Have You Met Miss Jones?

Musta taitaa olla pahaa vauhtia tulossa Suomen Bridget Jones. Lääkäri nimittäin sanoi, että mun ikäisen naisen (en edes pidä itseäni välttämättä Naisena vielä) pitäis jo rauhoittua. En mä tienny, ett mulla menee jotenki erityisen kovaa. Serkun isä ilmoitti lauantaina, että mä ja serkku ollaan vanhoja piikoja ja että meissä täytyy olla jotain pahasti vialla, kun ollaan jo tän ikäisiä eikä saada miestä. Sukujuhlat osaa olla...yhtä juhlaa. Luin lehdestä, että tämän ikäisen naisen pitäisi olla jo hyvää vauhtia pukkaamassa vähintään toista lasta maailmaan. En mä halua just nyt edes ensimmäistä. Mulle riittää, että Pia saa vauvan. Saisivat vaan asua samassa kaupungissa, niin olis helpompi sitten sitä vauvaa käydä tökkimässä. Äh, nytkö musta on tulossa sellainen, jolta aina kysytään Sillä Äänellä, ett Noooooooh, mitenkäs se rakkauselämä?

No joka tapauksessa ympäristön painostuksesta olen taas alkanut kaivata jotain toista ihmistä. Tai en muuten, mutta kun yksin on niin tylsä nukkua. Mun sänky tuntuu iltaisin niin isolta, että siihen vois eksyä. En oikein saa untakaan, kun tilaa on niin paljon. Heräilen ja oon stressaantunu, kun aamulla pitää silti herätä töihin.

Olen myös miettinyt mun viikonloppuja enkä tällä hetkellä muista sellaista viikonloppua, että olisin ollut selvinpäin. Apua. Musta on tullut viikonloppualkoholisti. Mutta syytän tästäkin ympäristöä. Työviikon jälkeen ei huvita olla vaan himassa, vaan huvittaa tehdä jotain kivaa. Jokin leffailtakin hyvässä seurassa olis mun mielestä kivaa, mutta jostain syystä siihen on vaikee saada seuraa. Joka viikonloppu on vaan uudet bileet, joihin kaikki menee. Ja koska mua ei huvita yhtään olla yksin himassa joka ilta m(siis arki-iltojen lisäksi), niin sitten ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin taas dokailla. No joo, voishan sitä mennä selvinkinpäin, mutta yleensä tilaisuudet on ollu sellaisia, että...ei todellakaan voisi. Nooh, kai tää viikonloppubileputki jossain vaiheessa loppuu. Toivottavasti.

Oltiin tänään duuniporukasta teatterissa. Käytiin katsomassa Natoni on toista maata. Odotin jotenkin, että se on tylsä, täynnä jotain sisäpiirivitsejä politiikasta ja muutenkin..kypsille ihmisille. Mutta mulla olikin tosi hauskaa, en oo ehkä pitkiin aikoihin nauranu niin kovasti joillekin jutuille. Siinoli, ok, vittuilua politiikasta, ja ne jutut meni vähän ohi, kun en oo niin poliittisesti valveutunut. Mut sit oli siin paljon muutakin, se oli vittuilua ihan kaikesta hyvällä tavalla. Voin suositella, melkein tekis mieli mennä kattoo se uudestaan jonku kaverin kanssa. Sääli, ett ne liput maksaa jotain yli 30 euroo silti. No, ok, vähemmän kuin yks baari-ilta, mut silti....