Tyttöyttä.

Tänään olen taas herkkä. Tai koko viikon olen ollut.
Menin töiden jälkeen kauppaan, ostin ruokaa. Tajusin, kuinka tylsää on tehdä (hyvää) ruokaa vain itselleen. Rupes itkettää. Kävelin kotiin, tien varrella makasi poika, eikä kukaan tehnyt sille mitään, en edes minä. Rupes itkettää vielä enemmän. Kotiin päästyäni rupesin itkemään oikein urakalla. Kyyneleet vaan valui valtoimenaan, nenä vuosi ja nikottelin.

Taitaa olla Se Hetki kuukaudesta taas tulossa.

Raskasta.

Nyt menen ulos tarkistamaan, että se poika on ok. Otan Sepen turvaksi mukaan.