VÄÄRYYTTÄ!

Huoh.
Soitin eilen Kipinään ja pyysin laittamaan työvuorolistaan, etten pääse töihin 25.-26.HELMIKUUTA. Ne pössöt tajus, etten pääse töihin tänään. Ja vasta tänään 13.00 saan viestin, ett miksen pääse. Ja kun soitan Kipinään, ett kyllä mä tietääkseni pääsen, niin saan kuunnella kauheesti huutoa siitä, kuinka paljon muutakin menoo olis sillä, joka mun vuoron tekee, olis ollu. Vähän rispektii ja luottamusta, kiitos. Ei oo tapana ilmottaa töihin edellisenä iltana, ett mä en vaan pääse töihin, kyllä mulla sitte pitää olla jalka ja pää poikki, jos en oikeesti pääse töihin näin lyhkäsellä varotusajalla enkä mä nyt hyvänen aika sentään vaan soita ja ilmota, ett en pääse, vaan annan kyllä sitten selitystä ja soitan ravintolapäällikölle enkä kokille. Kiesus! Mä oon niin paljon joustanu, tehny toisten vuoroja, jääny pitempään silloin, kun ei olis tarvinnu vaan sen takia, ett toisella on darra ja tehny 13 tunnin vuoroja, etten todellakaan ansaitse mitään huutoa ilman anteekspyyntöä. Nyt kuulkaas on irtisanoutuminen hiuskarvan varassa, mun kulho on aikalailla täysi. Varsinkin, jos selitys huudolle on, ettei ravintolapäällikkö luota kehenkään eikä vaivautunu ottaa asiasta selvää eilen.

Hyvitykseksi tilasin itselleni 40euroa maksavan lompakon ja rannekorun, joka ei ollut ihan niin hintava. Outoa, kuinka mun mieli heti paranee pienestä shoppailusta, ennen tätä teki mieli huutaa ja kirkua ja potkia lattiaa, kun suututti niin.