An Accident In Paradise

Mua on kohdeltu kaltoin. Ensin posti on toimittanu mun kirjeitä, eli laskuja, väärään osoitteeseen niin, että ne on menny sit lopulta perintätoimistolle. Laskuissa on kyllä ollu oikee osoite, mut postinkantaja ei oo oppinu erottamaan numeroita toisistaan. Laitoin postille valituksen, mutta toistaiseks en oo kyllä kuullu mitään. Sit kävin vaihtaas mun junalippujen päivii, ja jouduin tosissani kimpaantumaan VR:n työntekijälle, kun se oli maailman kamalin. Se esim. kysyi, ett onko mulla edes varaa tähän lipun vaihtoon...Se vaihto maksoi euron ja kymmenen senttiä. Lisäks mun junan aikataulut oli päin pyllyä enkä saanu toivoo, ett haluun PC-paikan, mut koska se mies oli niin kauhee, en vaan enää jaksanu jäädä vääntää sen kans. Mun piti mennä vielä jouluostoksille, mut se mies pilas totaalisesti mun päivän, enkä sit enää halunnu mennä mihkään.

Oltiin Marin kanssa keskiviikkona yhellä, vielä kasin maissa sanoin Marille, että lähetään sit ajoissa kotiin, ettei Sepe oo yksinäinen. Yheltätoista taisin kumota itseeni shotteja ja puhua rivoja tyttöjen juttuja kovaan ääneen. Kahden maissa olin ehkä kotona. En muista.

Torstaina eli eilen puolinukuin kahteen asti, sit oli pakko nousta, että ehtii töihin. Portaissa astuin harhaan ja vedin kunnon pannut. Löin oikeen käden ranteen ja oikeen jalan polven kipeesti portaankulmaan, nyt olen rampa. Onneks en kuitenkaan kaatunut sillee, ett ihan kaikki rappuset alas, sit olis käyny pahemmin. Töissä lähdin viemään pulloja roskiin, mut koska mulle ei annettu roskiksen avainta, jäin lukkojen taakse tosi syvälle maan alle, jossa ei oo ees kuuluvuutta soittaa, ett help. Lähin sit ettii ulospääsyy, onneks löysin Hesen työntekijän, joka vapautti mut ahdingosta. Muuten olisin ehkä viettänyt sen yön kellarissa. Töissä tiputin ihan kaiken lattialle ja kolhin itseäni joka paikkaan, oon varmaan joka paikasta mustelmilla. Kelasin, ett olisin päässy töistä joskus yheltätoista, mut koska mulla oli huono päivä, olin kotona puoli kolme. En enää ikinä kelaa mitään.

Tänään taas töihin, ja huomenna, silloin on kamala päivä, meen päivällä yhdeks ja pääsen joskus yöllä puol kolme. En jaksa, en. Onneks maanantaina pääsen kotiin Vaasaan, oikeasti lasken minuutteja, kun mulla on niin kova ikävä hyvää ruokaa, Niklasta, saunaa, Vaasan kavereita, kaikkea. Kukapa olis uskonu, että jonain päivänä tulee se päivä, etten malta housuissani pysyä, kun hiuon niin kovaa kotiin, Vaasaan.