Työpaikan Miehet.

Ne on aika sikoja, ne puhuu rumasti naisista ja ulkomaalaisista. Kiristelen hampaita, kun kuuntelen niitä, mutta pysyn kuitenkin hiljaa. Juuri ja juuri

Ne on avuttomia/laiskoja. Ne tulee mulle itkee, jos jostain on palanut lamppu. Siis mulle!?!Ne ite ylettäis leikiten vaihtamaan lampun, kun taas mä joudun keikkumaan vaarallisesti pöydällä/tuolilla ja taistelemaan sen lampun kanssa. Mutta mä sen lampun kiltisti vaihdan, ei ne, ei missään tapauksessa. Ja taaskin pysyn hiljaa. Juuri ja juuri.

Osa työpaikkani henkilökunnasta kuuluu sellaiseen puuroryhmään, joka tarkoittaa sitä, että ne yhtenä päivänä viikossa syö puuroa ja kukin vuorollaan käy hankkimassa puurotarvikkeet. Myös miehet käy kaupassa. Mutta vasta, kun niille on erikseen kirjoitettu ostoslappu, jossa lukee: 1 eloveena-paketti. Joskus ne unohtaa käydä kaupassa, mutta talon naiset sitten menevät niiden puolesta. Talon naiset myös päivittelevät, että on se sääli laittaa Ismo, Jouko tai Pekka kauppaan, mutta pakkohan se on, kun niin on sovittu. Puuroryhmäläiset myös jokainen vuorollaan keittävät puuron, mutta ei miehet. Miesten ei tarvi tehdä muuta kuin syödä se puuro, joka laitetaan niille jopa lautaselle valmiiksi. Melkein pystyn olemaan nauramatta. Juuri ja juuri.

Onkohan ne kotona samanlaisia vai fuulaako ne ihan kympillä täällä? Olen ylpeä mun arkielämässä tuntemistani miehistä, ne kyllä osaa käydä kaupassa ilman erillistä lappua ja tehdä kaiken muun minkä minäkin, paitsi ehkä synnyttää, ihan itse.