Mielenkiintoinen Aamu.

OooOOooooOo, mikä aamu.
Heräsin, käytin Terrierin ulkona, meikkasin, kaikki ok. Ihan vähän manailin jo etukäteen illan Kipinä-vuoroa (hih hih, kuullostaapas partiolaiselta), kun olis muutakin puuhaa illaks kuin töihin lähtö. Muuten olin kyllä ihan tyytyväinen ja onnellinen siihen, ett on perjantai ja huomenna kiva päivä (toivottavasti).

Kävelin sporapysäkille ja olin onnellinen, kun spora ei vielä ollut mennyt. Tarkoituksena oli päästä ajoissa töihin (ennen kello 08.00), koska edessä oli kiireinen aamu. Odotin hetken siinä sporaa ja sit se tulikin, tosin se oli 7B, ei se ikinä mene Hesaria pitkin, mutten ajatellut sen enempää vaan kanssaihmisten lailla hyppäsin kyytiin. Sadasosasekunnin päästä tuli mieleen, ett nyt tuli mokattua, ei tää mee sinne, minne mä haluun. Hyppäsin siis urheilutalolla pois ja jatkoin kasin odottelua. Odotin puol tuntia, eipä näkyny. Kaseja meni kyllä toiseen suuntaan, mutta ei lähellekään mua. Kanssaodottelijat alko kans liikehdellä levottomasti ja mä huomasin myöhästyneeni töistä.

Nappasin sit lennosta taksin Sinkkuelämää-tyyliin ja henkäisin käheästi kuskille (no ok, röhisin aamunköheesti, mutta oli kivempi kirjoittaa "henkäisin käheästi"), ett nyt on pakko päästä nopeesti oopperalle, mun pitää olla kahdeksalta sielä. Samalla mun kello piippas, ett kello on tasan kahdeksan. Oli pakko hypätä taksin kyydistä punasissa valoissa pois, koska se olis muuten vieny mut Manskun "väärälle" puolelle ja siinolis taas menny ainaki 5 min. arvokasta aikaa/henki hukkaan, kun se ei oo mikään pala kakkua yrittää ylittää Mansku ilman liikennevaloja. Kyyti tuli maksaa 7 euroo, eli ihan pikkasen arvokkaampi töihinmeno matka, sillä olis jo saanu tuurilla Kalliosta 2 siideriä.

Hölkkäsin töihin ja kolmanteen kerrokseen raput ylös ja rupesin raivoisalla kiireellä valmistaa aamun ekoja kokouksia, joita oli kaksi samaan aikaan ja molemmat isoja. Ehdin ehkä minuutin puuhata, kun palohälytin rupes soimaan. Mut koska mulla oli enää kymmenen minuuttia aikaa, päätin, etten hitto vie liikahda tästä nyt mihinkään, ku laitan nyt nää kokoustilat valmiiks (ei käyny mieles, ett tuskin niitä kokouksia missään tulipalossa pidetä). Pari minuuttia siin viel puuhailin ja sit työkaveri tuli sanoo, ett kaikkien pitää poistuu talosta. Pakko siinoli sitte alistua, hakee kamat mukaan ja lähtee pihalle. Varmaan vajaa puoli tuntia siinä ulkona seisottiin ennen kuin palomiessedät sai tarkastettuu, ettei missään pala ja meidät päästettiin takaisin töihin.

Koko tää aamu on nyt sitte juostu pää kolmantena jalkana, ett saan kaiken tehtyä. Ja nyt, puol 11 ehdin vihdoin istumaan alas ja syömään riisikakkuja.

Kuluneella viikolla olen ollut Janican kanssa muutamalla siiderillä, samoin serkkuni Even kanssa. Eri päivinä tosin, mutta silti. Molempia oli kiva nähdä, kunpa sais aikaiseksi nähdä useemminkin. Janican kanssa melkein innostuin humaltumaan, olis se kuuluisa mopo saattanut karata käsistä, jos Janicalla ei olis ollut duunipalaveria.

Tiedättekös muuten sen tunteen, kun kävelee yksin jossain ja yhtäkkiä joka solu tuntuu varoittavan vaarasta?Tulee sellainen olo, että nyt joku paha kävelee takana ja selkäpiitä karmii. On pakko kävellä nopeemmin ja vilkuilla taakse eikä sielä ikinä ole ketään, mutta se tunne ei mee ohi, ennen kuin on turvallisesti kotona lukkojen takana. Nyt jo parina iltana on ollut sellainen olo, kun oon illalla kävellyt kotiin. Mitä se tarkoittaa? Olenko vain hullu? Laukkaako mun mielikuvitus kiitoo? Onko sielä seläntakana porttikongissa oikeesti joku?

No joo, odotan mielenkiinnolla, miten tää päivä päättyy, kun alkoi jotenkin niin tapahtumarikkaasti.

Täällä Karoliina, Helsinki ja www.crln.blogspot.com.