I Want You Back Into My Life...

Tomas oli mun luona viikonlopun ja unohdin hetkeks kaiken muun.
Tunti sitten se lähti takaisin Vaasaan ja nyt mä oon Maailman Surullisin ja itkeny puolitoista tuntia putkeen.

Tuntuu Maailman Yksinäisimmältä. Maailman Kurjimmalta. Kaikki vaan kaatuu. Kuullostaa kovin dramaattiselta, mut...no, ne jotka tietää, tietää, ett oikeesti mulla kaikki kaatuu.

Opinkohan mä ikinä tekemään päätöksiä, jotka oikeesti on hyviä ja jotka ei satuta ketään, varsinkaan mua? Tällä hetkellä tuntuu, ett voisin hetkellä minä hyvänsä soittaa isälle, ett tulis hakee mut ja mun tavarat Vaasaan. Voisin ihan hyvin asua Tomaksen kainalossa ja käydä vaikka vitun Makuunissa töissä. Ainakaa mulla ei olis tuhat ja yksi ongelmaa, lähes nolla kaveria ja näin yksinäinen ja paska olo. Tekis niin mieli luovuttaa, mä en haluu mennä nukkumaan yksin.

Mut huomenna on eka päivä Georgessa, pitäisköhän mun olla hermostunut?

~~~~~~~~Let Me Love~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~