Tiedoitus: Olen Raivotar

Kiukuttaa niin prkleesti, vaikkei oikeestaan oo mitään syytä. Herra Terrieri saa mut raivon valtaan, tekis välillä mieli lahjoittaa se ensimmäiselle vastaantulijalle. Tosin jo tämän kirjoittaminen saa mut potemaan valtavan huonoa omaatuntoa, varsinkin kun katson samalla, kun se istuu tuolla parvekkeella yksikseen ja vahtii pihaa. Se on varmaan sielä siks, ku en kertakaikkiaan nyt jaksa antaa sille tarpeeks huomioo ja sit vaan tiuskin sille. Paha Karoliina. Piti kutsua se syliin rapsuteltavaksi. Mutta oikeesti, onko sen pakko juuri tänään tuhista ja haukahdella ihan kaikelle ihan koko ajan? Ja oliko sen pakko oksentaa sänkyyn? Ja onko sen ihan pakko ulkona juuri tänään vetää vimmatusti jokaiseen mahdolliseen ilmansuuntaan ja äristä ihan jokaiselle vastaantulijalle ja tehdä niin kovia syöksähdyksiä, että olkapää irtoo lähes paikaltaan? Ja onko ihan absoluuttinen pakko koko lenkin ajan olla kakkimatta ja sitten, kun päästään pihaan, vääntää naapurin parvekkeen alle jättipökäle?ONKO?

Ja oliko mun ihan pakko nukkua tänään 13 tuntia putkeen niin, että vieläkin on ihan saamaton ja laiska olla? En oo oikeesti saanut tänään mitään aikaseks. Tai käytin mä Terrierin kahdella pitkällä lenkillä ja söin, söin ja söin. Niin ja kävinhän mä kaupassakin pikaisesti. Mut muuten, tämä päivä sux. Vois olla jo huominen. Tai ensi viikon maanantai. Tai sit 15.5, niin että tililtä löytyisi edes sadasosasekunnin verran enemmän kuin vitun 16 euroo.

Jaa-a, taidan syödä vielä hieman lisää ja katsella tvtä. Pian rupean lähettelemään eri tvkanavien teksiviestichatteihin viestejä tyyliin täällä tuleva (paska) äiti yksin kotona, muita kohtalotovereita? Vaihdetaanko ajatuksia synnytyksestä, vaipanvaihdosta, puklauksista ja koliikista? Voin myös kinastella siitä, kuinka epäoikeudenmukainen maailma on lapsiperheille ja kuinka sitä rahaa pitää saada lisää ja lisää. Mulle ei riitä ainakaan mikään.