Hetken Kestää Pimeää...

Joulu oli. Huomasitteko?

Mulla oli mukava joulu. Menin Vaasaan perjantaina. Lauantaina auttelin Tomasta Oasiksessa. Sunnuntaina olin kotona Teeriniemellä ja söin ja söin ja söin sekä sain paljon kivoja joululahjoja. Suosikkilahjani on itseni kokoinen nalle. Ihan ihanin! Oon toivonu sellaista ainakin 28 vuotta. Joo joo, aikuinen nainen mä oon... Maanantainakin söin, söin ja söin. Ja vielä tiistainakin. Oli niin ihanaa olla tekemättä mitään ja nähdä perhettä kunnolla, yleensä tuo näkeminen jää vähän vähiin, kun moikkailen niin paljon kavereita.

Tänään aamulla puol seiska lähettiin Terrierin kanssa takasin Helsinkiin. Aika tyhmää. Terrieri oli levoton Toijalaan asti, vaikka olin pumpannu sen rauhottavia täyteen. Huoh. Eipä paljon oo sitten nukuttu kuluneen vuorokauden aikana, sen ehkä huomaa kirjoituksestakin.

Aika meni kyllä ihan liian nopeesti, en yhtään oo henkisesti valmistautunut olemaan töissä. Motivaatio on ihan hukassa. Mun mielestä välipäivät sais olla vielä vapaapäiviä, ei mua kiinnosta nyt olla missään. Haluan takaisin Vaasaan. Heti.