SickSickSick

Huooooh, mulla on ziljoonannen kerran korvatulehdus sen jälkeen, kun oon täysi-ikäistynyt. Fyysisesti. En henkisesti täysi-ikäisty ehkä ikinä. Olin lääkärissä. Lääkäri otti tikulla näytteen korvasta, se oli ikävää. Mikäli mulla oli joskus tärykalvo, ei varmaan ole enää. Sain tupla-antibioottikuurin, toinen laitetaan korvaan, toinen syödään. Sitten lääkäri neuvoi tekemään pumpulista korvaan tamppoonin. Olisin ruvennut hihittämään, ellei se olisi sattunut. Kuvittelin itseäni ob korvassa, lisää sisäistä hihitystä. Hain apteekista lääkitystä, apteekkari neuvoi lääkkeiden käytössä: "4 tippaa 4krt päivässä oikeanpuolimmaiseen korvaan. Älä huoli, tästä et voi saada yliannostusta." Lisää sisäistä hihitystä. Kuvittelin mielessäni soittoa töihin: "Hei, en voi tulla töihin, otin vahingossa yliannostuksen korvatippoja". Ja sitten siitä seuraisi monia tunteja terapiaa: "mikä sai sut ottamaan korvatippayliannostuksen? etkö ymmärrä, ei se ole mikään ratkaisu.."Tihiihihiiihhihiiiihiihiih.

Omaankohan levottoman huumorintajun siksi, että olen liian kipeä vai siksi, että olen liian vähän kipeä? Tai sitten mä vaan oon dorka.