angstia ilmassa

Olen väsynyt ja kiukkuinen.
Paleltaa. Päätä särkee. Kurkku on karhee.
Haluun kotiin peiton alle syömään suklaata.
Mutta ei. Töissä ollaan kahdeksaan saakka. Ja laihdutusprojekti on yhä päällä eli suklaata ei syödä, ei.
Maantaista lähtien olen laihtunut 200 grammaa, jotka tulis takaisin, jos vaikka menisin mäkkiin syömään. Epäreilua.

Jotkut ihmiset ovat tyhmiä.

Aivovaurio jatkuu...

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200709276640356_uu.shtml

Äpärät! Siat! Julmurit!

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1440040

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1439995

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200709266634857_uu.shtml

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200709266633883_uu.shtml

Minen keksi tänään otsikkoa.

Maanantaina olin syvävenyttelyssä. Olipas mukavaa, nyt sattuu lihaksiin juuri sopivasti. Tuon piti myös olla rentouttavaa työpäivän päätteeksi, mutta mua ei kyllä Elton John rentouta, ei sitten tippaakaan. Varsinkin, kun sitä kuulee tunnin putkeen...uhhhh, vilunväreitä.

Vihdoin oon kuitenkin tehnyt jotain laihtumisen eteen, edes pikkaisen. Oon syönytkin terveellisesti, jostain syystä karkit jopa ällöttää mua. Erittäin omituinen, luultavasti ohimenevä, käänne, kun yleensä olen candy-maniac, virallinen sellainen.

Eilen, kun pääsin töistä, koitti yllätys. Mikko oli hakemassa mua töistä ja sain kukkia. OooooooOOoooH. Tosin mua kyllä vaan nolotti. Tämän jälkeen mentiin Belgen syntymäpäiville. Tosin mua ahdisti olla sielä camo-housuissa ja fleecetakissa eikä väähääkään laittautuneena ja kaikenlisäksi olin superväsynyt. Tuolta mentiinkin katsomaan Cirque du Soleil kun Mikko oli saanut sinne vapaaliput. Permantopaikat! Tosin olisin ehkä mielummin ollut sittenkin sielä vähän korkeammalla, niin ei olisi niska rasittunut niin kovasti, kun piti kattoa kohti pällistellä.
Sitä paitsi rivit oli niin lähekkäin toisiaan, että kun edessäni istuva Se Jukka Virtanen nojautui vähän taaksepäin, istui se mun polvien päällä. Mulla on kyllä aika pitkät jalat muutenki. Hieno esitys oli kyllä, suosittelen. Kylläpäs..hmm...ihmisillä osaakin olla kaunis ja voimakas vartalo. En olisi itse ollut sinne etukäteen menossa ja ostanut lippuja, mutta oli tosi hieno juttu, että pääsin sitten kuitenkin.

Tänään olin sielä työhaastattelussa. Työnkuva kuulosti tosi hyvältä, juuri sellaiselta, jota haluan tehdä. Itse työympäristö oli ehkä...turhan vanhoillinen ja porvarillinen. En usko olemukseni vakuuttavan ihan kauheesti työhaastattelijaa kyllä. Katsotaan nyt. Jos pääsen, loistojuttu(!), mutta jos en...noh, se työympäristö ei kyllä kuitenkaan vakuuttanut niiiiiiiiiin paljon. Oli kuitenkin tosi positiivinen asia, että pääsin haastatteluun noinkin vastuulliseen johtajatason työhön. Hyvä minä. Tai no...hyvä hakemukseni!

Plää...nyt pitää jatkaa tätä samaa tylsää pestii...ei kiinnosta tänäänkään. Ja vielä iltavuoro! Kaikista inhottavin vuoroista ikinä, ku pitää oikeesti tehä...TÖITÄ!

Tahdon.

UiUiUiUiUi. Olin siis viikko sitten tekemässä Täydellisen Työhakemuksen Mikon siskon, Minnan kanssa. Hain yhtä työtä, jonka oikeasti, kovasti, paljon, todellakin tahdon. Äsken soittivat sieltä ja pyysivät työhaastatteluun. Iiik Iik Iiiiiik, jännittää! Nyt pitäis pystyä olemaan yhtä älykäs kuin minkälaisen kuvan tuo hakemus musta antaa. Iso haaste. En varmastikaan nuku kahteen yöhön yhtään, haastattelu kun on keskiviikko-aamuna. Meen sinne varmaan ihan räjähtäneenä ja valvoneena ja itkun partaalla, johtuen hillittömästä stressistä ja univajeesta. Vihdoinkin joku sellainen työ, jossa uskon vilpittömästi viihtyväni vuosia. Antakaa se mulle, PLIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIS!!!!!!!!!!!!!!!!

Ai niin, vihaan maanantai-päiviä näin muuten. Aamulla totesin olevani täysikasvuisen emakon kokoa. En saanut jalkaan sellaisia farkkuja, jotka on ennen ollu löysät mulle. PASKA! Nyt mun oikeesti on pakko tehdä rantautuneen valaan ominaisuudelleni jotain. Otin mukaan kuntosalivaatteet ja töiden jälkeen menen rehkimään. Ruokkiksella syön vain terveellisesti ja jätän kaiken maailman aterian korvaavat suklaapatukat ostamatta. Edessä on uusi elämä. Plääh.

Onneksi illalla tulee taas täydelliset naiset, dum di dum di dum...

It Tickles So Bad

Löysin monta laulun sanoitusta, jotka teki mieli laittaa tänne. Ne oli kuitenkin niin sellaisia, että joku niistä voisi suutahtaa. Niinpä hyräilen ko. lauluja vain itekseni.

Väsyttää. Tänä viikonloppuna en taida tehdä mitään. Tai no, huomenna olis serkun luona tyttöjuhlat, mutta ainakaan tällä hetkellä en oikein jaksa innostua. Anteeksi.

##########################################

Viddu että voi ottaa päästä työnteko.
Ei kiinnosta niin vähääkään.
Päästäkää mut pois!!!(pian saan varmaan potkut, kun oon niin alimotivoitunu)

Sataa Sataa Ropisoo...

Pläääääääh. Olen köyhäköyhäköyhä. Edellinen kokonainen palkka tuli heinäkuussa. JupinaaJupinaaJupinaa. Sairaslomapalkkani vain viipyy ja viipyy ja viipyy.

Huomenna piti lähtee Vaasaan, enpä taida päästä, kun tilin saldo ei kyllä bensoihin riitä. Ei kukaan haluis lähtee mukaan jakamaan kuluja?

Uusista työpaikoista ei oo kuulunu mitään, vaikka hakemukseni on ollut loistava. Mikon sisko, viestinnän maisteri, kirjoitti sen mun kanssa. Hakemukseni antaa musta älykkään vaikutelman, vaikken edes oo. Hähhähäähhäähääh.

Ulkona sataa kaatamalla. Olisinpa kotona. Istuisin parvekkeella, joisin kuumaa kaakaota, jossa olisi seassa rommia ja päällä kermavaahtoa ja suklaahippusia, söisin suklaakonvehteja sekä lukisin jotakin äärettömän jännittävää kirjaa. Mutta ei! Vastailen puhelimeen sata kertaa/tunti (no ok, todellisuudessa olen niin laiska, että hyvä jos vastaan 5 kertaa/tunti) ja kysyn samoja kysymyksiä uudestaan ja uudestaan ja vielä kerran uudestaan, kun kaikki on niin pöljiä, ettei ne tajua kertoa niitä automaattisesti. Perkele!!!

Viime yönä näin sitä paitsi järkyttäviä painajaisia. Aamulla vaan tärisin, kun olin niin peloissani.

Tänään on huono päivä.

#*¤&@ Maanantai!!!!!!!!!!!!!

Maanantaiaamuna kello 6.30 herääminen on epäinhimillistä ja julmaa. Maanantaityöpäivien pitäisi mun mielestä olla max. 4 h pitkiä ja alkaa vasta kello 12.00.

Lauantaina oli Leylan syntymäpäivät. Liityin mukaan Gentlemen´s Clubilla. Olin jotenki odottanu, että olis ollu hauska tyttöilta, mut äh. Kaikilla oli kai joku "seuralainen" mukana ja mulla oli vähän pariton ja ulkopuolinen olo. Joka tapauksessa jatkettiin sit Bellyyn ja loppujen lopuks oli silti ihan hauska ilta, mä näin jopa Leylan tissit -hähhähähhää. Jäi silti vähän tyhjä olo.
Enää ei taideta olla tyttöjä. Äh, en mä osaa selittää. Tuntuu vaan...siltä, että kaikki on jotenki historiaa ja ett nyt on ihan uudet ajat. Mut niin kaikki muuttuu, niin kuuluukin tapahtua.

Eilinen päivä meni enemmän tai vähemmän lööbaillessa ja syödessä kahteen eri otteeseen kotzonee. On se vaan niin hyvää....

Mun uusi sivujen ulkoasu on kamala. Jos osaisin, tekisin ihan ite jotku kivat sivut. Mut en osaa, niin pitää käyttää tylsii valmiita pohjii-plääh.

The Ho´ ?

Eipäs miettiny tämä tyttö, että joutuu myös kävelee töistä bussibysäkille. Kävelin Aleksiskiven katua. Oi miksi, oi miksi???? Koska jalkoihin sattui perkeleesti, kävelin aika hitaasti. Eiköhän sit joku valkoisen mersun ällöttävä mieskuski lähteny ajaa mun perään. Useaan otteeseen se ajoi muutaman metrin eteenpäin, pysähtyi tien sivuun ja vihelteli mulle ja yritti kai ostaa seksiä. Joka kerta mä sen kohdalla nostin nenäni kohti taivasta ja halveksin sitä, mutta se silti jatkoi tota kadun loppuun asti. Kai se ajatteli, että huorana mä haluan hoitaa asiat vaivihkaa enkä ihan vaan siinä kadun varrella ruvennu kertomaan mun hintoja.

Mulla on sellainen muistikuva, että aikaisemminkin kyseinen ällöttävä miehenilmestys on tehnyt tota mulle, kun oon lounastauolla päättäny lähtee kävelee Dallapen puistoon. Sillon mulla ei kyllä ollu ees hametta ja korkeita korkoja, ku ihan vaan perusfarkut ja tennarit.

Näytänkö mä ihan oikeesti huoralta, vai tapahtuuko tuota ihan kaikille??? Eikö Aleksiskivenkadulla ihan oikeesti liiku ihan tavallisia siveellisiä naisia ollenkaan???Sillonki, ku asuin niillä huudeilla ja vaikka olin verkkareissa terrierin kans lenkillä, niin silti näitä ostamisyrityksiä tapahtui. Voisinkohan mä haastaa sen valkoisen mersun omistajan oikeuteen sukupuolisesta häirinnästä ja kunnianloukkauksesta...?

Mikä mikä meni minun päähän silloin...?

AUH! Sain aamulla päähäni laittaa töihin saappaat ja hameen. Mun saappaissa on Korkea Korko. Mä en osaa kävellä niillä. En oo ikinä osannu. Ne sattuu niin perkeleesti. Nyt jouduin kipittämään niillä kurvista töihin. Jo kymmenen metrin jälkeen teki mieli viskata saappailla jotakin ja mennä loppumatka sukkasillaan.

Mä pidän mun saappaista, oon ostanu ne Lontoosta sata vuotta sitten. Ne on ehkä yhdet viisistä maailman saappaista, jotka menee mun jalkoihin. Tai siis kaikki ne menee mun jalkoihin, mutta mulla on niin kapeet sääret, että kaikki saappaat vaan hölskyy mun jaloissa. Mä en vaan kerta kaikkiaan voi pitää niitä ilman tuskaa.

Miksi mä nuorempana osasin kävellä korkokengillä? Mä en muilla kävellytkään. Sit ku löysin kaikki ihanat osirikset, etniesit, éssit, dvs:t yms. yms. olen menettänyt kykyni olla Nainen. Sen jälkeen mulla ei oo varmaan ollu ku ehkä yhdet-kahdet vähän kireemmät housut ja kaikki muut roikkuu. Tai noh, roikkuis, ellen olis menny ja lihonu niin paljon. Mun kengät ei Naista oo nähnykkää. Kai mun on vaan alistuttava siihen, ett oon juntti tuulipukukansalainen.

Ähhh. Pitäis varmaan tehdä töitä. Mutta kun en pidä siitä. En. Yhtään.

She walks like a lady....

Mun sisäreidet on vaan koko ajan kipeemmät. Mä en edes tienny, että voi sattua näin paljon lihaksiin. Aivan kuin mulla olis joku revähdys. Kun kävelen, näytän luultavasti siltä, ku mua olis pantu pyllyyn.

Mulla on tosi tylsä työpaikka. Mä oikeesti haluan uuden. Mä en vaan löydä mitään sellasta, jota mä jaksaisin tehä kauemmin kuin kuukauden pari. Keksikää mulle uus työ. Joku sellanen, jossa saa paljon vaihteluu, haastavii ja mielenkiintosii projekteja, matkustelua ja jossa mä saan toteuttaa itseeni. Kiitos.

Tänään olin mun entisten naapureiden luona hengailemassa. Oli aika mukavaa. Nyt tekis mieli mennä jo nukkuu, mut kello on vasta vajaa ysi. Sitä paitsi pitäis vielä siivota, syödä ja pestä pyykkii. Oon ollu yksin kotona ja asunto on sen näköinen, eli räjähtänyt.

Motivation!

Uhhh, ei jaksa yhtään olla töissä. Mä en oo oikeen saanu mitään aikaseks. Tai luin mä mun työmeilit, joita oli yhteensä 779 kappaletta. Meillä kun ei täällä poissaoloviestejä harjoiteta.
Muuten oonkin sit selvitelly mun uupuvia sairaslomarahoja, syöny pullaa, haukotellu, käyny tauolla, venytelly, hieronu silmiä, juoruillu ja käyny taas tauolla.

Aamu oli muuten aika horror. Oon silti 2,5 kk vaan nukkunu, niin koitapa yhtäkkii herätä ysiin töihin, ei oo helppoo, ei. Sit haahuilin kaikennäköstä, huomasin, ettoon käyttäny aamulle varatusta tunnista 45 minuuttia ei mihinkään, käytin El Terrierin pikaseen ulkona ja olin lähössä pyörällä töihin. Kesken kaiken huomasin, ett unohdin saikkutodistuksen, eli takasin sit piti kotiin mennä kaivaa sitä. Kaivamisen lomassa kaadoin kukkamaljakon mun passin ja kameran päälle, enkä ehtinyt tekemään asialle muuta kuin siirtämään ko. tavarat pois lätäköstä. Lätäkkö itessään jäi siihen eteisen pöydälle. Koska eteisen pöytä on á la Ikea, se on varmaan ihan kupruilla, kun meen kotiin. En sit enää ehtiny pyöräilee töihin, niin menin autolle. Auton luona parkkipirkko kirjotteli mulle sakkoja, jotka onneks seivasin puhumalla. Sit kaasuttelin töihin, tai niin yritin. Ruuhka vaan aamulla ei oo mikään pikkujuttu, eli matka vanhankaupunginlahdelta Kalliooon kesti...kauan. Kun pääsin perille, ei ollu vapaita paikkoja missään ja jouduin jättää auton S-marketin paikalle, jossa se sais olla tunnin. Nyt se joutuu olee sielä 8 tuntii...nähtäväks jää, onko siin sitte sakkolappunen ja nähtäväks myös jää, miten saan auton pihalle, kun se on siis hallissa, ja tuo mun pysäköimisaika on umpeutunut jo 7 tuntia sitten.

Minä mihinkään jumppaan jaksa lähteä...haluan olla kotona ja katsoa tvtä ja syödä suklaata....

IT'S ALIVE!!!

Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja päätin kirjoittaa. En vaan vielä tiedä, mitä,
Huomenna loppuu mun 2,5 kuukauden sairasloma, ja mun pitää palata töihin. Työmoraalini on huipussaan, kun vieläkään ei huvita mennä sinne. Voisin häpeilemättä olla kotona vain, ellen kuolisi köyhyyteen ja noh...ok, tylsyyteen. Mutta tylsyys on suoraan johdannaista köyhyydestä. Jos mulla olis pätäkkää, olis mulla tekemistäkin, voi vaikka kuinka. Niin, siis saikulla olin siks, kun mun kyynärpäästä leikattiin sellainen 2 cm kokoinen irrallinen luunpala ja pari muuta sirusta.

Eilen olin ratsastamassa (HEVOSELLA, SENKIN JUNTTI!...tämä siltä varalta, että ajattelit jotakin perverssiä, mitä suurin osa ihmisistä tekee, kun mainitsen olleeni ratsastamassa) piiitkästä, piiitkästä aikaa, ja kylläpäs oli kivaa. Pääsispä useammin, mutta toi ratsastaminen on ainakin täällä Helsingin päässä aika elitistinen laji ja vaatii siis...pätäkkää. Joka tapauksessa, koska taukoo on yli 2 vuotta hevosista, mun reisilihakset kirkuu tuskasta enkä saa jalkoja yhteen enää ikinä koskaan.

Päätin, että huomenna alkaa himourheilu, koska olen sikalihava kaiken 2,5 kk makaamisen ja syömisen jälkeen. Katoin jo kaikki sopivat jumppatunnit Kallion urheilutalolta, joille aion mennä ensi viikon kaikkina muina päivinä, paitsi sunnuntaina. Noh, ehkä myös perjantaina jää väliin jumppa. Ja lauantaina. Viikonloppu on vielä katsokaas vähän auki. Olis kolmet eri bileet, joihin oon luvannu mennä kaikkiin, lisäksi pitäis myös lähtee Vaasaan hakee talvirenkaita. Joo-o, mulla on ikioma kaunis auto, jolla mä ajelen. Kaikkialle muualle, paitsi Helsingin keskustaan, ellei oo absoluuttinen pakko. Keskustaan ei kannata ajaa, parkkimaksu on nimittäin korkea ja ja ja...sitten on se toinen juttu. Eli se, että kiljun kauhusta koko keskustan alueen läpi, kun joka paikasta tunkee eteen ja taakse ja kylkiin sporia, autoja, busseja, pyöräilijöitä ja jalankulkijoita. Olen Nainen ratissa.

Nyt meen kattoo leffaa, joka alkaa kohta tvtonnilta.