Zäk Zäk.

"Olen taas kattanut lautaset kahdelle
huvikseen vaan
vaikka tiedän,
että kolmeen viikkoon
et oo kotonakaan
Rakastatko mua vielä
kun olen ruttuinen
Kultaisin ilta-aurinko
maalaa maailmaan
meidätkin kauniimmin"

Kotiin meno on tylsää, kun siellä ei ole kainaloa. Terrieri saa hellyydenkipeältä omistajaltaan erityispaljon huomiota ja rapsutuksia. Aamut on ehkä pahimpia, ja ne hetken, kun yöllä herää siihen, ettei vierellä nuku ketään.
Jos ei olis töitä, olisin varmaan koko päivän sängyssä ja hokisin mantraa, jossa kieltäytyisin heräämästä.

Eilen piti mennä S.A.T.S.-kuntosalille juttelemaan jäsenyydestä, kun silloin taannoin olin Even kanssa sielä jumpassa. Ei huvittanut mennä. Jäsenyys edellyttäis vuoden sitoutumista ja 63euroa kuussa. Niin paljon, kun haluaisinkin kuntoilla (no en oikeastaan, haluaisin vain laihtua ilman turhia ponnisteluja ja syömisen vähentämistä), en jaksa sitoutua jäsenyyteen, kun tiedän, että menee muutama kuukausi ja kyllästyn. Mielummin teen sitten pitempiä lenkkejä terrierin kanssa, jumppailen kotona ja käyn uimassa. Joka tapauksessa tein ilkeänä ihmisenä S.A.T.S.ille oharit ja laitoin varmuuden vuoksi puhelimen vielä kiinni, etteivät ne soittaisi perään. Me So Evil. Rehellisyyden nimissä, yiritn kyllä soittaa niille, muttei ne vastannu puhelimeen.

Just pääsin eroon Kipinästä ja nyt jo haikailen toista työpaikkaa tämän lisäksi. Mutt ei mitään sellasta, mikä olis kauheen myöhään eikä se sais sisältää tarjoilua, mä en haluu enää olla tarjoilija. Mieluiten jotain matkailuun liittyvää, pliis.