The Moment I Wake Up...

Oottelen tässä, että neiti vauvanen heräis, ett voisin laittaa sen nukkumaan. En viitti ite mennä nukkumaan sitä ennen, koska oon varma, ett sillä sekunnilla, kun ummistan silmät, alkaa The parku.

Oltiin mökillä viikon koko perhe, oli kivaa. Sit me oltiin Vaasassaki. Ja mä olin ensimmäistä kertaa baarissaki ihan niinku dokaamassa piiiiiiiitkästä aikaa. Ikävä vaan, mua ei sit oikeen huvittanukkaa olla baarissa eikä dokailla, ku ajattelin vaan, ett kotona joudun silti herää parin tunnin välein hoitopuuhiin. En mä ees joutunu, ku Mikko hoiti lapsia kyllä ja ite nukuin vaan. Sit käytiin asuntomessuilla. Mä haluun omakoti, rivi tai paritalon. Talon, jossa on piha, jonne mä voin laittaa tuplat nukkuu ja jossa mä voin iteki pihalla vähä torkkua ja jossa Herra Terrieri vois pikkasen kirmailla. Jos mä oisin oikeen nätisti, niin toiskohan joulupukki...

Äh, laiskottaa. En jaksa kirjoittaa enempää...

Ohi on.

Synnytin torstaina 19.6 JA perjantaina 20.6. Oli rankkaa. Ei ehkä ikinä enää, muttei välttämättä tarvikaan.

Poikaset voivat hyvin ja ovat ihastuttavia. Arki on ollu yllättävän helppoa, siitä ISO kiitos Mikolle. Ite oonki ollu huonommassa hapessa, kun nous perjantaina kuume yli 39:n ja tulehdusarvot oli kans yli 240, kun normisti niiden pitäis olla alta 10. Kättärillä piti sit juosta tiputuksessa 8h välein ja oli aika stressaavaa puuhaa, tänään onneks koitti vapaus siitä.

Nyt sitte yritän opetella olemaan äiti. Oh, mikä sana...maistuu oudolle:)