleja. Tänään näyttäs kokousten suhteen hiljaselta...antaiskohan huonon vaikutuksen, jos mä nukkuisin tuossa aulan sohvalla....Tai sit voisin mennä "siivoo" varastoo ja nukkuu sielä, hmmmmm...tuntuu niin houkuttelevalta ajatukselta.

On tää niin kovaa, ensin 3 viikkoo lomaa ja sit sen jälkeen teenki viikossa kahen viikon työtunnit. Vähän turhan raju tiputus tosielämään mulle, joka muutenki oon ottanu aika löysästi täs viime aikoina töiden suhteen. Huomenna, kun vihdoin pääsen nukkuu, nukun varmaan 17.00-06.30. Do Not Disturb.

Me So Important?

Tunnen itseni uudessa työpaikassani niin kovin tärkeäksi. Mulla on vastuuta. Mulla on työpuhelin. Mulla on työtietokone. Mulla on työsähköpostiosoite. Mulla on kivaa (ainakin toistaiseksi.). Tänään on kyllä vasta toinen päivä.

Kipinässäkin on jostain syytä enemmän nyt motivaatiota työskennellä, musta tuntuu sieläkin niin tärkeältä, vaikkei sielä mikään olekaan muuttunut.

Mutta jatkan tärkeänä olemista. Huraa!

Perse.

Sain kuin sain taas kerran uuden työpaikan, nyt olen kokousjärjestelijä Mercury Urvalilla. Taputan itseäni selkään. Mutta voi perse. Nyt Finnairilta tuli kutsu rekrytointitapahtumaan.
Hmmmmm....kai sinne pitää mennä, kun tuosta kuitenkin sais sitten ammatin 4 life ja tämä nykyinen uusi työ olisi vain kesäkuun loppuun. Mutta kun olen nyt niin innoissani tästä uudesta työpaikasta, etten kyllä haluais sitäkään menettää. Tai sitten haen Finnairille uudestaan kesäkuun lopun jälkeen. Hieman hermostuttaa kutsussa mainittu kielikoe, joka sielä haastiksessa on. Ei englannin tai ruotsin suhteen, mutta sitten saksa ja ranska......Nyt kun illat on taas vapaat, vois mennä opiskelee äkkii yhden kielen, portugali kiinnostais (Finnairin emojen pitää osata neljä eri kieltä).Kuinkakohan paljon lentoemot saa liksaa ja kuinka paljon niiden pitää olla poissa kotoa...? Sepeä kun en kyllä jätä.

Eilen olin Marin kanssa taas ptikästä aikaa pitkällä lenkillä. Oli kivaa. Nukahdin kotona jo kymmeneltä.

Mulla on nyt sikana Kipinässäkin töitä, ensi kuussa olen sikarikas, mutta niin kiireinen, etten ehdi edes tuhlaamaan. Kesäloma ja ulkomaat Here I (Might) Come.

Bäk In Thö Sity.

Väsyttää.
Olin pitkästä aikaa töissä, tein 2 x megapitkän päivän viikonloppuna ja nyt oon ihan niitis.
Tänään olin (taas) työhaastattelussa, pääsin jatko-osioon, joka on huomenna ja kestää kello 8.15-14.00. Jännittävää, kuinka mä kestän NIIN pitkän haastattelun? Siis ett kuinka mä osaan esittää kypsää ja aikuista niin monta tuntia putkeen. Jos saan työn, saan ihan ok palkan, normaalin työajan (hurraaa!) eli 8-16.00 arkipäivisin, viikonloput ja pyhät vapaat, joudun pitämään aikuisten vaatteita töissä (huppari eikä farkut ei siis tuu kysymykseen) ja muutenkin olemaan siisti. Tosin työsuhde olis vaan kesäkuun loppuun (mulla olis siis kesäloma........) eikä siis oo yhtään varmaa vielä, että saanko sitä paikkaa, niin että tällä hetkellä elän vaan hiljaisessa toivossa. Eikä mun taloudellinen maailma kaadu, jos en saa paikkaa, mut olis se vaan silti kivaa päästä tuonne töihin...

Perjantaina ja lauantaina olin syvän ikävän kourissa, nyt vähän helpottaa, kun on saanu olla töissä ja on muutakin ajattelemista.

Mulla on aika kotihiiri olo ja oon ajatellu pitää klassisen tipattoman tammikuun. Tosin tässä kuussa olis kyllä pikkujoulua sun muuta, ett saa nähdä.

Musta tuntuu, että kaikki kaverit on unohtanu mut. Tosin oon itekin ollu niin laiska pitää yhteyttä, kun tekis vaan mieli mooailla kotona. Mutta olis kuitenkin kiva nähdä ihmisiä työn ulkopuolelta ja kuulla kuulumisia. Olis kivaa, jos joku tulis kylään tai sit mennä jonku luo kylään, mä en jaksa baaria nyt, kun yritän olla raitis...HENGAILKAA MUN KANSSA, pliiis?

Hollaaaa.

Vielä länsirannikolla, torstaina tää västis lentää takas etelään. Ehkä on jo aikakin. Kunpa vaan mun ihmiset lentäis mun mukana kans.

Helsingissä on plussaa se, että on työpaikkoja (jotka mun vaan eka pitäis saada), se, että sielä aina tapahtuu jotakin, se, että sielä asuu paljon mun sukua (ehkä jopa 3/4), se, että sielä asuu kavereita (joiden tapaaminen on ajanpuutteen/laiskuuden tms. syyn vuoks liian usein liian vaikeeta), se, että sieltä aina löytyy uusia paikkoja, missä ei oo käyny (voiskin taas mennä Marin kanssa lenkille, jos se jaksaa/haluu lähtee...?), se, että mun luokse tulee silloin tällöin kylään ihmisiä, se, että sielä on varmaankin keskimäärin parempi palkka kuin esim. Vaasassa, se, että sielä on enemmän vaihtoehtoja yökerhojen, vaatekauppojen ja muidenkin kauppojen suhteen, se, että sieltä on helppo lentää vielä etelämpään, se, että pääsee risteilemään, se, että pääsee aika helposti laskettelee, se, että pääsee aika nopeesti Vaasaan...jne, jne, jne.

Helsingissä miinusta on se, että melkein kaikki maksaa ja vielä vitusti, se, että yöllä on hankala päästä kotiin, se, että on paikkoja ja aikoja, joissa ja jolloin ei uskalla liikkua yksin ja se, että ne ihmiset, joita rakastan ihan eniten maailmassa ei asu sielä.

Jos sais lisää rahaa, niin voittaiskohan plussat miinukset, vai koituiskohan kuitenkin ongelmaksi se, että mun rakkauteen on 450km välimatkaa?