Totaalikyllästyminen

Nyt riittää. En enää yhtään jaksa olla isomahainen punkero, joka ei voi tehdä mitään. Riittää jo kotona makoilu. Riittää jo tämä "mikään-ei-huvita-enää-ikinä-koskaan"-olotila. Riittää jo se, etten pääse sängystä ylös ilman megaähinää, puhinaa ja voihkintaa (ei, ylösnousemiseen ei todellakaan liity seksi millään muotoa). Riittää jo kävely Terrierin kanssa ulkona etanan vauhtia. Riittää, riittää, RIITTÄÄ!

Eilen oli lääkäri taas. En muista, kirjoitinko taannoin lääkäristä, joka oli iso, lihava, vanha ja hieltä haiseva mies. Noh, joka tapauksessa, lääkäri oli eilen sama. Asioiden saamassa uudessa valossa lääkärikäynti ei ollut tällä kertaa niin etova. (Kuulin monelta eri taholta, että kyseessä on sangen pätevä lääkäri). Sitä paitsi, tällä kertaa se ei vaikuttanut yhtä krapulaiselta ja kyllästyneeltä kuin edellisellä kertaa ja vaan oikeesti kiinnostuneelta mun voinnista. Voinnista, joka lääkärissä on aina erinomainen ja loistava, mutta heti kun pääsen kotiin, alkaa valitus ties mistä asiasta. En vaan ikinä saa lääkärissä suuta auki. Noh...on se olotila muuten kyllä ihan ok, jos ei lasketa ensimmäisen kappaleen syistä johtuvaa jättiläisvitutusta ja kyllästymistä.

Lääkäri sanoi, ett noi alienit on nyt sen verran isoja, ett kaks viikkoo ja sit ne saa syntyy, jos niitä huvittaa. Luultavasti ne on sen verran vittuilevaa sorttia, että suostuvat syntymään vasta joskus heinäkuun puolessa välissä 6 kiloisina norsuina. Tiedättekös niitä naisia, jotka voi "sieltä" pommittaa pingispalloja yleisön joukkoon? Sen jälkeen, kun olen synnyttänyt nämä 2x6kg norsulasta, voinkin pistää paremmaksi ja ruveta syöttelee korispalloja. Ehkä kehitän siitä itselleni uuden uran. Jepppp.