THOUSANDS OF FREE BLOGGER TEMPLATES »

tiistaina, tammikuuta 24, 2006

Hyssykät.

Eilen olin Maailman Kiukkuisin. Olisin vaan halunnu olla absoluuttisessa hiljaisuudessa omissa oloissani terrieri kainalossa. Mutta ei. Ensin päivätyössä hermoja raastavassa puheensorinassa ja illalla Kipinään. Oikeasti olin niin töykeä tarjoilija, kun mua vaan suututti niin kovaa olla töissä. Kieltäydyin mm. tarjoilemasta pöytiin, mikä tosin oli mun mielestä ymmärrettävää, koska olin yksin ja asiakkaita oli paljon. Sain ärtymyskohtauksen, kun kaksi ruotsalaista poikaa tuli mussuttaa, ett ne ei saa palvelua, vaikka ne on istunu pöydässä vaikka kuinka kauan. Huoh, joka ikinen muu asiakas tuli tilaamaan tiskiltä, mutta ne vaan istua jökötti sielä pöydässä. En suostunut menemään sinne pöytään, vaan ne joutui tulemaan tiskille, hah hah.

En ehtiny syömään koko päivänä mitään, koska edelleen olin kipinässä yksin ja sekin v*tutti mua maailman eniten. Huomasin myös kotona, että koska en ikinä ole sielä, ruuat menee aina pilalle kaapissa eikä mulla sitten ikinä ole syötävää, kun tarvitsisin. Vahingoista viisastuneena ostin kaappiin kaikkea sellaista teollista, joka menee vanhaksi myöhemmin kuin minä itse. Saiskohan jostain sellaista minipakastinta (mulla ei oo kotona pakastinta siis), niin ei aina tarvis heittää sata kiloa homeista ruokaa roskiin..?

Illalla tai yöllä, kun pääsin kotiin, oli Kalliossa yllättävän rauhallista. Ilma oli kivan lauha pitkästä aikaa ja kaikki näytti niin kauniilta, kun oli niin paljon lunta. Tuli ihan mieleen ne ajat, jolloin olin aika pieni, mutta kuitenkin tarpeeksi iso ollakseni yksin yötä kotona. Seikkailtiin tyttöjen kanssa ulkona aamuviideltä ja meillä oli jostain syystä villahousut päässä. Kai se vaan oli niin kreisii. Joka tapauksessa silloin oli samanlainen ilma, eikä yhtään pelottanut olla ulkona, vaan teki mieli olla siellä aamuun asti. Terrierinkin kanssa olis viihtyny ulkona aika pitkäänki, jos se ulkoilu ei tuohon aikaan tuossa paikassa olis ollu kuitenkin aika turvatonta aseettomalle naiselle ja terrierille, joka tosin kuvittelee olevansa suuri doberman. Ja olin mä kyllä tosi väsynytkin. Se on nykyään mun perusolotila, superväsynyt.

Tänään on onneksi vapaa ilta, aion olla kotona terrierin kanssa, käydä uimassa ja nukahtaa aikaisin. Ihanaa.

1 kommenttia:

Karoliina K. kirjoitti...

Takuulla:) Kiitos.