Tahdon.

UiUiUiUiUi. Olin siis viikko sitten tekemässä Täydellisen Työhakemuksen Mikon siskon, Minnan kanssa. Hain yhtä työtä, jonka oikeasti, kovasti, paljon, todellakin tahdon. Äsken soittivat sieltä ja pyysivät työhaastatteluun. Iiik Iik Iiiiiik, jännittää! Nyt pitäis pystyä olemaan yhtä älykäs kuin minkälaisen kuvan tuo hakemus musta antaa. Iso haaste. En varmastikaan nuku kahteen yöhön yhtään, haastattelu kun on keskiviikko-aamuna. Meen sinne varmaan ihan räjähtäneenä ja valvoneena ja itkun partaalla, johtuen hillittömästä stressistä ja univajeesta. Vihdoinkin joku sellainen työ, jossa uskon vilpittömästi viihtyväni vuosia. Antakaa se mulle, PLIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIS!!!!!!!!!!!!!!!!

Ai niin, vihaan maanantai-päiviä näin muuten. Aamulla totesin olevani täysikasvuisen emakon kokoa. En saanut jalkaan sellaisia farkkuja, jotka on ennen ollu löysät mulle. PASKA! Nyt mun oikeesti on pakko tehdä rantautuneen valaan ominaisuudelleni jotain. Otin mukaan kuntosalivaatteet ja töiden jälkeen menen rehkimään. Ruokkiksella syön vain terveellisesti ja jätän kaiken maailman aterian korvaavat suklaapatukat ostamatta. Edessä on uusi elämä. Plääh.

Onneksi illalla tulee taas täydelliset naiset, dum di dum di dum...