It´s All In Your Head.

Olin Vaasassa viikon ottaas happee. Sain sairaslomaa, kun menin lääkäriin puhumaan. Tai noh, kaikki on suhteellista. Lääkäri kysyi, mikä hätänä ja itkin kymmenen minuuttia putkeen. Eli en puhunut.

Junassa nousi kuume ja olin ensimmäiset päivät puolikuollut. Vaasassa oli silti hyvä olla. Näin kivoja ihmisiä ja avauduin, avauduin ja avauduin. Ihan kaikkia en kuitenkaan ehtinyt nähdä, jotenkin aina aika loppuu kesken.

Eilen kun kävelin Vaasan huikealle juna-asemalle laukku toisessa kädessä ja Terrieri toisessa, selkäni naksahti. Tosta vaan. Junamatka oli tuskaa, kun en voinu tehdä mitään. Olin varma, että halvaannun ja liikuttelin varpaita koko matkan varmistaakseni, ettei niin ole käynyt. Liioittelua, tiedetään. Kotimatka oli tuskaa, kun kannoin laukkua ja ylienerginen Terrieri retuutti mua. Yö oli tuskaa, kun joka kerta, kun halusin vaihtaa asentoa, piti herätä ja kampuuttaa vaikka kuinka kauan, että pääsin eri asentoon.

Mulla on lääkäri yhdeltä. Meen töihin kahdeksitoista. Noloa, jos joudun vielä lisää sairaslomalle.

Uusi mainos, jota vihaan: Elisan se mainos, jossa se mies on hankkinut "rastat", kun sillä oli vähän ylimäärästä. Ällöttävää, ällöttävää, ällöttävää.