House Of Pain

Oltiin Marin kanssa HouseNationissa. Kivaa oli. Ei vaan ihan kauheesti huvittanu dokailla muuta kuin vettä, kun oli niin kuuma ja ahdisti. Ehkä vähän huonoa seuraa olin, toivottavasti en.

Sunnuntaina ei ollut darraa. Mutta sitten vanha tuttu kipu rinnassa tuli kuvioihin ihan yhtäkkiä kesken kolmosen höpönhöpön-sarjojen. Kipu rinnassa tarkoittaa sitä, että en saa enää happee, tärisen, en pysty oleen mitenkään missään, pyörtyilen, kädet ja jalat puutuu, kouristelen...kaikkee tollasta tosi mukavaa. Kerran Papin Nenästä jouduin ihan sairaalaan asti, kun tipahdin baaritiskille. Eilen tipahdin eteisen lattialle, makasin siinä tunnin ja tärisin. Olin varma, että kohta kuolen ja soitin jo Marilleki, ett ehkä kohta pitää sen tulla hakee mut sairaalaan. Sit kipu meni ohi, mut tuli yhteensä takaisin 4 kertaa, olin jo niin huonona, etten enää välittäny sairaaloista, en olis päässy rappusia alas kuitenkaan. Vasta illalla rupes olee siedettävä olo. Ihan vähän olen nyt huolissani itsestäni ja tilasin ajan lääkärille. En enää jaksa kipua. Tänäänkin vielä vähän kädet tärisee ja päässä heittää. Mussa on kans koko ajan jotain vialla, muttei ikinä voi olla mitään "normaalia" kuten flunssaa. Eeei, ku mä pistän tuhat kertaa "paremmaks", saan jonku hevosille tarkoitetun lääkekuurin tai jotain muuta vastaavaa. Onneks sain töistä luvan mennä yksityiselle niiden laskuun, tosin silloin sairaalassa joskus muinoin uhkasivat leikkauksella eli saattaa tulla firmalle vähän arvokkaammaks tää juttu. Mitäs maksavat mulle niin paskaa palkkaa, etten ite voi yksityistä maksaa, hih hih hih.

Viime yönä näin niin kamalaa unta, etten voi ees kaikkea kirjoittaa siitä tähän, kun se oli niin kamalaa. Joka tapauksessa siinä olin minä ja yks toinen ja oltiin jossain al-Qaidan vankina suokin edustalla laivassa. Yksi terroristeista oli muuten unessa vanhan duunipaikan, Don Corleonen italialais-israelilainen kokki. Aamulla olin tosi järkyttyny ja mikä pahinta, kun nukahdin uudestaan, niin se uni vaan jatkui kunnes mun piti herätä töihin (jossa muuten yhä tämänkin viikon teen monen ihmisen työt). Se oli taas näitä liian tosia unia, vaikka nyt tajuunkin, että se oli pelkkä uni. Tai no, pelkkä ja pelkkä. Unet on tärkeitä, kun niissä kuitenkin viettää monta tuntia ja sen takia niiden pitäisi kyllä olla kivoja unia.