Sadasosasekunti

Että voikin mennä hyydyksiin siitä, kun pitää ajatella hillittömästi ja puhua tuntikausia puhelimessa. Olen totaalisen finaalissa kaikesta ajatustoiminnasta, jota jouduin töissä harjoittaa.

Hassua, tuntuu melkein lomalta, kun työpäivät on taas ihan normi 8 tuntisii 12 tuntisten sijasta, aivan kuin yhtäkkiä olis sikana vapaa-aikaa iltaisin. Melkein iskee toimettomuus ja tekemisen puute. Viikonloppunakin meinasin jo suostua lauantaina illaksi töihin, kun tuntui niin hölmöltä olla tekemättä mitään.

Tänään sain jo mun kannettavan musiikkilaitoksen, oonkin kuluttanut koko illan siirtämällä sinne musiikkia, sain mahtumaan siihen 56 eri levyä ja tilaa jäi vielä kyllä. Nyt on pakko päästä matkalle, kun mulla on matkalle musiikkiaki kerta. Melkein sain Even mun kanssa viikonlopuksi reissuun, mutta sit se feidaski. Plääh. Mutten mä vielä luovu toivosta, ja kai täältä eteläsuomestaki kesätekemistä keksis. Ei vaan oikein tää pöly innostais.

Väsyttää hillittömästi, meen nukkuu. Pitää toivoo, etten koko yötä jännittäis, mitä kaikkee tein tänään töissä väärin ja näkis vaan unia töissä olosta. Luultavasti teen juuri niin, koska se on ollu tapana ensimmäisten työpäivien jälkeen ja se on inhottavaa, ei oikein pääse nollaa aivoja ollenkaan. Melkein harmittaa, etten lähteny Henkan ja Vuokon kanssa Tokoin rantaan siiderille, se jos mikä olis nollannu hyvin.