Ja kun katson sua
huomaan
Ett olet siinä
vain jos silmäni suljen
Olisit siinä edes vähän aikaa
Antaisit vajota pohjaan
Antaisit vajota pohjaan
Anna mun vajota pohjaan
Hukuta mut unihiekkaan
Älä herätä koskaan
Anna mun vajota pohjaan
Eilen illalla tulin takas Helsinkiin. Plää. Oli ehkä taas yksi kamalimmista junamatkoista, kiitin itseäni joka ikinen sekunti siitä, että jätin Terrierin Helsinkiin. Juna oli ihan turvoksiin asti täynnä, ihmisiä istuskeli käytävillä, vessoissa ja tietty tuoleilla. Joka ikinen mahdollinen istumapaikka oli varattu. Toisella puolella käytävää istui kaksi maailman ärsyttävintä naista. Ne oli muka niiiiiin korkeakoulutettuja, joka toinen lause oli englanniksi, vaikka sen saman olis voinu sanoo suomeksikin (suora lainaus: "Hän oli vähän sellainen "Get of my back" tyyppinen, sellainen introvertti..."). Ja ne puhui taukoamatta, ei hetkenkään hiljaista hetkeä, mun oli pakko käydä välillä ravintolavaunussa, mutta sekin matka oli ihan kauhee. Ravintolavaunuun oli 10 junavaunun pituinen matka ja kun se juna oli täynnä niin...yök.
Onneksi mun vieressä istui joku täti, joka ei ollut niitä, jotka haluaa jutella asiasta kivi, vaan sekin tais olla aika kyrpiintyny siihen junamatkaan ja tuijotteli ikkunasta koko matkan ulos. Mä sain lueskella aika lailla rauhassa Koonzin Kuunvaloa, jonka ostin ärrältä. Toistaiseksi on ollut ihan hyvä kirja. Välillä vähän turhan pitkiä selityksiä ja kuvailuja, joihin täpötäydessä junassa oli vaikea keskittyä, mutta muuten kyllä ihan luettava. En ookaan lukenu Koonzia aikoihin.
Mun edessä istui lapsiperhe. ISO lapsiperhe. Ja kun juna jostain tuntemattomasta syystä oli myöhässä noin tunnin, arvatkaa vaan, kuinka levottomiksi ne lapset kävi muutaman tunnin paikoillaan istumisen jälkeen. Yksi potki mua tasaisin väliajoin ja talloi mun varpaille, kun se roikkui käsinojassa käytävän puolella. Lopulta niiden lasten äiti sanoi yhdelle pikkupojalle, ett "Patrik, istu nyt rauhassa alas". Patrik siihen tokaisi: "Istun rauhassa, jos maksat mulle sata euroo." Arvonsa tietävä lapsi.
Ei huvita olla töissä, mihin kummaan mun motivaatio on hävinnyt???Tosin työntekoa hankaloittaa kipeä nilkka. Kun en mä kuitenkaan mitään kevyttä istumatyötä tee, vaan kävelen paljon ja kannan painavia juttuja, niin kyllä se käy sattumaan jo muutaman tunnin työssäolon jälkeen. En mä kyllä enää oikein kehtaa lisää sairaslomaakaan ottaa, niin kai se vaan on konkkailtava ja kestettävä noiden miesten "hauskat" vitsailut. Jostain syystä oman ikäisteni vittuilu on helpompi kestää kuin miesten, jotka ovat yhtä vanhoja kuin isäni.
Luonnollisesti mulla on taas hirvittävä ikävä Vaasaan. Aina, kun sieltä tuun, iskee maansuru. Aamulla ärsyttää herätä, kun heräänkin omasta sängystä yksin. Onneksi on sentään Terrieri, jota saa halailla. Ehkä mun pitäis lopettaa tää. Tää ikävöiminen ja kaikki. Musta tuntuu, että vaan ahdistan mun kaipauksen kohdetta, teen sen surulliseksi olemalla surullinen. Musta tuntuu, että mä vaan en enää mahdu siihen elämään, johon mä ennen kuuluin. Mutta kun...rakastan. Rakastan niin, että sydän räjähtää.
Menipäs hempeilyks. Sori.
tiistaina, huhtikuuta 18, 2006
Töissä taas.
Lähettänyt Karoliina K. klo tiistaina, huhtikuuta 18, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Joo, ne ei ihan kauheesti VeeÄrrällä mieti, ne laittaa eläinvaunuun sellaisia, joilla ei edes ole eläimiä ja sitten ne, joilla on eläimiä, ei mahdukaan siihen junaan, vaikka muissa vaunuissa olisikin niille eläimittömille tilaa. Ja sitten ne laittaa 2 koiraa vierekkäin istumaan ja syntyy Iso Sota, jos sattuu omistamaan reviiriherkän koiran. Tai sitten sielä pikkukopissa on just jotain 5 doobermannia, koita siinä sitten suojella pientä terrieripoikaa, joka kuvittelee olevansa vahva niin. Vitun VeeÄrrä tosiaan.
Tää on kyl sattans hyvä blogi, paras mitä oon lukenu, saisit vaan päivitellä tätä useemmin.
VR on kyl pyltseristä muutenki ku vain eläinvaunujen suhteen. Aina myöhässä, täysiä, kesäsin lämpöä sisällä +50 ja talvella -20, konduktöörit haisee hielle yms.
Heehhheehhheehhheehhehheehee. Joko oot lukenu Tosi huonoja blogeja tai sitten vittuilet tai et oo vaan lukenu yhtään muita blogeja, mutta kuitenkin...taidan ottaa tämän kohteliaisuutena, kiitos. Vallan nousee pissi pipoon.
Hmm...onkohan VeeÄrrässä muuta hyvää kuin että sen avulla pääsee paikasta a paikkaan b suht. halvalla, jos sattuu omistamaan opiskelijakortin? Niin ja toisinaan, jos on sosiaalisella tuulella, saattaa ravintolavaunussa tutustua hassuihin ihmisiin. Sekin on plussaa, toisinaan.
Lähetä kommentti