Violence

Oltiin Leylan synttäreillä perjantaina. Ekaks ulkona syömässä ja sit siitä Aussibaarii ja sit Eatzii.
Oli ihan hauskaa, paljon buutisheikkausta tanssilattialla, otettii ehkä koko lattia haltuun, ei meiän koreografioihin kai kukaa uskaltanu sekaantua.

Baarin jälkeen oltiin ihan himaan matkalla, juttelin vielä Leylan kanssa jalkakäytävällä, kun meitä kohti kävelee joku tuiki tuntematon poika. Ihan ilman minkäännäköstä syystä se tarttuu Leylaa hiuksista kiinni ja kun Ayla ja mä mennään siihen väliin, sy hyökkää muhun kiinni. Se heitti mun asfaltille ja hyökkäs päälle, löin takaraivon ikävästi maahan. Onneksi siihen tuli sitten paikalle jotain poikia ja poliisit, jotka vei sen yhteiskunnan äpärän putkaan. Se kehtas vielä väittää, ett me hyökättiin sen kimppuun. Poliisit kysy, jos halutaan nostaa syyte ja nyt se saa sit sakkoja lievästä pahoinpitelystä. Eli maksaa valtiolle muutaman euron ja jatkaa idioottina olemista. Ite oon jotenki ihan järkyttyny vielä tänäänki, ahdistaa. Niskassa on mustelma ja niska muutenki on kipee. Vaikee kääntää päätä. Eilen huimas ja päähän sattui. Mulla on orastava tunne, ett huomenna saattaa olla vaikeuksia päästä sängystä ylös, tai voi olla niska melkoisen jäykkä.

Mä en oo ikinä ajatellu, ett vois tapahtua jotain noin vaan, keskellä kaupunkia. Tai siis että joku tuntematon poika olis väkivaltanen ilman syytä. Sitä ei tapahdu mulle eikä mun kavereille, ku tuntemattomille vaan. Onneks poliisit oli nopeita ja apu lähellä, muuten olis käyny ihan varmasti pahemmin.

Lauantain olin pitkästä aikaa ihan kotona vaan, söin, nukuin ja katoin tvtä. Tänään oon siivonnu mun kotia ja kävin mä alakerran Hannan kanssa lenkillä. Nyt on ihan väsy. Huvittais melkeinpä mennä nukkumaan.

Onko tänään joku ilotulitus vai mikä ihme tuolla ulkona pamahtelee? Herra Terrieri on tosi huolestunut moisesta.

Have You Met Miss Jones?

Musta taitaa olla pahaa vauhtia tulossa Suomen Bridget Jones. Lääkäri nimittäin sanoi, että mun ikäisen naisen (en edes pidä itseäni välttämättä Naisena vielä) pitäis jo rauhoittua. En mä tienny, ett mulla menee jotenki erityisen kovaa. Serkun isä ilmoitti lauantaina, että mä ja serkku ollaan vanhoja piikoja ja että meissä täytyy olla jotain pahasti vialla, kun ollaan jo tän ikäisiä eikä saada miestä. Sukujuhlat osaa olla...yhtä juhlaa. Luin lehdestä, että tämän ikäisen naisen pitäisi olla jo hyvää vauhtia pukkaamassa vähintään toista lasta maailmaan. En mä halua just nyt edes ensimmäistä. Mulle riittää, että Pia saa vauvan. Saisivat vaan asua samassa kaupungissa, niin olis helpompi sitten sitä vauvaa käydä tökkimässä. Äh, nytkö musta on tulossa sellainen, jolta aina kysytään Sillä Äänellä, ett Noooooooh, mitenkäs se rakkauselämä?

No joka tapauksessa ympäristön painostuksesta olen taas alkanut kaivata jotain toista ihmistä. Tai en muuten, mutta kun yksin on niin tylsä nukkua. Mun sänky tuntuu iltaisin niin isolta, että siihen vois eksyä. En oikein saa untakaan, kun tilaa on niin paljon. Heräilen ja oon stressaantunu, kun aamulla pitää silti herätä töihin.

Olen myös miettinyt mun viikonloppuja enkä tällä hetkellä muista sellaista viikonloppua, että olisin ollut selvinpäin. Apua. Musta on tullut viikonloppualkoholisti. Mutta syytän tästäkin ympäristöä. Työviikon jälkeen ei huvita olla vaan himassa, vaan huvittaa tehdä jotain kivaa. Jokin leffailtakin hyvässä seurassa olis mun mielestä kivaa, mutta jostain syystä siihen on vaikee saada seuraa. Joka viikonloppu on vaan uudet bileet, joihin kaikki menee. Ja koska mua ei huvita yhtään olla yksin himassa joka ilta m(siis arki-iltojen lisäksi), niin sitten ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin taas dokailla. No joo, voishan sitä mennä selvinkinpäin, mutta yleensä tilaisuudet on ollu sellaisia, että...ei todellakaan voisi. Nooh, kai tää viikonloppubileputki jossain vaiheessa loppuu. Toivottavasti.

Oltiin tänään duuniporukasta teatterissa. Käytiin katsomassa Natoni on toista maata. Odotin jotenkin, että se on tylsä, täynnä jotain sisäpiirivitsejä politiikasta ja muutenkin..kypsille ihmisille. Mutta mulla olikin tosi hauskaa, en oo ehkä pitkiin aikoihin nauranu niin kovasti joillekin jutuille. Siinoli, ok, vittuilua politiikasta, ja ne jutut meni vähän ohi, kun en oo niin poliittisesti valveutunut. Mut sit oli siin paljon muutakin, se oli vittuilua ihan kaikesta hyvällä tavalla. Voin suositella, melkein tekis mieli mennä kattoo se uudestaan jonku kaverin kanssa. Sääli, ett ne liput maksaa jotain yli 30 euroo silti. No, ok, vähemmän kuin yks baari-ilta, mut silti....

Shake That Thing.

"Arkipäivät on tosi kiireisiä. Aamulla teen aamiaista perheelle, vien lapset kouluun ja menen töihin. Töiden jälkeen haen lapset, vien heitä harrastusten pariin ja teen perhelle illallista. Sitten siivoan, pesen pyykkiä, luen lapsille iltasadut ja laitan heidät nukkumaan. Tämän jälkeen minulla on vihdoin aikaa itselleni ja silloin masturboin" Aika vähän repesin, kun kuulin töissä radiosta tän mainoksen, se tuli suoraan kaiken maailman kodinkonemainosten jälkeen. Hihittelin vaikka kuinka kauan itsekseni.

Lauantaina olin töissä, kasasin koko kesän reklamaatiot yhteen koosteeksi. Raskasta. Ihmiset nillittää niin pienistä asioista. Luultavasti suurinosa tekee tän ilmasten hotelliöiden toivossa. Sitten menin salille, poljin kuntopyörällä puoli tuntia ja olin varma, että kuolen. Paskin kunto. Illalla Leylan ja Aylan luo pileisiin. Sieltä Gentleman's clubille. Nyt on sitte Helsingin tissibaarit nähty. Nähtiin sielä yllättäen Vihanto ja Samppa Vaasasta. Samppa on Susannan poikaystävä. Hellyyttävää, kuinka huonona se oli siks, ett se oli joutunu tissibaariin. Tai siis sillä oli siitä huono omatunto. Majoitin sen mun lattialle koirankarvojen sekaan nukkumaan, ettei sen tarvi mennä jatkoille.

Tänään Mamma Rosassa pizzalla. Ei oikein sovittu sinne. Muut asiakkaat oli sellasii hienoja, mulla oli camohousut ja huppari. Tarjoilija vähän katsoi meitä kieroon ja vaan nakkas meille ruokalistat kiukkusesti. Muille asiakkaille tarjottiin leipää hienosti, meiän pöytään se vaan viskas sen leipäkorin ja ne leivätki oli leikattu päin helvettiä. Se, että sattuu olemaan darrassa, ei välttämättä tarkota sitä, ett olisi jotenki huono asiakas. Perkele. Ainoo mukava työntekijä sielä oli Anna, joka on mun vanha duunifrendi Leviltä.

Menin kasilla himaan, mietin, ett tänään vois olla sellanen päivä, ett on tarkastajii liikenteessä. Ja mitä tapahtuikaan urheilutalolla? Tarkastajat tuli. Pomppasin nopeesti ulos sporasta, selvisin onneks sakoitta. Iteki yllätyin niin nopeista reflekseistä, sellanen jumituspäivä taas ollu. Eilen tuli ehkä muutama aivosolu tuhottua.

Illalla olin Johanin kanssa juomassa limsaa terassilla. Sit kävin katsastaas sen kämpän. Kiva koti oli, kampissa. Siinä vois kyllä iteki asuu.

Äsken katoin Mona Lisa Smilen, ei oikein nyt nukuta, ku heräsin tänään vasta kahelta. Ensi viikosta on töissä luultavasti tulossa siis tuskanen ja väsynyt. Olisinpa ensi viikonlopun selvinpäin, tää dokaaminen ei oikein edesauta mun laihtumisyritystä. Eikä se, että pitää aina day after syödä kaikkee roskaa ja paljon.