Aliquando insanire iucundum est.(toisinaan on mukava olla sekopää)

Tänään on vihdoin rauhallinen päivä töissä. Tai pakosta rauhallinen, kun tiimikaveri lähti (jälleen kerran) aikaisemmin ja joudun tuuraa sitä respassa eli en pääse tekemään mun omia duuneja. Sillä on aina miljoona eri syytä poistua työpaikalta (kampaaja/painonvartijoiden punnitus(!)/kipeä äiti/jne.)kesken kaiken ja kuka siitä kärsii? No minä tietysti! Ja koska tää hlö on mua jotain 30 vuotta vanhempi ja ollu töissä täällä yli kymmenen vuotta, niin mä en oikein voi muuta kuin suostua tuurailemaan. Se on muutenkin NIIN ärsyttävä suurimman osasta aikaa, sarjaa mestari hössöttäjä ja tärkeilijä. Vaikka on se kyllä aina välillä tosi sympaattinenkin, mutta...ei vaan "mun" ihminen. Välillä tekee niin tiukkaa olla sille ystävällinen, kun se pätee asioista, jotka ei kosketa sitä ja joista se ei oikeesti edes tiedä. Sitten se katsoo mua tuomitsevasti, jos puhun puhelimessa minuutin verran ja itse soittelee työpaikan laskuun hehtaaripuheluita pojalleen ulkomaille. ARGH.

Tänään mennään Tomaksen ja Sebun kaa Tavastialle kattoo Notkeeta Rottaa. Mä oon nähny ne jo niiin monta kertaa vuoden sisään livenä, etten varmaan ketään muuta esiintyjää koko elämäni aikana. En mä niitä nyt niin erityisesti fanita, vaikka ihan hauska kokoonpanohan se onkin.

Tänään tai huomenna tulee myös mun vanhemmat kyläilemään, jee jee. Huomenna pitäis yrittää päästä Niklaksen kanssa Heurekaan, saa nähdä, mitä olotiloja silloin vallitsee tän illan jälkeen. Tosin yleensä, kun lähen poikien kanssa jortsuilee, niin ei sit oikein huvita mitää hirveetä humalaa vetää, en tiä miks. Yleensä hirvee humala on silloin, kun oon tyttöjen kanssa/poikien, jotka on pelkkiä kavereita.