Vihaan.

Vihaan tätä vitun respaa. Vihaan tota vitun puhelinta, joka soi koko ajan. Vihaan tota vitun ovisummeria, joka pärisee viiden minuutin välein. Vihaan noita vitun ihmisiä, jotka tulee ja menee. Vihaan tätä mun tekohymyä, jota mä hymyilen 8-16.00, vaikka penis mun otsassa vaan kasvaa koko ajan. Mun vitun työsopimuksessa ei vittu puhuttu mitään siitä, että mä joudun istumaan tässä vitun respassa vittu päiväkausia. Mä en vittu tullu tänne töihin vittu tätä varten. Mua ei vittu kiinnosta, saako noi tänne ketään mun tilalle, vaikka mä olisin vittu allekirjottanut minkälaisen vitun sopparin, jos mä jonain päivänä saan jonku sellasen duunin, josta a)maksetaanki jotain b)jossa mä viihdyn c)jota varten mä oon opiskellu.

Pisteenä iin päälle tuttu on tainnut hirttäytyä tänään tai ainakin uhannut tehdä niin, eikä vastaa enää puhelimeen.

edit. Tuttu löytyi elossa, hyvä niin. Toivottavasti sen kaverit on sille tosi vihasia. Mutta ei niin vihasia, että se tempasee uudestaan tollasia tyhmiä uhkauksia.