Mistä tietää muka..?

Tässä taannoin kerroin raskausmyrkytysepäilystä. Tästä asiasta olen erittäin hämilläni. Tai siis oireita ovat kuulemma päänsärky, turvotus, valopallot näkökentässä, verenpaineen nousu, ylävatsakipu ja proteiinit pissassa.

Ainoa pysyvä ilmiö mulla on tuo proteiini, joka on ollut jo pidemmän aikaa yhden plussan, mitä se sitten tarkoittaakaan.

Päänsärkyä on aina välillä, mutta se saattaa myös johtua siitä, etten nuku juuri ollenkaan. Onkohan myrkytyksen aikana jatkuva päänsärky vai lasketaanko myös tämä ajoittainen?

Turvotusta löytyy vaikka muille jakaa, ette takuulla halua nähdä mun nilkkoja, kun otan sukat pois jalasta. Aamuisin sormetkaan ei oikeen tottele, kun ne on vaan sellaset 10 makkarapötköä. Mutta eikös turvotus kuulu muutenkin näihin ihastuttaviin raskausoireisiin?

Valopallot silmissä. Löytyy. Mutta ei siis koko ajan, vaan vain sillon, kun liikautan silmiä tai käännän päätä. Sinänsä normaali ilmiö, mutta jos tämä tapahtuu ihan jokaikisen liikahduksen kohdalla, mitä ei ei-raskaana ollessa ole tapahtunut, eikö silloin pitäisi jo huolestua?

Verenpaine on koko ajan ollut hyvä, MUTTA kun mun verenpaine on yleensä alhainen, niin onko nyt kuitenkin jossain jotain vikaa, kun se onkin nyt paljon korkeampi?

Ylävatsakipu...Eilen esimerkiksi sattui niin, etten pystynyt tekemään mitään. Olin jo käsi puhelimella tilaamassa itselleni taksia kättärille, kun olin vakuuttunut siitä, ett nyt tapahtuu jotain. Totta kai kivut sitten loppuivat. Onko tässäkin nyt kysymys siitä, että ylävatsa pitäisi olla ihan koko ajan kipeä, vai lasketaanko mukaan myös tunnin kestävä kipu? Häh?

En mä osaa olla raskaana, mä en tiedä mistään mitään. En mä ees tiedä, miltä supistus tuntuu enkä varmaan tajuu lähtee lääkäriinkään kuin vasta sitten, kun jalkojen välistä roikkuu jonku pää. Voi stressi. Mä oon varmasti jakomielitautinen jo hyvissä ajoin ennen synnyttämistä. Mitäs sitten, kun olen vastuussa kahdesta avuttomasta ihmislapsesta? APUA.

Olen syvästi pahoillani, että mä en oikeesti nyt osaa enkä pysty tilittämään mistään muusta kuin tästä vallitsevasta olotilasta.

Tai voin mä sen kertoa, että olin tänään kylässä. Ostin tässä taannoin turvakaukalon autoon ja tutustuin siinä samalla yhteen tyttöön..tai kai se nainen jo on, kun ikääkin on jo 32v, mutta jotenkin tuntuu oudolta puhua silti naisesta. Noh, joka tapauksessa, olin sitten sen tyttönaisen (on muuten melkein kotikyliltä kotoisin eli Seinäjoelta) luona kyläilemässä tänään. Sillä itsellään on nyt kohta vuoden vanha lapsi, joka oli sairastunut vauvarokkoon juuri tänään. Itselläni ei ole ikinä ollut yhtä ainutta rokkoa ja sellaiseen sairastuminen olisi nyt tooosi huono juttu. Mutta ehkäpä tässä iässä ei enää voi saada vauvarokkoa, vaikka netissä lukikin, että se tarttuu todella helposti (luultavasti kuitenkin vauvoihin). Ainoastaan mä voin olla kyllä niin taitava, että sairastuisin vauvarokkoon 30 ikävuoden aikana, olenkin jo tuntevinani pientä kutitusta iholla.

Mun todella taitaa olla parasta olla googlettamatta enää yhtään tautia ja pysytellä samantein kotona lukkojen takana ja pitää televisiokin kiinni, muuten olen diagnosoinut itsestäni kohta kupan ja kymmenen muuta.

Televisiosta tulikin mieleen: Olen totaalisen kyllästynyt sen tarjontaan. En jaksa enää yhtään Tanssii tähtien kanssa-, Maajussille morsian-, Big Brother-, Sinkkuäidille sulhanen-, Unelmien poikamies-, Suomen tai jonkun muun maan huippumalli-, Idols- yms. paskaa ohjelmaa. Kiintiöni on niiiiiiin täysi. Missä ovat kaikki laadukkaat hömppäsarjat? Enhän mä nyt hyvänen aika voi maksaa tvlupaa, jos ainoat katsottavat ohjelmat on tällä hetkellä Täydelliset Naiset sekä C.S.I:n eri versiot, joista niistäkin osa tulee uusintana. En ala! Protestoin! Menen boikottiin!

Totaalikyllästyminen

Nyt riittää. En enää yhtään jaksa olla isomahainen punkero, joka ei voi tehdä mitään. Riittää jo kotona makoilu. Riittää jo tämä "mikään-ei-huvita-enää-ikinä-koskaan"-olotila. Riittää jo se, etten pääse sängystä ylös ilman megaähinää, puhinaa ja voihkintaa (ei, ylösnousemiseen ei todellakaan liity seksi millään muotoa). Riittää jo kävely Terrierin kanssa ulkona etanan vauhtia. Riittää, riittää, RIITTÄÄ!

Eilen oli lääkäri taas. En muista, kirjoitinko taannoin lääkäristä, joka oli iso, lihava, vanha ja hieltä haiseva mies. Noh, joka tapauksessa, lääkäri oli eilen sama. Asioiden saamassa uudessa valossa lääkärikäynti ei ollut tällä kertaa niin etova. (Kuulin monelta eri taholta, että kyseessä on sangen pätevä lääkäri). Sitä paitsi, tällä kertaa se ei vaikuttanut yhtä krapulaiselta ja kyllästyneeltä kuin edellisellä kertaa ja vaan oikeesti kiinnostuneelta mun voinnista. Voinnista, joka lääkärissä on aina erinomainen ja loistava, mutta heti kun pääsen kotiin, alkaa valitus ties mistä asiasta. En vaan ikinä saa lääkärissä suuta auki. Noh...on se olotila muuten kyllä ihan ok, jos ei lasketa ensimmäisen kappaleen syistä johtuvaa jättiläisvitutusta ja kyllästymistä.

Lääkäri sanoi, ett noi alienit on nyt sen verran isoja, ett kaks viikkoo ja sit ne saa syntyy, jos niitä huvittaa. Luultavasti ne on sen verran vittuilevaa sorttia, että suostuvat syntymään vasta joskus heinäkuun puolessa välissä 6 kiloisina norsuina. Tiedättekös niitä naisia, jotka voi "sieltä" pommittaa pingispalloja yleisön joukkoon? Sen jälkeen, kun olen synnyttänyt nämä 2x6kg norsulasta, voinkin pistää paremmaksi ja ruveta syöttelee korispalloja. Ehkä kehitän siitä itselleni uuden uran. Jepppp.

Goodbyes

Mun ikioma auto on nyt viety autokauppaan. Meillä oli monta kivaa hetkeä yhdessä, varsinkin viime kesänä, jolloin kruisattiin ristiin rastiin Suomea, minä, herra Terrieri ja Clio. Tilalle tuli joku Toyota Verso, perheauto. Olosuhteiden pakottama hankinta, mutta silti...yääääääääh. Haluan mun ikioman Clioni takaisin. Sillä mä sentään osasin ajaa jopa Helsingin keskustassa jo. Tolla vankkurilla...hmmh, luultavasti en opi ikinä. Toivottavasti Clio pääsee hyvään, rakastavaan kotiin. Sanokaa vaan materialistiksi, en välitä, tästäkään erosta en varmaan toivu ikinä.

Nyt pitäis mennä ompelemaan pinnasänkyyn reunasuojusta. En enää yhtään pidä ompelukoneista. Tuo saatanan aluslanka menee koko ajan helvetilliseen solmuun, kun oon pari senttiä ommellu enkä ymmärrä, missä on ongelma. ARGHHHHH!!!!

Laskettuun aikaan on 48 päivää. Saatan kohta mennä paniikkiin.

Yawn!!!!

Pe-la välisenä yönä sain vihdoin nukuttua lukuunottamatta kahta vessassa käyntiä. Olisin voinut nukkua ikuisuuden, MUTTA nenästä alkoi vuotaa verta ennen yhdeksää urakalla eli ei tullut mitään. Olin erotiikan multihuipennus liian pieni t-paita päällä, leuka veressä ja nenässä tuppo vessapaperia.

Viime yönä olisin ehkä voinut nukkua, mutta koska läkähdyn öisin kuumuuteen, pitää pitää ikkunaa auki. Ikkunan ulkopuolella oli joku prkleen harakka, joka huusi ja huusi ja huusi noin kello kahdesta kello kuuteen. Tai kuudelta luovutin ja laitoin ikkunan kiinni. Ensimmäistä kertaa elämässä olin ihan itse omakätisesti valmis lahtaamaan jonkun eläimen. Kun nyt sitten ysiltä heitin Mikon töihin, se (oletettavasti) sama harakka tepasteli itsetyytyväisen ja arvokkaan näköisenä mua pihalla vastaan. Jätin sen monista yöllisistä uhkauksista huolimatta silti eloon. Sillä on sitä paitsi pesä läheisessä koivussa. Enhän mä nyt voi harakan lapsista orpoja tehdä.

Eilen oli muuten aika kiva päivä. Sain melkein äitienpäivänä melkein äitinä lahjoja. Ja sit oltiin Sepen kans kävelees luontopolulla. Sepe ainaski nautti. Ja sit oltiin ravintola Helsingessä syömässä lohikeittoa. Nam. Ja mä join greippilimsaa, joka näytti ja maistui lonkerolta. Vee-edätin siis itseäni. Niin, ja sit oltiin Trentassaki syömässä. Ihan semihyvää ruokaa, vaikka paikka onki saanu huonoja arvosteluja. Söin alkuun jokirapuja, pääruoaks maissikanaa ja jälkiruuaks tiramisuu. Jälkimmäinen oli kyllä vähä pettymys, maistui lähinnä kahvissa uitetulle täytekakulle.

En ihan oikein ymmärrä. Meillä on ollu taloyhtiössä ekan asumisvuoden ajan ilmainen soneran netti. Nyt toukokuussa ilmaisuus loppui ja oon odotellu, ett Sonera ottais yhteyttä ja kyselis, ett halutaanks me jatkaa maksavina asiakkaina ja minkälaisten nopeuksien kans etc. No eipä oo kuulunu mitää ja mähän en niille soita, koska joka kerta, ku oon yrittäny, oon saanu jonottaa yli puol tuntii ja lopulta kyllästyny. Näköjään meillä nyt kuitenki on netti, jonka hinnasta tai nopeudesta mulla ei oo niin mitää käryä. Kaikenlisäks Sonera on kuulemma siirtyny sähköiseen laskutukseen..Mihinköhän osoitteeseen ne meinaa laskuja lähettää? Kyllähän mä sain Soneralta jonku sähköpostiosotteen, mutta en mä sitä oo ikinä käyttäny enkä muista koko osoitetta/salasanaa, ku mulla on jo ihan toimiva sähköpostiosote gmaililla. Oletettavasti ne tökkii laskun sinne, mutta en mä jaksa selvittää sitä mun osotetta, ku se edellyttäis taas sitä yli puolen tunnin jonotusta puhelimessa. Ei sillä, että mulla olis nyt jotain tähdellistä tekemistä lähiaikoina, mut silti. Ärsyttävää.

Ai niin, ei synnytysvalmennuksessa puhistu ringissä eikä ollu kalvosulkeisiakaan. Ihan mielenkiintoista ja jopa hauskaakin oli (neuvolantäti kun on niin hassu), mutta hiljaa mielessä päätin, etten ehkä synnytä ikinä. Onkohan liian myöhäistä päättää moista....

Pitäis siivota. En jaksais. Odottelen mielummin, ett joku kiva haluis tänää olla mun kaa. Sitä paitsi neuvolas sanottiin, ett pitäis kahteentoista asti olla vaan sängyssä ja rentoutua ja kuunnella Vivaldia. Mutta jos herää pääsääntöisesti neljältä, niin siinä on aaaika pitkä aika makoilla tekemättä mitään. Tulos: Ei rentoututa. Ja kuunnella Vivaldia 8 tuntia putkeen (klo 04.00-12.00)? Kaikella kunnioituksella, ei kiitos.

Have You Seen My Dreams?

Nolla. Siinä tämän viikon hyvin nukuttujen öiden saldo. Yöllä herään miljoonasti, käyn vessassa, käyn juomassa, pyörin ja hyörin. Vatsallaan nukkuminen ei onnistu millään. Vasemmalla kyljellä nukkuessa rupee Neiti Alien potkii kylkiluihin, oikeella puolella sama juttu Herra Alienin kanssa. Jos yrittää olla selällään, rupee pyörryttää, kun maha painaa ja mahallaan nukkuminen...noh, se ei vaan natsaa. Ja kun sen kerran erehdyn nousemaan sängystä esim. vessaan, en enää saa sen jälkeen unta, vaan päässä pyörii tuhat ja yksi asiaa. Viime yönäkin heräsin lopullisesti puoli neljä. Lopun yötä tuskailin. Rapsuttelin mä välillä herra Terrieriä, kun se kömpi mun kainaloon ja piti mun hauista tyynynä. Sitten olis iskeny väsy, mutta käsi oli puutunut ja Terrieri niin suloinen, kun se siinä selällään nukkui ja kuorsas, etten raaskinu sitä poiskaan ajaa eli se oli sit siinä.

Unettomuuden takii mun päivien tekemiset on hyyyyvin minimissä. Mä vaan kuljen joka paikassa tynnyrinkokoisena zombiena.

Tänään ois synnytysvalmennus illalla. Onhan sekin yks tapa viettää perjantai-iltaa...huoh. Onkohan sielä sama meininki, ku leffoissa, ett istutaan ringissä ja puhistaan...?Tosin kuulin ikävää huhua kunnon kalvosulkeisista. Yhhh, en jaksa keskittyä. Vaikka ei sillä, että se ringissä puhiseminenkaan kiinnostaisi....

Mutta hei, kyllä täällä jotain tapahtuukin. Vappuna naarattiin miehen ruumis tuosta koskesta, ikävää. Ja tässä pari yötä sitten havahduin savun hajuun kesken CSI:n, kun parvekkeen ovi oli auki. Menin sitten parvekkeelle tarkistelemaan tilannetta ja kyllä, tekniikan museohan sielä oli liekeissä. Jos olisin jaksanut, olisin lähtenyt tutkimaan tilannetta ihan ulos asti, mutta nääääh, CSI vei voiton.

Do You Ever Have A Homesicking?

Samuli oli sit täällä. Keskiviikkona se oli ulkona ja nukkui sit koko yön vessassa ja oksenteli. Kiva nähdä pikkuveljeä:)

Torstaina oltiin Alppipuistossa piknikillä, oli ihan mukavaa, vaikka seura oli väsynyttä ja krapulaista eikä aurinkokaan just sillon paistanu. Mä join jopa yhen lasin ihan oikeeta skumppaa, nams!

Perjantaina olin näkees Leylaa ja Maria, olipas mukavaa istuskella terdellä. Vain se jääkylmä siideri/lonkero/mansikkamargarita puuttui...Perjantaina sain myös Sampalta 30v lahjaks GTA nelosen, jeeei! Tosin Mikko on valloittanu sen pelin ja ite oon pelannu sitä ehkä vaan tunnin. Niin ja olin mä sitten kattoos Jason muuttaa taivaaseen-keikkaakin. En jaksanu kauheen myöhään olla. Sit ku ajoin kotiin, pääsin poliisisaattueeseen. Yks poliisiauto seuras mua Hermannista koti-ovelle asti. Luulikohan ne mua kriminaaliks...? Tosin olin vähän aikaa sitte just pelaillu GTA:ta, niin se pelin ajotyyli saattoi pikkiriikkisen jäädä päälle sit ihan livenäki...

Lauantaina heitettiin Samppa Espooseen sen kaverin luo grillaamaan, se epeli jäi sinne yöksikin, niin en enää sit ehtiny näkee sitä. Plääh. Sit käytiin ajelees kaikkia Espoon paikkoja läpi. Suvisaaristo (tms. joku sellanen paikka) olis aika kiva paikka asustaa, jos mulla ois miljoona. Tai ainaki viis.

Sunnuntaina oltiin Lintsillä. Mä kävin laitteissaki! No joo, ne laitteet koostui Rinkelistä, kummitusjunasta, maisemajunasta ja Vonkaputouksesta. Niin ja ajeltiin me sit Tuusulan suunnalla ja Sipoossa. Tuusulassa voisin ehkä asua, Sipoossa en. Se oli jo jotenki liian lande.

Vloppuna iski kova koti-ikävä. Huvittais lähtee Vaasaan, mut en mä jaksa enää istuu niin pitkää matkaa eikä lääkärikään enää suosittele matkustamista. Tai sit huvittais, ett Samuli muuttais Helsinkiin. Olis kivaa, jos olis perhettä täällä suunnassa eikä niin mahdottoman, älyttömän kaukana. Me luv my family, vaikka ne ajaakin mut hulluks toisinaan (lue: aina kun nään ne). Sit iski myös hillitön katumus ja syyllisyys. Ajattelin liikaa. Ei sovi mulle.

Eilen meinasin joutua sairaalaan. Tai olin mä sielä 6 tuntii, kun ne sielä väitti, ett mulla on raskausmyrkytys. Kyllä ne sit mut kotiin päästi, jäi sit vähän epäselväks, ett mikä on, mut ehkä se selviää huomenna, ku on uus lääkäri. Sitä ennen pitäis ottaa rauhassa ja lepäillä. Ei huvita...

Musta on tulossa alkoholisti, vaikken ees juo. Joka ikinen tekeminen, mistä haaveilen, sisältää viinaa. Esim. vlopun ajelulla löysin vaan kaikkia potentiaalisia pussikaljapaikkoja. Aurinkoinen ilma saa mut ajattelemaan päiväkännejä. Pelkkä siiderimainos tvssä saa mun suun napsumaan. Mä varmaan voisin juoda jopa bissen, jos se tarjottais mulle tuopista niin kylmänä, ett se tuopin pinta ois ihan huurunen ja kostee, uiiih. (En siis yleensä juo bissee, ikinä.)

Äh, pakko lähtee vyörymään Sepen kans ulos lenkille. Siel näyttää tosi lämpöseltä, mut kuulin huhuu, ett näin ei ois. Hitto, ku meiän lämpömittari on rikki.