Lämpöaalto

Ihastuttava ilma. Ihan kiva päivä muutenki. Veljeni Samuli tulee tänään Helsinkiin viettää vappua. Yleensä tuloksena on ollut hillitön darra, kun veljeni Samuli on käymässä. Veljeni Samulikin on vaan halaillu vessanpönttöä seuraavana päivänä iltaan asti. Tänä vappuna taitaa olla vähän erimeininki. Ainaki mulla. Sitäpaitsi en varmaan enää ikinä saa sydämenmuotoista ilmapalloa keneltäkään. Ja vaikka saisinkin, kieltäytyisin siitä. Se kuuluu siihen menneisyyteen. Haikeaa.

Meillä on vesiongelma. Meidän hanavesi maistuu kauheelle. Tulee mieleen Nokia ja kieltäydyn koskemasta siihen. Jääkaapissa ei oo mitään nestettä, jos soijaa ja piimää ei lasketa. Kuolen janoon. Pakko kai raahautua kauppaan. Voisin samalla raahautua Kallioon asti, kun pitää hakee töistä Linnanmäelle rannekkeet. Aivan ku mä mihkään laitteeseen pääsisin, mun silti. Itsepäisesti aion sinne mennä.

No joo, mukavaa vappua kaikille. Nyt ulos.

Tiedoitus: Olen Raivotar

Kiukuttaa niin prkleesti, vaikkei oikeestaan oo mitään syytä. Herra Terrieri saa mut raivon valtaan, tekis välillä mieli lahjoittaa se ensimmäiselle vastaantulijalle. Tosin jo tämän kirjoittaminen saa mut potemaan valtavan huonoa omaatuntoa, varsinkin kun katson samalla, kun se istuu tuolla parvekkeella yksikseen ja vahtii pihaa. Se on varmaan sielä siks, ku en kertakaikkiaan nyt jaksa antaa sille tarpeeks huomioo ja sit vaan tiuskin sille. Paha Karoliina. Piti kutsua se syliin rapsuteltavaksi. Mutta oikeesti, onko sen pakko juuri tänään tuhista ja haukahdella ihan kaikelle ihan koko ajan? Ja oliko sen pakko oksentaa sänkyyn? Ja onko sen ihan pakko ulkona juuri tänään vetää vimmatusti jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan ja äristä ihan jokaiselle vastaantulijalle ja tehdä niin kovia syöksähdyksiä, että olkapää irtoo lähes paikaltaan? Ja onko ihan absoluuttinen pakko koko lenkin ajan olla kakkimatta ja sitten, kun päästään pihaan, vääntää naapurin parvekkeen alle jättipökäle?ONKO?

Ja oliko mun ihan pakko nukkua tänään 13 tuntia putkeen niin, että vieläkin on ihan saamaton ja laiska olla? En oo oikeesti saanut tänään mitään aikaseks. Tai käytin mä Terrierin kahdella pitkällä lenkillä ja söin, söin ja söin. Niin ja kävinhän mä kaupassakin pikaisesti. Mut muuten, tämä päivä sux. Vois olla jo huominen. Tai ensi viikon maanantai. Tai sit 15.5, niin että tililtä löytyisi edes sadasosasekunnin verran enemmän kuin vitun 16 euroo.

Jaa-a, taidan syödä vielä hieman lisää ja katsella tvtä. Pian rupean lähettelemään eri tvkanavien teksiviestichatteihin viestejä tyyliin täällä tuleva (paska) äiti yksin kotona, muita kohtalotovereita? Vaihdetaanko ajatuksia synnytyksestä, vaipanvaihdosta, puklauksista ja koliikista? Voin myös kinastella siitä, kuinka epäoikeudenmukainen maailma on lapsiperheille ja kuinka sitä rahaa pitää saada lisää ja lisää. Mulle ei riitä ainakaan mikään.

Wäskä

Äiti, isä ja Niklas on kaupungissa. Hassua, kuinka sitä aina odottaa niiden tuloa ja sitten, kun ne on paikalla, toivoo, ettei ne ois tulleetkaan ja kun ne sitten lähtee, on silti ihan baustana, kun ei ehtinyt tekemään kaikkea, kun kaikki energia meni ilkeilyyn.

Tuli vaan niin ikävä menneisyyttä. Välillä, ohimennen, on hyviä päiviä. Sellanen olo, että kaikki on hyvin, mulla on hyvä olla juuri tässä. Sitten tulee joku muisto ja PADAM! Kaikki vanhat tunteet hyökyy päälle ja iskee hillitön ikävä entisiä aikoja. Laukaisijaks riittää viaton kysymys, jokin tietty paikka, jossa on joskus käynyt tai jopa rullaattorilla ohikulkeva kumarainen vaari addun mustat verkkarit jalassa.

Käytiin muuten Herttoniemessä, sieltä löytyi kohtuuhelmi pipe. Ensi talvea odotellessa...Tosin tuskin sinne pääsen tai edes osaan olla. Taidan olla sidottu muihin hommiin.

You do something to me that I can't explain.
So would I be out of line if I said,
I miss you.
I see your picture, I smell your skin on the empty pillow next to mine.
You have only been gone ten days, but already I'm wasting away.
I know I'll see you again
whether far or soon.
But I need you to know that I care
and I miss you.

Incubus: I miss you

Yhä Pikkasen Pläski

Lauantai oli kiva päivä. Oltiin Liisan kans kaupungilla, mukaan tarttui uudet verhot. Lisäks käytiin katsomassa Pixarin näyttely. Oli mielenkiintonen. Kunpa iteki osais piirtää niin hyvin. Ja kunpa niitä tauluja ois saanu kotiin, mutta pöh. Tennarissa kyllä myytiin Pixar-tuotteita, mut ne oli vaan jotain avaimenperii ja pehmoleluja. Illalla oli ihan pakko viel silittää uudet verhot ikkunaan. Yöllä oliki alavatsa ihan tulessa kaikesta päivän rehkimisestä, ettei sit paljoo nukuttukaan.

Sunnuntaina oltiin minä, Sepe, Mikko, Anne ja Teemu Myllykoskella haikkaamassa. Oli kivaa, maisemat oli hienot ja ilma viel hienompi. Meilloli vaan aika extreme-reitit, ei menty merkittyjä polkuja vaan kuljettiin kaiken maailman pusikoissa. Ihme, etten mahan kans kyntäny maata kertaakaan.

Tällä viikolla en ookaan tainnu tehä muuta ku hengailla Sepen kans kosken rannalla ottaas aurinkoo. Tai kyllä me vaihdettiin olkkarin järjestystä maanantaina. Tai Mikko vaihto. Mä istuskelin. Olisin mä jotain tehnykki, mut joka kerta ku liikahdin, nenästä rupes tulvii verta. Eilen laitettiin parvekkeelle sälekaihtimet, kyllä tuli hienot. Tai en mä laittanu, mä istuin uudistetussa olohuoneessa ja virkkasin(!).

No joo, nyt ulos ja aurinkoon ennen ku Sepe pissaa housuihin.

SurHur

Mulla on ihan oma ompelukone. Ompelukoneet on AINA vihannu mua ja mä hylkäsin ne yläasteella ja ajettelin, etten koske moiseen laitteeseen enää ikinä. Koskaan. Mutta hahaa! Täällä mä huristelen nyt menemään ja olisin ompelemassa ihan kaikkea. Tosin ei mulla oo mitään kankaita, kaavoja eikä ideoita. Tällä hetkellä oon siis tyytynyt lyhentämään yhet verhot. Herra Terrieri ystävällisesti auttoi mua istumalla verhojen päällä. Kiva, kun verhot on vielä mustat, niin nyt ne on sit sävytetty valkoisilla koirankarvoilla. Ei voi mitää.

Eilen käväisin 4D-ultrassa. Alienit ei suostunu kuvattavaksi. Ne vaan piti niitten käsiä naaman eessä. Ja sit ku ohikiitävän hetken ois toisesta saanu kuvan, niin toinen tunki pyllynsä ultralaitteeseen, niin että söpöstä naamakuvasta tulikin kuva pyllystä ja pippelistä. Hmmh. Tuleva itsensäpaljastaja vai porukan koomikko?

Ooooh, I´m so boooring. Mä vaan puhun vauva- ja ompelujuttuja. Pitäisköhän mun tehdä tästä odotus/vauva/ompelu/virkkaus/ruuanlaitto-blogi...? Yyyyyyyyyyyh.

POW!

Olen yhä jättiläinen. Olin shoppailemassa lauantaina. Sovitin takkia koolta XL. Eipä menny kiinni, ei. Ja vielä tammikuussa mun vaatekoko oli S/M. Yyyyh. Siinä vaiheessa, kun myyjä hienovaraisesti vihjaili, että naapurissa olis Mode XL:n kauppa, olin valmis itkemään katkerasti. Mä en voi mitään muuta kuin toivoo, ett tää tila ois todellaki ohimenevää ja ehkäpä jo syyskuussa näyttäisin lähes normaalikokoiselta. Pliiiiiiiiiiiiiiiiis?

Koko ajan on joku vihjailemassa, että pian poksahdan, kun olen niin iso. Enpä poksahdakaan. Vielä on moooonta kuukautta jäljellä tätä kasvamista.

Nyt on tyypeillä oma sänky. Se on hieno ja itsetehty.

Eilen olin teatterissa entisen naapurini kanssa. Olin vaan hirmuväsynyt, ja mun teatterihetki meni lähinnä siihen, että odottelin näytöksen loppumista, että pääsisin kotiin nukkumaan. Sääli, sillä se näytös olis saattanut olla hyväkin. Mä en edes muista sen nimeä.

Olin tänään lääkärissä. Lääkäri oli n. 100 kiloinen, vanha ja hieltä haiseva mies. Musta tuntuu, että mut on häpäisty enkä ehkä pysty harrastamaan seksiä enää ikinä. Tässäpä olikin oiva helpotus edellispostauksen panetusongelmaan. "Jee." Onneks lääkäri ei edes kyseenalaistanu mun jaksamista töissä ja pisti mut samantien saikulle aina toukokuun loppuun asti. Ei mun tarvinnu ees anella, teeskennellä itkua eikä mitään muutakaan. Tosin itku ei ollu kaukana, kun näin sen lääkärin. Ja haistoin. Nyt pitäis jaksaa raahautua käymään töissä ilmottamassa, ettei mua siellä näy yli vuoteen...

Niinku Totally

Heräsin väärällä jalalla. Olen kiukkuinen ja apea jostakin tuntemattomasta syystä. Kaikki ärsyttää. Ärsyttää, kun ei huvita viettää rapsutushetkeä herra Terrierin kanssa, vaikka se on meidän joka aamuinen traditio. Ärsyttää, että alakerran koirat haukkuu aina. Ärsyttää, että herra Terrierikin piti aamulla oman haukkukonserton. Ärsyttää, että mun hiukset on takkuiset, niin takkuiset, ettei niitä saa varmaan edes harjalla selviks. Ärsyttää, että pyykkikone on täynnä märkää pyykkiä eikä mulla oo puhtaita vaatteita. Ärsyttää, ettei kotona voi kulkea niinkuin huvittaa, koska ikkunan takana on kasa rakennusmiehiä (tai ei ne kyllä kasassa oo, mutta silti), joilla on suora näkyvyys meille. Vielä enemmän ärsyttäväksi sen tekee, ettei mulla todellakaan oo puhtaita vaatteita, eli ainoat vaihtoehdot on alastomuus/likaiset vaatteet/pyykkikoneen märät vaatteet. Ärsyttää, että p*nettaa, mutta koska olen oluttynnyrin kokoinen ja yhtä eroottinen näky kuin kasa koiran kakkaa, ei paljon heru. Ei edes tuolta kasalta rakennusmiehiä. Ei sillä, että olisin edes yrittänyt.

Lohdutukseksi taidan syödä aamupalaksi levyllisen chili-suklaata, jonka sain eilen Leylalta. Suklaa pelastaa aina kaiken. Tosin siitä saan kasvoilleni lisää tätä ihastuttavaa puberteetti-lookkia. No ainakaan kukaan ei ehkä usko, että olen jo 30. Vaikka väliäkö kai sillä on, vaikka uskoiskin. Näinä päivinä.

Eilen olin tosiaan näkees Leylaa. Käytiin Café Fazerissa syömässä mmmm niin ihanaa leivosta, jonka Leyla tarjos. Taisin muuten unohtaa haltioituneena sanoa kiitos. Ennen kävin dokailemassa ja sekoilin, nykyisin syön leivoksia. There´s something wrong in this picture, perhaps. Niin ja käytiin me leffassakin kattomas Juno. Tilanteeseen sopiva suloinen leffa. Voin mä suositella. Ei ihan mikään perus jenkkipaska, jossa olis väkisin pitänyt nauraa, vaan ihan oikeesti hauska. Aina välillä.

Viikonloppuna eli tänään Lappeenrantaan. Sepe saa purkaa energiaa juoksemalla vapaana tuhatta ja sataa, itse luultavasti saan hermoromahduksen ja läähätän sunnuntaina paniikissa ja ahdistuneena. Ei tiiä.

Viimeisin julkaisu lokakuu 2007

Ehkä mä hitusen päivitän kuulumisia...

1.) Mahassa kasvaa kaksi "alienia", jotka potkii ja möyrii, vie mun yöunet, juoksuttaa mua vessassa, repii mun sisälmyksiä, laittaa mun kasvot näyttämään puberteetti-ikäisen kasvoilta, turvottaa mun jalat kahden limpun kokoisiks, vie KAIKEN energian, estää dokaamisen, lumilautailun ja ratsastuksen, pistää mut itkemään/raivoamaan pienen pienestä syystä, varmistaa, etten varmaan enää ikinä mahdu mihinkään vaatekappaleeseen kokoa S tai edes M, ei anna mun kävellä yli 50metriä hengästymättä, potematta tuskaa jaloissa tai alaselässa...etc. etc. Ja tämän pitäisi olla yksi hienoimmista kuukausista naisen elämässä...hmm..taitaa olla miesten keksintöä.

2.) Taidan palata työelämään seuraavan kerran ehkä joskus vuoden 2009 lopulla. Ultimatum köyhyys, here I come!

Tän verran mun päästä tuli tekstiä ja se on kuulkaas paljon se näinä aikoina. Koitan kovasti jaksaa kirjoittaa enemmän ja useammin, kun nyt kotonakin vaan oleskelen.