Farssi

On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen.
Se saattoi vahinko olla,
eikä tapahdu uudelleen.
Suru joskus käy,
ja ikävää riittää;
kantaa laineet laivatkin.
Mistä mun pitäis ketäkin kiittää?
- Jossain on kai vastauskin.

Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Pohjallakaan ei yksinään olla:
alakulo on seurana haikeuden.

Luulin ennen,
että jossain mitataan tarkalleen,
milloin on annettu liikaa
jollekin kantaakseen.
Se on pelkkä harha,
perätön luulo,
toiset hölmöt uskoo niin.
Jäävät hartiat väkevän,
suuren,
pieneksi kuin heikonkin.

Kylmiä faktoja:
Vuokra -603eur/kk
Lainanlyhennys -250eur/kk
Puhelinlasku -~50eur/kk
Welho -31eur/kk
Muut laskut -~70eur/kk
Palkka ~1140eur/kk
Total 136eur/kk käteen.

No...onhan tuo tietysti paremmin kuin...noh, jollakin, joka on köyhempi. Rakastan Tätä Elämää.


Kaikessa itsesäälissäni oon unohtanu kertoo, että Terrieristä taitaa tulla isä. Ainakin Neiti Terrierin vatsa on kuulemma kasvanut kovasti. Mulla on nyt kovasti ongelmana, että mitä tekisin tulevalle lapselle. Olen niin kovin haaveillut, että Terrieri saisi kaverin ja mikä olis kivempaa kuin Terrierin lapsi ihan omana. Ongelmana on se, että kun noilla Terriereillä olis sitten niin kovasti ikäeroo, niin mitä tapahtuu sitten joskus, kun Herra Terrieristä aika jättää (mikä julma ajatus)? Jääkö Terrieri jr. kaipaamaan sitten kovasti ja masentuu pahasti? Tädillä oli kaksi koiraa, joista toinen lopetettiin vakavan sairauden vuoksi ja toinen jouduttiin lopettamaan masennuksen vuoksi. En mä sitä halua. Ja sitten sen pennun myyntihinta olisi ~850eur, jotka sitten mä saisin. Mutta kun mä jo oon nähny itseni, Herra Terrierin ja Terrieri jr:n kaikissa kuvitelmissani ja musta tuntuu tosi tylsältä myydä jr. jollekin vieraalle. Kun näitä haaveita on tässä viime aikoina kaatunut muutenkin urakalla. Toisaalta tolla tän hetkisellä kuukausitulolla toi ylimääränen 850 helpottais kovasti. Oih ja voih, mitä oikein tehdä...

Kunpa joku tiputtais mun päähän jostain tuolta vastauksia jokaiseen mun elämän visaiseen kysymykseen. Kun tää ei voi toimia enää näin.

Näin taannoin unta, että olin Marin kanssa matkalla Ouluun kahdestaan autolla. Ennen Oulua käytiin kääntymässä Marin vanhempien luona Vaasassa juomassa viiniä ja syömässä juustoa. Uni oli hämmentävä siksi, koska tämän unen jälkeen Mari kirjotti blogissa, että sen veli oli pyytänyt muuttamaan Ouluun. Ton unen jälkeen näin unta, että pyysin vastauksia elämään. Mun isä antoi mulle unessa lahjaks valokuvakansion ja sanoi, että selaile tätä, niin saat vastaukset. Kansiossa oli kuvia musta ja veljestäni Samulista pienenä. Oltiin myös koko perheen voimin joissakin kuvissa laivalla. Niissä laivakuvissa oli jotain, jota unessa muistelin kovasti ja kun heräsin, tajusin, että noinhan nää asiat menee. Arvatkaa vaan, muistanko, että mitenkä? No en.