Have You Seen My Dreams?

Nolla. Siinä tämän viikon hyvin nukuttujen öiden saldo. Yöllä herään miljoonasti, käyn vessassa, käyn juomassa, pyörin ja hyörin. Vatsallaan nukkuminen ei onnistu millään. Vasemmalla kyljellä nukkuessa rupee Neiti Alien potkii kylkiluihin, oikeella puolella sama juttu Herra Alienin kanssa. Jos yrittää olla selällään, rupee pyörryttää, kun maha painaa ja mahallaan nukkuminen...noh, se ei vaan natsaa. Ja kun sen kerran erehdyn nousemaan sängystä esim. vessaan, en enää saa sen jälkeen unta, vaan päässä pyörii tuhat ja yksi asiaa. Viime yönäkin heräsin lopullisesti puoli neljä. Lopun yötä tuskailin. Rapsuttelin mä välillä herra Terrieriä, kun se kömpi mun kainaloon ja piti mun hauista tyynynä. Sitten olis iskeny väsy, mutta käsi oli puutunut ja Terrieri niin suloinen, kun se siinä selällään nukkui ja kuorsas, etten raaskinu sitä poiskaan ajaa eli se oli sit siinä.

Unettomuuden takii mun päivien tekemiset on hyyyyvin minimissä. Mä vaan kuljen joka paikassa tynnyrinkokoisena zombiena.

Tänään ois synnytysvalmennus illalla. Onhan sekin yks tapa viettää perjantai-iltaa...huoh. Onkohan sielä sama meininki, ku leffoissa, ett istutaan ringissä ja puhistaan...?Tosin kuulin ikävää huhua kunnon kalvosulkeisista. Yhhh, en jaksa keskittyä. Vaikka ei sillä, että se ringissä puhiseminenkaan kiinnostaisi....

Mutta hei, kyllä täällä jotain tapahtuukin. Vappuna naarattiin miehen ruumis tuosta koskesta, ikävää. Ja tässä pari yötä sitten havahduin savun hajuun kesken CSI:n, kun parvekkeen ovi oli auki. Menin sitten parvekkeelle tarkistelemaan tilannetta ja kyllä, tekniikan museohan sielä oli liekeissä. Jos olisin jaksanut, olisin lähtenyt tutkimaan tilannetta ihan ulos asti, mutta nääääh, CSI vei voiton.